Voisiko Suomessa elää ruoan suhteen täysin omavaraisesti maaseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiintoisa keskustelu, kiitos siitä. Olen itse harrastuksena viljellyt jotain, nyt tänä vuonna on suuremmat suunnitelmat eli työtä riittää. Olen nyt kääntänyt talikolla perunamaata itselleni ja voin sanoa, että se on hemmetin kovaa työtä. En ole mikään voimanainen, joskaan en ihan heikkokaan, ja yhtään isomman maa-alan kääntäminen käsipelillä on oikeasti raskasta. Kroppaansa ei auta rikkoa, koska tässä on työtä moneksi kuukaudeksi, eli hiljaa pitää kiiruhtaa. Vähän väliä tehdä jonkin aikaa jotain, sitten taas toisenlaista työtä. Mutta ihan hirveä kiire tässä tulee :( Tajusin sitten vasta, että tuo käännettävä maapläntti on aikamoista savea, joten saas nähdä mitä pottuja sieltä edes saa. Yritän siis tehdä kaiken mahdollisimman paljon omalla lihasvoimalla ja edullisesti. Noiden perunoiden lisäksi olen tehnyt ihan kasvimaata ja sisällä on taimia odottamassa vielä valtava määrä, niillekin täytyy maata kääntää...

Ruoan suhteen omavaraisuus on kiinnostava ajatus, mutta tässä on nyt koettu, että se vie oikeasti lähes koko ajan. Ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tässä samalla kahdeksan tunnin työpäivää matkoineen. Eli elämäntapa onnistuisi ehkä niin, että tekisi puoli vuotta muuta työtä, puoli vuotta viljelisi. Siitä sitten vain miettimään miten tämä on mahdollista. (Siis tulojahan tarvitsee joka tapauksessa, jos aikoisi vain ruoan suhteen olla (lähes) omavarainen, mistä otsikossa puhuttiin.)

Yksi juttu mistä haluaisin ihmisiä muistuttaa on villiyrtit eli horta. Vatsaansa ei ehkä vuohenjuurella täytä (vaikka kyllä sitä täällä kasvaa riesaksi asti), mutta se on tosi ravinteikasta. Jos luopuu nykyajan ajatuksesta, että joka ruoalla pitää olla nimi ja siinä täytyy olla monipuolisesti sitä, tätä ja tota, joista suurin osa ulkomailta tänne rahdattua, niin eiköhän vaikka peruna ja horta ole jo ihan kelpo ateria.

Vaikka tämä "harrastukseni" on aika rankka, on se myös palkitsevaa. Tässä sisällä koneella istuessa hermoilen ajan riittävyyttä, mutta kun upotan talikon maahan, murheet unohtuvat. En käsitä mikä siinä on vaan niin terapeuttista. Lintuja ja kimalaisiakin saa kuunnella päivät pitkät, ei kylläkään riippumatosta käsin.

Talikolla savimaan kääntäminen, onko onnistunut? Itse kääntäisin lapiolla ja sitten kuokalla. Perunamaa on minusta kätevin tehdä kolmiomallisella kuokalla, lapiolla ja kaksipiikkisellä kuokalla. Viimeksimainittuja en tiedä saako mistään, mutta isoisäni mallin mukaisesti on todella kätevä ja kevyt työkalu. Käsipelillä tehtiin perunat koko vuodeksi, mistä riitti vielä kaupungissa asuvalle isällenikin. 

Siis ensin pistolapio, sitten kolmiokuokka ja viimeiseksi kaksipiikkinen kuokka. Rikkaruohot saa sitten seulottua.

Kiitos viestistä. Tekniikkani on varmaan aika omintakeinen, myönnän. Työnnän talikon niin syvään maahan kuin menee, nostan kimpaleen maata ylemmäs ja sitten ihan käsin "pudistelen" sen kimpaleen niin, että saan rikkaruohot seulottua ja samalla maa kuohkeutuu. Ja sitten taas eteenpäin. Tuota samaa tapaa olen käyttänyt jo vuosia kasvimaan käännössä. Maassa on tosiaan paikoin savea aika paljon, mutta on siellä onneksi paljon matojakin, joten ehkä siitä johonkin on?

