Voisiko Suomessa elää ruoan suhteen täysin omavaraisesti maaseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoan voi tuottaa suolaa lukuun ottamatta itse.

Kesällä saisi aurinkopaneeleista sähköä.

Talvella pitäisi pärjätä ilman sähköä.

Puulla lämpiäisi pirtti.

Puu korvaa sähkön myös ruoan valmistuksessa.

Enta kun makeanhimo yllattaa? Sokeri, kaneli, leivinpulveri? Suolaakin tarvitaan eika pippurit Suomessa kasva. Entas hedelmat?

Miksi kukaan ei mainitse mehiläisten hoitoa?

Pesien asukit pölytyävät myös tehokkaasti puutarhan kasvit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

No sepä vasta on parasta heinäpoutaa, kun perunatkin saavat tarpeeksi vettä. Onhan se sanontakin "tekee hyvää meidän perunamaalle ja naapurin kuivalle heinälle".

Puutarhassa omavaraistaloudessa kasvatellaan muutakin kuin perunaa. Kokeile ensi kesänä, miten pirteänä ovat retiisisi ja salaattisi, jos on 2 vko heinäpoutaa etkä kastele kasveja lainkaan. Ja todellakin: jos haluaa hyvän sadon puutarhasta, vettä pitää tulla säännöllisesti ja se taas ei ole hyvä juttu, jos aiot saada heinän kuivana latoon.

Omavaraistaloudessa kannattaa viljellä sitä mistä tulee iso sato ja mitä on helppo säilöä. Siksi minä tekisin kuten isovanhemmat eli viljelisin perunaa ja sipulia, raparperi, marjapensaat ja omenapuut ovat valmiina. En ole hirveästi noita kastellut kuten eivät kastelleet isovanhemmatkaan ellei ollut valtavan kuivaa. Järven rannalla vesi ei sinänsä ollut ongelma. Ja illalla kastelu kuten joku tuossa jo ohjeistikin.

Oma ajatukseni siis menee kuten isovanhemmilla eli homma onnistuu, kun pitää sen riittävän yksinkertaisena ja hyväksyy, että ruokavalio on melko yksinkertainen. Jos on lehmä, vuohi, lammas ja sika sekä ruismaa, niin retiiseja ja muita hienouksia ei jouda viljelemään, se ei ole kustannustehokasta (ajankäyttöä ajatellen). Mutta jonkun toisen omavaraisuus voi olla ihan toisenlaista. Minä ajattelen tätä näin vain siksi, kun olen nähnyt, että se toimii ilman kohtuutonta vaivaa ja suuria epäonnistumisia. Peruna, sipuli, puolukkasurvos on helppo tuottaa ja säilöä. Kurkkuakin taisi joskus olla ja tilli kasvoi itsekseen.

Joku mainitsi mausteista. Näistä isovanhemmat käyttivät suolaa, sokeria, maustepippuria. 

Kastelu illalla ja hallaharso suojaamaan akkukesän kylmiltä ja keskikesän porotukselta. Vähentää kastelun tarvetta. Mausteilla taidettiin tarkoittaa niiden kasvattamista. Jo keskiajalla kasvatettiin yrttejä varsinkin luostareissa joilla oli kontaktit suureen maailmaan.

Kumina eli maustekumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Se kasvaa yleisenä luonnonkasvina melkein koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Nykyisin sitä myös viljellään mausteeksi. Suomi on yksi maailman johtavista kuminan viejistä; alan suurin yritys on hausjärveläinen Trans Farm Oy.

Suomi on kuminan mahtimaa yli neljännes maailman kuminasta on suomalaista

Mausteena ja kosmetiikkateollisuudessa käytettävä kumina kasvaa Suomen valoisissa kesissä poikkeuksellisen aromikkaaksi. Suomi onkin noussut viime vuosina maailman suurimpien kuminan viejien joukkoon.

Suomen poikkeuksellinen valo tuottaa poikkeuksellisen makoisaa kuminaa. Se näkyy myös maailmanmarkkinoilla, sillä 28 prosenttia maailmalla liikkuvasta kuminasta tulee Suomesta. Kuminaa viljeleviä tiloja on puolisentoista tuhatta, ja peltoheehtaareja kuminalla on noin 20000.

Niin ihanalta kuin tuo kuulostaakin niin hyvin harhainen kuva monella tuosta hommasta jota kuvaa ehkä eniten raadanta.

