Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavan mies kuoli ja thaimaalainen nainen sai kaiken. Niillä rahoilla thait ostelee taloja.
Venäläisnaiset ja muutamat muut putsasi miehiä vuorollaan ja jatkoivat matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos "testamentti" joskus perunkirjoituksessa tarjolla niin miehesi voi vaatia lakiosaa jos ei saa mielikuvitustestamentin perusteella mitään. Testamenttia ei välttämättä ole olemassakaan.
Miehesi voi luopua "perinnöstä" lastensa hyväksi.
Toisten ihmisten testamentit eivät sinulle kuulu muutoinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Perikunta oli perunkirjoituksessa. Sillä välin yhden pesän osakkaan vaimo oli putsaamassa vainajan kotia kaikesta arvokkaasta irtaimistosta ja käteisestä. Tämä meni käsittääkseni käräjillekin.
Toinen vastaava: vanhin poika ei vuosikausiin käynyt katsomassa vanhempiaan. Sitä ennen kämppäsi ilmaiseksi vanhemmillaan perheensä kanssa. Muut järjestivät hautajaisia, vanhin poika vei sillä aikaa kaiken arvokkaan. Perinnöstä tapeltiin vaikka kuinka pitkään koska vanhimman pojan katsottiin saaneen kohtuutonta etua vanhempiensa elinaikana asuttuaan vuosia ilmaiseksi. Talo paloi eräänä talvena ja vanhin poika osti tontin pilkkahintaan.
Tiedän kanssa tapauksen, jossa perikunnan ulkopuolinen henkilö kävi heti perittävän kuoltua hakemassa vainajan asunnosta koruja ym. arvokasta. Hän oli autellut vainajaa arjessa ja siksi hänellä oli asuntoon avain. Ei kuulunut perikuntaan, mutta ilmeisesti koki ansaitsevansa jotain autettuaan vainajaa paljon. Vainaja ei kuitenkaan ollut häntä testamenttiinsa laittanut eli jostain syystä ei halunnut hänelle mitään jättää. Tämä laupias samarialainen väitti perunkirjoituksen aikaan ihan pokkana, että hänelle yllättäin ilmestyneet korut ja esineet oli vainaja hänelle antanut juuri ennen kuolemaansa. Vainaja oli kuitenkin ollut ihan tolkuissaan loppuun asti eli olisi varmasti jollekin kertonut, jos olisi näin tehnyt. Asia ei koskaan edennyt oikeuteen asti, kun kellään ei ollut siihen jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perikunta oli perunkirjoituksessa. Sillä välin yhden pesän osakkaan vaimo oli putsaamassa vainajan kotia kaikesta arvokkaasta irtaimistosta ja käteisestä. Tämä meni käsittääkseni käräjillekin.
Toinen vastaava: vanhin poika ei vuosikausiin käynyt katsomassa vanhempiaan. Sitä ennen kämppäsi ilmaiseksi vanhemmillaan perheensä kanssa. Muut järjestivät hautajaisia, vanhin poika vei sillä aikaa kaiken arvokkaan. Perinnöstä tapeltiin vaikka kuinka pitkään koska vanhimman pojan katsottiin saaneen kohtuutonta etua vanhempiensa elinaikana asuttuaan vuosia ilmaiseksi. Talo paloi eräänä talvena ja vanhin poika osti tontin pilkkahintaan.
Tiedän kanssa tapauksen, jossa perikunnan ulkopuolinen henkilö kävi heti perittävän kuoltua hakemassa vainajan asunnosta koruja ym. arvokasta. Hän oli autellut vainajaa arjessa ja siksi hänellä oli asuntoon avain. Ei kuulunut perikuntaan, mut
Röyhkeitä mulkkuja riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavan mies kuoli ja thaimaalainen nainen sai kaiken. Niillä rahoilla thait ostelee taloja.
Venäläisnaiset ja muutamat muut putsasi miehiä vuorollaan ja jatkoivat matkaa.
Tuohon thaimaalaiseen vaimoon voisin kommentoida, että aviopuoliso perii lapsettoman puolisonsa.