Ihanan maalaisromantinen aihe mielestäni. Ymmärrän kyllä jos joku tällaista haluaa käytännössä toteuttaa. Laiskana kaupunkilaisena minuun uppoaa harrastuksena saippuan- ja kynttilänteko sekä teeaineksien kerääminen (vadelman- ja mustaherukanlehdet, nam).

Nostan olematonta hattuani heille, jotka aikovat tällaiseen siirtyä. Onnistuuhan se varmasti, jos ei varmasti helppoa olekaan. En vaan tykkää kun täällä näkyy sellainen suomalainen latistamis- ja lyttäämismentaliteetti, tuosta kuitenkaan mitä tule

Aiheen vierestä mutta kertokaa mulle, voiko omavaraisesti tuottaa sähköä pieniin tarpeisiin? Siis riittääkö jollain aurinkopaneeleilla ja vastaavilla ympäri vuoden käyttösähköä valaistukseen ja pieniin sähkölaitteisiin? (Kylmäsäilytyskalusteisiin ei riitä, sen tiedän.) Jos niin mitähän tarvittava investointi maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä mutta traktorit, leikkuupuimurit, yms tarvitsevat öljypohjaisia polttoaineita, lisäksi tarvitaan erilaisia pakkausmuoveja (jotka on tehty öljystä) ja noita öljylähteitä ei Suomessa ole. Taidetaan tarvita myös ammoniakkia ja fosfaatteja keinolannotteisiinkin.

Ammoniakkia ja fosfaatteja? Et tiedä maanviljelystä mitään

Mutta teollisuudesta taidan tietää enemmän kuin joku muu. Ne keinolannoitteet on siis valmistettava jostain, käsitääkseni ammoniakki ja fosfaatti ovat tärkeitä raaka-aineita keinolannotteiden valmistamiseen. Vai meinasitko lannoittaa pellot huussin jätteillä?

Komposti? Kasittaaksen kun heittaa sopivasti banaaninkuoria ja kanamunia mullan sekaan saa kompostia ja se riittaa perheenkayttoon lannoitukseen.

Haastavaa muttei mahdotonta.

Mistä omavarainen saa banaaninkuoria?

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte rahat lehmien ja hevosten ruokkimiseen jos ette käy töissä?

Jos et osaa lukea ketjua niin katso ihmeessä linkattu dokkari. Siellä vietettiin kaksi viikkoa kesästä heinänteossa, niitettiin heinä viikatteella ja nostettiin seipäälle kuivumaan. Vaati lähinnä lihasvoimaa.

Mikäli haluaa elää mahdollisimman vähällä rahalla, kannattaa eläintenpito unohtaa ensimmäisenä.

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/06/07/lasse-nordlun-ja-omavarais…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, ettei suurimmalla osalla ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon työtä ja osaamista se lapsuuden mummolan pientilan idylli vaati. 

Ja hassua miten työstä vieraantuneita osa ihmisistä on. Pelkkä ajatuskin fyysisen työn tekemisestä ruoan eteen kauhistuttaa. Kaikki pitää saada valmiiksi tuotuna nokan eteen.

Olet itse vieraantunut siitä, miten paljon työtä vaatoi eläimien ruoan hankinta ja viljan viljely ilman koneita.

Kuokalla käännät ja möyhennät pellon, kylvät viljan, niität viikatteella, kuivaat ja puit riihessä...

Lehmän ruoka... teet lehtiketppuja, niität heinää, seivästät, kokoat latoon tai suovaan... kaikki käsipelillä.

Tarvitset luonnonheinäniittyä tuohon.

Todennäköisesti vain suomenkarjan lehmä tulee toimeen noin yksipuolisella ruoalla.

Lampaat ja vuohet ovat vaatimattomia, mutta heinää niillekin pitää olla.

Kyllä juurikasvimaa on ainoa realistinen täysin käsipelillä viljeltävä.

