Voisiko Suomessa elää ruoan suhteen täysin omavaraisesti maaseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

No sepä vasta on parasta heinäpoutaa, kun perunatkin saavat tarpeeksi vettä. Onhan se sanontakin "tekee hyvää meidän perunamaalle ja naapurin kuivalle heinälle".

Puutarhassa omavaraistaloudessa kasvatellaan muutakin kuin perunaa. Kokeile ensi kesänä, miten pirteänä ovat retiisisi ja salaattisi, jos on 2 vko heinäpoutaa etkä kastele kasveja lainkaan. Ja todellakin: jos haluaa hyvän sadon puutarhasta, vettä pitää tulla säännöllisesti ja se taas ei ole hyvä juttu, jos aiot saada heinän kuivana latoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Kastelu illalla, ei haihdu vesi heti pois, vaan ehtii imeytyä.

Ja omavaraisesti se vesi tulee - mistä? Järvestä ihan itsekseen vai pitääkö se pumpata sieltä? Vai onko kunnan vesijohto, sieltä voi lirutella vaikka koko päivän, koska ollaan omavaraisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Lehmät ainakin rakastavat ulkoilla pakkasessa, ja eläinlääkärinkin mukaan pysyvät terveinä kun liikkuvat lumessa.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Juu toki, ehdottomasti elukoiden pitää saada ulkoilla talvellakin ja kaikkein mieluiten niin paljon kuin itse haluavat. Pointti nyt oli, että Suomessa on talvella kovia pakkasia (Islannissa lauhkeammat talvet), ja niiden kovien pakkasten aikana tarvitaan eläinsuoja tai muuten mennään kaltoinkohtelun puolelle. Suurin osa Suomen talvikaudestakin on leudompaa, mutta täällä saattaa kuitenkin lämpömittari lähestyä 30 pakkasastettakin ja niihin täytyy varautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiintoisa keskustelu, kiitos siitä. Olen itse harrastuksena viljellyt jotain, nyt tänä vuonna on suuremmat suunnitelmat eli työtä riittää. Olen nyt kääntänyt talikolla perunamaata itselleni ja voin sanoa, että se on hemmetin kovaa työtä. En ole mikään voimanainen, joskaan en ihan heikkokaan, ja yhtään isomman maa-alan kääntäminen käsipelillä on oikeasti raskasta. Kroppaansa ei auta rikkoa, koska tässä on työtä moneksi kuukaudeksi, eli hiljaa pitää kiiruhtaa. Vähän väliä tehdä jonkin aikaa jotain, sitten taas toisenlaista työtä. Mutta ihan hirveä kiire tässä tulee :( Tajusin sitten vasta, että tuo käännettävä maapläntti on aikamoista savea, joten saas nähdä mitä pottuja sieltä edes saa. Yritän siis tehdä kaiken mahdollisimman paljon omalla lihasvoimalla ja edullisesti. Noiden perunoiden lisäksi olen tehnyt ihan kasvimaata ja sisällä on taimia odottamassa vielä valtava määrä, niillekin täytyy maata kääntää...

Ruoan suhteen omavaraisuus on kiinnostava ajatus, mutta tässä on nyt koettu, että se vie oikeasti lähes koko ajan. Ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tässä samalla kahdeksan tunnin työpäivää matkoineen. Eli elämäntapa onnistuisi ehkä niin, että tekisi puoli vuotta muuta työtä, puoli vuotta viljelisi. Siitä sitten vain miettimään miten tämä on mahdollista. (Siis tulojahan tarvitsee joka tapauksessa, jos aikoisi vain ruoan suhteen olla (lähes) omavarainen, mistä otsikossa puhuttiin.)

Yksi juttu mistä haluaisin ihmisiä muistuttaa on villiyrtit eli horta. Vatsaansa ei ehkä vuohenjuurella täytä (vaikka kyllä sitä täällä kasvaa riesaksi asti), mutta se on tosi ravinteikasta. Jos luopuu nykyajan ajatuksesta, että joka ruoalla pitää olla nimi ja siinä täytyy olla monipuolisesti sitä, tätä ja tota, joista suurin osa ulkomailta tänne rahdattua, niin eiköhän vaikka peruna ja horta ole jo ihan kelpo ateria.

