Voisiko Suomessa elää ruoan suhteen täysin omavaraisesti maaseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Lehmät ainakin rakastavat ulkoilla pakkasessa, ja eläinlääkärinkin mukaan pysyvät terveinä kun liikkuvat lumessa.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Näin on, pahempi naudalle on sade ja tuuli kuin pakkanen, mutta tähän liittyy se, että pitää olla sula juomavesi ja paljon enemmän rehua eli siinä piilee eläinsuojeluongelma, jos nuo eivät ole kunnossa. Luomutiloilla noita valvotaan aika tarkasti ja yllätyskäynnein. Talviaikainen ulkoilu on siis luomussa pakollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihastuttava keskustelu, ja tämä tällaisen peiton alla viihtyvän keskusta-asujan sanomana. 🤩 Kauas on ihmiset (itseni mukaanlukien) kyllä vieraantuneet luonnosta, huomaan täällä.

Entisenä heppatyttönä täytyy kyllä kommentoida, että moni polle pärjää kyllä ilman kengitystä. Kavioita täytyy toki vuolla välillä, mutta se on taito joka on opittavissa sekin. Kengittämättömänä hepalle on vaikkapa asvalttiteillä liikkuminen kavioita ja jalkoja kuluttavaa. Samoin jos hepalle ratsastetaan työpäivän verran päivässä kuten monessa ratsastuskoulussa tai heppa juoksee raviradalla, se tarvii tarkoituksenmukaisen kengityksen. Kevyemmässä käytössä useimmat hevosista (varsinkin ponit ja kestävämmät alkuperäisrodut) pärjäävät ilman kenkiäkin.

Hevosille myös syötetään väkirehua kuten kauraa ja kaupallisia rehuja vastaamaan kovassa käytössä olevaa energian- ja ravinteiden tarvetta. Heinä on pollen perusruoka ja edelleen osa kylmäverisistä harrastehevosista elää heinällä ja kivennäislisällä. Islannissa islanninhevoset elävät suurimman osan vuodesta vapaana laumassa, rotu on siihen sopeutunut.

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Riippuu eläinlajista ja vähän yksilöstäkin. Meillä ovat kaikki eläimet aina ulkoilleet vapaasti talvisin, vaikkeivat olisikaan luomuvalvonnassa. Joku vuohi ulkoili koirien loimen kanssa, koska sillä ei jostain syystä kasvanut pohjavillaa yhtä paljon kuin muilla. Ulkoilu on valttia eläimille, ne kasvattavat vahvan talvikarvan, mutta suurin osa kammoaa märkää ja viimaa, ei kylmää. Vahva ruokinta eli pihattosysteemi on tähän paras. Ja hyvä valvonta, ettei kukaan ole sairas, koska silloin märehtijälle tulee hyvin äkkiä kylmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No suurimman osan vuodesta ei mitään tuoretta kasvista saa lautaselle.

Näinhän sitä muutama vuosikymmen sitten elettiin, sittemmin alettiin kasvihuoneessa kasvattamaan kurkkua, tomaattia ja salaattia läpi vuoden. Sitä ennen syötiin porkkana-, lanttu- ja naurisraastetta tai muuna lisäkkeenä, etikkakurkkua tai -punajuurta Ja toki marjoja eri muodoissa. Nuorisolle varmaan iso järkytys kuvitellakaan, mutta tällainen aika oli. :D

En käsitä miten Suomessa on menty siihen, että aina se on hienompaa mitä muilla on. Kun joku voi syödä ympäri vuoden tomaattia niin kyllähän meidänkin täytyy. Suomalaiset juurekset ovat hyviä, mutta nykyisin niitä lähinnä hävetään. Pitää olla salaattia, kurkkua ja tomaattia päivästä toiseen. Tietysti juureksiakin voi kypsentää ja maustaa eri tavoin eli tässä olisi "tuotekehityksen" paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihastuttava keskustelu, ja tämä tällaisen peiton alla viihtyvän keskusta-asujan sanomana. 🤩 Kauas on ihmiset (itseni mukaanlukien) kyllä vieraantuneet luonnosta, huomaan täällä.

Entisenä heppatyttönä täytyy kyllä kommentoida, että moni polle pärjää kyllä ilman kengitystä. Kavioita täytyy toki vuolla välillä, mutta se on taito joka on opittavissa sekin. Kengittämättömänä hepalle on vaikkapa asvalttiteillä liikkuminen kavioita ja jalkoja kuluttavaa. Samoin jos hepalle ratsastetaan työpäivän verran päivässä kuten monessa ratsastuskoulussa tai heppa juoksee raviradalla, se tarvii tarkoituksenmukaisen kengityksen. Kevyemmässä käytössä useimmat hevosista (varsinkin ponit ja kestävämmät alkuperäisrodut) pärjäävät ilman kenkiäkin.

Hevosille myös syötetään väkirehua kuten kauraa ja kaupallisia rehuja vastaamaan kovassa käytössä olevaa energian- ja ravinteiden tarvetta. Heinä on pollen perusruoka ja edelleen osa kylmäverisistä harrastehevosista elää heinällä ja kivennäislisällä. Islannissa islanninhevoset elävät suurimman osan vuodesta vapaana laumassa, rotu on siihen sopeutunut.