Hevosella nuo kynnöt ja äestämiset on ollut tapana tehdä. Heinät niitetään viikatteella ja nostetaan seipäille. Olen tätä lapsena tehnyt sukulaisten tilalla, ei se mitään ihmeellistä ole. Mukavaa hommaa.

Sinulla ilmeisesti on jemmassa hevosvetoinen kyntöaura? Ja hevosia, jotka ovat tottuneita maataloustöihin? Nekään kun ei suju hevoselta itsestään, niihin pitää opetella eikä meillä ole enää vahvaa suomenhevoskantaa. Traktorin perässä on 3-siipiset aurat, hevosella yksi ja sinä kävelet sen hevosen perässä edestakaisin pitkin peltoa. Niittokone (hevosvetoinen) oli sekin muuten olemassa jo 100 vuotta sitten.

Hevosvetoiset koneet ovat todella yksinkertaista rautaa, mikään tuollainen ei nousisi ongelmaksi, vaan taitojen puute. Jonkun verran on kuitenkin hyvin taitavia ja osaavia ihmisiä edelleen, jotka osaavat tehdä oikeastaan mitä tahansa koneisiin, maatalouteen ja viljelemiseen liittyvää. Itse en ole luonnonlahjakkuus, vaan olen oppinut tarvittavia taitoja pienestä pitäen. Koneita en osaa valmistaa enkä korjata.

Ja mistä sinä saisit sitä rautaa auroihin, ei taida olla kaupan Hankkijan hyllyillä?

Rautaa täällä maaseudulla saa ostettua helposti rautaa ja terästä myyvältä yritykseltä. Vanhoja, hevosvetoisia työkoneita ja ties mitä käsikäyttöisiä viljamyllyjä pyörii maatilojen nurkissa, joku voisi jopa maksaa siitä että joku hakisi pois mitään järkeä nurmirehun tai viljan viljelemisessä yhden talouden tai hevosen tarpeisiin ei tokikaan ole, koska työmäärä ilman nykyaikaisia laitteita on järjetön, ja tarvittava määrä sen verran pieni, että ei tule edes kovin kalliiksi ostaa muualta. Omassa omistuksessa voi myös olla pieni peltoläntti, mutta työt teetetään sillä naapurilla, jolla on koneet.

Hirveästi ihmiset keskittyvät viljan hankkimiseen, vaikka se ei ole ihmiselle hyvää ruokaa. Vilja muuttuu elimistössä sokeriksi eikä ole terveellistä.

Liha ja rasva ovat superruokaa joilla pysyy terveenä ja vahvana. Ja ne ovat ravitsemuksellisesti niin ylivoimaisia ettei niitä tarvitse syödä valtavia määriä. Koko ajan ei pidä olla mässyttämässä jotakin, pitää osata olla syömättä koko ajan.

Lihapataan höysteeksi sipulia, juureksia, yrttejä, kaalia, ja marjoja kannattaa kerätä ja kuivattaa talveksi niin paljon kuin vain pystyy. Marjoista saa luonnon antioksidantit ja vitamiinit.

D-vitamiinia saa kuivattamalla sieniä auringossa. Niihin kerääntyy auringosta niin paljon D- vitamiinia että sillä pärjää pimeän talven yli. Ja ulkona pitää viettää paljon aikaa koska metsän mikrobit vahvistavat omaa vastustuskykyä.

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin kyllä ostoslistalle maitoa, juustoa, suolaa, sokeria,  pippuria, kahvia ja vessapaperia.

Joku tähän ketjuun linkattu omavarainen käytti rahkasammalta sekä asunnon tiivistämiseen että takaliston pyyhkimiseen. 🤠

Ei voi vain hypätä lehmän ja hevosen omistajaksi, vaan ensiksi on kasvatettava tarvittavat määrät talvirehua ja eläimille täytyi olla jotain hyötykäyttöä. Pelkkä ratsastelu ei elätä, mutta jos hevosella tekee metsätöitä, niin voi olla hyvä. Kaikkea toimintaa ei voi käynnistää saman vuoden aikana. Helpompaa on hakea naapurin lypsytilalta tinkimaitoa kuin pitää oma lehmä lypsävänä. Voi vaihtaa maitoa vaikka kananmuniin.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi ihmiset keskittyvät viljan hankkimiseen, vaikka se ei ole ihmiselle hyvää ruokaa. Vilja muuttuu elimistössä sokeriksi eikä ole terveellistä.

