Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Eli tilanne olisi se, että ap:n 25 vuotias tyttö ilmoitti haluavansa muuttaa vanhempiensa asuntoon säästääkseen rahaa. Nyt hän on asunut ulkomailla jonkun aikaa.
Asunto ei siis ole se, josta tytär on aikanaan pois lähtenyt, vaan vanhemmat ovat muuttaneet pienempään rivitaloasuntoon, jossa ei ole liiemmälti ylimääräisiä huoneita. Huone, johon tyttö muuttaisi, on ollut isän oma huone, huone, jota hänellä ei ole ollut silloin kun lapset kotona asuivat, eli se on hänen harrastehuoneensa ja rauhoittumispaikkansa.
Tytär ei ole helppo tapaus, vaan ilmeisesti aika määrätietoinen tyyppi, jolle ei myöskään kelvannut isoäidin ehdottama asumisjärjestely tämän luona. Tyttärelle ei kelvannut myöskään vanhempiensa tarjoama rahallinen etu, vaan hän haluaa siihen yhteen pieneen huoneeseen ja säästää siinä. Tytär on myös nostanut itsensä muiden sisarusten ohi tärkeysjärjestyksessä ja haluaa yksinoikeuden rahan säästämiseen tuolla tavoin.
Tytär vaikuttaa myös aika ailahtelevaiselta tyypiltä, joten tuskin on pelkoa että se sinne yhteen huoneeseen jäisi pitkäksi aikaa pummimaan. Ap:n sijassa sanoisin että saat tulla ainakin alkuun ja kokeillaan miten sujuu, mutta en suorilta lupaisi että saa viipyä miten pitkään haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se aikuinen tytär teidän elämään muka vaikuttaa? Miksi muuttaisitte elämäänne tai rytmiänne?
Meidän lapset on vielä pieniä, mutta tietävät jo nyt, että kotiin saa aina tulla, aikuisenakin.
Sulle siis sopii että aikuiset lapset ovat kuin kotonaan. Tuovat vieraita silloin kun se heille sopii. Syövät mitä haluavat eivätkä välitä niistä ruuasta joita sinä kokkaat. Ihan kiva.
Miksi he toimisivat niin? Kasvatuksesta koskaan kuullut?
Jossain vaiheessa ne lapset tuppaavat itsenäistymään kasvatuksesta huolimatta (tai ainakin itselläni kasvatus nimenomaan tähtää siihen itsenäistymiseen) itsenäistyminen tuo mukanaan vastuita mutta myös oikeuden päättää mm siitä miten haluaa elää, koska haluaa ystäviä kylään, mitä haluaa syödä, koska haluaa syödä jne.
Mutta hyvin kasvatettu osaa ottaa myös muut huomioon, ja jos hän jostain syystä joutuu/pääsee muuttamaan vanhemmilleen niin hän elää sitten sellaista elämää kuin niille vanhemmille sopii, eli ei kutsu kavereita sopimatta ensin saati että järjestäisi jotain juhlia. Jos haluaa sellaista elämää elää niin hommaa sitten sen oman kämpän.
Olen eri, mutta ajattelen tätä myös sen tyttären kannalta. Olisiko ihan oikeasti kanttia sanoa 25-vuotiaana seurustelukumppanilleen, että kysyn vanhemmilta, voiko tämä tulla yöksi ensi viikonloppuna. Jopa kahden vuoden ajan. Ehkä tilanne on hieman eri niillä, jotka ovat jääneet lapsuudenkotiinsa asumaan, mutta asiat mutkistuvat sekä vanhemmilla että lapsilla, jos jälkikasvu on jo asunut vuosia itsekseen ja omilla säännöillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivasti täällä vanhemmat puhuvat lapsista: "lain määräämä velvoite hoidettu", "ei ole velvollisuutta huolehtia enää". Miksi te ootte alunperin edes halunneet lapsia, jos ne on teille vain tiettyyn ikävuoteen saakka pakkohoidettava taakka?