Ja tuohon venäläisnaiseen kommentoisin, että naispuolisia vastineita amerikkalaiskenraaleille ja kriisialueiden kirurgeille, joiden miljoonat odottavat kotiutumista, mutta se vaatii jonkun kymppitonnin suomalaisen ihastuksen varoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-60v. varakkaat riitelevät myös ihmeen paljon pienistäkin perinnöistä. Lähipiiirissä ja tuttavissa on monia tapauksia joissa riidellään vuosikausia, vaikka itsellä on ns. kaikki hankittu.
Ottakaa selvää asioista.
Aika paljon uskomuksia ja oletuksia ja höpötaruja.
Kaikki omaisuus on kuolinpesän omaisuutta siihen saakka, kunnes perinnön jälkeen tehdään jako. Silloin kuolinpesä lakkaa olemasta.
Jos joku putsaa pesää ennen sitä itsekseen, on kyse kavalluksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan ns "tartunnaiset" eli sukuun naidut puolisot kinaavat helpoimmin suvun perinnöstä ja takertuvat turhiin yksityiskohtiin. Pitäkää siis "tartunnaiset" poissa näistä asioista.
Tosiasia on myös että ns tavallisilla ihmisillä jäämistön arvo on useimmiten erittäin vaatimaton. Kun kiertelee tarpeeksi kirppareilla, oppii vähän hintatasoa. "Rätei ja lumpui", kuten Väinö Linna sanoo Tuntemattomassa.
Itse teimme siskoni ja veljeni kanssa niin, että kokosimme ensin listan, mitä vanhempiemme tavaroita kukin haluaa, niitä arvioimatta ja arvosta välittämättä, ja sitten jokainen kokosi asuntoon kasan niistä. Listat ja kasat katsastettiin, jotain pientä ehkä vaihdettiin, mutta pääosin homma meni kerralla. Jollakin oli isompi kasa, jollakin pienempi. Meillä kaikilla on jo oma koti ja tavaroita enemmän kuin kylliksi. Päinvastoin piti vähän tyrkyttää esim. että ota sinä edes nuo mitalit, etteivät mene ihan haaskuuseen.
Huutokauppamies kävi ja lunasti jotain pilkkahinnalla, jotain heitettiin taloyhtiön roskiin, jotain kuskattiin kirpputorille, naapurit kelpuuttivat jotain ja lopuille tilattiin jätelava. Asunto oli saatava tyhjäksi määräaikaan mennessä, joten voimat eivät riittäneet tämän kummempaan. Se oli reilu meininki, iosta jälkeenpäin ei poruttu. Ei sittenkään vaikka esim. sisko onnistui myymään jonkin kattolampun yllättävän hyvään hintaan. Sehän oli hänen lamppunsa ja tavarat oli jo jaettu. Voimme edelleen nauttia toistemme seurasta, eikä mikään mahd. "väärin jaettu tavara" synkistä meidän loppuelämää tai sukuyhteyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan ns "tartunnaiset" eli sukuun naidut puolisot kinaavat helpoimmin suvun perinnöstä ja takertuvat turhiin yksityiskohtiin. Pitäkää siis "tartunnaiset" poissa näistä asioista.
Tosiasia on myös että ns tavallisilla ihmisillä jäämistön arvo on useimmiten erittäin vaatimaton. Kun kiertelee tarpeeksi kirppareilla, oppii vähän hintatasoa. "Rätei ja lumpui", kuten Väinö Linna sanoo Tuntemattomassa.
Itse teimme siskoni ja veljeni kanssa niin, että kokosimme ensin listan, mitä vanhempiemme tavaroita kukin haluaa, niitä arvioimatta ja arvosta välittämättä, ja sitten jokainen kokosi asuntoon kasan niistä. Listat ja kasat katsastettiin, jotain pientä ehkä vaihdettiin, mutta pääosin homma meni kerralla. Jollakin oli isompi kasa, jollakin pienempi. Meillä kaikilla on jo oma koti ja tavaroita enemmän kuin kylliksi. Päinvastoin piti vähän tyrkyttää esim. että ota sinä edes nuo mitalit, etteivät mene ihan haask
Arvelisin suuren osan pimittämisestä olevan kuvitelmaa, samoin kuin mummin arvokkaiden korujen nappaaminen. Niitä ei ole joko ollut tai sitten ne ovat olleet pääosin rihkamaa. On suuri pettymys, kun ei pienipalkkaisessa työssä ollut henkilö, joka sai pientä eläkettä olekaan kerryttänyt valtavaa omaisuutta.