Liha ja rasva ovat superruokaa joilla pysyy terveenä ja vahvana. Ja ne ovat ravitsemuksellisesti niin ylivoimaisia ettei niitä tarvitse syödä valtavia määriä. Koko ajan ei pidä olla mässyttämässä jotakin, pitää osata olla syömättä koko ajan.

Lihapataan höysteeksi sipulia, juureksia, yrttejä, kaalia, ja marjoja kannattaa kerätä ja kuivattaa talveksi niin paljon kuin vain pystyy. Marjoista saa luonnon antioksidantit ja vitamiinit.

D-vitamiinia saa kuivattamalla sieniä auringossa. Niihin kerääntyy auringosta niin paljon D- vitamiinia että sillä pärjää pimeän talven yli. Ja ulkona pitää viettää paljon aikaa koska metsän mikrobit vahvistavat omaa vastustuskykyä.

Saadaksesi sitä lihaa pitää viljellä viljaa tai sitten metsästää.

Kyllä jos syö hyvin yksitoikkoista ruokaa kuten ennen. Sokeri, hiiva, suola. Suola ja sokeri ovat pakollisia... kyllä voisi.

No suurimman osan vuodesta ei mitään tuoretta kasvista saa lautaselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiintoisa keskustelu, kiitos siitä. Olen itse harrastuksena viljellyt jotain, nyt tänä vuonna on suuremmat suunnitelmat eli työtä riittää. Olen nyt kääntänyt talikolla perunamaata itselleni ja voin sanoa, että se on hemmetin kovaa työtä. En ole mikään voimanainen, joskaan en ihan heikkokaan, ja yhtään isomman maa-alan kääntäminen käsipelillä on oikeasti raskasta. Kroppaansa ei auta rikkoa, koska tässä on työtä moneksi kuukaudeksi, eli hiljaa pitää kiiruhtaa. Vähän väliä tehdä jonkin aikaa jotain, sitten taas toisenlaista työtä. Mutta ihan hirveä kiire tässä tulee :( Tajusin sitten vasta, että tuo käännettävä maapläntti on aikamoista savea, joten saas nähdä mitä pottuja sieltä edes saa. Yritän siis tehdä kaiken mahdollisimman paljon omalla lihasvoimalla ja edullisesti. Noiden perunoiden lisäksi olen tehnyt ihan kasvimaata ja sisällä on taimia odottamassa vielä valtava määrä, niillekin täytyy maata kääntää...

Ruoan suhteen omavaraisuus on kiinnostava ajatus, mutta tässä on nyt koettu, että se vie oikeasti lähes koko ajan. Ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tässä samalla kahdeksan tunnin työpäivää matkoineen. Eli elämäntapa onnistuisi ehkä niin, että tekisi puoli vuotta muuta työtä, puoli vuotta viljelisi. Siitä sitten vain miettimään miten tämä on mahdollista. (Siis tulojahan tarvitsee joka tapauksessa, jos aikoisi vain ruoan suhteen olla (lähes) omavarainen, mistä otsikossa puhuttiin.)

Yksi juttu mistä haluaisin ihmisiä muistuttaa on villiyrtit eli horta. Vatsaansa ei ehkä vuohenjuurella täytä (vaikka kyllä sitä täällä kasvaa riesaksi asti), mutta se on tosi ravinteikasta. Jos luopuu nykyajan ajatuksesta, että joka ruoalla pitää olla nimi ja siinä täytyy olla monipuolisesti sitä, tätä ja tota, joista suurin osa ulkomailta tänne rahdattua, niin eiköhän vaikka peruna ja horta ole jo ihan kelpo ateria.