Ja monissa maissa on muuten ihan normaalia, että lapsi elää vanhempiensa kanssa esim. 30-vuotiaaksikin asti, vaikka ihan töissäkin jo kävisi. Suomessa nuorilla aikuisilla on paljon yksinäisyyttä ja masennusta, mutta varmaan ihan niitten oma vika?
Monissa maissa mamma ja pappa asuvat pojan perheen kanssa hamaan hautaan asti, joten olisiko se jonkinlainen optimi: perusta perhe ja saat kaupantekijäisinä miehen vanhemmat, koska on ihan normaalia elää monen sukupolven elämää sitä vanhinta sukupolvea kunnioittaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se aikuinen tytär teidän elämään muka vaikuttaa? Miksi muuttaisitte elämäänne tai rytmiänne?
Meidän lapset on vielä pieniä, mutta tietävät jo nyt, että kotiin saa aina tulla, aikuisenakin.
Sulle siis sopii että aikuiset lapset ovat kuin kotonaan. Tuovat vieraita silloin kun se heille sopii. Syövät mitä haluavat eivätkä välitä niistä ruuasta joita sinä kokkaat. Ihan kiva.
Miksi he toimisivat niin? Kasvatuksesta koskaan kuullut?
Jossain vaiheessa ne lapset tuppaavat itsenäistymään kasvatuksesta huolimatta (tai ainakin itselläni kasvatus nimenomaan tähtää siihen itsenäistymiseen) itsenäistyminen tuo mukanaan vastuita mutta myös oikeuden päättää mm siitä miten haluaa elää, koska haluaa ystäviä kylään, mitä haluaa syödä, koska haluaa syödä jne.
Mutta hyvin kasvatettu osaa ottaa myös muut huomioon, ja jos hän jostain syystä joutuu/pääsee muuttamaan vanhemmilleen niin hän elää sitten sellaista elämää kuin niille vanhemmille sopii, eli ei kutsu kavereita sopimatta ensin saati että järjestäisi jotain juhlia. Jos haluaa sellaista elämää elää niin hommaa sitten sen oman kämpän.
Olen eri, mutta ajattelen tätä myös sen tyttären kannalta. Olisiko ihan oikeasti kanttia sanoa 25-vuotiaana seurustelukumppanilleen, että kysyn vanhemmilta, voiko tämä tulla yöksi ensi viikonloppuna. Jopa kahden vuoden ajan. Ehkä tilanne on hieman eri niillä, jotka ovat jääneet lapsuudenkotiinsa asumaan, mutta asiat mutkistuvat sekä vanhemmilla että lapsilla, jos jälkikasvu on jo asunut vuosia itsekseen ja omilla säännöillään.
Aika paha, jos se seurustelukumppanikin asuu isin ja äidin luona. Kannattaa valita mies jolla on oma soppi jossakin.
Jotenkuten vielä ymmärtäisin, jos asuisitte vielä ko tyttären lapsuudenkodissa - - siis omakotitalossa ylimääräisellä tilalla ja tarpeella lisäkäsiin pihan ym hoidossa..
Mutta teidän uusi koti on kyllä TEIDÄN.
Pieni laskupaikka tyttärelle hetkeksi vierashuoneeseen ja sitten vaan omilleen.
--rahan säästäminen ei ole aikuiselle ihmiselle syy majailla kenenkään nurkissa muuta kuin hetken pyörähtäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko antaa vakuuksia, että tyttö saisi sen asunnon ostettua nyt? Jokin pieni kaksio muutamaksi vuodeksi, niin tyttö on siinä jo säästänyt käsirahan parempaan asuntoon ja teidän vakuudet voidaan vapauttaa.
Ei aikuista etenkään työssäkäyvää lasta pidä ottaa elätiksi ollenkaan jollei siltä tunnu. Jos rahallisesti voitte avustaa niin auttakaa häntä alivuokralaisasunnon hankkimisessa. Jotenkin hankit selkärankaa sen verran että saat asian tyttärellesi selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.
Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.
