Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, naimaton ihminen on sosiaalinen nettomaksaja
30.05.2022 |
Kesä lähestyy. On rippijuhlat, häät, polttarit ja kahdet lasten synttärikutsut.
Olen avoliitossa elävä vapaaehtoisesti lapseton nainen. Tajusin muutama viikko sitten ensimmäisen kerran etten saa enää samanlaista iloa muiden juhlista kuin ennen. Mulla on 5 kummilasta ja kaverit siinä iässä että lapsia tulee ja avioliittoja solmitaan. Saan kutsuja myös muiden kuin kummilasteni synttäreille.
Vielä tovi sitten panostin lasten lahjoihin ja ystävien häälahjoihin kunnolla rahaa ja vaivaa. Kummilapsille synttäri- ja joululahjat, eli 10 lahjaa vuodessa. Yksi juhlii vielä nimppareitakin kakkukahvien merkeissä. Rahaa palaa siis satasia väkisinkin. Polttareissa minä olin yksi niistä jotka maksoivat ekstraa jos joku ei rahatilanteen vuoksi olisi päässyt muuten osallistumaan.
Nyt taas edessä polttarit ja häät. Olen pienituloinen opiskelija ja oikeastaan molemmat lähinnä ketuttavat jo etukäteen. Morsian tienaa vuodessa useamman kymppitonnin enemmän kuin minä, mutta rahaahan kutsussa taas pyydetään.
En tykkää tästä uudesta minästäni; ennen odotin kaikenlaisia kekkereitä innolla.
Jotenkin nyt olen saanut päähäni lähtemättömästi sen faktan, etten minä tule koskaan saamaan ystäviltäni mitään lahjoja tai vaivannäköä omien merkkipäivieni kunniaksi. En puhu nyt vain rahasta, vaan tosiaan myös esimerkiksi kaason hommista. Olen itse ollut kaaso kolmesti, mutta en ole menossa naimisiin. Näistä kaikista siis puuttuu automaattisesti vastavuoroisuus.
Olenko vain pikkumainen, vai onko muita joilla on samoja ajatuksia?
Kommentit (117)
Joo, veroja voisi pienentää, mutta inflaatio hoitaa nyt sen verotuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap ei itse järjestä ystävilleen mitään juhlia eikä käsitä, kuinka paljo rahaa ja vaivaa niihin uppoaa? Lahjoja silti pitäisi tippua...
Siis pitäisikö mun vielä järjestää ne ystävien juhlat muun lisäksi? :D
Olen ollut mukana järjestämässä häitä ja polttareita, ja ainakin yksi tällainen setti on vielä edessä. Minä olen se jolle ei järjestetä eikä osteta lahjoja.
Ap
sinä et järjestä ystävillesi = et itse kutsu ketään mihinkään = et saa lahjoja ja valitat. Mitä et ap ymmärrä? Juhli niitä synttäreitä niin saat lahjoja. Helppoa.
Mutta kun juhlien järjestämisestä on vaivaa ja se maksaa. Ap:n tulisi omasta mielestään saada lahjat ilman juhlien järjestämistä toisin kuin muut.
Ei pidä saada, ja senkin olen jo sanonut.
Pointtina tässä on se, että omaan elämänkulkuuni ei kuulu ne juhlat joihin ystävät ja sukulaiset syytävät rahaa, vaivaa ja aikaa. Silti osallistun muiden vastaaviin juhliin. Näistä siis esimerkkeinä juurikin polttarit, häät, baby showerit ja myöhemmin jälkikasvun juhlat (rippijuhlat, yo-juhlat, synttärit, joulut, nimpparit yms).
Vuosittain käytän siis aikaa ja rahaa toisten juhliin, mutta juna kulkee vain toiseen suuntaan. Oma valinta, tiedän kyllä. Kai se pitää alkaa varailla hääkirkkoa ja jättää ehkäisy pois.
Tai järjestää vuodessa vaikka parit synttärijuhlat ja nimpparit itselle. Kutsuun sitten tilinro johon voi laittaa rahaa juhlakalun etelänmatkaan. Taas.
Ap
Oma valinta on myös se, haluatko viettää aikaa näiden tuontijunan vastaanottajien seurassa.
Minä olen lapseton, ja minun kummilapseni on tuonut lahjan koiralleni. (Toki kummilapsikin on saanut lahjoja <3.) Äitinsä kanssa olemme silloin tällöin ostaneet toisillemme jotain vähän luksusta, kuten vaikka hajuveden, josta toinen tykkää. Ilman stressiä ja ehkä kerran kymmeneen vuoteen.