Vaikka tämä "harrastukseni" on aika rankka, on se myös palkitsevaa. Tässä sisällä koneella istuessa hermoilen ajan riittävyyttä, mutta kun upotan talikon maahan, murheet unohtuvat. En käsitä mikä siinä on vaan niin terapeuttista. Lintuja ja kimalaisiakin saa kuunnella päivät pitkät, ei kylläkään riippumatosta käsin.

Talikolla savimaan kääntäminen, onko onnistunut? Itse kääntäisin lapiolla ja sitten kuokalla. Perunamaa on minusta kätevin tehdä kolmiomallisella kuokalla, lapiolla ja kaksipiikkisellä kuokalla. Viimeksimainittuja en tiedä saako mistään, mutta isoisäni mallin mukaisesti on todella kätevä ja kevyt työkalu. Käsipelillä tehtiin perunat koko vuodeksi, mistä riitti vielä kaupungissa asuvalle isällenikin. 

Siis ensin pistolapio, sitten kolmiokuokka ja viimeiseksi kaksipiikkinen kuokka. Rikkaruohot saa sitten seulottua.

Meillä on ns. akka-aura, toinen vetää ja toinen ohjaa. Vahvempi ottaa etupaikan. Jos pelto ei ihan vesakoitunut ole, niin hyvin jaksaa perunapellon tuolla möyhentää.

Horsma on kuulemma nuorena versona parsan veroinen herkku, täytyy kyllä kokeilla tänä vuonna.

Eli sahra/hankoaura/kaskiaura.

On toki. Mutta ulkopuolisella et pysty käymään töissä, koska kaikki aika tarvitaan peruselämän ylläpitoon. Eli ruuanlaittoon, pyykkäämiseen ym. Ennen ei todellakaan ollut kotirouvia, vaan enempi työjuhtia.

Mutta pystyy toki. Rankkaa elämää vs. nykyajan elämäntapa. Paljon erilaisia taitoja selvitä hengissä alkeellisissa olosuhteissa on unohtumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiintoisa keskustelu, kiitos siitä. Olen itse harrastuksena viljellyt jotain, nyt tänä vuonna on suuremmat suunnitelmat eli työtä riittää. Olen nyt kääntänyt talikolla perunamaata itselleni ja voin sanoa, että se on hemmetin kovaa työtä. En ole mikään voimanainen, joskaan en ihan heikkokaan, ja yhtään isomman maa-alan kääntäminen käsipelillä on oikeasti raskasta. Kroppaansa ei auta rikkoa, koska tässä on työtä moneksi kuukaudeksi, eli hiljaa pitää kiiruhtaa. Vähän väliä tehdä jonkin aikaa jotain, sitten taas toisenlaista työtä. Mutta ihan hirveä kiire tässä tulee :( Tajusin sitten vasta, että tuo käännettävä maapläntti on aikamoista savea, joten saas nähdä mitä pottuja sieltä edes saa. Yritän siis tehdä kaiken mahdollisimman paljon omalla lihasvoimalla ja edullisesti. Noiden perunoiden lisäksi olen tehnyt ihan kasvimaata ja sisällä on taimia odottamassa vielä valtava määrä, niillekin täytyy maata kääntää...

Ruoan suhteen omavaraisuus on kiinnostava ajatus, mutta tässä on nyt koettu, että se vie oikeasti lähes koko ajan. Ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tässä samalla kahdeksan tunnin työpäivää matkoineen. Eli elämäntapa onnistuisi ehkä niin, että tekisi puoli vuotta muuta työtä, puoli vuotta viljelisi. Siitä sitten vain miettimään miten tämä on mahdollista. (Siis tulojahan tarvitsee joka tapauksessa, jos aikoisi vain ruoan suhteen olla (lähes) omavarainen, mistä otsikossa puhuttiin.)