Ap puhui säästämisestä, ymmärtäisin että kyse on käsirahasta omaan kämppään. Vuokralla asuessa on vaikea säästää.
No ei siellä ulkomailla saanut säästettyä?
"Talo kulkee tavallaan, vieraat lähtee ajallaan"
Riippuu paljon siitäkin, mitä oli siellä ulkomailla tekemässä. Itse olin useamman vuoden ulkomailla opiskelemassa aikanaan, ja siinä vaiheessa voi olla hyvä, jos on varaa paluulippuun, noin hieman kärjistäen. Tai jos on ollut matalapalkkaduunissa keräämässä kokemusta ja oppimassa kieltä tms., niin silloinkaan tuskin mitään mainittavaa on päässyt kertymään säästöön. Jos taas on ollut vaikkapa Lontoossa rahoitusalalla kovapalkkaisessa duunissa, on varmaan jäänyt sievoinen summa säästöön ja sijoituksiin jo muutamassakin vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko antaa vakuuksia, että tyttö saisi sen asunnon ostettua nyt? Jokin pieni kaksio muutamaksi vuodeksi, niin tyttö on siinä jo säästänyt käsirahan parempaan asuntoon ja teidän vakuudet voidaan vapauttaa.
Ehdotin myös tuota vakuutta tässä ketjussa, mutta joidenkin mielestä oman asunnon antaminen tyttären asuntolainan vakuudeksi on isompi pyyntö kuin tämän asuminen ilmaiseksi vanhempien nurkissa pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tilanne olisi se, että ap:n 25 vuotias tyttö ilmoitti haluavansa muuttaa vanhempiensa asuntoon säästääkseen rahaa. Nyt hän on asunut ulkomailla jonkun aikaa.
Asunto ei siis ole se, josta tytär on aikanaan pois lähtenyt, vaan vanhemmat ovat muuttaneet pienempään rivitaloasuntoon, jossa ei ole liiemmälti ylimääräisiä huoneita. Huone, johon tyttö muuttaisi, on ollut isän oma huone, huone, jota hänellä ei ole ollut silloin kun lapset kotona asuivat, eli se on hänen harrastehuoneensa ja rauhoittumispaikkansa.
Tytär ei ole helppo tapaus, vaan ilmeisesti aika määrätietoinen tyyppi, jolle ei myöskään kelvannut isoäidin ehdottama asumisjärjestely tämän luona. Tyttärelle ei kelvannut myöskään vanhempiensa tarjoama rahallinen etu, vaan hän haluaa siihen yhteen pieneen huoneeseen ja säästää siinä. Tytär on myös nostanut itsensä muiden sisarusten ohi tärkeysjärjestyksessä ja haluaa yksinoikeuden rahan säästämiseen tuolla tavoin.
Tytär vaikuttaa myös aika ailahtelevaiselta tyypiltä, joten tuskin on pelkoa että se sinne yhteen huoneeseen jäisi pitkäksi aikaa pummimaan. Ap:n sijassa sanoisin että saat tulla ainakin alkuun ja kokeillaan miten sujuu, mutta en suorilta lupaisi että saa viipyä miten pitkään haluaa.
Anna pirulle pikkusormi - kannattaako ottaa riskiä että välit tulehtuu epätoivotun loisvieraan/aikuisen lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tälläistä äitejä jotka eivät tiukan paikan tullessa voi joustaa. Toki heillä on täysi oikeus tehdä kuten haluavat heti kun lapsi on täyttänyt 18v. Voi jopa kodista kadulle heittää jos haluaa.
Itse tulin ja menin Suomesta ulkomaille opintojeni aikana monta kertaa(tein pari vaihtolukuvuotta ulkomaalaisissa yliopistoissa) ja sama kun välillä olin töissä ulkomailla ja sitten taas palasin Suomeen. Aina oli helppo palata kun kotiin pääsi. Onneksi äidillä oli iso talo. Viimeiselle reissulle hankin vain menolipun mutta äiti sairastuikin ulkomailla ollessani ja tietysti heti palasin Suomeen häntä hoitamaan. Mutta mulla ja rakkaalla äidilläni olikin maailman parhaat välit.
