toisena naisena oleminen ja vaimolle kertominen

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat kylmiä nykyään. Empatiakyky puuttuu monelta. Nainen on luonnostaan empaattinen ja herkkä. Nämä itseään pumppaavat vilauttelevat naisihmiset ovat hirviöitä.

Se on kato tasa-arvoa. Miehet on juosseet munat vilkkuen sängystä toiseen vuosisatoja ja kun nykynainen toimii samoin, ollaan itkemässä että missä empatia

Toivon, että ap löytää tekonsa edestään elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42335 kirjoitti:

Vaimolle laitettu viestiä nyt tuntuu että en saa henkeä kun pelottaa niin paljon

Mitä jos naisella on vaikeaa masennusta ja tekee lapselle jotain tiedon saatuaan. Kannattaa ajatella tekemisiään ajoissa.

Ja miten hitossa tämä olisi Ap:n syy? Kyllä se on vaimon läheisten syy, jos ei huomaa että pienen lapsen äiti on noin vaikeasti epätasapainoinen. Ja miehen syy että tahallaan lisää psyykkistä kuormaa ihmiselle joka on valmiiksi hullu.

Ohi keskustelun varsinaisen aiheen: Onko synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunut on siis hullu?

-x

Tietysti on. Hullu on herjaava termi vaikeasti mielenterveysongelmaiselle ja synnytyksen jälkeinen masennus on mielenterveyden ongelma. Jos se johtaa lapsen satuttamiseen, niin kuulostaa psykoottistasoiselta eli erittäin vaikealta. Eli kyllä on. Ja jos on noin paha synnytyksen jälkeinen masennus, niin ei sitä voi tuntemattoman kontolle laittaa, jos ei puoliso, muut läheiset, neuvola ym ole tajunneet mitään.

Ja jos taas puoliso on jo tajunnut vaimonsa mielenterveyden horjuvan, niin on täysin edesvastuutonta lähteä kuksimaan ympäri kyliä. Ei tuollaisessa tilanteessa vaan voi mennä oma muna edellä.

Käyttäjä42335 kirjoitti:

Olen jo monta kertaa sanonut että tämä oli tässä ja olen paskana tästä tilanteesta mutta silti aina sorrun uudelleen ja uudelleen hänen luokse. Asiaan vaikuttaa paljon se että olen muuttanut puoli vuotta sitten uuteen kaupunkiin enkä tunne täältä ketään ja tunnen oloni todella yksinäiseksi ja päivät menee kotona yksin odottaen että tämä mies laittaa viestiä.. Tiedän jos saisin muuta seuraa täältä niin tämä olisi helpompi lopettaa

Pitäisikö sinun hankkiutua töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä arvelet, että tapahtuu, jos kerrot vaimolle?

Sinuna poistuisin hiljaa takavasemmalle ja unohtaisin tuollaisen tyypin. Se pystyy valehtelemaan ja menee pokkana vaimon viereen nukkumaan. Epärehellisyys ei ole hyve.

Niinpä. Minä kerroin vaimolle (josta en edes aluksi tiennyt, koska mies sanoi olevansa eronnut) Lopputulema oli se, että mies selitti kaiken minun syyksi ja vaimo veti vaaleanpunaiset lasit tiukemmin silmille ja ovat edelleen onnellisia. Tosin mies yrittää eri tavoin ottaa minuun yhteyttä ja päästä näkemään. Ei onnistu ei, opin kerrasta.

Miten niin ei ole? Palkintoako oletit? Minulle on käynyt aika lailla samoin, mutta olen edelleen sitä mieltä että kertominen oli oikea päätös. Jos luulit että saat miehet sillä itsellesi, niin se toki oli typerää.

Ei, en todellakaan olettanut, että saisin miehen omakseni. Mutta kun sain Facebookista lukea, että hänellä on puoliso päätin kertoa puolisollekin tilanteen. Siinä samalla laitoin miehelle viestin, että miksi ei kertonut, että on naimisissa ja tämä on nyt tässä. Miehen vastaus oli, että ei uskonut, että saisi minut jos kertoisi totuuden. Jep.