Vastavuoroisuus ei ole kiinni avioliitosta tai lapsista, vaan siitä, että arvostaa ystäviä ja ystävyyttä.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap ei itse järjestä ystävilleen mitään juhlia eikä käsitä, kuinka paljo rahaa ja vaivaa niihin uppoaa? Lahjoja silti pitäisi tippua...
Siis pitäisikö mun vielä järjestää ne ystävien juhlat muun lisäksi? :D
Olen ollut mukana järjestämässä häitä ja polttareita, ja ainakin yksi tällainen setti on vielä edessä. Minä olen se jolle ei järjestetä eikä osteta lahjoja.
Ap
sinä et järjestä ystävillesi = et itse kutsu ketään mihinkään = et saa lahjoja ja valitat. Mitä et ap ymmärrä? Juhli niitä synttäreitä niin saat lahjoja. Helppoa.
Mutta kun juhlien järjestämisestä on vaivaa ja se maksaa. Ap:n tulisi omasta mielestään saada lahjat ilman juhlien järjestämistä toisin kuin muut.
Ei pidä saada, ja senkin olen jo sanonut.
Pointtina tässä on se, että omaan elämänkulkuuni ei kuulu ne juhlat joihin ystävät ja sukulaiset syytävät rahaa, vaivaa ja aikaa. Silti osallistun muiden vastaaviin juhliin. Näistä siis esimerkkeinä juurikin polttarit, häät, baby showerit ja myöhemmin jälkikasvun juhlat (rippijuhlat, yo-juhlat, synttärit, joulut, nimpparit yms).
Vuosittain käytän siis aikaa ja rahaa toisten juhliin, mutta juna kulkee vain toiseen suuntaan. Oma valinta, tiedän kyllä. Kai se pitää alkaa varailla hääkirkkoa ja jättää ehkäisy pois.
Tai järjestää vuodessa vaikka parit synttärijuhlat ja nimpparit itselle. Kutsuun sitten tilinro johon voi laittaa rahaa juhlakalun etelänmatkaan. Taas.
Ap
Kirjoitat viimeiset kappaleet sarkastisesti, mutta ehkäpä sinun kannattaa toteuttaa tuo oikeasti. Tekstisi voi tiivistää näin: Haluan saada vuorollani sen, mitä muutkin saavat. Silloin sinun pitää tehdä ainakin jossain määrin samanlaisia ratkaisuja kuin muidenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sinua niiiiin hyvin!
Meillä on yksi lapsi (koululainen) ja läheisillä ystävilläni/miehen sisaruksilla on keskimäärin kolme lasta (muutamalla kaksi, muutamilla neljä ja viisi).
Synttäreitä siis YHDELLÄ perheellä on se neljä vuodessa. Sitten toinen perhe, siellä on KOLME vuodessa. Eli tyyliin joka toinen kuukausi on jollain synttärit. "Ville-Pertti täyttää 2 vuotta ja toivoo lahjaksi asiaa X. Ollaan nähty sitä Prismassa alennuksessa hintaan 40euroa. Tervetuloa kakkukahveille".
Tai sitten jouluna. Ostetaan ekalle perheelle NELJÄ lahjaa lapsille (jokaiselle yksi) ja toiselle perheelle KOLME lahjaa eli jokaiselle myös yksi. Kiikutamme SEITSEMÄN lahjaa ja saamme takasin kaksi lahjaa. Ei oikein enää huvita.
Olemme päättäneet miehen kanssa, että ostamme mielummin lahjoja enemmän esim. jouluna omalle lapsellemme ja ensi joulusta lähtien teemme siten, että ostamme perheen lapsille jonkun yhteisen lahjan. Esimerkiksi lautapelin. Odottakoot sitten Ville-Pertti että osaa pelata sitä, mutta en enää aio lähtee sellaseen lahjarumbaan!!!!!!!!!!!!
Kiitos. Tässä tilanteessa voi siis olla vaikka olisikin lisääntynyt, hyvä pointti.
Me vietetään joulua isolla porukalla, ja nyt kun laskin niin ostan joka joulu lahjat yhdeksälle lapselle. Ja kun mietin lisää, ostan heille kaikille myös synttärilahjat ja yhdelle nimpparilahjan. Se tekee 19 lahjaa vuodessa.
Yhteislahja kuulostaa nerokkaalta. Alan itsekin toimia samoin. Lautapeli, tietokirja, dvd, pihaleikkiväline; molemmat saavat iloa ja minä säästän rahaa ja aikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap ei itse järjestä ystävilleen mitään juhlia eikä käsitä, kuinka paljo rahaa ja vaivaa niihin uppoaa? Lahjoja silti pitäisi tippua...
