Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en yhtään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti muuttaa porukoidensa nurkkiin loisimaan. Samalla tavalla ne vanhemmatkin on asuntonsa joutuneet säästämään ja sen kuluja kokoajan maksavat. 25v on jo oikeasti kypsä ja aikuinen huolehtimaan itsestään eikä siipeilemään. Suomessa varsinkin kun saa tuet ja kukaan ei joudu kadulle. Sairastapaukset tietysti erikseen, jos holhous ja apu on -välttämätöntä.-
En itse ikinä ottaisi aikuisia lapsia nurkkiini asumaan noin vain, vaikka heitä rakastankin. En koe itseäni edes itsekkääksi. Olen oman rauhani ansainnut ja kaikkeni lapsilleni antanut ja autan monella tavalla jatkossakin. Yhdessä asuminen vain on nykypäivänä liikaa minulle.
Asunnot oli ennen paljon halvempia, joten ei voi verrata. Nämä on kulttuurijuttuja, Suomessa arvostetaan itsekseen pärjäämistä ja yksilöllisyyttä/eristäytymistä. Monissa muissa maissa on paljon yhteisöllisempi kulttuuri.
Asunnot olivat halvempia, mutta niin olivat palkatkin pienempiä.
Ja asuntolainan korko oli huikea, itselläni oli 14%. Miettikääpäs sitä, nykynuoret!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se aikuinen tytär teidän elämään muka vaikuttaa? Miksi muuttaisitte elämäänne tai rytmiänne?
Meidän lapset on vielä pieniä, mutta tietävät jo nyt, että kotiin saa aina tulla, aikuisenakin.
Sulle siis sopii että aikuiset lapset ovat kuin kotonaan. Tuovat vieraita silloin kun se heille sopii. Syövät mitä haluavat eivätkä välitä niistä ruuasta joita sinä kokkaat. Ihan kiva.
Miksi he toimisivat niin? Kasvatuksesta koskaan kuullut?
Jossain vaiheessa ne lapset tuppaavat itsenäistymään kasvatuksesta huolimatta (tai ainakin itselläni kasvatus nimenomaan tähtää siihen itsenäistymiseen) itsenäistyminen tuo mukanaan vastuita mutta myös oikeuden päättää mm siitä miten haluaa elää, koska haluaa ystäviä kylään, mitä haluaa syödä, koska haluaa syödä jne.
Mutta hyvin kasvatettu osaa ottaa myös muut huomioon, ja jos hän jostain syystä joutuu/pääsee muuttamaan vanhemmilleen niin hän elää sitten sellaista elämää kuin niille vanhemmille sopii, eli ei kutsu kavereita sopimatta ensin saati että järjestäisi jotain juhlia. Jos haluaa sellaista elämää elää niin hommaa sitten sen oman kämpän.
Olen eri, mutta ajattelen tätä myös sen tyttären kannalta. Olisiko ihan oikeasti kanttia sanoa 25-vuotiaana seurustelukumppanilleen, että kysyn vanhemmilta, voiko tämä tulla yöksi ensi viikonloppuna. Jopa kahden vuoden ajan. Ehkä tilanne on hieman eri niillä, jotka ovat jääneet lapsuudenkotiinsa asumaan, mutta asiat mutkistuvat sekä vanhemmilla että lapsilla, jos jälkikasvu on jo asunut vuosia itsekseen ja omilla säännöillään.
Tietenkin aikuisen lapsen pitää pyytää lupa ennen kuin lupaa jonkun tulemaan yökylään vanhempien asuntoon. Aloittajan tapauksessa tyttö asuu ulkomailla, joten tuskin hänellä Suomessa on seurustelukumppania. Ja jos onkin, niin tyttö voi mennä yökylään hänen luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko antaa vakuuksia, että tyttö saisi sen asunnon ostettua nyt? Jokin pieni kaksio muutamaksi vuodeksi, niin tyttö on siinä jo säästänyt käsirahan parempaan asuntoon ja teidän vakuudet voidaan vapauttaa.
