Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1722)
Vierailija kirjoitti:
50-60v. varakkaat riitelevät myös ihmeen paljon pienistäkin perinnöistä. Lähipiiirissä ja tuttavissa on monia tapauksia joissa riidellään vuosikausia, vaikka itsellä on ns. kaikki hankittu.
On omakohtaista kokemusta. Yksi osakas halusi kesyn kiinteistövälittäjänsä avulla kiinteistölle kolminkertaisen hinnan spekulaatioiden pohjalta. Eipä ole sen jälkeen missään tekemisissä oltu eikä olla. Saa varoa nahkaansa jos uskaltaa yhteyttä ottaa minuun tai perheeseeni. Hyväpalkkaisissa töissä ollut pitkään, mutta niinpä oli kaikki saanut sinkkuna menemään, joten pesä piti vielä ryöstää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan ns "tartunnaiset" eli sukuun naidut puolisot kinaavat helpoimmin suvun perinnöstä ja takertuvat turhiin yksityiskohtiin. Pitäkää siis "tartunnaiset" poissa näistä asioista.
Tosiasia on myös että ns tavallisilla ihmisillä jäämistön arvo on useimmiten erittäin vaatimaton. Kun kiertelee tarpeeksi kirppareilla, oppii vähän hintatasoa. "Rätei ja lumpui", kuten Väinö Linna sanoo Tuntemattomassa.
Itse teimme siskoni ja veljeni kanssa niin, että kokosimme ensin listan, mitä vanhempiemme tavaroita kukin haluaa, niitä arvioimatta ja arvosta välittämättä, ja sitten jokainen kokosi asuntoon kasan niistä. Listat ja kasat katsastettiin, jotain pientä ehkä vaihdettiin, mutta pääosin homma meni kerralla. Jollakin oli isompi kasa, jollakin pienempi. Meillä kaikilla on jo oma koti ja tavaroita enemmän kuin kylliksi. Päinvastoin piti vähän tyrkyttää esim. että ota sinä edes nuo mitalit, etteivät mene ihan haask
Hyvin samanlaiset kokemukset. Veljeni ei tahtonut oikein mitään edes ottaa. Vähän pakottamalla muutaman vähän arvokkaamman esineen.
Ja toden totta. Suomalaiset kuolinpesät ovat keskimäärin hyvin vaatimattomia. Samat Sarpanevat ja Toikat ovat niitä arvoesineitä, korujen määrä vähäistä. Joskus osuus Tynellin valaisin, mutta nekin maksimissaan muutamia tonneja. Raha on seinissä ja valitettavan usein se oma kotitalokin on ollut remontoimatta vuosikymmeniä joten talot ovat tontin arvoisia.
Ja näistä sitten jaksetaan riidellä. Arvokkainta lienee ne valokuvat ja muistot ja muistot saadaan tuhottua turhiin riitoihin lähinnä maksimissaan satasten maljakoista.
Vierailija kirjoitti:
lipputanko ja fairypullo veivät pois mun kaverin perintötalosta, vaikka saivat metsääää ja järjellisempi perintö kuin jätti saneeraus wanha talo. ja niin lattiakuivain suihkusta. varakkaat akateemiset joilla nykytalot ja hyvin toimeentulevia. yksi tuoli keskelle lattiaa jättivät
Tekoälykö siellä huutelee?
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavan mies kuoli ja thaimaalainen nainen sai kaiken. Niillä rahoilla thait ostelee taloja.
Ootko kateellinen?
Kaikkein törkein oli se, kun pesää hoitanut juristi lähetti kaikille pesän osallisille lomakkeen, jolla luopuu osuudestaan "Laki Oy Ab;n" hyväksi.
Onneksi vanhuksilla oli järki päässä ja ihmettelivät tätä ja soittelivat toisilleen, että saitko sinäkin tällaisen, mitä tämä tarkoittaa? Oli tosi vakuuttavasti luotu asiakirja ja että näin tämä kuuluu mennä, "jotta juristina pystyn hoitamaan kuolinpesän asiat" ym.
Jälkikäteen selvisi että on jotain suhmuroinut ennenkin tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin kiitollinen taustatyö on jo tehty. Mun appivanhemmat asuivat melkoisessa tavararöykkiön keskellä. Yli 10 v yrittivät sitä karsia, huonolla menestyksellä.
Mieheni oli ns työkokeilussa ja kerran viikossa oli pakulla ihan vanhempiensa lähellä. Tämän työkokeilun aikana saatiin koti hyvin karsittua tarpeettomasta. He itse myivät asrteensa ja rahat käytti talon kunnostukseen. Parissa vuodessa koti koki melkoisen muutoksen. Meillä on miehen veljen ja hänen vaimon kanssa yhteinen wa ryhmä ja laitoin sinne kuvia ennen kuin vein kirppikselle. Usein veli vastasi parissa sekunnissa ei.
Nyt appivanhemmat ovat myyneet vanhan kotinsa ja asuvat meidän lähellä. Kun jonain päivänä heistä aika jättää, tiedetään n tavaran määrå, asuvat kerrostalossa jossa on myös kellarikomero.
asunto on hyvässä taloyhtiössä, jos ei mene kaupaksi, menee vuokralle. Minun vanhemmilla omaisuutta on vähemmän. Aikoinaan myivät parin v sisällö mökin, auton ja asunnon. Muuttivat meidän lähelle pieneen kaksioon ja omistamme veljeni kanssa kumpikin 1/3 koska heillä ei rahat riittäneet.