Se on oikeasti rankkaa työtä, ei ole varaa epäonnistua ja kaikista mukavuuksista on tingittävä. Ihan oikeasti miten monenko nykyihmisen psyyke kestäisi?

Ymmärrän täysin että otetaan kesäsika, sonni, lehmä, kanoja, on marjat, kasvikset, vihannekset ja perunat kasvamassa. Vilja on siinä rajoilla, kilohinta saa olla kaupassa aikamoinen että kannattaa edes viljellä. Eläimet tarvitsee ruokaa, ne ei elä omavaraisesti. On oltava kivennäiset ja laadukasta, ravitsevaa rehua ja valkuaista sekä väkirehua. Ilman työkoneita ei kukaan jaksa tuottaa eläimille ruokaa.

Jotenkin se elämäntapa on rahoitettava. Monella on realiteetit ihan hukassa.

Dokumentit hyviä. Tuossa Seuran juttu Ranualta. Fasesta löytyy nimellä lisää.

https://seura.fi/ilmiot/reportaasit/entinen-kampaaja-rami-hiltunen-51-a…

Onnistuuhan se jos sinulla on riittävästi alkupääomaa, jolla saat hankittua talon, viljelysmaata, koneita, kotieläimiä, rehut niille jne jne omaisuutta, jolla sen ruuan kasvattamisen teet; samoin sinulla pitää olla metsästys- ja aseenkantoluvat jos mielit metsästää.

Ja omaa metsää mikäli mielit omaa sienisatoa, marjastaa ja saaliseläimiä. Jos kaikki Suomalaiset päättäisivät ryhtyä omavaraisiksi, luonnon antimet kävisivät kovasti niukoiksi...

Eli summa sumarum: jos sinulla on reilusti pätäkkää, osaamista, tietotaitoa, suhteita ja oikeuksia. Eli valtaosa Suomalaisista ei kuulu tähän onnekkaaseen etuoikeutettujen joukkoon, vaan kriisiaikojen kohdatessa omavaraisuuteen siirryttäessä joutuu tyytymään keinottelijan, orjan tai kerjäläisen osaan.

Täysin mahdollista!

Miettikääpä miten on elletty esim 1900-luvun alkupuolella.

Niinpä! Omavaraisesti!

Ilman lehmiä, kanoja ja viljojakin voi olla omavarainen.

Kalastusta, marjastusta, sienestystä, metsästystä, perunamaa, kasvimaa, omenapuut, marjapensaat pihalla.

Vesi lähteestä tai kaivosta.

Ihmettelen että miksi jotkut täällä kuvittelevat että omavaraisesti eläminen ei ole mahdollista?

Miksi muka ei ole?

Ei ennenvanhaan kaupasta ole edes saanut juurikaan muuta kuin kahvia, sokeria ja suolaa.

Vierailija kirjoitti:

Ilman lehmiä, kanoja ja viljojakin voi olla omavarainen.

Kalastusta, marjastusta, sienestystä, metsästystä, perunamaa, kasvimaa, omenapuut, marjapensaat pihalla.

Vesi lähteestä tai kaivosta.

Saa kyllä olla aika runsaat perunapellot, marjapensaat, sienimetsät ja kalasaaliit. Ja metsästysluvat kunnossa.

Omavaraisuus on ihan utopiaa, yhteisöllisyys on ainut järkevä keino kasvatella "itse" omat ruuat. Naapurilla on sikoja, toisella lehmiä, kolmannella vehnäpellot ja kolme muuta häärää kasvimaalla ja -huoneessa.

Tietty elävän ravinnon syöjä kasvattaa ruokansa kerrostaloyksiön ikkunalaudalla eikä mutise mausta, vaan ajattelee ravintoarvoja ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihastuttava keskustelu, ja tämä tällaisen peiton alla viihtyvän keskusta-asujan sanomana. 🤩 Kauas on ihmiset (itseni mukaanlukien) kyllä vieraantuneet luonnosta, huomaan täällä.

Entisenä heppatyttönä täytyy kyllä kommentoida, että moni polle pärjää kyllä ilman kengitystä. Kavioita täytyy toki vuolla välillä, mutta se on taito joka on opittavissa sekin. Kengittämättömänä hepalle on vaikkapa asvalttiteillä liikkuminen kavioita ja jalkoja kuluttavaa. Samoin jos hepalle ratsastetaan työpäivän verran päivässä kuten monessa ratsastuskoulussa tai heppa juoksee raviradalla, se tarvii tarkoituksenmukaisen kengityksen. Kevyemmässä käytössä useimmat hevosista (varsinkin ponit ja kestävämmät alkuperäisrodut) pärjäävät ilman kenkiäkin.