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Suomessa on pihattonavettoja varmaan pohjoista myöden. Eläimet myös kasvattavat talveksi paksumman karvat. Joku veteraani kerran muisteli kuinka hevosilla oli talvisodassa mahtava karva, kun olivat paljon ulkona. Lehmän ja hevosen kaveriksi voi laittaa pari lammasta. Ne tuottavat yllättävän paljon lämpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, ettei suurimmalla osalla ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon työtä ja osaamista se lapsuuden mummolan pientilan idylli vaati. 

Ja hassua miten työstä vieraantuneita osa ihmisistä on. Pelkkä ajatuskin fyysisen työn tekemisestä ruoan eteen kauhistuttaa. Kaikki pitää saada valmiiksi tuotuna nokan eteen.

Olet itse vieraantunut siitä, miten paljon työtä vaatoi eläimien ruoan hankinta ja viljan viljely ilman koneita.

Kuokalla käännät ja möyhennät pellon, kylvät viljan, niität viikatteella, kuivaat ja puit riihessä...

Lehmän ruoka... teet lehtiketppuja, niität heinää, seivästät, kokoat latoon tai suovaan... kaikki käsipelillä.

Tarvitset luonnonheinäniittyä tuohon.

Todennäköisesti vain suomenkarjan lehmä tulee toimeen noin yksipuolisella ruoalla.

Lampaat ja vuohet ovat vaatimattomia, mutta heinää niillekin pitää olla.

Kyllä juurikasvimaa on ainoa realistinen täysin käsipelillä viljeltävä.

Hevosella nuo kynnöt ja äestämiset on ollut tapana tehdä. Heinät niitetään viikatteella ja nostetaan seipäille. Olen tätä lapsena tehnyt sukulaisten tilalla, ei se mitään ihmeellistä ole. Mukavaa hommaa.

Sinulla ilmeisesti on jemmassa hevosvetoinen kyntöaura? Ja hevosia, jotka ovat tottuneita maataloustöihin? Nekään kun ei suju hevoselta itsestään, niihin pitää opetella eikä meillä ole enää vahvaa suomenhevoskantaa. Traktorin perässä on 3-siipiset aurat, hevosella yksi ja sinä kävelet sen hevosen perässä edestakaisin pitkin peltoa. Niittokone (hevosvetoinen) oli sekin muuten olemassa jo 100 vuotta sitten.

Hevosvetoiset koneet ovat todella yksinkertaista rautaa, mikään tuollainen ei nousisi ongelmaksi, vaan taitojen puute. Jonkun verran on kuitenkin hyvin taitavia ja osaavia ihmisiä edelleen, jotka osaavat tehdä oikeastaan mitä tahansa koneisiin, maatalouteen ja viljelemiseen liittyvää. Itse en ole luonnonlahjakkuus, vaan olen oppinut tarvittavia taitoja pienestä pitäen. Koneita en osaa valmistaa enkä korjata.

Ja mistä sinä saisit sitä rautaa auroihin, ei taida olla kaupan Hankkijan hyllyillä?

Rautaa täällä maaseudulla saa ostettua helposti rautaa ja terästä myyvältä yritykseltä. Vanhoja, hevosvetoisia työkoneita ja ties mitä käsikäyttöisiä viljamyllyjä pyörii maatilojen nurkissa, joku voisi jopa maksaa siitä että joku hakisi pois mitään järkeä nurmirehun tai viljan viljelemisessä yhden talouden tai hevosen tarpeisiin ei tokikaan ole, koska työmäärä ilman nykyaikaisia laitteita on järjetön, ja tarvittava määrä sen verran pieni, että ei tule edes kovin kalliiksi ostaa muualta. Omassa omistuksessa voi myös olla pieni peltoläntti, mutta työt teetetään sillä naapurilla, jolla on koneet.

Sun täytyy olla todella varakas, jos omavaraiseksi ryhtyessäsi on varaa ostaa auran verran rautaa ja taotuttaa se auraksi.

Ja toiseksi:  miten omavarainen olet, jos tuotanto perustuu kokonaan siihen, että joku toinen tekee työt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korvessa ruokaa riittää.

Suola on ainut asia mitä tulisi ostaa.

Kiinteistöveroakaan ei tarvitsisi maksaa, jos on oma pakkasen ja vedenkestävä pieni teltta tai muu kuljetettava asumus.

Korvessa voi kalastaa, marjastaa, metsästää, kerätä yrttejä ja sienestää.

Puhtaissa erämaavesissä voi peseytyä.

Luonto on myös täynnä puhdasta vettä, esim lähteet.

Tuskin ketään kiinnostaa, jos rakennat johonkin aivan korpeen pienen mökin.

Siellä voisi elellä erakkona.

Ei sinne kukaan edes osaisi tulla tai tietäisi tulla.

Karhut ja muut eläimet korkeintaan.

Suomi on niin hyvin kuvattu, että jo muutaman puun poistaminen metsästä näkyy ilmakuvissa saati että korpeen ilmestyy rakennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihastuttava keskustelu, ja tämä tällaisen peiton alla viihtyvän keskusta-asujan sanomana. 🤩 Kauas on ihmiset (itseni mukaanlukien) kyllä vieraantuneet luonnosta, huomaan täällä.

