Voisiko Suomessa elää ruoan suhteen täysin omavaraisesti maaseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Täysin mahdollista!

Miettikääpä miten on elletty esim 1900-luvun alkupuolella.

Niinpä! Omavaraisesti!

Niin ja taas suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 edustaa sitä aikaa, kun se omavaraisuus ei onnistu. Se on säistä pitkälti kiinni, mikä on mahdollista. Vuodet ovat erilaisia. Tämäkin kevät on ollut erittäin kylmä ja kuiva viljelylle toistaiseksi surkein vuosi aikoihin. No viimeviikolla tuli sentään vettä ja ehkä tämä tästä lämpenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voi olla omavarainen jos suostuu hieman tinkimään monipuolisuudesta. Ja ehkä myös täyttävyydestä. Aamulla syöt survottuja puolukoita ja omenoita, lounaaksi juureskeittoa, jossa jänistä jos on metsällä onnistanut, kesällä voi syödä salaattia, talvella ei (ei sähköt riitä kasvatushommiin). Mitäs sitten, no kalaa jos sattuu tulemaan, jos ei niin herukoita. Turhaa liikuntaa kannattaa vältellä ettei kallisarvoiset kalorit mene harakoille.

Jos on lehmä, niin maitoa tulee liikaakin yhden ihmisen tarpeisiin. Aina on ainakin juustoa, sitä on vaihdantaa varten myös hyvä olla. 

Tunsin yhden vanhemman naisen, joka ryhtyi omavaraiseksi. Hän vaihtoi juustoa eläinten rehuun eli lajittelujätteleeseen, jota jauhoi. - Eihän tuo siis mitään jätettä varsinaisesti ollut, vaan viljan kauppa- tai kylvökuntoon saattamiseksi tehdessä ylimenevät pienet jyvät, joilla ei ole käyttöä, ne sai juustoa vastaan.

Tämä nainen oli taitava kotitarveviljelijä, ei varmasti nälkää kärsinyt.

Jos on yksi lehmä niin maitoa tulee välillä ihan liikaa ja joskus sitä ei tule moneen kuukauteen ollenkaan! Se on yksi iso haaste omavaraisessa elämässä. Sellainen tietty epävarmuus. Hyvin todennäköisesti joku vuosi menettää kokonaan perunasadon kun tulee joku kasvitauti. Samoin eläimet voi sairastua tai tulla jotain muita vastoinkäymisiä. Sitä voi varmuudella laskea, että jotain haasteita tulee jatkuvasti. Joten pitää olla varasuunnitelmaa varasuunnitelman päälle. Jos hengissä selviytyminen on siitä perunasadosta kiinni niin se on tosi huono juttu jos perunarutto vie koko sadon. Katovuodet oli etenkin ennen modernia aikaa melko yleisiä. Vielä 1800 luvun loppupuolella on Suomessa kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä nälkään.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun kaupasta ostettiin vain jotain erityistä, mitä ei itse voinut kasvattaa kuten kahvia, suolaa tms. Ja monissa itäblokin maissa on edelleen noin köyhällä maaseudulla. On se lehmä, kasvimaa ja hökkelimökki. Karjalassakin on paljon tuollaisia asumuksia, jotka suomalaisen silmin näyttivät liiteriltä, mutta siellä vain mummot ja papat asui, pakkanen paukkui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

No sepä vasta on parasta heinäpoutaa, kun perunatkin saavat tarpeeksi vettä. Onhan se sanontakin "tekee hyvää meidän perunamaalle ja naapurin kuivalle heinälle".

Puutarhassa omavaraistaloudessa kasvatellaan muutakin kuin perunaa. Kokeile ensi kesänä, miten pirteänä ovat retiisisi ja salaattisi, jos on 2 vko heinäpoutaa etkä kastele kasveja lainkaan. Ja todellakin: jos haluaa hyvän sadon puutarhasta, vettä pitää tulla säännöllisesti ja se taas ei ole hyvä juttu, jos aiot saada heinän kuivana latoon.