Hevosille myös syötetään väkirehua kuten kauraa ja kaupallisia rehuja vastaamaan kovassa käytössä olevaa energian- ja ravinteiden tarvetta. Heinä on pollen perusruoka ja edelleen osa kylmäverisistä harrastehevosista elää heinällä ja kivennäislisällä. Islannissa islanninhevoset elävät suurimman osan vuodesta vapaana laumassa, rotu on siihen sopeutunut.

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Riippuu eläinlajista ja vähän yksilöstäkin. Meillä ovat kaikki eläimet aina ulkoilleet vapaasti talvisin, vaikkeivat olisikaan luomuvalvonnassa. Joku vuohi ulkoili koirien loimen kanssa, koska sillä ei jostain syystä kasvanut pohjavillaa yhtä paljon kuin muilla. Ulkoilu on valttia eläimille, ne kasvattavat vahvan talvikarvan, mutta suurin osa kammoaa märkää ja viimaa, ei kylmää. Vahva ruokinta eli pihattosysteemi on tähän paras. Ja hyvä valvonta, ettei kukaan ole sairas, koska silloin märehtijälle tulee hyvin äkkiä kylmä.

Ylämaan karja on sitkeää. Ovat tottuneet nummilla kosteaan ja tuuliseen talveen. Suomen olosuhteet eivät ole ongelma.

Eivät nekään luonnonantimilla pärjää

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005662399.html

Vierailija kirjoitti:

Dokumentit hyviä. Tuossa Seuran juttu Ranualta. Fasesta löytyy nimellä lisää.

https://seura.fi/ilmiot/reportaasit/entinen-kampaaja-rami-hiltunen-51-a…

Tämä oli tosi kiinnostava juttu, kiitos. Sama neuvo kuin itse annoin aiemmalla sivulla eli kannattaa lukea vanhoja maatalousoppaita, jos aikoo omavaraiseksi. Sieltä löytyy tuo kuvatekstinkin asia eli pajussahan on asperiinin kaltaista tulehdusta lääkitsevää ainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

No sepä vasta on parasta heinäpoutaa, kun perunatkin saavat tarpeeksi vettä. Onhan se sanontakin "tekee hyvää meidän perunamaalle ja naapurin kuivalle heinälle".

Puutarhassa omavaraistaloudessa kasvatellaan muutakin kuin perunaa. Kokeile ensi kesänä, miten pirteänä ovat retiisisi ja salaattisi, jos on 2 vko heinäpoutaa etkä kastele kasveja lainkaan. Ja todellakin: jos haluaa hyvän sadon puutarhasta, vettä pitää tulla säännöllisesti ja se taas ei ole hyvä juttu, jos aiot saada heinän kuivana latoon.

Omavaraistaloudessa kannattaa viljellä sitä mistä tulee iso sato ja mitä on helppo säilöä. Siksi minä tekisin kuten isovanhemmat eli viljelisin perunaa ja sipulia, raparperi, marjapensaat ja omenapuut ovat valmiina. En ole hirveästi noita kastellut kuten eivät kastelleet isovanhemmatkaan ellei ollut valtavan kuivaa. Järven rannalla vesi ei sinänsä ollut ongelma. Ja illalla kastelu kuten joku tuossa jo ohjeistikin.

Oma ajatukseni siis menee kuten isovanhemmilla eli homma onnistuu, kun pitää sen riittävän yksinkertaisena ja hyväksyy, että ruokavalio on melko yksinkertainen. Jos on lehmä, vuohi, lammas ja sika sekä ruismaa, niin retiiseja ja muita hienouksia ei jouda viljelemään, se ei ole kustannustehokasta (ajankäyttöä ajatellen). Mutta jonkun toisen omavaraisuus voi olla ihan toisenlaista. Minä ajattelen tätä näin vain siksi, kun olen nähnyt, että se toimii ilman kohtuutonta vaivaa ja suuria epäonnistumisia. Peruna, sipuli, puolukkasurvos on helppo tuottaa ja säilöä. Kurkkuakin taisi joskus olla ja tilli kasvoi itsekseen.