Entisenä heppatyttönä täytyy kyllä kommentoida, että moni polle pärjää kyllä ilman kengitystä. Kavioita täytyy toki vuolla välillä, mutta se on taito joka on opittavissa sekin. Kengittämättömänä hepalle on vaikkapa asvalttiteillä liikkuminen kavioita ja jalkoja kuluttavaa. Samoin jos hepalle ratsastetaan työpäivän verran päivässä kuten monessa ratsastuskoulussa tai heppa juoksee raviradalla, se tarvii tarkoituksenmukaisen kengityksen. Kevyemmässä käytössä useimmat hevosista (varsinkin ponit ja kestävämmät alkuperäisrodut) pärjäävät ilman kenkiäkin.

Hevosille myös syötetään väkirehua kuten kauraa ja kaupallisia rehuja vastaamaan kovassa käytössä olevaa energian- ja ravinteiden tarvetta. Heinä on pollen perusruoka ja edelleen osa kylmäverisistä harrastehevosista elää heinällä ja kivennäislisällä. Islannissa islanninhevoset elävät suurimman osan vuodesta vapaana laumassa, rotu on siihen sopeutunut.

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Riippuu eläinlajista ja vähän yksilöstäkin. Meillä ovat kaikki eläimet aina ulkoilleet vapaasti talvisin, vaikkeivat olisikaan luomuvalvonnassa. Joku vuohi ulkoili koirien loimen kanssa, koska sillä ei jostain syystä kasvanut pohjavillaa yhtä paljon kuin muilla. Ulkoilu on valttia eläimille, ne kasvattavat vahvan talvikarvan, mutta suurin osa kammoaa märkää ja viimaa, ei kylmää. Vahva ruokinta eli pihattosysteemi on tähän paras. Ja hyvä valvonta, ettei kukaan ole sairas, koska silloin märehtijälle tulee hyvin äkkiä kylmä.

Ylämaan karja on sitkeää. Ovat tottuneet nummilla kosteaan ja tuuliseen talveen. Suomen olosuhteet eivät ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armas ja Rauha Ukkonen ovat erakkosisaruksia, jotka asuvat täysin omavaraisesti luonnontilallisella saarella

Katso Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-3525700

Suosittelen katsomaan!

Kiitos suosituksesta, tämä oli sitä aitoa omavaraisuutta!

Silmiä avaava ohjelma.

Oli hyvä dokkari, tykkään katsella tällaisia. Mutta kyllä tässäkin se mies oli jo v. 1960 ollut "vieraalla" töissä, eli tukinajossa syksyisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

senhän kieltää jo suomen osuuskauppakin et miten meille välistä vetäjille käy jos jokainen tekee ruokansa itse

https://areena.yle.fi/1-3525700

Tuo oli tosiaan hyvä dokumentti, kiitos vinkistä. Kannattaa katsoa varsinkin niiden, joiden mielestä ei ole mahdollista pärjätä ilman öljylähteitä ja fosforilannotteita. Olin katsonut tuon jo aikaisemmin joskus. Rakastan tällaisia dokkareita, kun se tuo mieleen omat isovanhemmat. Väkevin mielikuvani isoisästä on hevosen kanssa niittämässä märkä nenäliina päälaella kulmista solmittuna, ettei tule auringonpistosta, päälaki oli kalju. Hevosella eikä lehmillä ei ollut minkäänlaisia aitauksia. Ne tulivat kuistillekin välillä kuten Huvikummussa ikään. 

Tuossa elämäntavassa on totuttava aika yksinkertaiseen ruokaan. Se on sikäli hyvä, kun samaa ruokaa ei tule syötyä huvikseen. Ruisleipää, voita, ruispuuroa, puolukkasurvosta, kaloja, perunoita, sipulia, joskus juustoa, joskus possua ja nautaa, herkkuna lenkkimakkaraa. Kesäisin tietysti kerättiin iso määrä ahomansikoita, mustikoita, viinimarjoja ja karpaloita syksymmällä ja tietysti omenoita, jotka syötiin sesonkina, ei säilötty. En muista, että olisivat juoneet kahvia tai teetä ollenkaan. Viinimarjamehua ja vettä oli ja siinäpä se juomapuoli. Jäi myös vapaa-aikaa, silloin kuunneltiin patteriradiota ja luettiin kirjoja (mieluisin tuliainen heille oli kirja), lehtikin tuli.

Tuo dokkarin pariskunta vaikuttaa yhtä sporttisilta kuin isovanhempani. Aikaa oli myös lepäilyyn yllin kyllin, ei se raatamista ollut, vaikka ruumiillista työtä oli tietysti kesällä jonkun verran. Ei ollut kovaa kiirettä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Eipä noita perunoita juuri tarvitse kastella, taivaaltakin tulee kesäisin vettä. Ei pidä liioitella asiaa aivan kuin kyseessä olisi maailman vaikein ja työläin juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihastuttava keskustelu, ja tämä tällaisen peiton alla viihtyvän keskusta-asujan sanomana. 🤩 Kauas on ihmiset (itseni mukaanlukien) kyllä vieraantuneet luonnosta, huomaan täällä.