Yksi juttu mistä haluaisin ihmisiä muistuttaa on villiyrtit eli horta. Vatsaansa ei ehkä vuohenjuurella täytä (vaikka kyllä sitä täällä kasvaa riesaksi asti), mutta se on tosi ravinteikasta. Jos luopuu nykyajan ajatuksesta, että joka ruoalla pitää olla nimi ja siinä täytyy olla monipuolisesti sitä, tätä ja tota, joista suurin osa ulkomailta tänne rahdattua, niin eiköhän vaikka peruna ja horta ole jo ihan kelpo ateria.

Vaikka tämä "harrastukseni" on aika rankka, on se myös palkitsevaa. Tässä sisällä koneella istuessa hermoilen ajan riittävyyttä, mutta kun upotan talikon maahan, murheet unohtuvat. En käsitä mikä siinä on vaan niin terapeuttista. Lintuja ja kimalaisiakin saa kuunnella päivät pitkät, ei kylläkään riippumatosta käsin.

Talikolla savimaan kääntäminen, onko onnistunut? Itse kääntäisin lapiolla ja sitten kuokalla. Perunamaa on minusta kätevin tehdä kolmiomallisella kuokalla, lapiolla ja kaksipiikkisellä kuokalla. Viimeksimainittuja en tiedä saako mistään, mutta isoisäni mallin mukaisesti on todella kätevä ja kevyt työkalu. Käsipelillä tehtiin perunat koko vuodeksi, mistä riitti vielä kaupungissa asuvalle isällenikin. 

Siis ensin pistolapio, sitten kolmiokuokka ja viimeiseksi kaksipiikkinen kuokka. Rikkaruohot saa sitten seulottua.

Meillä on ns. akka-aura, toinen vetää ja toinen ohjaa. Vahvempi ottaa etupaikan. Jos pelto ei ihan vesakoitunut ole, niin hyvin jaksaa perunapellon tuolla möyhentää.

Horsma on kuulemma nuorena versona parsan veroinen herkku, täytyy kyllä kokeilla tänä vuonna.

Tuopa oli hauska, en ole kuullutkaan. Toiminee parisuhdetestinäkin kuten verkkojen laskeminen  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

No sepä vasta on parasta heinäpoutaa, kun perunatkin saavat tarpeeksi vettä. Onhan se sanontakin "tekee hyvää meidän perunamaalle ja naapurin kuivalle heinälle".

Puutarhassa omavaraistaloudessa kasvatellaan muutakin kuin perunaa. Kokeile ensi kesänä, miten pirteänä ovat retiisisi ja salaattisi, jos on 2 vko heinäpoutaa etkä kastele kasveja lainkaan. Ja todellakin: jos haluaa hyvän sadon puutarhasta, vettä pitää tulla säännöllisesti ja se taas ei ole hyvä juttu, jos aiot saada heinän kuivana latoon.

Omavaraistaloudessa kannattaa viljellä sitä mistä tulee iso sato ja mitä on helppo säilöä. Siksi minä tekisin kuten isovanhemmat eli viljelisin perunaa ja sipulia, raparperi, marjapensaat ja omenapuut ovat valmiina. En ole hirveästi noita kastellut kuten eivät kastelleet isovanhemmatkaan ellei ollut valtavan kuivaa. Järven rannalla vesi ei sinänsä ollut ongelma. Ja illalla kastelu kuten joku tuossa jo ohjeistikin.

Oma ajatukseni siis menee kuten isovanhemmilla eli homma onnistuu, kun pitää sen riittävän yksinkertaisena ja hyväksyy, että ruokavalio on melko yksinkertainen. Jos on lehmä, vuohi, lammas ja sika sekä ruismaa, niin retiiseja ja muita hienouksia ei jouda viljelemään, se ei ole kustannustehokasta (ajankäyttöä ajatellen). Mutta jonkun toisen omavaraisuus voi olla ihan toisenlaista. Minä ajattelen tätä näin vain siksi, kun olen nähnyt, että se toimii ilman kohtuutonta vaivaa ja suuria epäonnistumisia. Peruna, sipuli, puolukkasurvos on helppo tuottaa ja säilöä. Kurkkuakin taisi joskus olla ja tilli kasvoi itsekseen.