Siis pitäisikö mun vielä järjestää ne ystävien juhlat muun lisäksi? :D
Olen ollut mukana järjestämässä häitä ja polttareita, ja ainakin yksi tällainen setti on vielä edessä. Minä olen se jolle ei järjestetä eikä osteta lahjoja.
Ap
sinä et järjestä ystävillesi = et itse kutsu ketään mihinkään = et saa lahjoja ja valitat. Mitä et ap ymmärrä? Juhli niitä synttäreitä niin saat lahjoja. Helppoa.
Mutta kun juhlien järjestämisestä on vaivaa ja se maksaa. Ap:n tulisi omasta mielestään saada lahjat ilman juhlien järjestämistä toisin kuin muut.
Ei pidä saada, ja senkin olen jo sanonut.
Pointtina tässä on se, että omaan elämänkulkuuni ei kuulu ne juhlat joihin ystävät ja sukulaiset syytävät rahaa, vaivaa ja aikaa. Silti osallistun muiden vastaaviin juhliin. Näistä siis esimerkkeinä juurikin polttarit, häät, baby showerit ja myöhemmin jälkikasvun juhlat (rippijuhlat, yo-juhlat, synttärit, joulut, nimpparit yms).
Vuosittain käytän siis aikaa ja rahaa toisten juhliin, mutta juna kulkee vain toiseen suuntaan. Oma valinta, tiedän kyllä. Kai se pitää alkaa varailla hääkirkkoa ja jättää ehkäisy pois.
Tai järjestää vuodessa vaikka parit synttärijuhlat ja nimpparit itselle. Kutsuun sitten tilinro johon voi laittaa rahaa juhlakalun etelänmatkaan. Taas.
Ap
Oma valinta on myös se, haluatko viettää aikaa näiden tuontijunan vastaanottajien seurassa.
Minä olen lapseton, ja minun kummilapseni on tuonut lahjan koiralleni. (Toki kummilapsikin on saanut lahjoja <3.) Äitinsä kanssa olemme silloin tällöin ostaneet toisillemme jotain vähän luksusta, kuten vaikka hajuveden, josta toinen tykkää. Ilman stressiä ja ehkä kerran kymmeneen vuoteen.
Vastavuoroisuus ei ole kiinni avioliitosta tai lapsista, vaan siitä, että arvostaa ystäviä ja ystävyyttä.
En oikein tiedä miten se vastavuoroisuus onnistuu kun minulla ei ole lapsia. Aikuisille en osta lahjaa paria poikkeusta lukuunottamatta, ja silloin tietysti saan myös itse lahjan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa viettää aikaa samankaltaisten ihmisten seurassa. Eräs sinkkuystäväni järjestää aina syntymäpäiväkahvit/illanistujaiset muille sinkkuystävilleen. On aina mukavaa, ja silloin tulee puhuttua tilanteista, mitkä sinkun elämässä tulee eteen, ja tätä monet arvostaa ja on mukavempaa ettei niitä perheellisiä ole silloin paikalla. Suosittelen!
Onhan sitten häissä yms mukava käydä joskus, mutta itse pidän nämä juhlat inhimillisissä mittasuhteissa. Ja kaikkeen ei tarvitse suostua, ihmettelen tuota että joillakin on esim useampi kummilapsi. Yksi kummilapsi/hlö on riittävä määrä. Silloin se homma voi olla vielä kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa viettää aikaa samankaltaisten ihmisten seurassa. Eräs sinkkuystäväni järjestää aina syntymäpäiväkahvit/illanistujaiset muille sinkkuystävilleen. On aina mukavaa, ja silloin tulee puhuttua tilanteista, mitkä sinkun elämässä tulee eteen, ja tätä monet arvostaa ja on mukavempaa ettei niitä perheellisiä ole silloin paikalla. Suosittelen!
Onhan sitten häissä yms mukava käydä joskus, mutta itse pidän nämä juhlat inhimillisissä mittasuhteissa. Ja kaikkeen ei tarvitse suostua, ihmettelen tuota että joillakin on esim useampi kummilapsi. Yksi kummilapsi/hlö on riittävä määrä. Silloin se homma voi olla vielä kivaa.
Toki mulla on myös lapsettomia kavereita ja ystäviä joiden kanssa vietän aikaa. Mutta en todellakaan halua eristäytyä ystävistä ja sukulaisista joilla niitä on.