Entisenä heppatyttönä täytyy kyllä kommentoida, että moni polle pärjää kyllä ilman kengitystä. Kavioita täytyy toki vuolla välillä, mutta se on taito joka on opittavissa sekin. Kengittämättömänä hepalle on vaikkapa asvalttiteillä liikkuminen kavioita ja jalkoja kuluttavaa. Samoin jos hepalle ratsastetaan työpäivän verran päivässä kuten monessa ratsastuskoulussa tai heppa juoksee raviradalla, se tarvii tarkoituksenmukaisen kengityksen. Kevyemmässä käytössä useimmat hevosista (varsinkin ponit ja kestävämmät alkuperäisrodut) pärjäävät ilman kenkiäkin.

Hevosille myös syötetään väkirehua kuten kauraa ja kaupallisia rehuja vastaamaan kovassa käytössä olevaa energian- ja ravinteiden tarvetta. Heinä on pollen perusruoka ja edelleen osa kylmäverisistä harrastehevosista elää heinällä ja kivennäislisällä. Islannissa islanninhevoset elävät suurimman osan vuodesta vapaana laumassa, rotu on siihen sopeutunut.

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Riippuu eläinlajista ja vähän yksilöstäkin. Meillä ovat kaikki eläimet aina ulkoilleet vapaasti talvisin, vaikkeivat olisikaan luomuvalvonnassa. Joku vuohi ulkoili koirien loimen kanssa, koska sillä ei jostain syystä kasvanut pohjavillaa yhtä paljon kuin muilla. Ulkoilu on valttia eläimille, ne kasvattavat vahvan talvikarvan, mutta suurin osa kammoaa märkää ja viimaa, ei kylmää. Vahva ruokinta eli pihattosysteemi on tähän paras. Ja hyvä valvonta, ettei kukaan ole sairas, koska silloin märehtijälle tulee hyvin äkkiä kylmä.

Ylämaan karja on sitkeää. Ovat tottuneet nummilla kosteaan ja tuuliseen talveen. Suomen olosuhteet eivät ole ongelma.

Haikku pärjää ulkona, mutta niilläkin tulee olla sairaskarsina. Meillä on ollut niitä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, ettei suurimmalla osalla ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon työtä ja osaamista se lapsuuden mummolan pientilan idylli vaati. 

Ja hassua miten työstä vieraantuneita osa ihmisistä on. Pelkkä ajatuskin fyysisen työn tekemisestä ruoan eteen kauhistuttaa. Kaikki pitää saada valmiiksi tuotuna nokan eteen.

Olet itse vieraantunut siitä, miten paljon työtä vaatoi eläimien ruoan hankinta ja viljan viljely ilman koneita.

Kuokalla käännät ja möyhennät pellon, kylvät viljan, niität viikatteella, kuivaat ja puit riihessä...

Lehmän ruoka... teet lehtiketppuja, niität heinää, seivästät, kokoat latoon tai suovaan... kaikki käsipelillä.

Tarvitset luonnonheinäniittyä tuohon.

Todennäköisesti vain suomenkarjan lehmä tulee toimeen noin yksipuolisella ruoalla.

Lampaat ja vuohet ovat vaatimattomia, mutta heinää niillekin pitää olla.

Kyllä juurikasvimaa on ainoa realistinen täysin käsipelillä viljeltävä.

Hevosella nuo kynnöt ja äestämiset on ollut tapana tehdä. Heinät niitetään viikatteella ja nostetaan seipäille. Olen tätä lapsena tehnyt sukulaisten tilalla, ei se mitään ihmeellistä ole. Mukavaa hommaa.

Sinulla ilmeisesti on jemmassa hevosvetoinen kyntöaura? Ja hevosia, jotka ovat tottuneita maataloustöihin? Nekään kun ei suju hevoselta itsestään, niihin pitää opetella eikä meillä ole enää vahvaa suomenhevoskantaa. Traktorin perässä on 3-siipiset aurat, hevosella yksi ja sinä kävelet sen hevosen perässä edestakaisin pitkin peltoa. Niittokone (hevosvetoinen) oli sekin muuten olemassa jo 100 vuotta sitten.

Meiltä löytyy hevosvetoinen niittokone ja muitakin hevosvetoisia työkoneita omalta tilalta, koska tämä on isompi tila kuin isovanhempien, jossa oli vain 4 ha. Koneethan olivat yhteisiä silloin kuten muuten nykyäänkin monilla tiloilla. Meilläkin on paljon yhteisiä koneita (luomutila).

Olen elänyt lapsuuteni ja aikuisuuteni tiloilla, jotka ovat sen verran isoja, ettei yhteisiä koneita ole ollut. Niissä tahtoo olla ongelmana se, että samanlaisista maalajeista koostuvat naapuruston pellot tarvitsisivat samaa konetta suunnilleen samaan aikaan. Halvempaa ostaa joku palvelu urakoitsijalta kuin odottaa, että naapuri saa omat työnsä tehtyä.

