Lue keskustelun säännöt.
Asioita, joita ette kehtaa julkisesti myöntää, ettette osaa?
Minä aloitan; en muista väli-ilmansuuntia sumplimatta. Sumplin niin, että Karjala on kaakossa ja Lounais-Suomi on varmaan lounaassa. Sitten koillinen ja luode menee silti sekaisin. Olen muuten FM ja asiantuntijatyössä :D
Kommentit (827)
En osaa soittaa pianoa. Olen opetellut alun Für Elise ja soitan vain sen pätkän ja lopetan siihen. Pyydetään jatkamaan mutta enhän minä voi kun en osaa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jäänyt monta matkaa tekemättä, koska eksyn ihan varmasti uudessa kaupungissa. En osaa käyttää karttaa. Katson ihan ällistyneenä ihmisiä, jotka ovat ensimmäistä kertaa vaikkapa Roomassa tai Lontoossa ja osaavat kaikkialle mennä yksin. Itse eksyisin varmaan jo hotellini ovella. Olen säälittävä, tiedän. Ai niin vielä, lentokentät ovat myös painajainen minulle. En ymmärrä niistä mitään. Jo Helsinki-Vantaa saa minulla sydämentykytyksiä aikaan. En ole koskaan kertonut tästä kenellekään. Muuten olen ihan fiksu ihminen.
Ootko varma, ettei tuo ole hahmotushäiriötä?
Kuullostaa hieman siltä. Itselläni on, ja yksi "oire" on juurikin se, etten osaa lukea karttaa, suunnistaa eri paikoissa yms.yms.
Vierailija kirjoitti:
En pysty napsauttamaan sormiani
En pysty minäkään, mutta onneksi tuolle taidolle ei ole koskaan tullut käyttöä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jäänyt monta matkaa tekemättä, koska eksyn ihan varmasti uudessa kaupungissa. En osaa käyttää karttaa. Katson ihan ällistyneenä ihmisiä, jotka ovat ensimmäistä kertaa vaikkapa Roomassa tai Lontoossa ja osaavat kaikkialle mennä yksin. Itse eksyisin varmaan jo hotellini ovella. Olen säälittävä, tiedän. Ai niin vielä, lentokentät ovat myös painajainen minulle. En ymmärrä niistä mitään. Jo Helsinki-Vantaa saa minulla sydämentykytyksiä aikaan. En ole koskaan kertonut tästä kenellekään. Muuten olen ihan fiksu ihminen.
Ootko varma, ettei tuo ole hahmotushäiriötä?
Kuullostaa hieman siltä. Itselläni on, ja yksi "oire" on juurikin se, etten osaa lukea karttaa, suunnistaa eri paikoissa yms.yms.
Jumalan kiitos Google Mapsille. Sen kanssa selviän yleensä melkein missä vaan, koska voi aina seurata, mihin suuntaan se GPS-pallero liikkuu. Joskus paperikarttojen aikakaudella olen ollut ulkomailla (ja ihan Suomessakin) aivan totaalisen hukassa. Jos sain kartasta selville, missä olen, niin lähdin aina kulkemaan päinvastaiseen suuntaan. Joskus saattoi auttaa se, että kävelin juuri siihen suuntaan, joka oman suuntavaiston perusteella tuntui väärältä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jäänyt monta matkaa tekemättä, koska eksyn ihan varmasti uudessa kaupungissa. En osaa käyttää karttaa. Katson ihan ällistyneenä ihmisiä, jotka ovat ensimmäistä kertaa vaikkapa Roomassa tai Lontoossa ja osaavat kaikkialle mennä yksin. Itse eksyisin varmaan jo hotellini ovella. Olen säälittävä, tiedän. Ai niin vielä, lentokentät ovat myös painajainen minulle. En ymmärrä niistä mitään. Jo Helsinki-Vantaa saa minulla sydämentykytyksiä aikaan. En ole koskaan kertonut tästä kenellekään. Muuten olen ihan fiksu ihminen.
Ootko varma, ettei tuo ole hahmotushäiriötä?
Kuullostaa hieman siltä. Itselläni on, ja yksi "oire" on juurikin se, etten osaa lukea karttaa, suunnistaa eri paikoissa yms.yms.