Kummilapsia on kyllä liikaa, se luku on nyt todellakin täynnä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa viettää aikaa samankaltaisten ihmisten seurassa. Eräs sinkkuystäväni järjestää aina syntymäpäiväkahvit/illanistujaiset muille sinkkuystävilleen. On aina mukavaa, ja silloin tulee puhuttua tilanteista, mitkä sinkun elämässä tulee eteen, ja tätä monet arvostaa ja on mukavempaa ettei niitä perheellisiä ole silloin paikalla. Suosittelen!
Onhan sitten häissä yms mukava käydä joskus, mutta itse pidän nämä juhlat inhimillisissä mittasuhteissa. Ja kaikkeen ei tarvitse suostua, ihmettelen tuota että joillakin on esim useampi kummilapsi. Yksi kummilapsi/hlö on riittävä määrä. Silloin se homma voi olla vielä kivaa.
Toki mulla on myös lapsettomia kavereita ja ystäviä joiden kanssa vietän aikaa. Mutta en todellakaan halua eristäytyä ystävistä ja sukulaisista joilla niitä on.
Kummilapsia on kyllä liikaa, se luku on nyt todellakin täynnä.
Ap
Ei sun välttämättä tarvii valita perheellisten ja perheettömien tuttujen välillä. Pointti on, että yhteishenki ja puheenaiheet on usein erilaiset, kun paikalla on vain lapsettomia. Ehkä omat synttärit voisi olla sellainen lapsettomien juttu sun piirissä? Ja ei mitään suurta: muutama ihminen paikalle ja joku kahvittelu tms. riittää. Sitä täytyy itse vaivautua, jos jotain haluaa.
Jotkut lapsiperheet vaatii uskomattoman rahamäärän ja panostuksen omaan perheeseensä antamatta mitään koskaan takaisin. Tässä täytyy vain itse asettaa rajat: esim kummilapsille lahjat, ei muille sukulaislapsille, tai vain synttärilahjat, muttei jouluna mitään tms. Tai vain kortti, ja sitten rippi-, valmistujaispäivänä lahjat vasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa viettää aikaa samankaltaisten ihmisten seurassa. Eräs sinkkuystäväni järjestää aina syntymäpäiväkahvit/illanistujaiset muille sinkkuystävilleen. On aina mukavaa, ja silloin tulee puhuttua tilanteista, mitkä sinkun elämässä tulee eteen, ja tätä monet arvostaa ja on mukavempaa ettei niitä perheellisiä ole silloin paikalla. Suosittelen!
Onhan sitten häissä yms mukava käydä joskus, mutta itse pidän nämä juhlat inhimillisissä mittasuhteissa. Ja kaikkeen ei tarvitse suostua, ihmettelen tuota että joillakin on esim useampi kummilapsi. Yksi kummilapsi/hlö on riittävä määrä. Silloin se homma voi olla vielä kivaa.
Toki mulla on myös lapsettomia kavereita ja ystäviä joiden kanssa vietän aikaa. Mutta en todellakaan halua eristäytyä ystävistä ja sukulaisista joilla niitä on.
Kummilapsia on kyllä liikaa, se luku on nyt todellakin täynnä.
Ap
Ei sun välttämättä tarvii valita perheellisten ja perheettömien tuttujen välillä. Pointti on, että yhteishenki ja puheenaiheet on usein erilaiset, kun paikalla on vain lapsettomia. Ehkä omat synttärit voisi olla sellainen lapsettomien juttu sun piirissä? Ja ei mitään suurta: muutama ihminen paikalle ja joku kahvittelu tms. riittää. Sitä täytyy itse vaivautua, jos jotain haluaa.
Jotkut lapsiperheet vaatii uskomattoman rahamäärän ja panostuksen omaan perheeseensä antamatta mitään koskaan takaisin. Tässä täytyy vain itse asettaa rajat: esim kummilapsille lahjat, ei muille sukulaislapsille, tai vain synttärilahjat, muttei jouluna mitään tms. Tai vain kortti, ja sitten rippi-, valmistujaispäivänä lahjat vasta.
Ei mulla ole mitään tarvetta erotella läheisiä sen perusteella kuka on lisääntynyt ja kuka ei. Jos juhlisin synttäreitä, olisivat kyllä kaikki yhtä tervetulleita. Onneksi omaan lähipiiriin ei kuulu niitä tyyppejä, jotka eivät lapset saatuaan pysty puhumaan mistään muusta. Yhden sellaisen heivasin elämästäni, kun ystävyys ei enää ollut millään lailla vastavuoroista.