Sadan hehtaarin tila meillä, kahdella muulla reilusti yli. Urakoitsija ei myöskään tule silloin kun tilataan koska hänellä on sesonki. Kolmen kesken on toiminut hyvin, toki puimurit aurat ja vastaavat paljon käytetyt koneet omia. Yhteisiä lietevaunu, muskain, halhenjalkakultivaattori ja muita en tähän hätään muista mikä on yhteinen. Tilat ovat lähellä toisiaan, joten kierrätys helppoa.

Meillä urakoitsija on aina tullut silloin, kun on tilattu, koska sen sesongin tietää jokainen ja urakoitsijaa käytetään niissä töissä, joissa varauksen voi tehdä viikkoja aikaisemmin. Niitäkin on. Meillä peltoa on tuplasti se, mitä teillä, joten töiden sovitteleminen vaikka 50 ha tilan kanssa on hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, ettei suurimmalla osalla ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon työtä ja osaamista se lapsuuden mummolan pientilan idylli vaati. 

Ja hassua miten työstä vieraantuneita osa ihmisistä on. Pelkkä ajatuskin fyysisen työn tekemisestä ruoan eteen kauhistuttaa. Kaikki pitää saada valmiiksi tuotuna nokan eteen.

Olet itse vieraantunut siitä, miten paljon työtä vaatoi eläimien ruoan hankinta ja viljan viljely ilman koneita.

Kuokalla käännät ja möyhennät pellon, kylvät viljan, niität viikatteella, kuivaat ja puit riihessä...

Lehmän ruoka... teet lehtiketppuja, niität heinää, seivästät, kokoat latoon tai suovaan... kaikki käsipelillä.

Tarvitset luonnonheinäniittyä tuohon.

Todennäköisesti vain suomenkarjan lehmä tulee toimeen noin yksipuolisella ruoalla.

Lampaat ja vuohet ovat vaatimattomia, mutta heinää niillekin pitää olla.

Kyllä juurikasvimaa on ainoa realistinen täysin käsipelillä viljeltävä.

Hevosella nuo kynnöt ja äestämiset on ollut tapana tehdä. Heinät niitetään viikatteella ja nostetaan seipäille. Olen tätä lapsena tehnyt sukulaisten tilalla, ei se mitään ihmeellistä ole. Mukavaa hommaa.

Sinulla ilmeisesti on jemmassa hevosvetoinen kyntöaura? Ja hevosia, jotka ovat tottuneita maataloustöihin? Nekään kun ei suju hevoselta itsestään, niihin pitää opetella eikä meillä ole enää vahvaa suomenhevoskantaa. Traktorin perässä on 3-siipiset aurat, hevosella yksi ja sinä kävelet sen hevosen perässä edestakaisin pitkin peltoa. Niittokone (hevosvetoinen) oli sekin muuten olemassa jo 100 vuotta sitten.

Meiltä löytyy hevosvetoinen niittokone ja muitakin hevosvetoisia työkoneita omalta tilalta, koska tämä on isompi tila kuin isovanhempien, jossa oli vain 4 ha. Koneethan olivat yhteisiä silloin kuten muuten nykyäänkin monilla tiloilla. Meilläkin on paljon yhteisiä koneita (luomutila).

Olen elänyt lapsuuteni ja aikuisuuteni tiloilla, jotka ovat sen verran isoja, ettei yhteisiä koneita ole ollut. Niissä tahtoo olla ongelmana se, että samanlaisista maalajeista koostuvat naapuruston pellot tarvitsisivat samaa konetta suunnilleen samaan aikaan. Halvempaa ostaa joku palvelu urakoitsijalta kuin odottaa, että naapuri saa omat työnsä tehtyä.

Sadan hehtaarin tila meillä, kahdella muulla reilusti yli. Urakoitsija ei myöskään tule silloin kun tilataan koska hänellä on sesonki. Kolmen kesken on toiminut hyvin, toki puimurit aurat ja vastaavat paljon käytetyt koneet omia. Yhteisiä lietevaunu, muskain, halhenjalkakultivaattori ja muita en tähän hätään muista mikä on yhteinen. Tilat ovat lähellä toisiaan, joten kierrätys helppoa.

Meillä urakoitsija on aina tullut silloin, kun on tilattu, koska sen sesongin tietää jokainen ja urakoitsijaa käytetään niissä töissä, joissa varauksen voi tehdä viikkoja aikaisemmin. Niitäkin on. Meillä peltoa on tuplasti se, mitä teillä, joten töiden sovitteleminen vaikka 50 ha tilan kanssa on hankalaa.

Miten sitten sää? Meillä oli lannanlevitykseen urakoitsija, mutta lopetettin se, kun ei haluta märkiä peltoja tallaamaan, jos sää ei olekaan sovelias sovittuna ajakohtana. Samahan pätee heinäntekoon, jos kuivaheinnää teette. Ja puinteihin myös. Ajankohtaa ei oikein voi sopia etukäteen noissa, kun säätä ei tiedä etukäteen. Mihin töihin urakoitsijaa käytätte?