Minkä ikäinen olet? Käytätkö puhelimen karttaa vai ihan paperiversiota? Onko kukaan koskaan opettanut miten karttojen/puhelimen kanssa toimitaan? Opettanut sinua ihan kädestä pitäen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa peruuttaa edes pienellä henkilöautolla... Hirveää venkslaamista muille ihan helpoista paikoista. Parkkeeraan aina niin, että auton saa pois ilman peruuttamista jos vain mahdollista. En vain osaa hahmottaa peileistä kuinka paljon on matkaa esteisiin, en osaa hahmottaa mihin suuntaan ahtaassa paikassa pitäisi ensin kääntyä ja mihin suuntaan kääntää rattia.. Ihan toivotonta. Omassa pihassa peruuttaminen sujuu vaikka täällä on vakituisesti kaksi autoa, tunnen meidän pienen parkkipaikan niin hyvin ja se on ollut samanlainen jo 25 vuotta... :-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisia päässälaskuja, kuten esim. 7+8. Täytyy käyttää sormia. (Olen kuitenkin kirjottanut ällän matematiikasta.)
Teen samaa, olen opiskellut matematiikka yliopistossa. :))
Juu, sama täällä, tai siis olen fyysikko, mutta vahvana sivuaineena matematiikka. Aina, kun olen ymmärtänyt jonkun jutun periaatteen, minulta lopahtaa kiinnostus aiheeseen ja sen ulkoaopetteluun. Kertolasku on tästä hyvä esimerkki. Tosin olen nopea juurikin päättelyssä, joten kukaan ei ehkä huomaa, vaikka kikkailen tuollaisiin vastauksen jotain kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan lohdullinen ketju - kiitos kaikille kommentoineille
t. keski-ikäinen nainen, joka on ajanut autoa 18-vuotiaasta, mutta ei koskaan tankannut, kun ei osaa. Lisäksi parkkiruutuun osuminen on ihan arpapeliä mulle, taskuparkkeerauksesta nyt puhumattakaan. En hahmota auton kokoa ja asentoa jotenkin ollenkaan. Kun tähän yhdistää olemattoman suuntavaiston on ihme, että en ole (vielä) koskaan kolaroinut enkä pahemmin eksynyt.
Vierailija kirjoitti:
En osaa ajaa autoa, vaikka on ajokortti.
Täällä on toinen yhtä etevä😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa viheltää tai napsutella sormia, tätä ei tosin enää nykyään nolota myöntää. En myöskään osaa hypätä pää edellä veteen enkä mitään virallista uimatyyliä, mutta perinteisellä mummotyylillä jossa tukka pysyy kuivana voin uida kunnes kyllästyn (eli useita kilometrejä), tämä nolottaa jo vähän.
Mutta se mikä hävettää kaikista eniten on sosiaalinen kyvyttömyyteni. Jos paikalla on edes jokunen tuttu, pärjäilen ihan siedettävästi isommissakin tapahtumissa, mutta esimerkiksi vanhempainillat ja lapsen kevätjuhlat ovat painajaismaisia. Siellä pitäisi varmaan osata olla sosiaalinen, mutta en uskalla mennä sanomaan kenelläkään mitään koska en edes tiedä keitä he ovat (kasvomuistini ei ole kaikista paras), ja olen ihan varma että he eivät halua olla kanssani tekemisissä. Tämä johtuu varmaan osin siitä että minut on lapsena jätetty monesta porukasta ulos, ja näin aikuisenakin ajattelen edelleen itseni heti kun astun koulun ovesta sisään jonkinlaisena hylkiönä. Taas eilen kuulin että lapsen ryhmän vanhemmilla on ilmeisesti yhteinen Whatsapp-ryhmä, mutta minä olen ilmeisesti ainut joka ei ole siellä... Näyttivät ainakin suurin osa olevan jo hyviä kavereita keskenään. Eikä minulla ollut uskallusta edes pyytää päästä mukaan koska pelkään niin kovasti että minut torjutaan. Pelkään että siirrän tämän hylkiön roolin lapsellenikin, mutta toisaalta pelkään että jos menen härdäämään muiden vanhempien kanssa niin sitten ainakin kukaan ei halua olla minun tai lapseni kanssa tekemisissä. Todella nolo ongelma.
Vierailija kirjoitti:
En osaa soittaa pianoa. Olen opetellut alun Für Elise ja soitan vain sen pätkän ja lopetan siihen. Pyydetään jatkamaan mutta enhän minä voi kun en osaa enempää.