Vaikka tämä "harrastukseni" on aika rankka, on se myös palkitsevaa. Tässä sisällä koneella istuessa hermoilen ajan riittävyyttä, mutta kun upotan talikon maahan, murheet unohtuvat. En käsitä mikä siinä on vaan niin terapeuttista. Lintuja ja kimalaisiakin saa kuunnella päivät pitkät, ei kylläkään riippumatosta käsin.

Talikolla savimaan kääntäminen, onko onnistunut? Itse kääntäisin lapiolla ja sitten kuokalla. Perunamaa on minusta kätevin tehdä kolmiomallisella kuokalla, lapiolla ja kaksipiikkisellä kuokalla. Viimeksimainittuja en tiedä saako mistään, mutta isoisäni mallin mukaisesti on todella kätevä ja kevyt työkalu. Käsipelillä tehtiin perunat koko vuodeksi, mistä riitti vielä kaupungissa asuvalle isällenikin. 

Siis ensin pistolapio, sitten kolmiokuokka ja viimeiseksi kaksipiikkinen kuokka. Rikkaruohot saa sitten seulottua.

Kiitos viestistä. Tekniikkani on varmaan aika omintakeinen, myönnän. Työnnän talikon niin syvään maahan kuin menee, nostan kimpaleen maata ylemmäs ja sitten ihan käsin "pudistelen" sen kimpaleen niin, että saan rikkaruohot seulottua ja samalla maa kuohkeutuu. Ja sitten taas eteenpäin. Tuota samaa tapaa olen käyttänyt jo vuosia kasvimaan käännössä. Maassa on tosiaan paikoin savea aika paljon, mutta on siellä onneksi paljon matojakin, joten ehkä siitä johonkin on?

Jos koet tuon hyvänä, niin sittenhän kaikki on hyvin. Kastemadot ovat hyvä merkki, mutta tietysti eri viljelykasvit tarvitsevat vähän erilaisen maan. Jotkut puutarhaihmiset teettävät maa-analyysin niin voivat tehdä sopivat maanparannustoimenpiteet, kalkitus tms. Voit katsoa netistä mitä maalajia palstasi eniten muistuttaa, siitäkin voi olla apua, jos kysyt neuvoa puutarhaliikkeestä tms. Savimaitakin on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

No suurimman osan vuodesta ei mitään tuoretta kasvista saa lautaselle.

Juurekset säilyvät tuoreina kevääseen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihastuttava keskustelu, ja tämä tällaisen peiton alla viihtyvän keskusta-asujan sanomana. 🤩 Kauas on ihmiset (itseni mukaanlukien) kyllä vieraantuneet luonnosta, huomaan täällä.

Entisenä heppatyttönä täytyy kyllä kommentoida, että moni polle pärjää kyllä ilman kengitystä. Kavioita täytyy toki vuolla välillä, mutta se on taito joka on opittavissa sekin. Kengittämättömänä hepalle on vaikkapa asvalttiteillä liikkuminen kavioita ja jalkoja kuluttavaa. Samoin jos hepalle ratsastetaan työpäivän verran päivässä kuten monessa ratsastuskoulussa tai heppa juoksee raviradalla, se tarvii tarkoituksenmukaisen kengityksen. Kevyemmässä käytössä useimmat hevosista (varsinkin ponit ja kestävämmät alkuperäisrodut) pärjäävät ilman kenkiäkin.

Hevosille myös syötetään väkirehua kuten kauraa ja kaupallisia rehuja vastaamaan kovassa käytössä olevaa energian- ja ravinteiden tarvetta. Heinä on pollen perusruoka ja edelleen osa kylmäverisistä harrastehevosista elää heinällä ja kivennäislisällä. Islannissa islanninhevoset elävät suurimman osan vuodesta vapaana laumassa, rotu on siihen sopeutunut.

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Vierailija kirjoitti:

No suurimman osan vuodesta ei mitään tuoretta kasvista saa lautaselle.