Sulla ap on nyt hyvät mahdollisuudet pilata välit tyttäresi kanssa. Entä jos tyttö pääsisi muuttamaan kotiin edes sillä ehdolla että 6kk sisällä hankkii oman asunnon? Esim kimppakämppä jonkun kaverin kanssa mahdollistaa säästämisen omaan tulevaan asuntoon. Lisäksi tytöthän voi vaikka löytää puolison jonka kanssa muuttaa yhteen jne. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa ja 2v on pitkä aika suunnitella etukäteen. Entä jos vaikka itse tarvitsisit yllättäen tyttäresi apua elämässä?
Tiukan paikan tullen joustaminen ei ole sitä, että täysin aikuinen lapsi muuttaa vanhempiensa luokse "säästämään" kahdeksi vuodeksi.
Tiukka paikka on esim. avioero, hometalo, vakava sairaus jne. ja siinäkin taustalla on kaikkien oletus, että kun saa elämästä kiinni, palaa siihen omaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkään saatu tietoa mitä ap:n mies tästä tuumaa? Ei kai ap yksinään asiaa päätä. Mitä mies sanoo?
Veikkaan, että Ap tässä se hankala on, jos mies tarvitsee miesluolankin.
Mies tarvitsee _AINA_ oman luolan.
:I Suomessa on todella kylmiä vanhempia.... onko ihme, että meillä on niin paljon mt-potilaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär voisi ihan hyvin vuokrata pienen yksiön, ok-talon yläkerran tms. Onhan noita edullisia vuokra-asuntoja, joten säästäminenkin onnistuu.
Kyllä auttaa voi ja pitää, mutta jos ei tilaa ole niin silloin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se aikuinen tytär teidän elämään muka vaikuttaa? Miksi muuttaisitte elämäänne tai rytmiänne?
Meidän lapset on vielä pieniä, mutta tietävät jo nyt, että kotiin saa aina tulla, aikuisenakin.
Sulle siis sopii että aikuiset lapset ovat kuin kotonaan. Tuovat vieraita silloin kun se heille sopii. Syövät mitä haluavat eivätkä välitä niistä ruuasta joita sinä kokkaat. Ihan kiva.
Miksi he toimisivat niin? Kasvatuksesta koskaan kuullut?
Jossain vaiheessa ne lapset tuppaavat itsenäistymään kasvatuksesta huolimatta (tai ainakin itselläni kasvatus nimenomaan tähtää siihen itsenäistymiseen) itsenäistyminen tuo mukanaan vastuita mutta myös oikeuden päättää mm siitä miten haluaa elää, koska haluaa ystäviä kylään, mitä haluaa syödä, koska haluaa syödä jne.
Mutta hyvin kasvatettu osaa ottaa myös muut huomioon, ja jos hän jostain syystä joutuu/pääsee muuttamaan vanhemmilleen niin hän elää sitten sellaista elämää kuin niille vanhemmille sopii, eli ei kutsu kavereita sopimatta ensin saati että järjestäisi jotain juhlia. Jos haluaa sellaista elämää elää niin hommaa sitten sen oman kämpän.
Olen eri, mutta ajattelen tätä myös sen tyttären kannalta. Olisiko ihan oikeasti kanttia sanoa 25-vuotiaana seurustelukumppanilleen, että kysyn vanhemmilta, voiko tämä tulla yöksi ensi viikonloppuna. Jopa kahden vuoden ajan. Ehkä tilanne on hieman eri niillä, jotka ovat jääneet lapsuudenkotiinsa asumaan, mutta asiat mutkistuvat sekä vanhemmilla että lapsilla, jos jälkikasvu on jo asunut vuosia itsekseen ja omilla säännöillään.