Ehdotin myös tuota vakuutta tässä ketjussa, mutta joidenkin mielestä oman asunnon antaminen tyttären asuntolainan vakuudeksi on isompi pyyntö kuin tämän asuminen ilmaiseksi vanhempien nurkissa pari vuotta.
Epäilen, etteivät ymmärrä mitä tuo asunnon antaminen vakuudeksi käytännössä tarkoittaa. Tuollainen lisävakuushan on aina vain täytevakuus, joka kattaa sen osan lainasta, mihin se ostettava asunto ei riitä.
Jos tytär vaikkapa saisi säästettyä 5000€ käsirahaa, joka riittäisi 100000€ asunnon ostoon, niin tuossa olisi 20000€ vakuusvaje, kun asunnon vakuusarvo olisi 75000€. Jos vanhemmat haluaisivat auttaa, niin heidän asuntonsa olisi vakuutena tuon 20000€ osalta. Ja sitä mukaa kun lapsi lyhentelisi lainaa, heidän vastuunsa pienenisi. Kun lapsi olisi lyhentänyt lainaa 20000 eurolla, pankista tulisi ilmoitus että vanhempien antama vakuus vapautuu.
Jos lapsella tulee vaikeuksia lainanmaksun kanssa, niin täytevakuuden antajalla on myös oikeus alkaa hoitaa sitä lainaa. Ehkä sitä ennemmin makselisi lapsen lainaa (tai ainakin korkoja siitä) jonkin aikaa, jos sillä välttäisi sen, ettei eräänny maksettavaksi se koko 20000€ (tai mitä siitä onkin jäljellä).
Toki jokainen miettii oman tilanteensa mukaan, haluaako lähteä tällaiseen, mutta ei tämä ole ollenkaan niin hasardi kuvio kuin monet tuntuvat luulevan.
En ottaisi. Auttaisin vuokra-asunnon löytämisessä ja takuuvuokran maksussa.
Te, joiden mielestä on normaalia, että aikuinen asuu vanhemmillaan: on myös normaalia, että anoppi määräilee miniää ja jakaa huushollin poikansa ja miniänsä kanssa. Kelpaisiko se vai oletteko poimimassa vain rusinoita perhepullasta?
Minulla ei ole ollut koskaan vaihtoehtoa kerätä rahaa, vaan 17-vuotiaasta asti kaikki on mennyt elämiseen pois muutettuani. On se ainakin iso etu, jos pystyy kasvattamaan varallisuutta vanhempien avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär ei todennäköisesti tajua että tilanne on molemmin puolin muuttunut. Vanhempien kodissa ei olisi kovinkaan mukava asua aikuisena lapsena kun on jo ollut omassa taloudessa. En oikein osaa edes kuvitella työssäkäyvää 25-vuotiasta, joka haluaa palata vanhempien kotiin, ellei hänellä ole jotakin todellisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tälläistä äitejä jotka eivät tiukan paikan tullessa voi joustaa. Toki heillä on täysi oikeus tehdä kuten haluavat heti kun lapsi on täyttänyt 18v. Voi jopa kodista kadulle heittää jos haluaa.
Itse tulin ja menin Suomesta ulkomaille opintojeni aikana monta kertaa(tein pari vaihtolukuvuotta ulkomaalaisissa yliopistoissa) ja sama kun välillä olin töissä ulkomailla ja sitten taas palasin Suomeen. Aina oli helppo palata kun kotiin pääsi. Onneksi äidillä oli iso talo. Viimeiselle reissulle hankin vain menolipun mutta äiti sairastuikin ulkomailla ollessani ja tietysti heti palasin Suomeen häntä hoitamaan. Mutta mulla ja rakkaalla äidilläni olikin maailman parhaat välit.