Omavaraistaloudessa kannattaa viljellä sitä mistä tulee iso sato ja mitä on helppo säilöä. Siksi minä tekisin kuten isovanhemmat eli viljelisin perunaa ja sipulia, raparperi, marjapensaat ja omenapuut ovat valmiina. En ole hirveästi noita kastellut kuten eivät kastelleet isovanhemmatkaan ellei ollut valtavan kuivaa. Järven rannalla vesi ei sinänsä ollut ongelma. Ja illalla kastelu kuten joku tuossa jo ohjeistikin.

Oma ajatukseni siis menee kuten isovanhemmilla eli homma onnistuu, kun pitää sen riittävän yksinkertaisena ja hyväksyy, että ruokavalio on melko yksinkertainen. Jos on lehmä, vuohi, lammas ja sika sekä ruismaa, niin retiiseja ja muita hienouksia ei jouda viljelemään, se ei ole kustannustehokasta (ajankäyttöä ajatellen). Mutta jonkun toisen omavaraisuus voi olla ihan toisenlaista. Minä ajattelen tätä näin vain siksi, kun olen nähnyt, että se toimii ilman kohtuutonta vaivaa ja suuria epäonnistumisia. Peruna, sipuli, puolukkasurvos on helppo tuottaa ja säilöä. Kurkkuakin taisi joskus olla ja tilli kasvoi itsekseen.

Joku mainitsi mausteista. Näistä isovanhemmat käyttivät suolaa, sokeria, maustepippuria. 

Kastelu illalla ja hallaharso suojaamaan akkukesän kylmiltä ja keskikesän porotukselta. Vähentää kastelun tarvetta. Mausteilla taidettiin tarkoittaa niiden kasvattamista. Jo keskiajalla kasvatettiin yrttejä varsinkin luostareissa joilla oli kontaktit suureen maailmaan.

Kumina eli maustekumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Se kasvaa yleisenä luonnonkasvina melkein koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Nykyisin sitä myös viljellään mausteeksi. Suomi on yksi maailman johtavista kuminan viejistä; alan suurin yritys on hausjärveläinen Trans Farm Oy.

Suomi on kuminan mahtimaa yli neljännes maailman kuminasta on suomalaista

Mausteena ja kosmetiikkateollisuudessa käytettävä kumina kasvaa Suomen valoisissa kesissä poikkeuksellisen aromikkaaksi. Suomi onkin noussut viime vuosina maailman suurimpien kuminan viejien joukkoon.

Suomen poikkeuksellinen valo tuottaa poikkeuksellisen makoisaa kuminaa. Se näkyy myös maailmanmarkkinoilla, sillä 28 prosenttia maailmalla liikkuvasta kuminasta tulee Suomesta. Kuminaa viljeleviä tiloja on puolisentoista tuhatta, ja peltoheehtaareja kuminalla on noin 20000.

Omavarais- ja vaihdantataloudessa elävälle pienimuotoinen yrttien viljely voi tuottaa tuloa. Ja miksei omaankin käyttöön, viherpeukalon omavaraistalous voi olla hyvinkin herkullista. Isovanhempien palaneen talon kupeessa kasvoi ennen syntymääni kessua vanhalle isäntäparille (mummo poltti piippua). Siinäpä heidän erikoiskasvinsa eli he eivät pahemmin mausteita käyttäneet. He tykkäsivät hoitaa eläimiä, lukea kirjoja, musisoida ja laulaa, mutta eivät olleet erikoisempia viherpeukaloita enkä minäkään ole.

