Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin

Vierailija kirjoitti:

Onko vieläkään saatu tietoa mitä ap:n mies tästä tuumaa? Ei kai ap yksinään asiaa päätä. Mitä mies sanoo?

Kuulema samaa kuin ap. Tosin en enää muista mitä ap sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Onko vieläkään saatu tietoa mitä ap:n mies tästä tuumaa? Ei kai ap yksinään asiaa päätä. Mitä mies sanoo?

Veikkaan, että Ap tässä se hankala on, jos mies tarvitsee miesluolankin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.

Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.

Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.

Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.

Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.

Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.

Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.

Ratkaisisin asian maksamalla osan tyttären asumiskuluista edullisessa vuokra-asunnossa riippumatta siitä onko se tyttärelle mieleisin ratkaisu. Varmistaisin myös että hän alkaa hakea itselleen töitä mahdollisimman pian, jo ennen Suomeen muuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.

Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.

Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.

Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.

Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.

Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.

Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.

Tai sitten käy niin, että se aikuinen lapsi huomaa, että tämäpä mukava ratkaisu, kun rahaa säästyy. Ja asuu siellä vanhempien nurkissa vielä kymmenen vuoden päästäkin.

Kivasti täällä vanhemmat puhuvat lapsista: "lain määräämä velvoite hoidettu", "ei ole velvollisuutta huolehtia enää". Miksi te ootte alunperin edes halunneet lapsia, jos ne on teille vain tiettyyn ikävuoteen saakka pakkohoidettava taakka?

Vierailija kirjoitti:

Kivasti täällä vanhemmat puhuvat lapsista: "lain määräämä velvoite hoidettu", "ei ole velvollisuutta huolehtia enää". Miksi te ootte alunperin edes halunneet lapsia, jos ne on teille vain tiettyyn ikävuoteen saakka pakkohoidettava taakka?

Ja monissa maissa on muuten ihan normaalia, että lapsi elää vanhempiensa kanssa esim. 30-vuotiaaksikin asti, vaikka ihan töissäkin jo kävisi. Suomessa nuorilla aikuisilla on paljon yksinäisyyttä ja masennusta, mutta varmaan ihan niitten oma vika?

Vierailija kirjoitti:

Kivasti täällä vanhemmat puhuvat lapsista: "lain määräämä velvoite hoidettu", "ei ole velvollisuutta huolehtia enää". Miksi te ootte alunperin edes halunneet lapsia, jos ne on teille vain tiettyyn ikävuoteen saakka pakkohoidettava taakka?

Harrastat valikoivaa lukemista, jonka perusteella teet omia johtopäätöksiäsi. Lue koko ketju äläkä tee yksipuolisia tulkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.

Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.

Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.

Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.

Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.

Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.

Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.

Tai sitten käy niin, että se aikuinen lapsi huomaa, että tämäpä mukava ratkaisu, kun rahaa säästyy. Ja asuu siellä vanhempien nurkissa vielä kymmenen vuoden päästäkin.

Siinä tapauksessa epäilisin kyllä että lapsella on jotain mt-ongelmia. Ei normaali aikuinen halua jäädä toisten nurkkiin pyörimään, varsinkin jos ja kun tilaa on vähänlaisesti eikä vanhemmat palvele vaan vaatii osallistumaan kuluihin ja kotitöihin, ja ilmoittamaan menoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisisin asian maksamalla osan tyttären asumiskuluista edullisessa vuokra-asunnossa riippumatta siitä onko se tyttärelle mieleisin ratkaisu. Varmistaisin myös että hän alkaa hakea itselleen töitä mahdollisimman pian, jo ennen Suomeen muuttoa.

Korjaan itseäni sen verran että luin hiukan huonosti, aloituksessa oli maininta tyttären tulevasta työpaikasta. Toivottavasti paikka on varmaksi sovittu.

Nuorten vuokralla-asumisen ihanne hyödyttää asuntosijoittajia ja omistajia. Siksi buukattu trendiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.

Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.

Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.

Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.

Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.

Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.

Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.

Tai sitten käy niin, että se aikuinen lapsi huomaa, että tämäpä mukava ratkaisu, kun rahaa säästyy. Ja asuu siellä vanhempien nurkissa vielä kymmenen vuoden päästäkin.

Eiköhän ne vanhemmat voi siinäkin kohtaa sanoa että alapas etsiä omaa kämppää, jos sovitut säännöt ei pidä ja nurkissa asuminen näyttää venyvän.

No en mä kyllä ymmärrä miten se voi olla jopa pari vuotta.. Ei vaikuta ainakaan mitenkään superinnostuneelta oman kodin hankkimisen suhteen. Rakastan noita vanhuksia, mutta en mitenkään enää mahtuisi saman katon alle viikkoa pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä jotka kieli pitkällä oottaa, että lapsi on 18 ja lähtee kotoa. Ja takaisin ei ole tulemista.

