Lue keskustelun säännöt.
Asioita, joita ette kehtaa julkisesti myöntää, ettette osaa?
Minä aloitan; en muista väli-ilmansuuntia sumplimatta. Sumplin niin, että Karjala on kaakossa ja Lounais-Suomi on varmaan lounaassa. Sitten koillinen ja luode menee silti sekaisin. Olen muuten FM ja asiantuntijatyössä :D
Kommentit (827)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihanan terapeuttinen ja lämminhenkinen ketju. Olette mahtavia.
Samaa mieltä. Loistava ketju.
Perunankuorijalle vinkki: kuorimaveitsi. Perunat keitetään kuorittuna
Vinkki 2: todellakin syön perunat kuorineen, jos niin keitetty. Ripaus suolaa keitinveteen ja huolellinen pesu. Kesät talvet syön näin. Maukkaampaa ja terveellisempää🥔🥔🥔🥕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa keventää tilanteita tai kertoa vitsejä. Paremminkin käy niin, että jostain tavallisesta asiasta kääntyy tahtomattani vitsi tai naurettavuus, vaikken ole niin tarkoittanut. Asialle ei voi mitään, olen hyväksynyt sen, ettei kuulu mulle nuo jutut.
Minun vitsini taas ihmiset ottavat tosissaan ja hämmentyvät tai loukkaantuvat. Muilta mielestäni ihan samanlaiset jutut taas otetaan vitsinä, joten ilmeisesti en vain osaa. Olen opetellut olemaan vitsailematta.
Sanon ihmisenä, joka osaa vitsailla ja, jonka vitseille nauretaan aina: me vitsailijat ollaan opittu tämä taito ikävässä lapsuudessa. On täytynyt oppia keventämään kun vanhemmat riitelee. Ei kannata kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuunnella muilla kielillä kuin suomeksi. Korvani menevät "lukkoon", kun joku puhuu vierasta kieltä. Joskus en ymmärrä suomeakaan. Onkohan tämä jokin luokiteltu ominaisuus? Nolottaa usein, koska kuitenkin osaan kieliä, myös suullisesti. Vaikka pyydän toistamaan ja toinen sitten toistaa ja puhuu hitaammin, en sittenkään ymmärrä :(
Kirjoitin tuolla aiemmin, että elokuvien ja musiikin kuuntelu vierailla kielillä on itselleni hankalaa vaikka olen hyvä kielissä. Käytän mm. arjessa englantia ja silti kaikki elokuvat ja sarjat ovat sössössöötä ilman englanninkielisiä tekstejä. Jopa norjaksi olen seurannut elokuvaa teksteillä ruotsin pohjalta ja pystyn hollantiakin ymmärtämään jonkun verran tekstimuodossa!
En tiedä onko tälle ominaisuudelle jotain nimeä. Ainakin dysfasia, dysleksia ja dyskalkulalia yms. ovat tunnistettuja.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle muistisääntö väli-ilmansuuntien kanssa:
Korillinen kaljaa loiskahti lumeen. Otat jokaisen sanan kaksi ensimmäistä kirjainta, eli:
korillinen = koillinen
kaljaa = kaakko
loiskahti = lounas
lumeen = luode
Mun muistisääntöni on se, että kaikki ällällä alkavat on lännen puolella ja alaosassa syötävää eli lounas ja kaakku eli kaakko. Ei mikään paras, mutta tällä menty 35v. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa keventää tilanteita tai kertoa vitsejä. Paremminkin käy niin, että jostain tavallisesta asiasta kääntyy tahtomattani vitsi tai naurettavuus, vaikken ole niin tarkoittanut. Asialle ei voi mitään, olen hyväksynyt sen, ettei kuulu mulle nuo jutut.
Minun vitsini taas ihmiset ottavat tosissaan ja hämmentyvät tai loukkaantuvat. Muilta mielestäni ihan samanlaiset jutut taas otetaan vitsinä, joten ilmeisesti en vain osaa. Olen opetellut olemaan vitsailematta.