Ja minusta se oli ihan perusteltu tapa toimia. Tärkeintä on tarjota petetylle mahdollisuus tehdä omat päätöksensä. Jos hän päättää tehdä typeriä päätöksiä, niin se on hänen asiansa.

Tämä. Empatia v tuun.

Minusta se ei ole empatiaa nähnytkään, että annetaan jonkun tuhlata elämänsä suhteessa joka on valhetta. Jos minulle selviäisi, että puolisoni on kusettanut minua vuosia, niin empatia ei kyllä todellakaan ole ensimmäinen sana joka tulisi mieleen niistä ihmisistä jotka ovat hiljaisesti tämän mahdollistaneet. Pelkuruus, itsekkyys jne pikemminkin. Ja nimeomaan syvä empatian puute.

Toisten tekwmisiin ei voi vaikuttaa, mutta omaansa voi. Toisia on turha syytellä, vaan ottaa vastuu vain omista tekemisistään ja niiden vaikutuksista.

Vaimo kuulee mielellään. Tai jos mies itse kertoo. Haluaako jatkaa kanssasi vai vaimon kanssa. Ei voi luottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42335 kirjoitti:

Vaimolle laitettu viestiä nyt tuntuu että en saa henkeä kun pelottaa niin paljon

Mitä jos naisella on vaikeaa masennusta ja tekee lapselle jotain tiedon saatuaan. Kannattaa ajatella tekemisiään ajoissa.

Ja miten hitossa tämä olisi Ap:n syy? Kyllä se on vaimon läheisten syy, jos ei huomaa että pienen lapsen äiti on noin vaikeasti epätasapainoinen. Ja miehen syy että tahallaan lisää psyykkistä kuormaa ihmiselle joka on valmiiksi hullu.

Ohi keskustelun varsinaisen aiheen: Onko synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunut on siis hullu?

-x

Tietysti on. Hullu on herjaava termi vaikeasti mielenterveysongelmaiselle ja synnytyksen jälkeinen masennus on mielenterveyden ongelma. Jos se johtaa lapsen satuttamiseen, niin kuulostaa psykoottistasoiselta eli erittäin vaikealta. Eli kyllä on. Ja jos on noin paha synnytyksen jälkeinen masennus, niin ei sitä voi tuntemattoman kontolle laittaa, jos ei puoliso, muut läheiset, neuvola ym ole tajunneet mitään.

Ja jos taas puoliso on jo tajunnut vaimonsa mielenterveyden horjuvan, niin on täysin edesvastuutonta lähteä kuksimaan ympäri kyliä. Ei tuollaisessa tilanteessa vaan voi mennä oma muna edellä.

Kiitos vastauksestasi. Kysyin ihan sen vuoksi, että joskus on ollut synnytyksen jälkeistä masennusta koskevia ketjuja ja niissä on tuomittu ankarasti hulluksi kutsumimen. Mutta hyvä tietää, että niin voi sanoa.

x

Kysy siltä vaimolta, onko heillä tosiaan avoin suhde. Jos on, jatka miehen tapailua. Jos ei ole, lopeta tapailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä arvelet, että tapahtuu, jos kerrot vaimolle?

Sinuna poistuisin hiljaa takavasemmalle ja unohtaisin tuollaisen tyypin. Se pystyy valehtelemaan ja menee pokkana vaimon viereen nukkumaan. Epärehellisyys ei ole hyve.

Niinpä. Minä kerroin vaimolle (josta en edes aluksi tiennyt, koska mies sanoi olevansa eronnut) Lopputulema oli se, että mies selitti kaiken minun syyksi ja vaimo veti vaaleanpunaiset lasit tiukemmin silmille ja ovat edelleen onnellisia. Tosin mies yrittää eri tavoin ottaa minuun yhteyttä ja päästä näkemään. Ei onnistu ei, opin kerrasta.