Olin kerran uskottuna miehenä. Perunkirjoitus toimitettiin kaikkien sääntöjen mukaan. Mummi oli ollut loppuvuotensa hoivakodissa, johon hänen eläkkeensä meni. Tämän naisen poika sitten soitti minulle vihaisena, että pakkohan sitä on ollut jäädä varoja säästöönkin. Mutta kun ei ollut, niin ei ollut. Minä ja toinen uskottu olimme todistaneet perunkirjoituksen vain *parhaan ymmärryksemme mukaan*.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnönjakoon jouduttiin ottamaan lakimies, joka tyynesti esti välistävetäjän toiveet.
Vierailija kirjoitti:
50-60v. varakkaat riitelevät myös ihmeen paljon pienistäkin perinnöistä. Lähipiiirissä ja tuttavissa on monia tapauksia joissa riidellään vuosikausia, vaikka itsellä on ns. kaikki hankittu.
Riitaan ei tarvita kuin yksi kuolinpesän peroonallisuushäiriöinen osakas, joka haluaa enemmän kuin muut. Oli sitten kyse astioista tai rahasta. Tämä tyyppi riitelee jopa ihan yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerää mitään tänne maan päälle, minulla on jo kaikki Taivaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-60v. varakkaat riitelevät myös ihmeen paljon pienistäkin perinnöistä. Lähipiiirissä ja tuttavissa on monia tapauksia joissa riidellään vuosikausia, vaikka itsellä on ns. kaikki hankittu.
Riitaan ei tarvita kuin yksi kuolinpesän peroonallisuushäiriöinen osakas, joka haluaa enemmän kuin muut. Oli sitten kyse astioista tai rahasta. Tämä tyyppi riitelee jopa ihan yksinään.
Ja jos joku haluaa itselleen vaatimattomankin muistoesineen, sitä sitten haluaa ainakin tämä riitelijä, joka kuvittelee toisen saaneen selville, että kyseinen vanha keittokirja on korvaamattoman arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-60v. varakkaat riitelevät myös ihmeen paljon pienistäkin perinnöistä. Lähipiiirissä ja tuttavissa on monia tapauksia joissa riidellään vuosikausia, vaikka itsellä on ns. kaikki hankittu.
Riitaan ei tarvita kuin yksi kuolinpesän peroonallisuushäiriöinen osakas, joka haluaa enemmän kuin muut. Oli sitten kyse astioista tai rahasta. Tämä tyyppi riitelee jopa ihan yksinään.
Ja jos joku haluaa itselleen vaatimattomankin muistoesineen, sitä sitten haluaa ainakin tämä riitelijä, joka kuvittelee toisen saaneen selville, että kyseinen vanha keittokirja on korvaamattoman arvokas.
Kyllä. Tämä riitelijä epäilee kaikkia muita jostain vedätyksestä. Yllättäen onkin itse se, jonka touhut ei kestä päivänvaloa.
Minun äitini kunto oli romahtanut yhtäkkiä kaksi viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Asuin itse toisella puolella Suomea enkä tiennyt asiasta mitään. Yhtäkkiä sain vain tekstiviestin, jossa äidin ja isän luona kesälomallaan ollut vanhempi sisareni pyysi kaikkia rukoilemaan äitinsä puolesta, jota viedään ambulanssilla sairaalaan. Kun soitin heti hänelle, niin hän kieltäytyi puhumasta kanssani ja yritti myös estää minua tulemasta paikalle. Lähdin kuitenkin.
Äiti sitten kuoli sairaalassa seuraavana aamuna. Myöhemmin ruumiinavauksessa selvisi, että tämä oli ollut se hänen toinen sydänkohtauksensa. Ensimmäinen oli tullut silloin kaksi viikkoa aiemmin, josta syystä hänellä oli ollut vakavia hengitysvaikeuksia kaksi viikkoa, ei ollut päässyt oikein liikkumaankaan minnekään ja oli nukkunut koko ajan. Isäni oli lopulta soittanut sen ambulanssin. Sisareni ei todellakaan.