Joskus nuorena erehdyin heittämään itselleni mielekästä pervohkoa törkyläppää facessa. Kävi niin, että lauma ukkoja tuli jostain ja rupesi ehdottelemaan. Juu, naisena ja etenkin nuorena pitää olla jämptin vakava tai huumorin pitää olla erilaista kuin minulla...sittemmin olen tullut hyvin varautuneeksi. Ilmeisesti kaikki mitä nainen sanoo pitää ottaa kirjaimellisesti jos nainen on iältään varsinkin alle 40.
Olisi mielenkiintoista elää päivä miehenä ja heittää näitä törkyvitsejäni (jotka eivät loukkaa ketään). Joskus miehet ovat nimittäin kierrättäneet vitsejäni joten kai ne ovat hyviä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa tunnustaa ystävilleni enkä myöskään puolisolleni etten osaa mitään sähkötöitä. No palaneen sulakkeen olen joskus vaihtanut, mutta vaikkapa sokeripalan vaihtaminen ja valaisimen liittäminen siihen - ei onnistu. Tai jos pitäisi peräti kiinnittää valaisimeen se töpseli jos asunnon katossa sattuisi sellainen olemaan (esim. sen jälkeen kun sama valaisin on alunperin ollut kiinni sokeripalassa).
En vaan kehtaa sanoa etten osaa. Viimeksi muuton jälkeen vaivihkaa palkkasin sähkömiehen kiinnittämään kaikki valaisimet ja vaihtamaan tarvittavat johdot sillävälin kun puoliso oli töissä. Keräsin luonnollisesti kaiken kunnian.
Myös sukulaisten kanssa on joskus jossain yhteisissä talkoissa tai remonteissa käynyt niin että jonkinlaisia sähköhommia on ollut tarjolla: Kiireenvilkkaa olen sitten mennyt tekemään jotain muuta, vaikka tyhjentämään ulkohuussia, ettei kukaan ala niitä minulle nakittamaan.
Terveisin mies 44 v.
Olen aina halunut oppia vaihtaman autonrenkaat (pyörään on onnistunut itsenäisesti), tarkastamaan ilmanpaineet asemalla ja käyttämään moottorillista ruohonleikkuria. En ole uskaltanut yksin ryhtyä tuollaisiin. Nykyinen puolisoni on opettanut kärsivällisesti, mutta joka kerta joudun silti kysymään että miten se meni tai pelkään että mokaan muitten edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa keventää tilanteita tai kertoa vitsejä. Paremminkin käy niin, että jostain tavallisesta asiasta kääntyy tahtomattani vitsi tai naurettavuus, vaikken ole niin tarkoittanut. Asialle ei voi mitään, olen hyväksynyt sen, ettei kuulu mulle nuo jutut.
Minun vitsini taas ihmiset ottavat tosissaan ja hämmentyvät tai loukkaantuvat. Muilta mielestäni ihan samanlaiset jutut taas otetaan vitsinä, joten ilmeisesti en vain osaa. Olen opetellut olemaan vitsailematta.
Joskus nuorena erehdyin heittämään itselleni mielekästä pervohkoa törkyläppää facessa. Kävi niin, että lauma ukkoja tuli jostain ja rupesi ehdottelemaan. Juu, naisena ja etenkin nuorena pitää olla jämptin vakava tai huumorin pitää olla erilaista kuin minulla...sittemmin olen tullut hyvin varautuneeksi. Ilmeisesti kaikki mitä nainen sanoo pitää ottaa kirjaimellisesti jos nainen on iältään varsinkin alle 40.
Olisi mielenkiintoista elää päivä miehenä ja heittää näitä törkyvitsejäni (jotka eivät loukkaa ketään). Joskus miehet ovat nimittäin kierrättäneet vitsejäni joten kai ne ovat hyviä olleet.
Enpä ole osannut ajatella sukupuolikysymystä tässä asiassa, voi hyvin olla ainakin osaltaan kiinni siitä.
Osaan uida muutaman metrin. Olin lapsena uimakoulussa, mutta ei se kovin paljoa auttanut.
En osaa lausua ranskan ärrä-äännettä.