Sulla ap on nyt hyvät mahdollisuudet pilata välit tyttäresi kanssa. Entä jos tyttö pääsisi muuttamaan kotiin edes sillä ehdolla että 6kk sisällä hankkii oman asunnon? Esim kimppakämppä jonkun kaverin kanssa mahdollistaa säästämisen omaan tulevaan asuntoon. Lisäksi tytöthän voi vaikka löytää puolison jonka kanssa muuttaa yhteen jne. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa ja 2v on pitkä aika suunnitella etukäteen. Entä jos vaikka itse tarvitsisit yllättäen tyttäresi apua elämässä?
Tiukan paikan tullen joustaminen ei ole sitä, että täysin aikuinen lapsi muuttaa vanhempiensa luokse "säästämään" kahdeksi vuodeksi.
Tiukka paikka on esim. avioero, hometalo, vakava sairaus jne. ja siinäkin taustalla on kaikkien oletus, että kun saa elämästä kiinni, palaa siihen omaan elämäänsä.
onhan asunnon säästämisessäkin taustalla oletus, että kun saa elämästä kiinni, palaa omaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole itsekäs. Tyttäresi on jo aikuinen. Joku alle 20v olisi eri asia. Ei vanhempien luokse mennä säästämään. Lisäksi kerrot, että tyttäresi on yhdenlainen persoona - eikö ne välit voi mennä siinäkin rikki!
Sanot rehellisesti, että parempi hankkia suoraan oma vuokra-asunto.
Vierailija kirjoitti:
Tytär ei todennäköisesti tajua että tilanne on molemmin puolin muuttunut. Vanhempien kodissa ei olisi kovinkaan mukava asua aikuisena lapsena kun on jo ollut omassa taloudessa. En oikein osaa edes kuvitella työssäkäyvää 25-vuotiasta, joka haluaa palata vanhempien kotiin, ellei hänellä ole jotakin todellisia ongelmia.
Ehkä hänellä on joku kriisi ja ongelmia, ihmistä on silloin tuettava. Otetaanhan nyt ihan ventovieraita Ukraisnasta omaan kotiin asumaan ja täällä meuhataan hullun lailla, että ei käy pärjätköön tyttö omillaan. Liian kylmää kyytiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.
Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.
Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.
Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.
Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.
Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.
Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.
25v on aikuinen ihminen. Sille ei enää pelisääntöjä ladella, kuten kotona asuvalle nuorelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.
Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.
Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.
Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.
Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.
Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.
Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.
25v on aikuinen ihminen. Sille ei enää pelisääntöjä ladella, kuten kotona asuvalle nuorelle.
Sehän on vanhempien kotiin muuttava lapsi. Ei silloin kerrota vanhemmille, että hän itse päättää miten elää vaan kysyy vanhemmiltaan, sopiiko se tai tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysy lujana AP! Sinulla on aivan täysi oikeus kieltäytyä. Sinulle kun ei ole mitään velvollisuutta majoittaa tai elättää häntä.
Hän oletettavasti luulee, että pääsisi asumaan teille ilmaiseksi?
Etsiköön kimppakämpän. Soluasunnossa asumalla saa säästettyä ihan hyvin.
Itse muutin kerran yli 20 vuotiaana takaisin äitini luokse, kun erosin poikaystävästäni. Maksoin 300e vuokraa, vaikka tilanpuutteen vuoksi jouduin nukkumaan olohuoneessa. Osallistuin kotitöihin ja ruoanlaittoon.
Ja huom. minua vanhempi, edelleen kotona asunut veljeni, ei maksanut asumisestaan mitään, eikä juuri osallistunut kotitöihin.
Ei muuta ,kuin tyttö muuttaa edulliseen vuokrakämppään. Jos tulot on pienet ,saa asumistukea. Voi elää tarkasti pari vuotta tai sitten hummailla ja panna eurot menemään.
Niin se vaan tuppaa olemaa kaikilla ihmisillä. Joku osaa säästää ja joku pistää kaiken menemään.