Omavaraistalouden voi tehdä omannäköisekseen ja en nyt sanoisi, että se äärettömän työlästä on kuten täällä maalaillaan. Jos homman osaa, on järvi, kaivo, omaa metsää, vähän peltoa, niin eihän muutaman eläimen pitämiseen niin paljon aikaa mene. Toisaalta siihen saa halutessaan menemään vaikka kuinka paljon aikaa, jos monipuolistaa ruokavaliotaan tai myy tai vaihtaa tuotteita kuten käsitöitä tai yrttejä ja vihanneksia. Maitotuotteita ja kananmunia ei voi myydä hygieniasäädösten takia. Kesäasukkaat voivat tulla tuotteita itse hakemaan. 

Tuo on äärettömän sitova tapa elää. Lisäksi kun muilla ympärillä on puhelimet ja netti, niin omavaraistaloudessa elävällä ei ole moisiin varaa, yrteistä ei niin isoa summaa saa, että sillä maksaa laskujaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

No sepä vasta on parasta heinäpoutaa, kun perunatkin saavat tarpeeksi vettä. Onhan se sanontakin "tekee hyvää meidän perunamaalle ja naapurin kuivalle heinälle".

Puutarhassa omavaraistaloudessa kasvatellaan muutakin kuin perunaa. Kokeile ensi kesänä, miten pirteänä ovat retiisisi ja salaattisi, jos on 2 vko heinäpoutaa etkä kastele kasveja lainkaan. Ja todellakin: jos haluaa hyvän sadon puutarhasta, vettä pitää tulla säännöllisesti ja se taas ei ole hyvä juttu, jos aiot saada heinän kuivana latoon.

Omavaraistaloudessa kannattaa viljellä sitä mistä tulee iso sato ja mitä on helppo säilöä. Siksi minä tekisin kuten isovanhemmat eli viljelisin perunaa ja sipulia, raparperi, marjapensaat ja omenapuut ovat valmiina. En ole hirveästi noita kastellut kuten eivät kastelleet isovanhemmatkaan ellei ollut valtavan kuivaa. Järven rannalla vesi ei sinänsä ollut ongelma. Ja illalla kastelu kuten joku tuossa jo ohjeistikin.

Oma ajatukseni siis menee kuten isovanhemmilla eli homma onnistuu, kun pitää sen riittävän yksinkertaisena ja hyväksyy, että ruokavalio on melko yksinkertainen. Jos on lehmä, vuohi, lammas ja sika sekä ruismaa, niin retiiseja ja muita hienouksia ei jouda viljelemään, se ei ole kustannustehokasta (ajankäyttöä ajatellen). Mutta jonkun toisen omavaraisuus voi olla ihan toisenlaista. Minä ajattelen tätä näin vain siksi, kun olen nähnyt, että se toimii ilman kohtuutonta vaivaa ja suuria epäonnistumisia. Peruna, sipuli, puolukkasurvos on helppo tuottaa ja säilöä. Kurkkuakin taisi joskus olla ja tilli kasvoi itsekseen.

Joku mainitsi mausteista. Näistä isovanhemmat käyttivät suolaa, sokeria, maustepippuria. 

Kastelu illalla ja hallaharso suojaamaan akkukesän kylmiltä ja keskikesän porotukselta. Vähentää kastelun tarvetta. Mausteilla taidettiin tarkoittaa niiden kasvattamista. Jo keskiajalla kasvatettiin yrttejä varsinkin luostareissa joilla oli kontaktit suureen maailmaan.

Kumina eli maustekumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Se kasvaa yleisenä luonnonkasvina melkein koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Nykyisin sitä myös viljellään mausteeksi. Suomi on yksi maailman johtavista kuminan viejistä; alan suurin yritys on hausjärveläinen Trans Farm Oy.

Suomi on kuminan mahtimaa yli neljännes maailman kuminasta on suomalaista

Mausteena ja kosmetiikkateollisuudessa käytettävä kumina kasvaa Suomen valoisissa kesissä poikkeuksellisen aromikkaaksi. Suomi onkin noussut viime vuosina maailman suurimpien kuminan viejien joukkoon.