Ehkä tämä on osittain asennekysymys eli ollaan totuttu menemään just optimaalisena ajankohtana tekemään se mikä pitää. Vähemmälläkin tarkkuudella varmaan pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, ettei suurimmalla osalla ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon työtä ja osaamista se lapsuuden mummolan pientilan idylli vaati. 

Ja hassua miten työstä vieraantuneita osa ihmisistä on. Pelkkä ajatuskin fyysisen työn tekemisestä ruoan eteen kauhistuttaa. Kaikki pitää saada valmiiksi tuotuna nokan eteen.

Olet itse vieraantunut siitä, miten paljon työtä vaatoi eläimien ruoan hankinta ja viljan viljely ilman koneita.

Kuokalla käännät ja möyhennät pellon, kylvät viljan, niität viikatteella, kuivaat ja puit riihessä...

Lehmän ruoka... teet lehtiketppuja, niität heinää, seivästät, kokoat latoon tai suovaan... kaikki käsipelillä.

Tarvitset luonnonheinäniittyä tuohon.

Todennäköisesti vain suomenkarjan lehmä tulee toimeen noin yksipuolisella ruoalla.

Lampaat ja vuohet ovat vaatimattomia, mutta heinää niillekin pitää olla.

Kyllä juurikasvimaa on ainoa realistinen täysin käsipelillä viljeltävä.

Hevosella nuo kynnöt ja äestämiset on ollut tapana tehdä. Heinät niitetään viikatteella ja nostetaan seipäille. Olen tätä lapsena tehnyt sukulaisten tilalla, ei se mitään ihmeellistä ole. Mukavaa hommaa.

Sinulla ilmeisesti on jemmassa hevosvetoinen kyntöaura? Ja hevosia, jotka ovat tottuneita maataloustöihin? Nekään kun ei suju hevoselta itsestään, niihin pitää opetella eikä meillä ole enää vahvaa suomenhevoskantaa. Traktorin perässä on 3-siipiset aurat, hevosella yksi ja sinä kävelet sen hevosen perässä edestakaisin pitkin peltoa. Niittokone (hevosvetoinen) oli sekin muuten olemassa jo 100 vuotta sitten.

Meiltä löytyy hevosvetoinen niittokone ja muitakin hevosvetoisia työkoneita omalta tilalta, koska tämä on isompi tila kuin isovanhempien, jossa oli vain 4 ha. Koneethan olivat yhteisiä silloin kuten muuten nykyäänkin monilla tiloilla. Meilläkin on paljon yhteisiä koneita (luomutila).

Olen elänyt lapsuuteni ja aikuisuuteni tiloilla, jotka ovat sen verran isoja, ettei yhteisiä koneita ole ollut. Niissä tahtoo olla ongelmana se, että samanlaisista maalajeista koostuvat naapuruston pellot tarvitsisivat samaa konetta suunnilleen samaan aikaan. Halvempaa ostaa joku palvelu urakoitsijalta kuin odottaa, että naapuri saa omat työnsä tehtyä.

Sadan hehtaarin tila meillä, kahdella muulla reilusti yli. Urakoitsija ei myöskään tule silloin kun tilataan koska hänellä on sesonki. Kolmen kesken on toiminut hyvin, toki puimurit aurat ja vastaavat paljon käytetyt koneet omia. Yhteisiä lietevaunu, muskain, halhenjalkakultivaattori ja muita en tähän hätään muista mikä on yhteinen. Tilat ovat lähellä toisiaan, joten kierrätys helppoa.

Meillä urakoitsija on aina tullut silloin, kun on tilattu, koska sen sesongin tietää jokainen ja urakoitsijaa käytetään niissä töissä, joissa varauksen voi tehdä viikkoja aikaisemmin. Niitäkin on. Meillä peltoa on tuplasti se, mitä teillä, joten töiden sovitteleminen vaikka 50 ha tilan kanssa on hankalaa.

Aiemmin mainitsit maalajista. Samalla seudulla voi tosiaan olla maalajeissa eroa, mutta suurempi merkitys kuivumiseen on maan rakenteella eli sillä toimiiko salaojitus. Kaksi vierekkäistä peltoa voivat olla täysin erilaisia, toinen kuiva ja toisessa vielä isot lammikot vettä, jos maan rakenne on pilattu esimerkiksi menemällä liian aikaisin raskailla koneilla pellolle tai jos salojitus ei toimi. 

Ja noiden märkään maahan liittyvien rakennevaurioiden korjaamiseen menee vuosikausia, jopa vuosikymmen (vaikka salaojitus toimisi) sen takia lopetimme urakoinnin. Mutta onhan tietysti sellaistakin mihin urakointi soveltuu hyvin, jos ei esimerkiksi itse halua kyntää. Tai AIV:n tekeminen. Jostain on pakko hellittää ja urakointi on hyvä, jos käy muualla myös töissä kuten monet viljatilalliset käyvät, niin mekin. Me otamme muista töistä vapaata maataloustöiden sesongin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

KUnhan muistaa, että heinähelteiden aikaan omavaraisen pitää kastella viljelyksiään. Vilja pärjää vähemmällä vedellä, mutta vihanneksia ja juureksia pitää kastella eli ensin aamulla kastelemaan puutarhaa, sitten klo 9 jälkeen (kun kaste haihtunut) niittämään, pöyhimään (ei riitä niitto, märkää heinää ei voi nostella seipäälle homehtumaan) ja lopulta kuivattamaan seipäällä ja sitten kiireesti puutarhaan kastelemaan ja kitkemään.