Näinhän sitä muutama vuosikymmen sitten elettiin, sittemmin alettiin kasvihuoneessa kasvattamaan kurkkua, tomaattia ja salaattia läpi vuoden. Sitä ennen syötiin porkkana-, lanttu- ja naurisraastetta tai muuna lisäkkeenä, etikkakurkkua tai -punajuurta Ja toki marjoja eri muodoissa. Nuorisolle varmaan iso järkytys kuvitellakaan, mutta tällainen aika oli. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihastuttava keskustelu, ja tämä tällaisen peiton alla viihtyvän keskusta-asujan sanomana. 🤩 Kauas on ihmiset (itseni mukaanlukien) kyllä vieraantuneet luonnosta, huomaan täällä.

Entisenä heppatyttönä täytyy kyllä kommentoida, että moni polle pärjää kyllä ilman kengitystä. Kavioita täytyy toki vuolla välillä, mutta se on taito joka on opittavissa sekin. Kengittämättömänä hepalle on vaikkapa asvalttiteillä liikkuminen kavioita ja jalkoja kuluttavaa. Samoin jos hepalle ratsastetaan työpäivän verran päivässä kuten monessa ratsastuskoulussa tai heppa juoksee raviradalla, se tarvii tarkoituksenmukaisen kengityksen. Kevyemmässä käytössä useimmat hevosista (varsinkin ponit ja kestävämmät alkuperäisrodut) pärjäävät ilman kenkiäkin.

Hevosille myös syötetään väkirehua kuten kauraa ja kaupallisia rehuja vastaamaan kovassa käytössä olevaa energian- ja ravinteiden tarvetta. Heinä on pollen perusruoka ja edelleen osa kylmäverisistä harrastehevosista elää heinällä ja kivennäislisällä. Islannissa islanninhevoset elävät suurimman osan vuodesta vapaana laumassa, rotu on siihen sopeutunut.

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Pientilan navetoissa lämpö perustui kestopehkuun ja märehtijöiden tuottamaan lämpöön. Samaa menetelmää olen käyttänyt itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanan maalaisromantinen aihe mielestäni. Ymmärrän kyllä jos joku tällaista haluaa käytännössä toteuttaa. Laiskana kaupunkilaisena minuun uppoaa harrastuksena saippuan- ja kynttilänteko sekä teeaineksien kerääminen (vadelman- ja mustaherukanlehdet, nam).

Nostan olematonta hattuani heille, jotka aikovat tällaiseen siirtyä. Onnistuuhan se varmasti, jos ei varmasti helppoa olekaan. En vaan tykkää kun täällä näkyy sellainen suomalainen latistamis- ja lyttäämismentaliteetti, tuosta kuitenkaan mitä tule

Aiheen vierestä mutta kertokaa mulle, voiko omavaraisesti tuottaa sähköä pieniin tarpeisiin? Siis riittääkö jollain aurinkopaneeleilla ja vastaavilla ympäri vuoden käyttösähköä valaistukseen ja pieniin sähkölaitteisiin? (Kylmäsäilytyskalusteisiin ei riitä, sen tiedän.) Jos niin mitähän tarvittava investointi maksaa?

Mielestäni tässä ketjussa ei juuri mollata, mutta ihan järkeviä ideoita esitetään haasteista. Nykyään eläimillä on oikeutensa, siksi eläintenpitoa valvotaan tarkasti. Ja onhan se parempi varautua ongelmiinkin etukäteen kun hankkiutua idealistisen aatteen takia pulaan kokonaisen eläinkatraan kanssa. Ihminen nyt saanee aina lääkärin ja ruokarahaa mutta eläinlääkäri maksaa maltaita ja ruoan pitää olla sekä oikeanlaista että riittävää.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on toki talvella välillä niin kovia pakkasia, ettei elukoita voi silloin ulkona pitää. Talli ei lämmitystä kaipaa, sillä hevonen omalla ruumiinlämmöllään lämmittää tallin. Ideaali lämpötila tallissahan ei ole mikään huonelämpötila vaan matalampi. Toki tässäkin on sitten oma taiteenlajinsa, eli tallissa ei saa olla liikaa pinta-alaa, jotta hevonen lämmittäisi sen itse ja eristys täytyy olla riittävä. Edelleen osa Suomen hevosista elää tällaisissa talleissa.