Suomen poikkeuksellinen valo tuottaa poikkeuksellisen makoisaa kuminaa. Se näkyy myös maailmanmarkkinoilla, sillä 28 prosenttia maailmalla liikkuvasta kuminasta tulee Suomesta. Kuminaa viljeleviä tiloja on puolisentoista tuhatta, ja peltoheehtaareja kuminalla on noin 20000.

Omavarais- ja vaihdantataloudessa elävälle pienimuotoinen yrttien viljely voi tuottaa tuloa. Ja miksei omaankin käyttöön, viherpeukalon omavaraistalous voi olla hyvinkin herkullista. Isovanhempien palaneen talon kupeessa kasvoi ennen syntymääni kessua vanhalle isäntäparille (mummo poltti piippua). Siinäpä heidän erikoiskasvinsa eli he eivät pahemmin mausteita käyttäneet. He tykkäsivät hoitaa eläimiä, lukea kirjoja, musisoida ja laulaa, mutta eivät olleet erikoisempia viherpeukaloita enkä minäkään ole.

Omavaraistalouden voi tehdä omannäköisekseen ja en nyt sanoisi, että se äärettömän työlästä on kuten täällä maalaillaan. Jos homman osaa, on järvi, kaivo, omaa metsää, vähän peltoa, niin eihän muutaman eläimen pitämiseen niin paljon aikaa mene. Toisaalta siihen saa halutessaan menemään vaikka kuinka paljon aikaa, jos monipuolistaa ruokavaliotaan tai myy tai vaihtaa tuotteita kuten käsitöitä tai yrttejä ja vihanneksia. Maitotuotteita ja kananmunia ei voi myydä hygieniasäädösten takia. Kesäasukkaat voivat tulla tuotteita itse hakemaan. 

Tuo on äärettömän sitova tapa elää. Lisäksi kun muilla ympärillä on puhelimet ja netti, niin omavaraistaloudessa elävällä ei ole moisiin varaa, yrteistä ei niin isoa summaa saa, että sillä maksaa laskujaan.

Heh, varmaan se on tarkoituskin, kun tuohon lähtee. Ei silloin syödä ja eletä samalla tavalla kuin kaikki muutkin, sehän on koko homman juju.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun kaupasta ostettiin vain jotain erityistä, mitä ei itse voinut kasvattaa kuten kahvia, suolaa tms. Ja monissa itäblokin maissa on edelleen noin köyhällä maaseudulla. On se lehmä, kasvimaa ja hökkelimökki. Karjalassakin on paljon tuollaisia asumuksia, jotka suomalaisen silmin näyttivät liiteriltä, mutta siellä vain mummot ja papat asui, pakkanen paukkui.

Keskimääräinen vanhuuseläke Venäjällä on noin 200 € kuukaudessa suuruudeltaan. Sitten jos ajattelee oikeasti pienten eläkkeiden olevan vielä huomattavasti tätä alhaisempia. Niin ei sitä kyllä tosiaan paljon kulutusjuhlaa harrasteta. Kyllä siinä pitää venyttää viimeinenkin rupla soikeaksi, että maatuska pysyy elävien kirjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

No sepä vasta on parasta heinäpoutaa, kun perunatkin saavat tarpeeksi vettä. Onhan se sanontakin "tekee hyvää meidän perunamaalle ja naapurin kuivalle heinälle".

Puutarhassa omavaraistaloudessa kasvatellaan muutakin kuin perunaa. Kokeile ensi kesänä, miten pirteänä ovat retiisisi ja salaattisi, jos on 2 vko heinäpoutaa etkä kastele kasveja lainkaan. Ja todellakin: jos haluaa hyvän sadon puutarhasta, vettä pitää tulla säännöllisesti ja se taas ei ole hyvä juttu, jos aiot saada heinän kuivana latoon.