Kastelu illalla, ei haihdu vesi heti pois, vaan ehtii imeytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiintoisa keskustelu, kiitos siitä. Olen itse harrastuksena viljellyt jotain, nyt tänä vuonna on suuremmat suunnitelmat eli työtä riittää. Olen nyt kääntänyt talikolla perunamaata itselleni ja voin sanoa, että se on hemmetin kovaa työtä. En ole mikään voimanainen, joskaan en ihan heikkokaan, ja yhtään isomman maa-alan kääntäminen käsipelillä on oikeasti raskasta. Kroppaansa ei auta rikkoa, koska tässä on työtä moneksi kuukaudeksi, eli hiljaa pitää kiiruhtaa. Vähän väliä tehdä jonkin aikaa jotain, sitten taas toisenlaista työtä. Mutta ihan hirveä kiire tässä tulee :( Tajusin sitten vasta, että tuo käännettävä maapläntti on aikamoista savea, joten saas nähdä mitä pottuja sieltä edes saa. Yritän siis tehdä kaiken mahdollisimman paljon omalla lihasvoimalla ja edullisesti. Noiden perunoiden lisäksi olen tehnyt ihan kasvimaata ja sisällä on taimia odottamassa vielä valtava määrä, niillekin täytyy maata kääntää...

Ruoan suhteen omavaraisuus on kiinnostava ajatus, mutta tässä on nyt koettu, että se vie oikeasti lähes koko ajan. Ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tässä samalla kahdeksan tunnin työpäivää matkoineen. Eli elämäntapa onnistuisi ehkä niin, että tekisi puoli vuotta muuta työtä, puoli vuotta viljelisi. Siitä sitten vain miettimään miten tämä on mahdollista. (Siis tulojahan tarvitsee joka tapauksessa, jos aikoisi vain ruoan suhteen olla (lähes) omavarainen, mistä otsikossa puhuttiin.)

Yksi juttu mistä haluaisin ihmisiä muistuttaa on villiyrtit eli horta. Vatsaansa ei ehkä vuohenjuurella täytä (vaikka kyllä sitä täällä kasvaa riesaksi asti), mutta se on tosi ravinteikasta. Jos luopuu nykyajan ajatuksesta, että joka ruoalla pitää olla nimi ja siinä täytyy olla monipuolisesti sitä, tätä ja tota, joista suurin osa ulkomailta tänne rahdattua, niin eiköhän vaikka peruna ja horta ole jo ihan kelpo ateria.

Vaikka tämä "harrastukseni" on aika rankka, on se myös palkitsevaa. Tässä sisällä koneella istuessa hermoilen ajan riittävyyttä, mutta kun upotan talikon maahan, murheet unohtuvat. En käsitä mikä siinä on vaan niin terapeuttista. Lintuja ja kimalaisiakin saa kuunnella päivät pitkät, ei kylläkään riippumatosta käsin.

Talikolla savimaan kääntäminen, onko onnistunut? Itse kääntäisin lapiolla ja sitten kuokalla. Perunamaa on minusta kätevin tehdä kolmiomallisella kuokalla, lapiolla ja kaksipiikkisellä kuokalla. Viimeksimainittuja en tiedä saako mistään, mutta isoisäni mallin mukaisesti on todella kätevä ja kevyt työkalu. Käsipelillä tehtiin perunat koko vuodeksi, mistä riitti vielä kaupungissa asuvalle isällenikin. 

Siis ensin pistolapio, sitten kolmiokuokka ja viimeiseksi kaksipiikkinen kuokka. Rikkaruohot saa sitten seulottua.

Meillä on ns. akka-aura, toinen vetää ja toinen ohjaa. Vahvempi ottaa etupaikan. Jos pelto ei ihan vesakoitunut ole, niin hyvin jaksaa perunapellon tuolla möyhentää.

Horsma on kuulemma nuorena versona parsan veroinen herkku, täytyy kyllä kokeilla tänä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä mutta traktorit, leikkuupuimurit, yms tarvitsevat öljypohjaisia polttoaineita, lisäksi tarvitaan erilaisia pakkausmuoveja (jotka on tehty öljystä) ja noita öljylähteitä ei Suomessa ole. Taidetaan tarvita myös ammoniakkia ja fosfaatteja keinolannotteisiinkin.

Ammoniakkia ja fosfaatteja? Et tiedä maanviljelystä mitään

Mutta teollisuudesta taidan tietää enemmän kuin joku muu. Ne keinolannoitteet on siis valmistettava jostain, käsitääkseni ammoniakki ja fosfaatti ovat tärkeitä raaka-aineita keinolannotteiden valmistamiseen. Vai meinasitko lannoittaa pellot huussin jätteillä?

Komposti? Kasittaaksen kun heittaa sopivasti banaaninkuoria ja kanamunia mullan sekaan saa kompostia ja se riittaa perheenkayttoon lannoitukseen.