No jos ei ole kanttia sanoa seurustelukumppanilleen noin niin sitten varmaan hommaa sen oman asunnon. Minä siis olen ollut vähän niinkuin tuo 25v, asunut hetken aikaa isän ja hänen naisystävän luona, eikä ollut mitään vaikeuksia tavata kavereita muualla. Se ei enää ole sen lapsen koti jossa voi tehdä mitä huvittaa, se on vanhempien koti jossa lapsi tilapäisesti asuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivasti täällä vanhemmat puhuvat lapsista: "lain määräämä velvoite hoidettu", "ei ole velvollisuutta huolehtia enää". Miksi te ootte alunperin edes halunneet lapsia, jos ne on teille vain tiettyyn ikävuoteen saakka pakkohoidettava taakka?
Ja monissa maissa on muuten ihan normaalia, että lapsi elää vanhempiensa kanssa esim. 30-vuotiaaksikin asti, vaikka ihan töissäkin jo kävisi. Suomessa nuorilla aikuisilla on paljon yksinäisyyttä ja masennusta, mutta varmaan ihan niitten oma vika?
Vanhempien seuraako ne nuoret kaipaa? Näin maalla asuvana sanoisin että se vanhempien nurkissa asuminen ei kyllä vähennä yksinäisyyttä eikä sillä ole mielenterveysongelmia ehkäisevää vaikutusta. Täällä noita jonkun verran näkee nuoria jotka asuvat vanhempiensa kanssa. Pääsääntöisesti he ovat melko yksinäistä eikä mielenterveysongelmatkaan ole harvinaisia.
Se että asutaan yhdessä ei automaattisesti tarkoita sitä että oltaisiin kovinkaan yhteisöllisiä. Toisaalta taas on niitä perheitä ja sukuja jotka ovat hyvinkin yhteisöllisiä vaikka kaikki asuvat eripuolilla. Autetaan toisiaan tarvittaessa, vietetään yhdessä esim. lomia, aina on tervetullut kylään usein myös yö kylään mutta ei silti halutaan pitää myös se oma tupa jossa saa itse vapaasti päättä asioistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se aikuinen tytär teidän elämään muka vaikuttaa? Miksi muuttaisitte elämäänne tai rytmiänne?
Meidän lapset on vielä pieniä, mutta tietävät jo nyt, että kotiin saa aina tulla, aikuisenakin.
Sulle siis sopii että aikuiset lapset ovat kuin kotonaan. Tuovat vieraita silloin kun se heille sopii. Syövät mitä haluavat eivätkä välitä niistä ruuasta joita sinä kokkaat. Ihan kiva.
Miksi he toimisivat niin? Kasvatuksesta koskaan kuullut?
Jossain vaiheessa ne lapset tuppaavat itsenäistymään kasvatuksesta huolimatta (tai ainakin itselläni kasvatus nimenomaan tähtää siihen itsenäistymiseen) itsenäistyminen tuo mukanaan vastuita mutta myös oikeuden päättää mm siitä miten haluaa elää, koska haluaa ystäviä kylään, mitä haluaa syödä, koska haluaa syödä jne.
Mutta hyvin kasvatettu osaa ottaa myös muut huomioon, ja jos hän jostain syystä joutuu/pääsee muuttamaan vanhemmilleen niin hän elää sitten sellaista elämää kuin niille vanhemmille sopii, eli ei kutsu kavereita sopimatta ensin saati että järjestäisi jotain juhlia. Jos haluaa sellaista elämää elää niin hommaa sitten sen oman kämpän.
Olen eri, mutta ajattelen tätä myös sen tyttären kannalta. Olisiko ihan oikeasti kanttia sanoa 25-vuotiaana seurustelukumppanilleen, että kysyn vanhemmilta, voiko tämä tulla yöksi ensi viikonloppuna. Jopa kahden vuoden ajan. Ehkä tilanne on hieman eri niillä, jotka ovat jääneet lapsuudenkotiinsa asumaan, mutta asiat mutkistuvat sekä vanhemmilla että lapsilla, jos jälkikasvu on jo asunut vuosia itsekseen ja omilla säännöillään.