Se on kyllä totta että pitäisi asettaa lahjojen suhteen rajat, mutta näin jälkeenpäin se on yllättävän vaikeaa. Ehkä joululahjoista voisi tinkiä. Synttäreille ei kehtaa mennä ilman lahjaa, mutta jouluna yhden lahjan puuttuminen ei hetkauta lasta joka saa lahjoja läjäpäin kuitenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä kehtais pyytää kummiksi ihmistä jolla on jo ennestään kummilapsia. Koko kummius on muutenkin ihan älytöntä. Sen lapsen elämässä pitäisi myös ehtiä olla. Se alkuperäinen tarkoitus on aivan hämärtynyt ja siitä on tullut joku corleone rahamylly.
Itse olen kans lapseton & avoliitossa. Tänä vuonna jätän kahet häät välistä koska ei yksinkertaisesti ole varaa lähteä matkustamaan ja ostaa lahjoja. Jos menen joskus itse naimisiin niin luultavasti yksinkertaiset maistraattihäät ilman sen kummempia juhlia joten en kyllä tunne mitään syyllisyyttä mistään. Mun mielestä yhdessäolo on tärkeämpää ja se että molemmat jotenkin huomioi toisiaan ystävyydessä.
Mulla on kaksi siskontyttöä, heille annan pieniä lahjoja ja joskus yhteisiä, ei ne mitään muutenkaan tarvitse kun saavat hirveät määrät krääsää joka vuosi. Eikä ne sitä tätiä tai setää muista joka antaa kalliimman lahjan vaan sitä joka niiden kanssa viettää aikaa. Mun mielestä monet vanhemmat ei opeta lapsille lahjanannosta mitään, lapsille voisi opettaa kiitollisuutta ja lahjan merkitystä.
Tuntuu muutenkin että perheelliset viettävät mieluummin aikaa muitten perheellisten kanssa kun lapset voi samalla leikkiä keskenään. Varaudu siihen että jäät vaan siksi ystäväksi jota nähdään vain juhlissa. Ne lapsetkin vaan oppivat ahneiksi kun aina saavat lahjoja jos joku tulee kylään.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kehtais pyytää kummiksi ihmistä jolla on jo ennestään kummilapsia. Koko kummius on muutenkin ihan älytöntä. Sen lapsen elämässä pitäisi myös ehtiä olla. Se alkuperäinen tarkoitus on aivan hämärtynyt ja siitä on tullut joku corleone rahamylly.
Itse olen kans lapseton & avoliitossa. Tänä vuonna jätän kahet häät välistä koska ei yksinkertaisesti ole varaa lähteä matkustamaan ja ostaa lahjoja. Jos menen joskus itse naimisiin niin luultavasti yksinkertaiset maistraattihäät ilman sen kummempia juhlia joten en kyllä tunne mitään syyllisyyttä mistään. Mun mielestä yhdessäolo on tärkeämpää ja se että molemmat jotenkin huomioi toisiaan ystävyydessä.
Mulla on kaksi siskontyttöä, heille annan pieniä lahjoja ja joskus yhteisiä, ei ne mitään muutenkaan tarvitse kun saavat hirveät määrät krääsää joka vuosi. Eikä ne sitä tätiä tai setää muista joka antaa kalliimman lahjan vaan sitä joka niiden kanssa viettää aikaa. Mun mielestä monet vanhemmat ei opeta lapsille lahjanannosta mitään, lapsille voisi opettaa kiitollisuutta ja lahjan merkitystä.
Tuntuu muutenkin että perheelliset viettävät mieluummin aikaa muitten perheellisten kanssa kun lapset voi samalla leikkiä keskenään. Varaudu siihen että jäät vaan siksi ystäväksi jota nähdään vain juhlissa. Ne lapsetkin vaan oppivat ahneiksi kun aina saavat lahjoja jos joku tulee kylään.
En saa onneksi kutsuja muiden kuin niiden lasten juhliin joiden kanssa olen muutenkin tekemisissä. Tai no, yksi poikkeus on tässäkin, mutta olen pari viimeistä vuotta luistanut synttärikemuista. En ole lahja-automaatti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa viettää aikaa samankaltaisten ihmisten seurassa. Eräs sinkkuystäväni järjestää aina syntymäpäiväkahvit/illanistujaiset muille sinkkuystävilleen. On aina mukavaa, ja silloin tulee puhuttua tilanteista, mitkä sinkun elämässä tulee eteen, ja tätä monet arvostaa ja on mukavempaa ettei niitä perheellisiä ole silloin paikalla. Suosittelen!