Miten niin ei ole? Palkintoako oletit? Minulle on käynyt aika lailla samoin, mutta olen edelleen sitä mieltä että kertominen oli oikea päätös. Jos luulit että saat miehet sillä itsellesi, niin se toki oli typerää.

Ei, en todellakaan olettanut, että saisin miehen omakseni. Mutta kun sain Facebookista lukea, että hänellä on puoliso päätin kertoa puolisollekin tilanteen. Siinä samalla laitoin miehelle viestin, että miksi ei kertonut, että on naimisissa ja tämä on nyt tässä. Miehen vastaus oli, että ei uskonut, että saisi minut jos kertoisi totuuden. Jep.

Ja minusta se oli ihan perusteltu tapa toimia. Tärkeintä on tarjota petetylle mahdollisuus tehdä omat päätöksensä. Jos hän päättää tehdä typeriä päätöksiä, niin se on hänen asiansa.

Tämä. Empatia v tuun.

Minusta se ei ole empatiaa nähnytkään, että annetaan jonkun tuhlata elämänsä suhteessa joka on valhetta. Jos minulle selviäisi, että puolisoni on kusettanut minua vuosia, niin empatia ei kyllä todellakaan ole ensimmäinen sana joka tulisi mieleen niistä ihmisistä jotka ovat hiljaisesti tämän mahdollistaneet. Pelkuruus, itsekkyys jne pikemminkin. Ja nimeomaan syvä empatian puute.

Tämä. Tappakoon itsensä, kunhan vaan kerrotte. Se on empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä vaimolta, onko heillä tosiaan avoin suhde. Jos on, jatka miehen tapailua. Jos ei ole, lopeta tapailu.

Ei sillä ole enään väliä onko avoin suhde vai ei koska mies tietää itsekkin että ei ole enään heidän avoimen suhteen rajojen sisällä ja on itsekkin sen myöntänyt. Hän on puhunut vaimon jättämisestä ja muutenki puhuu vähän huonoon sävyyn vaimostaan ja kertoo kuinka on ihastunut muhun ja jos tilanne ois toinen olisi kanssani valehtelee vaimolle tietenkin päivittäin joten sillä avoimella suhteella ei ole enään tässä tilanteessa mitään väliä. Olemme yrittäneet pitkän keskistelun jälkeen jos tämä toimisi oikeasti pelkkänä seksi suhteena mutta se ei onnistu aina se menee siihen että tehdään muutakin kun nautitaan toisen seurasta muutenkin. Tietenkään en miettisi viestin laittamista jos tilanne olisi pelkkää seksiä mutta kun ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä arvelet, että tapahtuu, jos kerrot vaimolle?

Sinuna poistuisin hiljaa takavasemmalle ja unohtaisin tuollaisen tyypin. Se pystyy valehtelemaan ja menee pokkana vaimon viereen nukkumaan. Epärehellisyys ei ole hyve.

Niinpä. Minä kerroin vaimolle (josta en edes aluksi tiennyt, koska mies sanoi olevansa eronnut) Lopputulema oli se, että mies selitti kaiken minun syyksi ja vaimo veti vaaleanpunaiset lasit tiukemmin silmille ja ovat edelleen onnellisia. Tosin mies yrittää eri tavoin ottaa minuun yhteyttä ja päästä näkemään. Ei onnistu ei, opin kerrasta.

Miten niin ei ole? Palkintoako oletit? Minulle on käynyt aika lailla samoin, mutta olen edelleen sitä mieltä että kertominen oli oikea päätös. Jos luulit että saat miehet sillä itsellesi, niin se toki oli typerää.

Ei, en todellakaan olettanut, että saisin miehen omakseni. Mutta kun sain Facebookista lukea, että hänellä on puoliso päätin kertoa puolisollekin tilanteen. Siinä samalla laitoin miehelle viestin, että miksi ei kertonut, että on naimisissa ja tämä on nyt tässä. Miehen vastaus oli, että ei uskonut, että saisi minut jos kertoisi totuuden. Jep.