Joku mainitsi mausteista. Näistä isovanhemmat käyttivät suolaa, sokeria, maustepippuria. 

Kastelu illalla ja hallaharso suojaamaan akkukesän kylmiltä ja keskikesän porotukselta. Vähentää kastelun tarvetta. Mausteilla taidettiin tarkoittaa niiden kasvattamista. Jo keskiajalla kasvatettiin yrttejä varsinkin luostareissa joilla oli kontaktit suureen maailmaan.

Kumina eli maustekumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Se kasvaa yleisenä luonnonkasvina melkein koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Nykyisin sitä myös viljellään mausteeksi. Suomi on yksi maailman johtavista kuminan viejistä; alan suurin yritys on hausjärveläinen Trans Farm Oy.

Suomi on kuminan mahtimaa yli neljännes maailman kuminasta on suomalaista

Mausteena ja kosmetiikkateollisuudessa käytettävä kumina kasvaa Suomen valoisissa kesissä poikkeuksellisen aromikkaaksi. Suomi onkin noussut viime vuosina maailman suurimpien kuminan viejien joukkoon.

Suomen poikkeuksellinen valo tuottaa poikkeuksellisen makoisaa kuminaa. Se näkyy myös maailmanmarkkinoilla, sillä 28 prosenttia maailmalla liikkuvasta kuminasta tulee Suomesta. Kuminaa viljeleviä tiloja on puolisentoista tuhatta, ja peltoheehtaareja kuminalla on noin 20000.

Omavarais- ja vaihdantataloudessa elävälle pienimuotoinen yrttien viljely voi tuottaa tuloa. Ja miksei omaankin käyttöön, viherpeukalon omavaraistalous voi olla hyvinkin herkullista. Isovanhempien palaneen talon kupeessa kasvoi ennen syntymääni kessua vanhalle isäntäparille (mummo poltti piippua). Siinäpä heidän erikoiskasvinsa eli he eivät pahemmin mausteita käyttäneet. He tykkäsivät hoitaa eläimiä, lukea kirjoja, musisoida ja laulaa, mutta eivät olleet erikoisempia viherpeukaloita enkä minäkään ole.

Omavaraistalouden voi tehdä omannäköisekseen ja en nyt sanoisi, että se äärettömän työlästä on kuten täällä maalaillaan. Jos homman osaa, on järvi, kaivo, omaa metsää, vähän peltoa, niin eihän muutaman eläimen pitämiseen niin paljon aikaa mene. Toisaalta siihen saa halutessaan menemään vaikka kuinka paljon aikaa, jos monipuolistaa ruokavaliotaan tai myy tai vaihtaa tuotteita kuten käsitöitä tai yrttejä ja vihanneksia. Maitotuotteita ja kananmunia ei voi myydä hygieniasäädösten takia. Kesäasukkaat voivat tulla tuotteita itse hakemaan. 

Toki voi olla omavarainen jos suostuu hieman tinkimään monipuolisuudesta. Ja ehkä myös täyttävyydestä. Aamulla syöt survottuja puolukoita ja omenoita, lounaaksi juureskeittoa, jossa jänistä jos on metsällä onnistanut, kesällä voi syödä salaattia, talvella ei (ei sähköt riitä kasvatushommiin). Mitäs sitten, no kalaa jos sattuu tulemaan, jos ei niin herukoita. Turhaa liikuntaa kannattaa vältellä ettei kallisarvoiset kalorit mene harakoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, ettei suurimmalla osalla ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon työtä ja osaamista se lapsuuden mummolan pientilan idylli vaati. 

Ja hassua miten työstä vieraantuneita osa ihmisistä on. Pelkkä ajatuskin fyysisen työn tekemisestä ruoan eteen kauhistuttaa. Kaikki pitää saada valmiiksi tuotuna nokan eteen.

Ihmisellä ei ole nokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoan voi tuottaa suolaa lukuun ottamatta itse.

Kesällä saisi aurinkopaneeleista sähköä.

Talvella pitäisi pärjätä ilman sähköä.

Puulla lämpiäisi pirtti.

Puu korvaa sähkön myös ruoan valmistuksessa.

Enta kun makeanhimo yllattaa? Sokeri, kaneli, leivinpulveri? Suolaakin tarvitaan eika pippurit Suomessa kasva. Entas hedelmat?