Sain isonsiskon aikoinaan raivonpartaalle, kun hän oli aloittanut saksan opiskelun. Kertoi sitten tietenkin pienemmilleen kieliopista. Sanoin aina tahallani: fur EliseLLE. Hän😠😠😠
Olen surkea vieraassa paikassa. Autoilin eilen hakemaan passia. Olin kerran katsonut reitin ja varasin ylimääräisen tunnin matkaan. Hyvä niin, matkalla kaksi eri tietyötä, 30 rajoitus. Kaksi traktoria keräsi muualla pitkät jonot, ei mahdollisuutta ohittaa, kumpikaan ei väistänyt. Pääsin perille. Löysin parkin ja olin oikealla kadulla. Ei ollut monessakaan rakennuksessa numeroita, kävelin siis väärään suuntaan. Palatessani auto oli 50m poliisiasemalta. Minä Blondi hykertelin. Menin sisään hyvissä ajoin ja pääsin luukulle heti.
Tästä onnistumisesta riemastuneena lähdin paluumatkalle. No, en tietenkään osannut. En muistanut risteyksiä, kahdesti läännyin ihan vikaan. Satoi kaatamalla. Kotona huokasin helpotuksesta. Puoliso lohdutti: no, ensi kerralla osaat. Höh. En kai enää koskaan ajele tuonne päinkään🤔🤔🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisätiloissa menetän suuntavaiston hyvin helposti. Täytyy todella tarkkaan katsoa mistä ovesta tulee sisään jos menee isoon ostoskeskukseen. Autonkin olen joskus "hävittänyt" parkkipaikalle.
Juu jo skolessa ku jouduin palauttaa jonkin paperin köksänopelle, hän oli opettajien huoneessa ja minä paniikissa.
Vien paperin opelle täristen jännityksestä ja käännyn poispäin, yht'äkkii löysin itseni opejen keittokomerosta, väärä ovi siis.
Mun tarvii opetella ulkoa kaikki jos joutuu sokkeloihin.
Kuorin (raatelin) tässä eräänä päivänä perunoita ja äiti tuli viereen kauhistelemaan että eikö hän opettanu koskaan lapsiaan kuorimaan perunoita oikein. Näin miten se tehdään oikeaoppisesti ja olen kiitollinen. N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisia päässälaskuja, kuten esim. 7+8. Täytyy käyttää sormia. (Olen kuitenkin kirjottanut ällän matematiikasta.)
Mulla sama. Pitkä matikka tehtynä.
En osaa ajaa mopolla, piti jarruttaa painoinki kaasua ja meinasin hipoo autonkylkee!
Kun olin lapsi, äiti kirjotti lapulle kelloajat mihin aikaan lähtee bussi ja juna, ja sama palatessa.
Monta kertaa katsoin lappua, tarvitsen näitä"lappuja" yhä, mutta nyt tutkin tarkkaan netissä bussien lähdön.
Joskus kun Pasilassa tarvitsee vaihtaa junaa en ole varma kumpaan suuntaan pitäisi mennä, onneksi näin tutun naapurista etäämmällä ja katsoin mihin junaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Kuorin (raatelin) tässä eräänä päivänä perunoita ja äiti tuli viereen kauhistelemaan että eikö hän opettanu koskaan lapsiaan kuorimaan perunoita oikein. Näin miten se tehdään oikeaoppisesti ja olen kiitollinen. N28
Miten se "oikeaoppinen" tapa sitten menee? Vai veditkö sinä jotain siivuja irti siitä puukolla?
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisia päässälaskuja, kuten esim. 7+8. Täytyy käyttää sormia. (Olen kuitenkin kirjottanut ällän matematiikasta.)
Kolmetoista - tai ehkä kuusitoista?
Ole hyvä.
Oletko sattumalta DI tai matemaatikko? :D
En osaa ostaa itselleni vaatteita. Tai siis osaan tietenkin ostostoimenpiteen, mutta kun ei kehtaa sovitella kun ei tiedä sääntöjä, milloin saa sovittaa ja milloin ei, joutuu arvaamaan oikean koon ja monesti menee sitten vähän sinne päin. Muutenkin tuntuu, että itsensä päällä kaikki vaatteet tuntuvat istuvan huonosti tai olevan jotenkin typerän näköisiä. Muiden päällä taas tuntuu istuvan mikä vaate vain. Valtava helpotus, jos saa jonkun tuttavan auttamaan vaateostoksille, mutta harvoin sellainenkin onnistuu ja sekin menee vähän sitten häsäämiseksi kun haluaisi vain äkkiä tilanteesta pois. M47.
Olen itsekin luonnossa liikkuja ja minusta tämä on ihan normaalia. Nykyään monet harrastavat nimenomaan päiväretkeilyä ja nukkuvat yöt kotona tai mökissä. Ei tarvitse hävetä!