Ja minusta se oli ihan perusteltu tapa toimia. Tärkeintä on tarjota petetylle mahdollisuus tehdä omat päätöksensä. Jos hän päättää tehdä typeriä päätöksiä, niin se on hänen asiansa.

Tämä. Empatia v tuun.

Minusta se ei ole empatiaa nähnytkään, että annetaan jonkun tuhlata elämänsä suhteessa joka on valhetta. Jos minulle selviäisi, että puolisoni on kusettanut minua vuosia, niin empatia ei kyllä todellakaan ole ensimmäinen sana joka tulisi mieleen niistä ihmisistä jotka ovat hiljaisesti tämän mahdollistaneet. Pelkuruus, itsekkyys jne pikemminkin. Ja nimeomaan syvä empatian puute.

Tämä. Tappakoon itsensä, kunhan vaan kerrotte. Se on empatiaa.

Mies itse aiheuttaa soppansa, pettämisensä. Ei se ole muiden aiheuttamaa. Miksi vaimolta salailtaisi kaikki. On kriisipuhelin ja apua, jos menee niin epätoivoiseksi ettei vaimo kestäisi.

tiedostan itse että tämä oli varmaan parempi vaihtoehto kertoa vaimolle sillä haluan päästä eroon miehestä mutta menen sen manipulointiin ja valehteluun aina uudestaan ja uudestaan ja nyt kun kerroin en toivottavasti saa mahdollisuutta häntä enään nähdä toivon että hän on niin vihainen kun kerroin että ei halua enään nähdä.. Tottakai mietin myös kuinka valheessa vaimo elää ja on elänyt monia vuosia ja on ehkä aika tietää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42335 kirjoitti:

Vaimolle laitettu viestiä nyt tuntuu että en saa henkeä kun pelottaa niin paljon

Mitä jos naisella on vaikeaa masennusta ja tekee lapselle jotain tiedon saatuaan. Kannattaa ajatella tekemisiään ajoissa.

Ja miten hitossa tämä olisi Ap:n syy? Kyllä se on vaimon läheisten syy, jos ei huomaa että pienen lapsen äiti on noin vaikeasti epätasapainoinen. Ja miehen syy että tahallaan lisää psyykkistä kuormaa ihmiselle joka on valmiiksi hullu.

Ohi keskustelun varsinaisen aiheen: Onko synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunut on siis hullu?

-x

Tietysti on. Hullu on herjaava termi vaikeasti mielenterveysongelmaiselle ja synnytyksen jälkeinen masennus on mielenterveyden ongelma. Jos se johtaa lapsen satuttamiseen, niin kuulostaa psykoottistasoiselta eli erittäin vaikealta. Eli kyllä on. Ja jos on noin paha synnytyksen jälkeinen masennus, niin ei sitä voi tuntemattoman kontolle laittaa, jos ei puoliso, muut läheiset, neuvola ym ole tajunneet mitään.

Ja jos taas puoliso on jo tajunnut vaimonsa mielenterveyden horjuvan, niin on täysin edesvastuutonta lähteä kuksimaan ympäri kyliä. Ei tuollaisessa tilanteessa vaan voi mennä oma muna edellä.

Kiitos vastauksestasi. Kysyin ihan sen vuoksi, että joskus on ollut synnytyksen jälkeistä masennusta koskevia ketjuja ja niissä on tuomittu ankarasti hulluksi kutsumimen. Mutta hyvä tietää, että niin voi sanoa.

x

No, ei se varmaan hyvien tapojen mukaista ole kutsua ketään hulluksi. Mutta kyllä se minusta sopii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiviin yhtä hyvin tai huonosti kuin muihinkin mielenterveysongelmaisiin.

Sinähän olet tosi jalo ihminen. Varo karmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä arvelet, että tapahtuu, jos kerrot vaimolle?