Eiköhän ole ihan yleissivistystä tietää, että Suomessa kasvaa hedelmiä niukasti. Omenapuita voisi omavaraiseksi muutama olla, ihan etelässä menestyy luumupuutkin. Joku tähän ketjuun linkattu omavarainen kertoi, että vuoden ruokavalioon kuuluu 200 kiloa marjoja.

Marjoja voi toki osin korvata omenilla ja luumuilla. Kannattaisi olla sekä omia marjapensaita että kerätä luonnonmarjoja. Marjasadothan ovat joka vuosi erilaisia, joten jonakin vuonna saaliiksi saa enemmän jotain marjoista. Marjat myös kypsyvät eri aikaan (karpalot viimeisinä), joten poimimistakin voi hajauttaa ajallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Toki voi olla omavarainen jos suostuu hieman tinkimään monipuolisuudesta. Ja ehkä myös täyttävyydestä. Aamulla syöt survottuja puolukoita ja omenoita, lounaaksi juureskeittoa, jossa jänistä jos on metsällä onnistanut, kesällä voi syödä salaattia, talvella ei (ei sähköt riitä kasvatushommiin). Mitäs sitten, no kalaa jos sattuu tulemaan, jos ei niin herukoita. Turhaa liikuntaa kannattaa vältellä ettei kallisarvoiset kalorit mene harakoille.

Jos on lehmä, niin maitoa tulee liikaakin yhden ihmisen tarpeisiin. Aina on ainakin juustoa, sitä on vaihdantaa varten myös hyvä olla. 

Tunsin yhden vanhemman naisen, joka ryhtyi omavaraiseksi. Hän vaihtoi juustoa eläinten rehuun eli lajittelujätteleeseen, jota jauhoi. - Eihän tuo siis mitään jätettä varsinaisesti ollut, vaan viljan kauppa- tai kylvökuntoon saattamiseksi tehdessä ylimenevät pienet jyvät, joilla ei ole käyttöä, ne sai juustoa vastaan.

Tämä nainen oli taitava kotitarveviljelijä, ei varmasti nälkää kärsinyt.

Voi. Ravinto on terveellisempää, mutta yksipuolisempaa.

Jos tykkää juustoista tai muista maitotuotteista, niin vuohi on helpompi kuin lehmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoan voi tuottaa suolaa lukuun ottamatta itse.

Kesällä saisi aurinkopaneeleista sähköä.

Talvella pitäisi pärjätä ilman sähköä.

Puulla lämpiäisi pirtti.

Puu korvaa sähkön myös ruoan valmistuksessa.

Enta kun makeanhimo yllattaa? Sokeri, kaneli, leivinpulveri? Suolaakin tarvitaan eika pippurit Suomessa kasva. Entas hedelmat?

Eiköhän ole ihan yleissivistystä tietää, että Suomessa kasvaa hedelmiä niukasti. Omenapuita voisi omavaraiseksi muutama olla, ihan etelässä menestyy luumupuutkin. Joku tähän ketjuun linkattu omavarainen kertoi, että vuoden ruokavalioon kuuluu 200 kiloa marjoja.

Marjoja voi toki osin korvata omenilla ja luumuilla. Kannattaisi olla sekä omia marjapensaita että kerätä luonnonmarjoja. Marjasadothan ovat joka vuosi erilaisia, joten jonakin vuonna saaliiksi saa enemmän jotain marjoista. Marjat myös kypsyvät eri aikaan (karpalot viimeisinä), joten poimimistakin voi hajauttaa ajallisesti.

Omenoissa, luumuissa ja muissakin kotimaisissa hedelmissä kannattaa ottaa huomioon niiden olevan tosi vahvasti sesonkitavaraa. Kotimaiset maalaisomenat ei säily kuin parhaassa tapauksessa jouluun saakka. Jos oikein huolella paketoi säilöön. Luumut säilyy tuoreena ehkä viikon tai kaksi.

Voihan niistä tehdä mehuja ja hilloa. Tuoreita hedelmiä ei kuitenkaan tarvitse kovin usein syödä vuoden mittaan. Helposti sellaiset kaksi kolmasosaa vuodesta meen ilman hedelmien syömistä.

Samoin salaatit ja kurkut. Niitä on tuoreena kesällä sen parin kuukauden aikana. Sen jälkeen mennään taas kymmenen kuukautta hapankaalin ja suolakurkkujen voimalla.