Onhan sitten häissä yms mukava käydä joskus, mutta itse pidän nämä juhlat inhimillisissä mittasuhteissa. Ja kaikkeen ei tarvitse suostua, ihmettelen tuota että joillakin on esim useampi kummilapsi. Yksi kummilapsi/hlö on riittävä määrä. Silloin se homma voi olla vielä kivaa.
Toki mulla on myös lapsettomia kavereita ja ystäviä joiden kanssa vietän aikaa. Mutta en todellakaan halua eristäytyä ystävistä ja sukulaisista joilla niitä on.
Kummilapsia on kyllä liikaa, se luku on nyt todellakin täynnä.
Ap
Ei sun välttämättä tarvii valita perheellisten ja perheettömien tuttujen välillä. Pointti on, että yhteishenki ja puheenaiheet on usein erilaiset, kun paikalla on vain lapsettomia. Ehkä omat synttärit voisi olla sellainen lapsettomien juttu sun piirissä? Ja ei mitään suurta: muutama ihminen paikalle ja joku kahvittelu tms. riittää. Sitä täytyy itse vaivautua, jos jotain haluaa.
Jotkut lapsiperheet vaatii uskomattoman rahamäärän ja panostuksen omaan perheeseensä antamatta mitään koskaan takaisin. Tässä täytyy vain itse asettaa rajat: esim kummilapsille lahjat, ei muille sukulaislapsille, tai vain synttärilahjat, muttei jouluna mitään tms. Tai vain kortti, ja sitten rippi-, valmistujaispäivänä lahjat vasta.
Ei mulla ole mitään tarvetta erotella läheisiä sen perusteella kuka on lisääntynyt ja kuka ei. Jos juhlisin synttäreitä, olisivat kyllä kaikki yhtä tervetulleita. Onneksi omaan lähipiiriin ei kuulu niitä tyyppejä, jotka eivät lapset saatuaan pysty puhumaan mistään muusta. Yhden sellaisen heivasin elämästäni, kun ystävyys ei enää ollut millään lailla vastavuoroista.
Se on kyllä totta että pitäisi asettaa lahjojen suhteen rajat, mutta näin jälkeenpäin se on yllättävän vaikeaa. Ehkä joululahjoista voisi tinkiä. Synttäreille ei kehtaa mennä ilman lahjaa, mutta jouluna yhden lahjan puuttuminen ei hetkauta lasta joka saa lahjoja läjäpäin kuitenkin.
Ap
Yksi mahdollisuus on viettää esim. joka toinen joulu porukassa ja joka toinen kumppanin kanssa tai jopa itsekseen matkoilla, piilopirtissä tai missä vain viihtyy. Olen vanhemmiten alkanut tehdä näin ja se kyllä vähentää stressiä ja sulostuttaa niitä yhteistäkin joulunviettoja. Olen todella nauttinut jouluista myös yksin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa viettää aikaa samankaltaisten ihmisten seurassa. Eräs sinkkuystäväni järjestää aina syntymäpäiväkahvit/illanistujaiset muille sinkkuystävilleen. On aina mukavaa, ja silloin tulee puhuttua tilanteista, mitkä sinkun elämässä tulee eteen, ja tätä monet arvostaa ja on mukavempaa ettei niitä perheellisiä ole silloin paikalla. Suosittelen!
Onhan sitten häissä yms mukava käydä joskus, mutta itse pidän nämä juhlat inhimillisissä mittasuhteissa. Ja kaikkeen ei tarvitse suostua, ihmettelen tuota että joillakin on esim useampi kummilapsi. Yksi kummilapsi/hlö on riittävä määrä. Silloin se homma voi olla vielä kivaa.
Toki mulla on myös lapsettomia kavereita ja ystäviä joiden kanssa vietän aikaa. Mutta en todellakaan halua eristäytyä ystävistä ja sukulaisista joilla niitä on.
Kummilapsia on kyllä liikaa, se luku on nyt todellakin täynnä.
Ap
Ei sun välttämättä tarvii valita perheellisten ja perheettömien tuttujen välillä. Pointti on, että yhteishenki ja puheenaiheet on usein erilaiset, kun paikalla on vain lapsettomia. Ehkä omat synttärit voisi olla sellainen lapsettomien juttu sun piirissä? Ja ei mitään suurta: muutama ihminen paikalle ja joku kahvittelu tms. riittää. Sitä täytyy itse vaivautua, jos jotain haluaa.
Jotkut lapsiperheet vaatii uskomattoman rahamäärän ja panostuksen omaan perheeseensä antamatta mitään koskaan takaisin. Tässä täytyy vain itse asettaa rajat: esim kummilapsille lahjat, ei muille sukulaislapsille, tai vain synttärilahjat, muttei jouluna mitään tms. Tai vain kortti, ja sitten rippi-, valmistujaispäivänä lahjat vasta.