Jostain syystä nää on aina niitä joilla on nuoruus jäänyt lapsen takia elämättä ja sitä vapauden kaipuuta yritetään paikata myöhemmin.

Mulle on ainakin vanhemmat sanonut, että kotiin saa aina tulla takaisin.

Minullekin... ja nyt tulee pikkuserkkupuolen lapsi ulkomailta syksyllä asumaan meille, kun tulee suomeen vaihto-oppilaaksi. Sopi meille oikein hyvin, hyvää tekee, että saa välillä tarkastella omiakin rutiineja, että olisiko aika päivittää ja sellaista. Meillä on lähisuvussa kaikki vähän sitä mieltä, että niinkauan kun lattiapinta-alaa on vapaana, niin majapaikka löytyy.

Suomessa olisi majapaikkaa etsiviä vaikka kuinka, mutta ettepä ole ottaneet heitäkään kotiinne. Ihme tekopyhyyttä.

Et sitten keksinyt yhtään hyvää.

T. Eri

Haluatko ylistystä ja kehuja siitä miten ihana ja lämmin ihminen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitti vähän se kommentti, jossa perustellaan tätä niin että jos aikuinen lapsi asuu kotona, niin enää ei voi harrastaa seksiä missä haluaa. :D

Kamalaa.

Niin. Joidenkin parisuhteessa seksi on merkittävässä roolissa.

kyllä se AIKUINEN lapsi pakenee paikalta, jos huomaa äidin ja isän alkavan nussuttaa keittiön tasoa vasten. Varmasti aikuisella lapsella on sen verran järkeä päässä, ellei sitten ole jotain insestifantasiaa

Ei ei ei. Aivan ahdistaa ajatuskin. Nyt on vaan vaan vastattava ettei onnistu, hankkii jonkun halvemman vuokra -asunnon tai muuttaa sinne mummolleen, joka niin innoissaan on häntä majoittamassa. Saattaa mummonkin mieli muuttua parin kk jälkeen ja sitten voitte keskustella porukalla, mitä on olla aikuinen. Ahdistavaa, oikein alkaa puristamaan rintaa, kun mietin näitä nykyaikuisia, jotka eivät koskaan ota vastuuta omasta elämästään. Hyh.

Miksi kukaan muutaisi kotoaan pois lainkaan, jos pelkkä säästäminen on mielessä? Puolituttu asui vanhempiensa luona lähes nelikymppiseksi maksamatta vuokraa ja ruokaa. Toki oli työssäkäyvänä varaa siten ostella kalliita autoja, mutta parisuhde muodostui vasta, kun ymmärsi muuttaa omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se aikuinen tytär teidän elämään muka vaikuttaa? Miksi muuttaisitte elämäänne tai rytmiänne?

Meidän lapset on vielä pieniä, mutta tietävät jo nyt, että kotiin saa aina tulla, aikuisenakin.

Sulle siis sopii että aikuiset lapset ovat kuin kotonaan. Tuovat vieraita silloin kun se heille sopii. Syövät mitä haluavat eivätkä välitä niistä ruuasta joita sinä kokkaat. Ihan kiva.

Miksi he toimisivat niin? Kasvatuksesta koskaan kuullut?

Jossain vaiheessa ne lapset tuppaavat itsenäistymään kasvatuksesta huolimatta (tai ainakin itselläni kasvatus nimenomaan tähtää siihen itsenäistymiseen) itsenäistyminen tuo mukanaan vastuita mutta myös oikeuden päättää mm siitä miten haluaa elää, koska haluaa ystäviä kylään, mitä haluaa syödä, koska haluaa syödä jne.

Mutta hyvin kasvatettu osaa ottaa myös muut huomioon, ja jos hän jostain syystä joutuu/pääsee muuttamaan vanhemmilleen niin hän elää sitten sellaista elämää kuin niille vanhemmille sopii, eli ei kutsu kavereita sopimatta ensin saati että järjestäisi jotain juhlia. Jos haluaa sellaista elämää elää niin hommaa sitten sen oman kämpän.

Anna tyttärellesi rahaa(ennakkoperintönä tms.) niin ei luuhaa teidän nurkis.

Ap kirjoittaa että tytöllä on tapana tehdä äkkipikaisia ratkaisuja. Eli tuskin on tätä vanhempien luona asumistakaan ajatellut ihan loppuun asti, sehän kuulostaa kivalle ajatukselle että säästänpä rahaa noin. Todellisuudessa se vanhempien nurkissa vanhempien säännöillä asuminen ei niin kivaa olekaan, ja alkaa oman kämpän etsiminen kiinnostaa yllättävänkin nopeasti.