Omavaraistaloudessa kannattaa viljellä sitä mistä tulee iso sato ja mitä on helppo säilöä. Siksi minä tekisin kuten isovanhemmat eli viljelisin perunaa ja sipulia, raparperi, marjapensaat ja omenapuut ovat valmiina. En ole hirveästi noita kastellut kuten eivät kastelleet isovanhemmatkaan ellei ollut valtavan kuivaa. Järven rannalla vesi ei sinänsä ollut ongelma. Ja illalla kastelu kuten joku tuossa jo ohjeistikin.

Oma ajatukseni siis menee kuten isovanhemmilla eli homma onnistuu, kun pitää sen riittävän yksinkertaisena ja hyväksyy, että ruokavalio on melko yksinkertainen. Jos on lehmä, vuohi, lammas ja sika sekä ruismaa, niin retiiseja ja muita hienouksia ei jouda viljelemään, se ei ole kustannustehokasta (ajankäyttöä ajatellen). Mutta jonkun toisen omavaraisuus voi olla ihan toisenlaista. Minä ajattelen tätä näin vain siksi, kun olen nähnyt, että se toimii ilman kohtuutonta vaivaa ja suuria epäonnistumisia. Peruna, sipuli, puolukkasurvos on helppo tuottaa ja säilöä. Kurkkuakin taisi joskus olla ja tilli kasvoi itsekseen.

Joku mainitsi mausteista. Näistä isovanhemmat käyttivät suolaa, sokeria, maustepippuria. 

Kastelu illalla ja hallaharso suojaamaan akkukesän kylmiltä ja keskikesän porotukselta. Vähentää kastelun tarvetta. Mausteilla taidettiin tarkoittaa niiden kasvattamista. Jo keskiajalla kasvatettiin yrttejä varsinkin luostareissa joilla oli kontaktit suureen maailmaan.

Kumina eli maustekumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Se kasvaa yleisenä luonnonkasvina melkein koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Nykyisin sitä myös viljellään mausteeksi. Suomi on yksi maailman johtavista kuminan viejistä; alan suurin yritys on hausjärveläinen Trans Farm Oy.

Suomi on kuminan mahtimaa yli neljännes maailman kuminasta on suomalaista

Mausteena ja kosmetiikkateollisuudessa käytettävä kumina kasvaa Suomen valoisissa kesissä poikkeuksellisen aromikkaaksi. Suomi onkin noussut viime vuosina maailman suurimpien kuminan viejien joukkoon.

Suomen poikkeuksellinen valo tuottaa poikkeuksellisen makoisaa kuminaa. Se näkyy myös maailmanmarkkinoilla, sillä 28 prosenttia maailmalla liikkuvasta kuminasta tulee Suomesta. Kuminaa viljeleviä tiloja on puolisentoista tuhatta, ja peltoheehtaareja kuminalla on noin 20000.

Omavarais- ja vaihdantataloudessa elävälle pienimuotoinen yrttien viljely voi tuottaa tuloa. Ja miksei omaankin käyttöön, viherpeukalon omavaraistalous voi olla hyvinkin herkullista. Isovanhempien palaneen talon kupeessa kasvoi ennen syntymääni kessua vanhalle isäntäparille (mummo poltti piippua). Siinäpä heidän erikoiskasvinsa eli he eivät pahemmin mausteita käyttäneet. He tykkäsivät hoitaa eläimiä, lukea kirjoja, musisoida ja laulaa, mutta eivät olleet erikoisempia viherpeukaloita enkä minäkään ole.

Omavaraistalouden voi tehdä omannäköisekseen ja en nyt sanoisi, että se äärettömän työlästä on kuten täällä maalaillaan. Jos homman osaa, on järvi, kaivo, omaa metsää, vähän peltoa, niin eihän muutaman eläimen pitämiseen niin paljon aikaa mene. Toisaalta siihen saa halutessaan menemään vaikka kuinka paljon aikaa, jos monipuolistaa ruokavaliotaan tai myy tai vaihtaa tuotteita kuten käsitöitä tai yrttejä ja vihanneksia. Maitotuotteita ja kananmunia ei voi myydä hygieniasäädösten takia. Kesäasukkaat voivat tulla tuotteita itse hakemaan. 