Ei mulla ole mitään tarvetta erotella läheisiä sen perusteella kuka on lisääntynyt ja kuka ei. Jos juhlisin synttäreitä, olisivat kyllä kaikki yhtä tervetulleita. Onneksi omaan lähipiiriin ei kuulu niitä tyyppejä, jotka eivät lapset saatuaan pysty puhumaan mistään muusta. Yhden sellaisen heivasin elämästäni, kun ystävyys ei enää ollut millään lailla vastavuoroista.
Se on kyllä totta että pitäisi asettaa lahjojen suhteen rajat, mutta näin jälkeenpäin se on yllättävän vaikeaa. Ehkä joululahjoista voisi tinkiä. Synttäreille ei kehtaa mennä ilman lahjaa, mutta jouluna yhden lahjan puuttuminen ei hetkauta lasta joka saa lahjoja läjäpäin kuitenkin.
Ap
Yksi mahdollisuus on viettää esim. joka toinen joulu porukassa ja joka toinen kumppanin kanssa tai jopa itsekseen matkoilla, piilopirtissä tai missä vain viihtyy. Olen vanhemmiten alkanut tehdä näin ja se kyllä vähentää stressiä ja sulostuttaa niitä yhteistäkin joulunviettoja. Olen todella nauttinut jouluista myös yksin :)
Minulle joulu on ehdottomasti iso perhejuhla. Ei tulisi joulua ollenkaan yksin tai miehen kanssa kaksin.
Se on kyllä totta, että tuo olisi oiva keino vähentää lahjarumbaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa viettää aikaa samankaltaisten ihmisten seurassa. Eräs sinkkuystäväni järjestää aina syntymäpäiväkahvit/illanistujaiset muille sinkkuystävilleen. On aina mukavaa, ja silloin tulee puhuttua tilanteista, mitkä sinkun elämässä tulee eteen, ja tätä monet arvostaa ja on mukavempaa ettei niitä perheellisiä ole silloin paikalla. Suosittelen!
Onhan sitten häissä yms mukava käydä joskus, mutta itse pidän nämä juhlat inhimillisissä mittasuhteissa. Ja kaikkeen ei tarvitse suostua, ihmettelen tuota että joillakin on esim useampi kummilapsi. Yksi kummilapsi/hlö on riittävä määrä. Silloin se homma voi olla vielä kivaa.
Toki mulla on myös lapsettomia kavereita ja ystäviä joiden kanssa vietän aikaa. Mutta en todellakaan halua eristäytyä ystävistä ja sukulaisista joilla niitä on.
Kummilapsia on kyllä liikaa, se luku on nyt todellakin täynnä.
Ap
Ei sun välttämättä tarvii valita perheellisten ja perheettömien tuttujen välillä. Pointti on, että yhteishenki ja puheenaiheet on usein erilaiset, kun paikalla on vain lapsettomia. Ehkä omat synttärit voisi olla sellainen lapsettomien juttu sun piirissä? Ja ei mitään suurta: muutama ihminen paikalle ja joku kahvittelu tms. riittää. Sitä täytyy itse vaivautua, jos jotain haluaa.
Jotkut lapsiperheet vaatii uskomattoman rahamäärän ja panostuksen omaan perheeseensä antamatta mitään koskaan takaisin. Tässä täytyy vain itse asettaa rajat: esim kummilapsille lahjat, ei muille sukulaislapsille, tai vain synttärilahjat, muttei jouluna mitään tms. Tai vain kortti, ja sitten rippi-, valmistujaispäivänä lahjat vasta.
Ei mulla ole mitään tarvetta erotella läheisiä sen perusteella kuka on lisääntynyt ja kuka ei. Jos juhlisin synttäreitä, olisivat kyllä kaikki yhtä tervetulleita. Onneksi omaan lähipiiriin ei kuulu niitä tyyppejä, jotka eivät lapset saatuaan pysty puhumaan mistään muusta. Yhden sellaisen heivasin elämästäni, kun ystävyys ei enää ollut millään lailla vastavuoroista.
Se on kyllä totta että pitäisi asettaa lahjojen suhteen rajat, mutta näin jälkeenpäin se on yllättävän vaikeaa. Ehkä joululahjoista voisi tinkiä. Synttäreille ei kehtaa mennä ilman lahjaa, mutta jouluna yhden lahjan puuttuminen ei hetkauta lasta joka saa lahjoja läjäpäin kuitenkin.