Hermostuttaa, jos pitäisi silleen netissä tilata matkalippuja, ja ne masiinat asemilla pelottavat myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa mitään perusjuttuja kuten lampun vaihtamista. En ole koskaan edes vaihtanut itse lamppua vaan aina joko isäni tai poikaystäväni vaihtanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa kiinnittää mitään porakoneella. Esim. palovaroitinta kattoon. Tai naulakkoa. En ymmärrä, mitä siinä tarvitaan, miten se tehdään.
Minäkään en osannut. Sitten lähes nelikymppisenä ostin Lidlistä elämäni ensimmäisen porakoneen, katsoin YouTubesta ohjeet miten terä kiinnitetään, luin jostain nettifoorumilta aloittelijan ohjeet ja aloin poraamaan. Alkuun harjoittelin vanhaan pöytälevyyn, oli kamalaa, vaan kun tarpeeksi yritti niin aivoissa jokin loksahti paikoilleen ja alkoi sujua. Kun tuntumaa oli tarpeeksi, uskalsin porata jo ihan oikeaa seinää.
Tästä tuli melkoinen itsetuntoboosti ja ymmärsin että kaiken voi oppia, se vaatii vain yrittämistä, aikaa ja toistoja. Nyt en enää pelkää samalla tavalla uusia asioitaa, vaan hyväksyn sen että opetellessa tulee kommelluksia ja epätoivoa ja opettelu vaatii aikaa. Lopulta tulee myös onnistumisia, kun ei vain luovuta.
Minua kiinnosti aina hiominen, esim huonekalujen entisöinnin yhteydessä. Mietin pitkään hiomakoneen ostamista, mutta miehen mielestä ajatus oli huonoja hän sanoi hiomisen olevan työlästä ja tylsää. Mies maalaisi surutta vanhan maalin päälle tai muuten vain huonolle pinnalle.
Sitten poika kyllästyi kuuntelemaan haavettani hiomakoneesta ja sanoi, että anna rahat, niin käyn ostamassa.
Oi sitä onnea, kun opin käyttämään kyseistä laitetta. On hiottu pöytiä, tuoleja, vanhoja pilalle maalattuja huonekaluja uuteen uskoon, ym ym.
Tykkään tosi paljon hioa kaikenlaista, eikä se minusta ole ollenkaan työlästä, eikä tylsää, vaan tosi mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolottaa kertoa kenellekään että minulla ei ole minkäänlaisia erätaitoja poislukien suunnistus, jonka hallitsen ainakin jotenkuten, niin kartan lukemisen, kuin kompassin käytönkin. En saa sytytettyä nuotiota ilman kunnon apuvälineitä, sellaisia joilla kuka vaan saa palamaan mitä vaan. En osaa kalastaa. En pystyttää mitään järkevää leiriä, hyvä kun teltan saan jotenkin kasaan ja sillekin prosessille joku varmaan nauraisi jos näkisi.
Noloa tämä on siksi, että käyn mielelläni ja usein metsässä ja luonnossa kuvaamassa ja palautumassa. Koska someni on täynnä luontokuvia kaikki ystäväni luulevat että olen siellä kun kala vedessä. En kehtaa millään kertoa, että loppujenlopuksi nukun aina yöni mukavasti omassa vuoteessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihanan terapeuttinen ja lämminhenkinen ketju. Olette mahtavia.
Samaa mieltä. Loistava ketju.
Perunankuorijalle vinkki: kuorimaveitsi. Perunat keitetään kuorittuna
Vinkki 2: todellakin syön perunat kuorineen, jos niin keitetty. Ripaus suolaa keitinveteen ja huolellinen pesu. Kesät talvet syön näin. Maukkaampaa ja terveellisempää🥔🥔🥔🥕[/quote
Mä en edes pese perunoita ja silti syön kuorineen. Pöpöt kyllä kuolee keitettäessä. Ja maistuu paremmalta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa kiinnittää mitään porakoneella. Esim. palovaroitinta kattoon. Tai naulakkoa. En ymmärrä, mitä siinä tarvitaan, miten se tehdään.