Tuo on äärettömän sitova tapa elää. Lisäksi kun muilla ympärillä on puhelimet ja netti, niin omavaraistaloudessa elävällä ei ole moisiin varaa, yrteistä ei niin isoa summaa saa, että sillä maksaa laskujaan.

Heh, varmaan se on tarkoituskin, kun tuohon lähtee. Ei silloin syödä ja eletä samalla tavalla kuin kaikki muutkin, sehän on koko homman juju.

No silloin kannattaa muistaa se, että muut elävät toisella tavalla eivätkä välttämättä löydä tilamyyntiä ja yrttejä, jää se ulkopuolelta tuleva raha saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Niin niin, tämän ketjun aihe ei ollutkaan täydellinen omavaraisuus. Kysymys kuului, voisiko Suomessa ruuan suhteen olla omavarainen eli kasvattaa itse syömisensä. Siihen vastaus on (suolaa lukuunottamatta) kyllä voisi. Se ei automaattisesti tarkoita sitä, että pitäisi hypätä sata vuotta ajassa taaksepäin. Toki sen omavaraisuuden voi vetää äärimmilleen ja elää vaikka minkälaisessa kurjuudessa, mutta se ei ole tämän ketjun aihe.

Tottakai on mahdollista ja moni elääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Niin niin, tämän ketjun aihe ei ollutkaan täydellinen omavaraisuus. Kysymys kuului, voisiko Suomessa ruuan suhteen olla omavarainen eli kasvattaa itse syömisensä. Siihen vastaus on (suolaa lukuunottamatta) kyllä voisi. Se ei automaattisesti tarkoita sitä, että pitäisi hypätä sata vuotta ajassa taaksepäin. Toki sen omavaraisuuden voi vetää äärimmilleen ja elää vaikka minkälaisessa kurjuudessa, mutta se ei ole tämän ketjun aihe.

No jep. Ihan kuin omavaraisuus tarkoittaisi kaivottomuutta, sähköttömyyttä, lämmittämättömyyttä ja koneettomuutta. Omavaraisuus ei sitä ole tarkoittanut koskaan sen jälkeen kun luolasta muutettiin taloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Millä logiikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Kyllähän omavaraisuuden ideakin sisältää keskinäisriippuvuutta. Harvoille omavaraisuus tarkoittaa sitä, että eletään erakkona erämaassa. Ja tuo nainen oli oman työeläkkeensä ansainnut työtätekevällä, törkeää muuta ajatellakaan. Tukia ei nostellut, vaan eli ihan omalla työteliäisyydellään ja vaihdannalla niin kauan kun kykeni. Kaikki omavaraiset eivät tosiaankaan ole mitään muiden kustannuksella eleleviä elämäntapaintiaaneja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Niin niin, tämän ketjun aihe ei ollutkaan täydellinen omavaraisuus. Kysymys kuului, voisiko Suomessa ruuan suhteen olla omavarainen eli kasvattaa itse syömisensä. Siihen vastaus on (suolaa lukuunottamatta) kyllä voisi. Se ei automaattisesti tarkoita sitä, että pitäisi hypätä sata vuotta ajassa taaksepäin. Toki sen omavaraisuuden voi vetää äärimmilleen ja elää vaikka minkälaisessa kurjuudessa, mutta se ei ole tämän ketjun aihe.

No jep. Ihan kuin omavaraisuus tarkoittaisi kaivottomuutta, sähköttömyyttä, lämmittämättömyyttä ja koneettomuutta. Omavaraisuus ei sitä ole tarkoittanut koskaan sen jälkeen kun luolasta muutettiin taloihin.