On aivan eri asia ,jos tämä ap: een tyttö olisi vanhempiensa kanssa hyvin toimeentuleva, mutta ymmärsin ettei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.
Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.
Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.
Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.
Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.
Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.
Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.
25v on aikuinen ihminen. Sille ei enää pelisääntöjä ladella, kuten kotona asuvalle nuorelle.
Paitsi jos asuu kotona. Talossa talon säännöt. Jos haluaa itsenäistyä ja olla vapaa, muuttaa pois.
Ei nää pitkään kotona asuneet naiset tai miehet mitenkään fiksuina ole pidettyjä. Kaverit nauraa ja ihmettelee selän takana, jos kertoo treffikumppanille asuvansa himassa pitävät jälkeen jääneenä. Pahin tapaus oli 40 vee ku pääs himasta veks, siis nainen, onkin tosi lapsellinen, kerää matkamuistoja ja krääsää ja kattoo tositeeveetä, joku vika kehityksessä.
Ei se tytär teidän nurkissa varmaan kauaa viihdy, mutta ulkomailta palatessa tarvii tietenkin jonkun paikan aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär ei todennäköisesti tajua että tilanne on molemmin puolin muuttunut. Vanhempien kodissa ei olisi kovinkaan mukava asua aikuisena lapsena kun on jo ollut omassa taloudessa. En oikein osaa edes kuvitella työssäkäyvää 25-vuotiasta, joka haluaa palata vanhempien kotiin, ellei hänellä ole jotakin todellisia ongelmia.
Ehkä hänellä on joku kriisi ja ongelmia, ihmistä on silloin tuettava. Otetaanhan nyt ihan ventovieraita Ukraisnasta omaan kotiin asumaan ja täällä meuhataan hullun lailla, että ei käy pärjätköön tyttö omillaan. Liian kylmää kyytiä.
En vertaisi rahaa säästävää nuorta aikuista sotaa paenneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.
Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.
Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.
Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.
Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.
Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.
Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.
25v on aikuinen ihminen. Sille ei enää pelisääntöjä ladella, kuten kotona asuvalle nuorelle.
Jos kotiinsa ei saa kutsua esim. tyttö/poika ystävää, onko se silloin koti? Kyllä meillä on käynyt kavereitakin ja saunailtaa on vietetty, kun en ole ollut kotona. Yhdessä asuminen vaatii yhtä aikaa hienotunteisuutta ja joustavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko antaa vakuuksia, että tyttö saisi sen asunnon ostettua nyt? Jokin pieni kaksio muutamaksi vuodeksi, niin tyttö on siinä jo säästänyt käsirahan parempaan asuntoon ja teidän vakuudet voidaan vapauttaa.
Ehdotin myös tuota vakuutta tässä ketjussa, mutta joidenkin mielestä oman asunnon antaminen tyttären asuntolainan vakuudeksi on isompi pyyntö kuin tämän asuminen ilmaiseksi vanhempien nurkissa pari vuotta.
Tuon vakuuden kanssa voi käydä niin, että tytön vanhemmat muuttavat tyttären luo asumaan, kun oma koti on pitänyt myydä, koska tyttö ei ole maksanut lainaa syystä tai toisesta. Itse en omaa kotiani riskeeraisi.
Kyllä se ostettava asunto olisi pääasiallisena vakuutena - vanhemmat auttaisivat ainoastaan lisävakuuksissa niin, että niillä katetaan puuttuvat vakuudet sekä omarahoitusosuus.
Omat vanhempani auttoivat juuri sisarukseni perhettä näin. Heillä on siis jo omistusasunto, jota eivät kuitenkaan tässä vaiheessa halua myydä, mutta tarve on perhekoon kasvettua suuremmalle asunnolle.
Tuon vakuuden kanssa voi käydä niin, että tytön vanhemmat muuttavat tyttären luo asumaan, kun oma koti on pitänyt myydä, koska tyttö ei ole maksanut lainaa syystä tai toisesta. Itse en omaa kotiani riskeeraisi.