Joku mainitsi mausteista. Näistä isovanhemmat käyttivät suolaa, sokeria, maustepippuria. 

nouset klo 5 aamulla ja menet nukkumaan hämärän tullen. Töitä koko päivä

- tämä on kyllä ihan arkea isolla lypsykarjatilalla vaikka on koneitakin 339 päivää vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Kiintoisa keskustelu, kiitos siitä. Olen itse harrastuksena viljellyt jotain, nyt tänä vuonna on suuremmat suunnitelmat eli työtä riittää. Olen nyt kääntänyt talikolla perunamaata itselleni ja voin sanoa, että se on hemmetin kovaa työtä. En ole mikään voimanainen, joskaan en ihan heikkokaan, ja yhtään isomman maa-alan kääntäminen käsipelillä on oikeasti raskasta. Kroppaansa ei auta rikkoa, koska tässä on työtä moneksi kuukaudeksi, eli hiljaa pitää kiiruhtaa. Vähän väliä tehdä jonkin aikaa jotain, sitten taas toisenlaista työtä. Mutta ihan hirveä kiire tässä tulee :( Tajusin sitten vasta, että tuo käännettävä maapläntti on aikamoista savea, joten saas nähdä mitä pottuja sieltä edes saa. Yritän siis tehdä kaiken mahdollisimman paljon omalla lihasvoimalla ja edullisesti. Noiden perunoiden lisäksi olen tehnyt ihan kasvimaata ja sisällä on taimia odottamassa vielä valtava määrä, niillekin täytyy maata kääntää...

Ruoan suhteen omavaraisuus on kiinnostava ajatus, mutta tässä on nyt koettu, että se vie oikeasti lähes koko ajan. Ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tässä samalla kahdeksan tunnin työpäivää matkoineen. Eli elämäntapa onnistuisi ehkä niin, että tekisi puoli vuotta muuta työtä, puoli vuotta viljelisi. Siitä sitten vain miettimään miten tämä on mahdollista. (Siis tulojahan tarvitsee joka tapauksessa, jos aikoisi vain ruoan suhteen olla (lähes) omavarainen, mistä otsikossa puhuttiin.)

Yksi juttu mistä haluaisin ihmisiä muistuttaa on villiyrtit eli horta. Vatsaansa ei ehkä vuohenjuurella täytä (vaikka kyllä sitä täällä kasvaa riesaksi asti), mutta se on tosi ravinteikasta. Jos luopuu nykyajan ajatuksesta, että joka ruoalla pitää olla nimi ja siinä täytyy olla monipuolisesti sitä, tätä ja tota, joista suurin osa ulkomailta tänne rahdattua, niin eiköhän vaikka peruna ja horta ole jo ihan kelpo ateria.

Vaikka tämä "harrastukseni" on aika rankka, on se myös palkitsevaa. Tässä sisällä koneella istuessa hermoilen ajan riittävyyttä, mutta kun upotan talikon maahan, murheet unohtuvat. En käsitä mikä siinä on vaan niin terapeuttista. Lintuja ja kimalaisiakin saa kuunnella päivät pitkät, ei kylläkään riippumatosta käsin.

Perunan viljely kotitarpeiksi kotipelillä on huomattavasti kevyempää, jos sunnittelet viljelypalstasi viljelykierron mukaan. Peruna tulee syväjuuristen kasvien jälkeen. Kun maan saa kuntoon, niin monivuotiset rikkaruohot on helppo pitää kurissa ja maan rakenne paranee. Kyse on maanviljelyksestä, siis maan viljelystä. Kesäperunan korjuun jälkeen maata ei jätetä paljaaksi vaan siihen kylvetään viherlannoituskasveja. 

Omavaraisuuden harjoittamisessa pääsee kaikista helpommalla, kun ei ole eläimiä.