Itsehän se on haluamassa sinne vanhempien nurkkiin. Jos haluaa säästää rahaa niin jostain pitää tinkiä, tässä tapauksessa siitä omasta vapaudesta kutsua ketä vaan kylään.
En voi itse ymmärtää miten joku aikuinen edes haluaa muuttaa takaisin vanhempiensa luo. Kyllä, rakastan heitä, mutta palata takaisin asumaan saman katon alle, ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tälläistä äitejä jotka eivät tiukan paikan tullessa voi joustaa. Toki heillä on täysi oikeus tehdä kuten haluavat heti kun lapsi on täyttänyt 18v. Voi jopa kodista kadulle heittää jos haluaa.
Itse tulin ja menin Suomesta ulkomaille opintojeni aikana monta kertaa(tein pari vaihtolukuvuotta ulkomaalaisissa yliopistoissa) ja sama kun välillä olin töissä ulkomailla ja sitten taas palasin Suomeen. Aina oli helppo palata kun kotiin pääsi. Onneksi äidillä oli iso talo. Viimeiselle reissulle hankin vain menolipun mutta äiti sairastuikin ulkomailla ollessani ja tietysti heti palasin Suomeen häntä hoitamaan. Mutta mulla ja rakkaalla äidilläni olikin maailman parhaat välit.
Sulla ap on nyt hyvät mahdollisuudet pilata välit tyttäresi kanssa. Entä jos tyttö pääsisi muuttamaan kotiin edes sillä ehdolla että 6kk sisällä hankkii oman asunnon? Esim kimppakämppä jonkun kaverin kanssa mahdollistaa säästämisen omaan tulevaan asuntoon. Lisäksi tytöthän voi vaikka löytää puolison jonka kanssa muuttaa yhteen jne. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa ja 2v on pitkä aika suunnitella etukäteen. Entä jos vaikka itse tarvitsisit yllättäen tyttäresi apua elämässä?
Tiukan paikan tullen joustaminen ei ole sitä, että täysin aikuinen lapsi muuttaa vanhempiensa luokse "säästämään" kahdeksi vuodeksi.
Tiukka paikka on esim. avioero, hometalo, vakava sairaus jne. ja siinäkin taustalla on kaikkien oletus, että kun saa elämästä kiinni, palaa siihen omaan elämäänsä.
Lapsi on palaamassa kotiin ulkomailta, jossa ei mennyt oikein hyvin. Kyllä tuo on minusta ns tiukka paikka jossa on syytä auttaa. Vuosiksi en itsekään ottaisi, mutta vähäksi aikaa. En oikeasti usko että se nuori edes haluaa asua vanhemmillaan vuosia, vaikka nyt voi tuntua hyvälle idealle säästää rahaa niin.
Eli tilanne olisi se, että ap:n 25 vuotias tyttö ilmoitti haluavansa muuttaa vanhempiensa asuntoon säästääkseen rahaa. Nyt hän on asunut ulkomailla jonkun aikaa.
Asunto ei siis ole se, josta tytär on aikanaan pois lähtenyt, vaan vanhemmat ovat muuttaneet pienempään rivitaloasuntoon, jossa ei ole liiemmälti ylimääräisiä huoneita. Huone, johon tyttö muuttaisi, on ollut isän oma huone, huone, jota hänellä ei ole ollut silloin kun lapset kotona asuivat, eli se on hänen harrastehuoneensa ja rauhoittumispaikkansa.
Tytär ei ole helppo tapaus, vaan ilmeisesti aika määrätietoinen tyyppi, jolle ei myöskään kelvannut isoäidin ehdottama asumisjärjestely tämän luona. Tyttärelle ei kelvannut myöskään vanhempiensa tarjoama rahallinen etu, vaan hän haluaa siihen yhteen pieneen huoneeseen ja säästää siinä. Tytär on myös nostanut itsensä muiden sisarusten ohi tärkeysjärjestyksessä ja haluaa yksinoikeuden rahan säästämiseen tuolla tavoin.