Toki sitten elukoiden pitää antaa ulkoilla säiden suosiessa mahdollisimman paljon, mutta kauheilla pakkasilla ei eläimet haluakaan ulkona kuin korkeintaan pistäytyä.

Lehmät ainakin rakastavat ulkoilla pakkasessa, ja eläinlääkärinkin mukaan pysyvät terveinä kun liikkuvat lumessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan maalaisromantinen aihe mielestäni. Ymmärrän kyllä jos joku tällaista haluaa käytännössä toteuttaa. Laiskana kaupunkilaisena minuun uppoaa harrastuksena saippuan- ja kynttilänteko sekä teeaineksien kerääminen (vadelman- ja mustaherukanlehdet, nam).

Nostan olematonta hattuani heille, jotka aikovat tällaiseen siirtyä. Onnistuuhan se varmasti, jos ei varmasti helppoa olekaan. En vaan tykkää kun täällä näkyy sellainen suomalainen latistamis- ja lyttäämismentaliteetti, tuosta kuitenkaan mitä tule

Aiheen vierestä mutta kertokaa mulle, voiko omavaraisesti tuottaa sähköä pieniin tarpeisiin? Siis riittääkö jollain aurinkopaneeleilla ja vastaavilla ympäri vuoden käyttösähköä valaistukseen ja pieniin sähkölaitteisiin? (Kylmäsäilytyskalusteisiin ei riitä, sen tiedän.) Jos niin mitähän tarvittava investointi maksaa?

Mielestäni tässä ketjussa ei juuri mollata, mutta ihan järkeviä ideoita esitetään haasteista. Nykyään eläimillä on oikeutensa, siksi eläintenpitoa valvotaan tarkasti. Ja onhan se parempi varautua ongelmiinkin etukäteen kun hankkiutua idealistisen aatteen takia pulaan kokonaisen eläinkatraan kanssa. Ihminen nyt saanee aina lääkärin ja ruokarahaa mutta eläinlääkäri maksaa maltaita ja ruoan pitää olla sekä oikeanlaista että riittävää.

Sen mitä olen vuosikymmenten aikana maallemuuttajia seurannut, niin ongelmia tuottaa se eniten, että eläimiä ei osata ruokkia oikein. Vihreään pitää totuttaa, liian valkuaispitoinen ruoka aiheuttaa monenlaisia sairauksia, pötsihäiriö pitää huomata ajoissa jne. Joku koulukunta taas on niin luomu että ei keritse lampaitaan eikä anna kivennäisiä ja suolakiveä ja elukat nääntyvät. Viimeksimainittuun törmäsin tosin vain harrastajapalstalla enkä tosielämässä. Eläinsuojeluilmoituksia olen muutaman tehnyt.

Eläimen lajilla ja rodullakin on merkitystä. Täysiveriset ja puoliveriset hevoset tarvitsevat paljon enemmän hoitoa ja huolenpitoa kuin suomenhevonen tai shettis, esimerkiksi hyvän loimituksen talvella. LAmmas ja etenkin vuohi on hyvin terve elukka, mutta sairaudet pitää havaita ajoissa, että ne pystyy hoitamaan kotikonstein. Ilman sorkanhoitotaitoa ja pientä osaamista kengittäjän hommista ei kannata eläimiä ottaakaan, koska jalaton eläin on nopeasti hengetön. Kannattaa lukea kaikki mahdollinen ja mielellään vanhoista karjanhoitokirjoista, jos ottaa itselleen kotieläimiä ummikkona. Se voi tulla kalliiksi ja eläin kärsii, jos tekee virheitä. Mutta periaatteessa nuo ovat kuitenkin hyvin terveitä eläimiä kaikki ne, jotka eivät ole pitkälle jalostettuja. Suomenvuohi ja -lammas, suomenhevonen, maatiaskana jne. Suomenkarja on hyvin temperamenttinen, sen kanssa ei kokematon pärjää, vaan siitä tulee herkästi kulmakunnan kauhu :)