Juuri kirjoitin samansisältöisen kommentin. 50-60-luvulla oli hyvin tavanomaista elää niin, että ostettiin kaupasta vain kahvia, karkkia ja vaatteita eikä niitäkään kaikkia, koska osa ommeltiin itse. Ilmeisesti nuorille ihmisille tuollainen on täysin vierasta, mutta kyllä hyvin monelta vanhemmalta suomalaiselta löytyy vielä paljon kokemusta ison kasvimaan hoitamisesta lapsena, jopa minulta, joka elin kaupungissa talvella.

Mutta kesällä kasvatettiin kesämökillä kaikki perunat, porkkanat, kaalit, säilöttiin, hillottiin jne. ja tieysti marjastettiin. Kaupasta ostettiin lihaa (vain muutaman kerran viikossa terveyssyistä), maitoa ja kananmunia sekä vaatteita, mutta juurekset yms. kasvatettiin itse kesällä. Tämä ei meillä tarkoittanut sitä, etteikö olisi ollut varaa ostaa kaupasta, vaan ruoka oli kasvispitoista ja itsekasvatettua, koska kaupan valikoima ei ollut riittävän hyvä kasvisten suhteen. Ei silloin kaupassa ollut samanlaista valikoimaa kuin nykyaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voi olla omavarainen jos suostuu hieman tinkimään monipuolisuudesta. Ja ehkä myös täyttävyydestä. Aamulla syöt survottuja puolukoita ja omenoita, lounaaksi juureskeittoa, jossa jänistä jos on metsällä onnistanut, kesällä voi syödä salaattia, talvella ei (ei sähköt riitä kasvatushommiin). Mitäs sitten, no kalaa jos sattuu tulemaan, jos ei niin herukoita. Turhaa liikuntaa kannattaa vältellä ettei kallisarvoiset kalorit mene harakoille.

Jos on lehmä, niin maitoa tulee liikaakin yhden ihmisen tarpeisiin. Aina on ainakin juustoa, sitä on vaihdantaa varten myös hyvä olla. 

Tunsin yhden vanhemman naisen, joka ryhtyi omavaraiseksi. Hän vaihtoi juustoa eläinten rehuun eli lajittelujätteleeseen, jota jauhoi. - Eihän tuo siis mitään jätettä varsinaisesti ollut, vaan viljan kauppa- tai kylvökuntoon saattamiseksi tehdessä ylimenevät pienet jyvät, joilla ei ole käyttöä, ne sai juustoa vastaan.

Tämä nainen oli taitava kotitarveviljelijä, ei varmasti nälkää kärsinyt.

Jos on yksi lehmä niin maitoa tulee välillä ihan liikaa ja joskus sitä ei tule moneen kuukauteen ollenkaan! Se on yksi iso haaste omavaraisessa elämässä. Sellainen tietty epävarmuus. Hyvin todennäköisesti joku vuosi menettää kokonaan perunasadon kun tulee joku kasvitauti. Samoin eläimet voi sairastua tai tulla jotain muita vastoinkäymisiä. Sitä voi varmuudella laskea, että jotain haasteita tulee jatkuvasti. Joten pitää olla varasuunnitelmaa varasuunnitelman päälle. Jos hengissä selviytyminen on siitä perunasadosta kiinni niin se on tosi huono juttu jos perunarutto vie koko sadon. Katovuodet oli etenkin ennen modernia aikaa melko yleisiä. Vielä 1800 luvun loppupuolella on Suomessa kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä nälkään.

Voi sen perunasadon menettää, jos ei osaa vuoroviljellä. Ikinä kyllä ei ole tuollaista käynyt, vaikka perunoita viljelty lapsesta asti. Peruna on aika varma kasvi omavaraiselle. Lehmän ummessaolo puolestaan on hyvä asia eli se pannaan umpeen talvisin.

Eläinten sairastaminen ja kuolema kyllä kuuluu omavaraisuuteen. On hyvä olla lopetustaidot ja ensiaputaidot. Ruokaahan se eläimen sairastaminen silloin tarkoittaa eli sairas eläin pannaan pataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

No sepä vasta on parasta heinäpoutaa, kun perunatkin saavat tarpeeksi vettä. Onhan se sanontakin "tekee hyvää meidän perunamaalle ja naapurin kuivalle heinälle".