Mutta on kuitenkin oma perunamaa, kasvimaa, metsästä sieniä, marjoja, sekä kalastaa/metsästää.

Itse sairastan keliakiaa niin en voisi noita viljoja edes syödä.

Ruoan voi tuottaa suolaa lukuun ottamatta itse.

Kesällä saisi aurinkopaneeleista sähköä.

Talvella pitäisi pärjätä ilman sähköä.

Puulla lämpiäisi pirtti.

Puu korvaa sähkön myös ruoan valmistuksessa.

Avainsanat omavaraisuuteen:

Marjat, sienet, kalat, perunat, muut kasvikset, vesistö, lähde tai kaivovesi, puu

Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

Katso Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-862303

Olen 26 vuotta pyörittänyt maatilaa ja mielipiteeni on että et voi, olla siis täysin omavarainen.

Hyvin pitkälle pääset jos olet valmis tekemään töitä sulan maan aikana älyttömän määrän. Sähköä on kuitenkin oltava, pakastimiin ja valaistukseen, työajat on muutoin todella lyhyitä. Sekä sähkö turvaa esim vesijohdot talvisin.

Tarvitset myös polttoaineita, ei niitä koneita turhaan keksitty. Suolaa ja lääkkeitä on paha itse viljellä.

Vierailija kirjoitti:

Ruoan voi tuottaa suolaa lukuun ottamatta itse.

Kesällä saisi aurinkopaneeleista sähköä.

Talvella pitäisi pärjätä ilman sähköä.

Puulla lämpiäisi pirtti.

Puu korvaa sähkön myös ruoan valmistuksessa.

Enta kun makeanhimo yllattaa? Sokeri, kaneli, leivinpulveri? Suolaakin tarvitaan eika pippurit Suomessa kasva. Entas hedelmat?

Kohtalaisesti jos uskaltaisi metsästää ympäri vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiintoisa keskustelu, kiitos siitä. Olen itse harrastuksena viljellyt jotain, nyt tänä vuonna on suuremmat suunnitelmat eli työtä riittää. Olen nyt kääntänyt talikolla perunamaata itselleni ja voin sanoa, että se on hemmetin kovaa työtä. En ole mikään voimanainen, joskaan en ihan heikkokaan, ja yhtään isomman maa-alan kääntäminen käsipelillä on oikeasti raskasta. Kroppaansa ei auta rikkoa, koska tässä on työtä moneksi kuukaudeksi, eli hiljaa pitää kiiruhtaa. Vähän väliä tehdä jonkin aikaa jotain, sitten taas toisenlaista työtä. Mutta ihan hirveä kiire tässä tulee :( Tajusin sitten vasta, että tuo käännettävä maapläntti on aikamoista savea, joten saas nähdä mitä pottuja sieltä edes saa. Yritän siis tehdä kaiken mahdollisimman paljon omalla lihasvoimalla ja edullisesti. Noiden perunoiden lisäksi olen tehnyt ihan kasvimaata ja sisällä on taimia odottamassa vielä valtava määrä, niillekin täytyy maata kääntää...

Ruoan suhteen omavaraisuus on kiinnostava ajatus, mutta tässä on nyt koettu, että se vie oikeasti lähes koko ajan. Ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tässä samalla kahdeksan tunnin työpäivää matkoineen. Eli elämäntapa onnistuisi ehkä niin, että tekisi puoli vuotta muuta työtä, puoli vuotta viljelisi. Siitä sitten vain miettimään miten tämä on mahdollista. (Siis tulojahan tarvitsee joka tapauksessa, jos aikoisi vain ruoan suhteen olla (lähes) omavarainen, mistä otsikossa puhuttiin.)

Yksi juttu mistä haluaisin ihmisiä muistuttaa on villiyrtit eli horta. Vatsaansa ei ehkä vuohenjuurella täytä (vaikka kyllä sitä täällä kasvaa riesaksi asti), mutta se on tosi ravinteikasta. Jos luopuu nykyajan ajatuksesta, että joka ruoalla pitää olla nimi ja siinä täytyy olla monipuolisesti sitä, tätä ja tota, joista suurin osa ulkomailta tänne rahdattua, niin eiköhän vaikka peruna ja horta ole jo ihan kelpo ateria.