Sinuna poistuisin hiljaa takavasemmalle ja unohtaisin tuollaisen tyypin. Se pystyy valehtelemaan ja menee pokkana vaimon viereen nukkumaan. Epärehellisyys ei ole hyve.

Niinpä. Minä kerroin vaimolle (josta en edes aluksi tiennyt, koska mies sanoi olevansa eronnut) Lopputulema oli se, että mies selitti kaiken minun syyksi ja vaimo veti vaaleanpunaiset lasit tiukemmin silmille ja ovat edelleen onnellisia. Tosin mies yrittää eri tavoin ottaa minuun yhteyttä ja päästä näkemään. Ei onnistu ei, opin kerrasta.

Miten niin ei ole? Palkintoako oletit? Minulle on käynyt aika lailla samoin, mutta olen edelleen sitä mieltä että kertominen oli oikea päätös. Jos luulit että saat miehet sillä itsellesi, niin se toki oli typerää.

Ei, en todellakaan olettanut, että saisin miehen omakseni. Mutta kun sain Facebookista lukea, että hänellä on puoliso päätin kertoa puolisollekin tilanteen. Siinä samalla laitoin miehelle viestin, että miksi ei kertonut, että on naimisissa ja tämä on nyt tässä. Miehen vastaus oli, että ei uskonut, että saisi minut jos kertoisi totuuden. Jep.

Ja minusta se oli ihan perusteltu tapa toimia. Tärkeintä on tarjota petetylle mahdollisuus tehdä omat päätöksensä. Jos hän päättää tehdä typeriä päätöksiä, niin se on hänen asiansa.

Tämä. Empatia v tuun.

Minusta se ei ole empatiaa nähnytkään, että annetaan jonkun tuhlata elämänsä suhteessa joka on valhetta. Jos minulle selviäisi, että puolisoni on kusettanut minua vuosia, niin empatia ei kyllä todellakaan ole ensimmäinen sana joka tulisi mieleen niistä ihmisistä jotka ovat hiljaisesti tämän mahdollistaneet. Pelkuruus, itsekkyys jne pikemminkin. Ja nimeomaan syvä empatian puute.

Tämä. Tappakoon itsensä, kunhan vaan kerrotte. Se on empatiaa.

Eli sinusta ihmisiä pitäisi saada kusettaa ihan rauhassa vain siksi, että joku promillen sadasosa ihmisistä on niin sekaisin, ettei pysty käsittelemään elämänsä realiteetteja ja saattaa tehdä jotain hullua? Tuhansien ihmisten pitää elää valheessa, koska aina on pienen pieni riski että joku sekoaa jos ei ongelmia hyssytellä?

Ihan mielenkiinnosta, koskeeko tämä kaikkia muitakin vastoinkäymisiä vai vaan uskottomuutta?

Heillä on avoin suhde eli mitä todennäköisimmin vaimo tietää jo sinusta, etenkin kun mies on paljon pois kotoa.

Mitä ihmettä siis olet edes kertomassa hänelle?

Jätin tänään mieheni 2-naisensa hellään huomaan.

Saa pitää. En jaksa enempää. Siinäpä elävät omassa kuplassaan, kunnes se puhkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olet tosi jalo ihminen. Varo karmaa.

Karma = Ap jää itsekin kiinni jos joskus pettää. Hienoa. Vai Ap saa kuulla jos häntä petetään? Vielä parempaa!

Minä ainakin haluan heti ilmoittautua siihen karmaan, jonka ansiosta saan kuulla puolison pettämisestä sen sijaan että puuhaillaan vuosikaudet selän takana. Kenet minun pitää käräyttää?

Eikös ap sanonut alussa, että ovat jo siinä pisteessä, että monet läheiset tietävät heistä. Mutta seuraavaksi sitten onkin uudella paikkakunnalla ypöyksin kämpillään, kun ei tunne ketään muita kuin häntäheikkinsä. Mihin ne kaikki läheiset yhtäkkiä hävisivät?