Puutarhassa omavaraistaloudessa kasvatellaan muutakin kuin perunaa. Kokeile ensi kesänä, miten pirteänä ovat retiisisi ja salaattisi, jos on 2 vko heinäpoutaa etkä kastele kasveja lainkaan. Ja todellakin: jos haluaa hyvän sadon puutarhasta, vettä pitää tulla säännöllisesti ja se taas ei ole hyvä juttu, jos aiot saada heinän kuivana latoon.

Heh, olipa hauska kuulla tuo sanonta. Äitini sanoo aina, että "meidän kasvimaalle ja naapurin kuiville heinille", en tiennyt, että se on laajemminkin käytössä :)

Mutta se kastelu. Olen se ketjuun kirjoitellut hullu eukko, joka kääntää savimaata talikolla. Kasvimaanikin on (yllättäen) aika savinen ja johtuneeko sitten siitä, että se kuivuu salamana, jos aurinko paistaa ja tuulee. Etenkin alkukesästä, kun kasvit eivät ole vielä isoja, maan joutuu kastelemaan monta kertaa päivässä. Toki kastelu illalla perusteellisesti on hyvä, että vesi imeytyy, mutta kyllä noita kasteluja päivälläkin tarvitsee. Tästä puolesta aika harvoin puhutaan, kun puhutaan (harrastus)viljelyn työstä. Asumme järven rannalla, mikä on toki hyvä, mutta kyllä siinä vedessä raahaamista riittää. Ennen oli pumppu, mutta hajosi, saas nähdä saadaanko uutta. Mutta jos kastelun joutuisi hoitamaan vesijohtovedellä, siitä tulisi iso kuluerä, mikä täytyy huomioida. 

Omavaraisuus onnistuu jos on omaa maata, osaamista ja tarvikkeita. Moneltako Suomalaiselta löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Romantiikka tosiaan on vahvana näissä keskusteluissa. Minun silmääni tarttuu aina tuo "sipulit, tomaatit ja kurkut", kun omavaraisuudesta puhutaan. Ja se, että nämä maallemuuttajat ilmeisesti uskovat olevansa ikiterveitä ihmisiä. Montako tuntia joutuu kuokkimaan maata, ennen kuin on koossa sipulipino, jonka voi vaihtaa Panadol-pakettiin?

Minusta taas on naurettavaa väittää, etteikö omavaraisuus perustuen vaihdantaan voisi onnistua, kun se on kuitenkin ihmiskunnan pitkäaikainen elossapysymisstrategia. Ja nykyajan omavaraisilla on kuitenkin yhteiskunnan turvaverkko hätätilanteisiin. Eihän tarkoitus ole kuolla nälkään katovuonna eli kyllä tuo tuntemani omavarainen nainen kävi lääkärissä tarvittaessa ja sai myöhemmin eläkettäkin kuten muutkin kansalaiset. Oli ammatiltaan maatalouslomittaja ja maalta kotoisin eli varmaan lapsena elänyt pitkälti samantyylistä elämää kuin nyt vanhempana eli. Eihän 60-luvulla ollut kodin lääkekaapissa hotapulveria kenelläkään maaseudun syrjäkylillä eikä autoa mennä sitä hakemaan. Kunnanlääkäriin mentiin vasta ison ongelman kanssa. Nyt on aika hyvä terveydenhuolto kaikkien ulottuvilla. Voi soittaa vaikka ambulanssin.

Niin niin. Tarkoituksenahan on olla omavarainen siten, että järjestäytyneen yhteiskunnan palvelut ovat kivasti siinä vieressä, eli todellisuudessa ollaan täysin riippuvaisia muiden ihmisten työpanoksesta.

Mikäs siinä triggeröi, että joku tahtoo kasvattaa itse omat ruokansa? Aika kannatettava tavoite minusta.