Ap
Tuo epätasapaino johtuu siitä, että elämäntilanteet on erilaiset, ja siitä, että itse lähdet mukaan liian moneen hommaan. Nämä faktat kannattaisi hyväksyä ja sitten miettiä mitä tuolle tilanteelle on tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa viettää aikaa samankaltaisten ihmisten seurassa. Eräs sinkkuystäväni järjestää aina syntymäpäiväkahvit/illanistujaiset muille sinkkuystävilleen. On aina mukavaa, ja silloin tulee puhuttua tilanteista, mitkä sinkun elämässä tulee eteen, ja tätä monet arvostaa ja on mukavempaa ettei niitä perheellisiä ole silloin paikalla. Suosittelen!
Onhan sitten häissä yms mukava käydä joskus, mutta itse pidän nämä juhlat inhimillisissä mittasuhteissa. Ja kaikkeen ei tarvitse suostua, ihmettelen tuota että joillakin on esim useampi kummilapsi. Yksi kummilapsi/hlö on riittävä määrä. Silloin se homma voi olla vielä kivaa.
Toki mulla on myös lapsettomia kavereita ja ystäviä joiden kanssa vietän aikaa. Mutta en todellakaan halua eristäytyä ystävistä ja sukulaisista joilla niitä on.
Kummilapsia on kyllä liikaa, se luku on nyt todellakin täynnä.
Ap
Ei sun välttämättä tarvii valita perheellisten ja perheettömien tuttujen välillä. Pointti on, että yhteishenki ja puheenaiheet on usein erilaiset, kun paikalla on vain lapsettomia. Ehkä omat synttärit voisi olla sellainen lapsettomien juttu sun piirissä? Ja ei mitään suurta: muutama ihminen paikalle ja joku kahvittelu tms. riittää. Sitä täytyy itse vaivautua, jos jotain haluaa.
Jotkut lapsiperheet vaatii uskomattoman rahamäärän ja panostuksen omaan perheeseensä antamatta mitään koskaan takaisin. Tässä täytyy vain itse asettaa rajat: esim kummilapsille lahjat, ei muille sukulaislapsille, tai vain synttärilahjat, muttei jouluna mitään tms. Tai vain kortti, ja sitten rippi-, valmistujaispäivänä lahjat vasta.
Ei mulla ole mitään tarvetta erotella läheisiä sen perusteella kuka on lisääntynyt ja kuka ei. Jos juhlisin synttäreitä, olisivat kyllä kaikki yhtä tervetulleita. Onneksi omaan lähipiiriin ei kuulu niitä tyyppejä, jotka eivät lapset saatuaan pysty puhumaan mistään muusta. Yhden sellaisen heivasin elämästäni, kun ystävyys ei enää ollut millään lailla vastavuoroista.
Se on kyllä totta että pitäisi asettaa lahjojen suhteen rajat, mutta näin jälkeenpäin se on yllättävän vaikeaa. Ehkä joululahjoista voisi tinkiä. Synttäreille ei kehtaa mennä ilman lahjaa, mutta jouluna yhden lahjan puuttuminen ei hetkauta lasta joka saa lahjoja läjäpäin kuitenkin.
Ap
Tuo epätasapaino johtuu siitä, että elämäntilanteet on erilaiset, ja siitä, että itse lähdet mukaan liian moneen hommaan. Nämä faktat kannattaisi hyväksyä ja sitten miettiä mitä tuolle tilanteelle on tehtävissä.
Totta kai. Kummilapsia on tosiaan liikaa, mutta en halua sellaistakaan elämää elää että jättäytyisin aina pois kaikista juhlista tai ystävien auttamisesta. Tätä se sitten on, minkäs teet.
Sain onneksi täältä vertaistukea. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ne lapsiperheiden lapset hoitavat sen lapsettoman, naimattoman sitten vanhana.
Onko tässä joku takuu? Mitä jos kuolen ennen eläkettä? Tai jos vaihdankin hoitoalalle ja hoidan sen perheellisen ihmisen lasta, joka on vetänyt piriä aivovaurioon asti?
En kyllä ymmärrä miten tämä edes liittyy aiheeseen.
Ap
Oma valinta on myös se, haluatko viettää aikaa näiden tuontijunan vastaanottajien seurassa.
Minä olen lapseton, ja minun kummilapseni on tuonut lahjan koiralleni. (Toki kummilapsikin on saanut lahjoja
Vastavuoroisuus ei ole kiinni avioliitosta tai lapsista, vaan siitä, että arvostaa ystäviä ja ystävyyttä.