Kun sitten äidin kuolinpäivänä seurasin tietenkin lapsuudenkotiini isän ja sisaren mukana, niin sisareni alkoi välittömästi soitella maksullisille lakimieslinjoille. Hänen päällimmäinen huolenaiheensa oli se, että isä jollakin tavalla nyt sitten onnistuisi varastamaan sen hänen perintönsä, syytteli isää minullekin narsistiksi yms. Siitä se juttu alkoi sitten keriytymään auki, jossa sisareni oli täysin uhri, joka ei tietenkään voinut mitenkään hälyttää apua äidille tai ilmoittaa minullekaan mitään, miten kaikki oli sen ainoan apua hälyttäneen eli isämme vikaa ja miten ennen minun syntymääni vuosikymmeniä sitten isä oli ollut ilkeä ja niin edelleen. Tästä sitten alkoi se hänen perintöriitelynsä muutenkin hyvin pienestä perinnöstä, koska kuulemma minä olin se suositumpi lapsi ja hän minua vanhempana tarvitsi itselleen enemmän, kun kuolisikin ennen minua. Myöhemmin tietenkin isän sairastuessa hän myös jätti asiat täysin minun hoidettavakseni, vaikka olisi itse ollut varakkaampi ja asunutkin lähempänä.
En ole enää nykypäivänä yhteydessä yhteenkään lähisukulaiseeni, koska tämä apina onnistui myöhemmin kääntämään heidätkin puolelleen esiintymällä niin uskovaisena. Useat lähisukulaiseni ovat myös erittäin uskovaisia ja se jotenkin yhdisti heidät häneen. Minulle läheinen tätikin alkoi painostaa minua olemaan jatkuvasti sisareeni yhteydessä ja uhkaili, miten minä olisin koko loppuelämäni yksinäinen, jos en toimisi kuten he kaikki halusivat.
Ikinä en unohda. Lopulta luovuinkin isänkin perinnöstä heti hänen kuollessaan, etten vain joutuisi uudelleen samanlaisten hulluuksien kohteeksi. Toivottavasti sisareni on nyt elämäänsä ja olemiseensa hyvin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!
Mummon olisi pitänyt eläessään antaa ne kout lapsenlapsille. Tietenkin perilliset olisivat voineet jakaa keskenään korut ja ap mies antanut lapsilleen korut. Ei puheisiin voi luottaa mitä luvataan.
Mun äiti joskus sanoi kumpi saa minkäkin maljakon. Nyt on dementia. Me yhdessä siskon kanssa kun perimme sovitaan kumpi ottaa minkäkin maljakon. Siskoani ei varmaan maljakot edes kiinnosta. Kierrätykseen menee suurin osa tavaroistaan.
Mieheni aikuiset lapset tulivat kotiimme kun heidän isänsä oli ilmoittanut parantumattomasta syövästään ja oli sairaalassa.
Alkoivat ihan pokkana jakamaan yhteisiä tavaroitamme mm. asuntoauto menisi x:lle kun ei isä sillä enää mitään tee yms.
Piti sitten hiukan toppuutella ja sanoa että heidän isällään on testamentti ja odotellaan nyt ensin edes kuolemaa kun heillä niin kiire näytti olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavan mies kuoli ja thaimaalainen nainen sai kaiken. Niillä rahoilla thait ostelee taloja.
Venäläisnaiset ja muutamat muut putsasi miehiä vuorollaan ja jatkoivat matkaa.
Ei kai noita miehiä ole kukaan ainakaan noin yleisemmin pakottanut virallisesti kimppaan pyssy ohimolla sen enempää thainaisten kuin venakoiden kuin muidenkaan muukalaisnaisten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Eipä tarina kertonut, miten verojen kanssa tapahtui. Ei minulle ole kerrottu kuin osa sieltä, osa täältä. Loput on sitten... On miten on. Eno kuolikin jo kuutisen vuotta sitten.
Jos olisin julkkis, niin näistä voisi kirjoittaa kirjan, josta sitten elokuvaa ja tv-sarjaa pukkaisi. Mutta kun tavis, niin tarinat eivät voisi ketään vähempää kiinnostaa. Sinänsä paska homma.