Haastavaa muttei mahdotonta.

Kananmunakuoret on kyllä haastavia kompostoitavia, ei vuodessa häviä kompostimassasta. Kotitarveviljelyssä ei tarvita teollisia lannoitteista. Kävimme naapurin hevostilalla hakemassa pari kärryllistä sitä ihteään, kyllä tuolla yhden kasvimaan ja perunapellon lannoittaa. Hevosenpitäjä oli tyytyväinen, kun kasa pienentyi korvausta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, ettei suurimmalla osalla ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon työtä ja osaamista se lapsuuden mummolan pientilan idylli vaati. 

Ja hassua miten työstä vieraantuneita osa ihmisistä on. Pelkkä ajatuskin fyysisen työn tekemisestä ruoan eteen kauhistuttaa. Kaikki pitää saada valmiiksi tuotuna nokan eteen.

Olet itse vieraantunut siitä, miten paljon työtä vaatoi eläimien ruoan hankinta ja viljan viljely ilman koneita.

Kuokalla käännät ja möyhennät pellon, kylvät viljan, niität viikatteella, kuivaat ja puit riihessä...

Lehmän ruoka... teet lehtiketppuja, niität heinää, seivästät, kokoat latoon tai suovaan... kaikki käsipelillä.

Tarvitset luonnonheinäniittyä tuohon.

Todennäköisesti vain suomenkarjan lehmä tulee toimeen noin yksipuolisella ruoalla.

Lampaat ja vuohet ovat vaatimattomia, mutta heinää niillekin pitää olla.

Kyllä juurikasvimaa on ainoa realistinen täysin käsipelillä viljeltävä.

Hevosella nuo kynnöt ja äestämiset on ollut tapana tehdä. Heinät niitetään viikatteella ja nostetaan seipäille. Olen tätä lapsena tehnyt sukulaisten tilalla, ei se mitään ihmeellistä ole. Mukavaa hommaa.

Sinulla ilmeisesti on jemmassa hevosvetoinen kyntöaura? Ja hevosia, jotka ovat tottuneita maataloustöihin? Nekään kun ei suju hevoselta itsestään, niihin pitää opetella eikä meillä ole enää vahvaa suomenhevoskantaa. Traktorin perässä on 3-siipiset aurat, hevosella yksi ja sinä kävelet sen hevosen perässä edestakaisin pitkin peltoa. Niittokone (hevosvetoinen) oli sekin muuten olemassa jo 100 vuotta sitten.

Hevosvetoiset koneet ovat todella yksinkertaista rautaa, mikään tuollainen ei nousisi ongelmaksi, vaan taitojen puute. Jonkun verran on kuitenkin hyvin taitavia ja osaavia ihmisiä edelleen, jotka osaavat tehdä oikeastaan mitä tahansa koneisiin, maatalouteen ja viljelemiseen liittyvää. Itse en ole luonnonlahjakkuus, vaan olen oppinut tarvittavia taitoja pienestä pitäen. Koneita en osaa valmistaa enkä korjata.

Kokeile nyt ensi alkuun vaikka takoa hevosenkenkä. Tule sen jälkeen kertomaan miten helppoa on tehdä kyntöaura.

Niin ja tietysti pitää ensin polttaa tarvittavat hiilet miilussa ja rakentaa ahjo sitä raudan taontaa varten. Eihän omavaraistaloudessa voi kaikkea valmiina kaupasta ostaa. Halvemmalla sitä saisi ne ruoat valmiina muuten.

Ennenkin oli kylissä seppä ja sepän paja jossa seppä teki hevosenkengät ja kengitti hevoset. Ei omavaraistalous tarkoita sitä, että tehdään itse kattilat ja kaffepannutkin. Ammattilaisia löytyi moneen asiaan ennen vanhaankin ja he ansaitsivat omilla taidoillaan leipänsä. Kukaan pienviljelijä ei ruvennut itse rakentamaan itselleen kyntöauraa tai tekemään hevoselle valjaita. Joku järki käteen sentään tässäkin. Jospa nyt aloittaisitte sen omavaraisuuden ensin ihan vaan kasvimaasta ja käymällä metsässä marjassa ja sienessä sekä joskus kalastamassa. Lopettakaa höpötys viljan viljelystä ja kaikista tarvittavista koneista ynnä öljyn tuotannosta itse. 

Otsikossakin puhutaan nimenomaan ruoasta. Sivusta.

Niin puhutaan ruoan tuotannosta. Paljain käsin vaan ei voi tehdä oikein mitään saadakseen jotain kasvamaan. Siihen tarvitaan alkuun vaikka kuokka, lapio ja harava. Nekö pitäisi ensin itse valmistaa, että saisi edes kasvimaan kasvamaan jotain? Ainahan on ollut jos jonkinlaisia käsityöläisiä, joiden verstaissa sai teetettyä tai ostettua tarvitsemiaan työkaluja ja patoja/pannuja. Ei omavaraisuus tarkoita sitä, että valmistat ensin itsellesi kuokan, lapion ja haravan tai taot paistinpannun. Tarpeellista tavaraa ostettiin kautta aikojen minkä verran pystyi ja tarvitsi taloudessaan.