Vaikka tämä "harrastukseni" on aika rankka, on se myös palkitsevaa. Tässä sisällä koneella istuessa hermoilen ajan riittävyyttä, mutta kun upotan talikon maahan, murheet unohtuvat. En käsitä mikä siinä on vaan niin terapeuttista. Lintuja ja kimalaisiakin saa kuunnella päivät pitkät, ei kylläkään riippumatosta käsin.

Talikolla savimaan kääntäminen, onko onnistunut? Itse kääntäisin lapiolla ja sitten kuokalla. Perunamaa on minusta kätevin tehdä kolmiomallisella kuokalla, lapiolla ja kaksipiikkisellä kuokalla. Viimeksimainittuja en tiedä saako mistään, mutta isoisäni mallin mukaisesti on todella kätevä ja kevyt työkalu. Käsipelillä tehtiin perunat koko vuodeksi, mistä riitti vielä kaupungissa asuvalle isällenikin. 

Siis ensin pistolapio, sitten kolmiokuokka ja viimeiseksi kaksipiikkinen kuokka. Rikkaruohot saa sitten seulottua.

Meillä on ns. akka-aura, toinen vetää ja toinen ohjaa. Vahvempi ottaa etupaikan. Jos pelto ei ihan vesakoitunut ole, niin hyvin jaksaa perunapellon tuolla möyhentää.

Horsma on kuulemma nuorena versona parsan veroinen herkku, täytyy kyllä kokeilla tänä vuonna.

Tuopa oli hauska, en ole kuullutkaan. Toiminee parisuhdetestinäkin kuten verkkojen laskeminen  :)

Sama työkalu löytyy mummolasta ja kaivo jonka myös kaivoivat kahteen pakkaan joskus sodan jälkeen. Semmoista se elämä oli maalla. Rankkaa, mutta itselle tehtyä. Ei sodan kokeneille ollut enää pahempaa tarjolla. Nykyihmisille voi sitä keppiä olla tarjolla paljonkin, mutta itseään voi koetella ja karaista, ei se hukkaan mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoan voi tuottaa suolaa lukuun ottamatta itse.

Kesällä saisi aurinkopaneeleista sähköä.

Talvella pitäisi pärjätä ilman sähköä.

Puulla lämpiäisi pirtti.

Puu korvaa sähkön myös ruoan valmistuksessa.

Enta kun makeanhimo yllattaa? Sokeri, kaneli, leivinpulveri? Suolaakin tarvitaan eika pippurit Suomessa kasva. Entas hedelmat?

Onko pippuri ja hedelmät elinehto. Riista ruokaan muutenkin katajan marjoja. Marjat, omenat, sienet voi myös kuivattaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei.

Totta. Varsinkaan maajussit ei nykyään enää pysty toimimaan omavaraisesti, vaan koneet käyvät (venäläisestä) raakaöljystä tehdyillä tuontipolttoaineilla ja maakaasusta tehdyllä apupaskalla. Työkoneet ja -laitteet ovat ulkomaista tuotantoa.

Toinen puoli on sitten se, että nykyään tavallisten suomalaisten eli maajussien palkanmaksajien on "pakko saada" tuoreita mansikoita tammikuussa ja ties mistä vinkulandiasta tuotuja eksoottisia hedelmiä smoothieihinsa. Ilman niitä ei voi elää!

Vierailija kirjoitti:

Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

Katso Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-862303

Tässä myös pari mielenkiintoista dokkaria:

1) Rauha Ukkonen yksin lehmien kanssa lähes omavaraistaloudessa Päijänteen (paratiisi) saaressaan Linkolan tyylisesti

https://areena.yle.fi/1-3525700

2) Perjantai - dokkari, romahdusheimon soturi

https://areena.yle.fi/1-3754739