Minäkään en osannut. Sitten lähes nelikymppisenä ostin Lidlistä elämäni ensimmäisen porakoneen, katsoin YouTubesta ohjeet miten terä kiinnitetään, luin jostain nettifoorumilta aloittelijan ohjeet ja aloin poraamaan. Alkuun harjoittelin vanhaan pöytälevyyn, oli kamalaa, vaan kun tarpeeksi yritti niin aivoissa jokin loksahti paikoilleen ja alkoi sujua. Kun tuntumaa oli tarpeeksi, uskalsin porata jo ihan oikeaa seinää.
Tästä tuli melkoinen itsetuntoboosti ja ymmärsin että kaiken voi oppia, se vaatii vain yrittämistä, aikaa ja toistoja. Nyt en enää pelkää samalla tavalla uusia asioitaa, vaan hyväksyn sen että opetellessa tulee kommelluksia ja epätoivoa ja opettelu vaatii aikaa. Lopulta tulee myös onnistumisia, kun ei vain luovuta.
Minua kiinnosti aina hiominen, esim huonekalujen entisöinnin yhteydessä. Mietin pitkään hiomakoneen ostamista, mutta miehen mielestä ajatus oli huonoja hän sanoi hiomisen olevan työlästä ja tylsää. Mies maalaisi surutta vanhan maalin päälle tai muuten vain huonolle pinnalle.
Sitten poika kyllästyi kuuntelemaan haavettani hiomakoneesta ja sanoi, että anna rahat, niin käyn ostamassa.
Oi sitä onnea, kun opin käyttämään kyseistä laitetta. On hiottu pöytiä, tuoleja, vanhoja pilalle maalattuja huonekaluja uuteen uskoon, ym ym.
Tykkään tosi paljon hioa kaikenlaista, eikä se minusta ole ollenkaan työlästä, eikä tylsää, vaan tosi mukavaa.
Munkin haaveena ois hiomakone! Mieheni mielestä se on turhaa rahanmenoa.
Sitä että en ole oppinut lukemaan tai kirjoittamaan.
Kravatin solmiminen oli kans vaikeaa, kunnes minulle vihjattiin, että pituuta voi mallata kravatissa olevan sauman avulla. Alkoi osua kravatin kärki juuri vyön soljen kohdalle.
Tyttären hiuksia en saa kuin yksinkertaiselle letille. Periaate ranskalaisten tai hollantilaisten lettien teolle on hallussa, mutta sormet ei tottele...
Parkkeeraaminen ja yleensäkin se auton hahmottaminen.
Tulen sytyttäminen
Suuntavaisto on surkea, joten olen aika arka liikkumaan vieraammissa ympäristöissä.
Joku mainitsi letittämisen. En myöskään osaa juuri minkäänlaisia lettejä tm kampauksia värkätä, saatika meikata. Kahden tyttölapsen äiti olen. Onneksi ovat tytöt oppineet varsin taitaviksi itsensä tällääjiksi.
Silitystaidot ja kaikki käsillätekeminen muutrnkin surkealla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisia päässälaskuja, kuten esim. 7+8. Täytyy käyttää sormia. (Olen kuitenkin kirjottanut ällän matematiikasta.)
Matikan kirjoituksissa saa varmaan käyttää laskinta?
Minäkään en osannut. Sitten lähes nelikymppisenä ostin Lidlistä elämäni ensimmäisen porakoneen, katsoin YouTubesta ohjeet miten terä kiinnitetään, luin jostain nettifoorumilta aloittelijan ohjeet ja aloin poraamaan. Alkuun harjoittelin vanhaan pöytälevyyn, oli kamalaa, vaan kun tarpeeksi yritti niin aivoissa jokin loksahti paikoilleen ja alkoi sujua. Kun tuntumaa oli tarpeeksi, uskalsin porata jo ihan oikeaa seinää.
Tästä tuli melkoinen itsetuntoboosti ja ymmärsin että kaiken voi oppia, se vaatii vain yrittämistä, aikaa ja toistoja. Nyt en enää pelkää samalla tavalla uusia asioitaa, vaan hyväksyn sen että opetellessa tulee kommelluksia ja epätoivoa ja opettelu vaatii aikaa. Lopulta tulee myös onnistumisia, kun ei vain luovuta.