Pieni omaisuus ja tulevilla jakajilla raha-asiat hyvin. Toivotaan ja tuskin tulee ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan ns "tartunnaiset" eli sukuun naidut puolisot kinaavat helpoimmin suvun perinnöstä ja takertuvat turhiin yksityiskohtiin. Pitäkää siis "tartunnaiset" poissa näistä asioista.
Tosiasia on myös että ns tavallisilla ihmisillä jäämistön arvo on useimmiten erittäin vaatimaton. Kun kiertelee tarpeeksi kirppareilla, oppii vähän hintatasoa. "Rätei ja lumpui", kuten Väinö Linna sanoo Tuntemattomassa.
Itse teimme siskoni ja veljeni kanssa niin, että kokosimme ensin listan, mitä vanhempiemme tavaroita kukin haluaa, niitä arvioimatta ja arvosta välittämättä, ja sitten jokainen kokosi asuntoon kasan niistä. Listat ja kasat katsastettiin, jotain pientä ehkä vaihdettiin, mutta pääosin homma meni kerralla. Jollakin oli isompi kasa, jollakin pienempi. Meillä kaikilla on jo oma koti ja tavaroita enemmän kuin kylliksi. Päinvastoin piti vähän tyrkyttää esim. että o
Kuolinpesät ovat vaatimattomia verotuksen takia. Suomalaisille ei kartu omaisuutta kateuteen perustuvan verotuksen takia ja sen vuoksi pienikin perintö on tärkeä perillisille. Ja perinnöstäkin täytyy maksaa kateusveroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan ns "tartunnaiset" eli sukuun naidut puolisot kinaavat helpoimmin suvun perinnöstä ja takertuvat turhiin yksityiskohtiin. Pitäkää siis "tartunnaiset" poissa näistä asioista.
Tosiasia on myös että ns tavallisilla ihmisillä jäämistön arvo on useimmiten erittäin vaatimaton. Kun kiertelee tarpeeksi kirppareilla, oppii vähän hintatasoa. "Rätei ja lumpui", kuten Väinö Linna sanoo Tuntemattomassa.
Itse teimme siskoni ja veljeni kanssa niin, että kokosimme ensin listan, mitä vanhempiemme tavaroita kukin haluaa, niitä arvioimatta ja arvosta välittämättä, ja sitten jokainen kokosi asuntoon kasan niistä. Listat ja kasat katsastettiin, jotain pientä ehkä vaihdettiin, mutta pääosin homma meni kerralla. Jollakin oli isompi kasa, jollakin pienempi. Meillä kaikilla on jo oma koti ja tavaroita enemmän kuin kylliksi. Päinvastoin piti vähän tyrkyttää esim. että o
Kuolinpesät ovat vaatimattomia verotuksen takia. Suomalaisille ei kartu omaisuutta kateuteen perustuvan verotuksen takia ja sen vuoksi pienikin perintö on tärkeä perillisille. Ja perinnöstäkin täytyy maksaa kateusveroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-60v. varakkaat riitelevät myös ihmeen paljon pienistäkin perinnöistä. Lähipiiirissä ja tuttavissa on monia tapauksia joissa riidellään vuosikausia, vaikka itsellä on ns. kaikki hankittu.
Riitaan ei tarvita kuin yksi kuolinpesän peroonallisuushäiriöinen osakas, joka haluaa enemmän kuin muut. Oli sitten kyse astioista tai rahasta. Tämä tyyppi riitelee jopa ihan yksinään.
Ja jos joku haluaa itselleen vaatimattomankin muistoesineen, sitä sitten haluaa ainakin tämä riitelijä, joka kuvittelee toisen saaneen selville, että kyseinen vanha keittokirja on korvaamattoman arvokas.
Tai Kalle Päätalon Iijoki-sarja, joka ei kelvannut antikvariaattiinkaan edes ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kokemus törkeästi rahastavasta lakimiehestä. Perinnönjako kesti 3 vuotta ja jätkä ei tehnyt varmaan ensimmäiseen puoleen vuoteen yhtään mitään! Ei tiedottanut asian etenemisestä, vaan piti kysellä jatkuvasti, missä mennään. Aivan järjettömän törkeää toimintaa kokoajan. Perinnöstä lypsi 50 000 euroa!!!
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavan mies kuoli ja thaimaalainen nainen sai kaiken. Niillä rahoilla thait ostelee taloja.
Tässä sen näkee mitä naiset ajattelee tummemmista sisaristaan.
Vaimo on vaimo, oli se mistä maasta tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavan mies kuoli ja thaimaalainen nainen sai kaiken. Niillä rahoilla thait ostelee taloja.
Tässä sen näkee mitä naiset ajattelee tummemmista sisaristaan.
Vaimo on vaimo, oli se mistä maasta tahansa.
Mistä päättelit että kirjoittaja on nainen? Kenellä tässä on naisvihamielinen ennakkoasenne, ei kai sulla?
Anoppi lupasi dementoituneen, lapsettoman siskonsa asunnon omalle lapsen lapselleen. Lopputulos oli, ettei anoppi itse perinytkään siskonsa omaisuudesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-60v. varakkaat riitelevät myös ihmeen paljon pienistäkin perinnöistä. Lähipiiirissä ja tuttavissa on monia tapauksia joissa riidellään vuosikausia, vaikka itsellä on ns. kaikki hankittu.
Riitaan ei tarvita kuin yksi kuolinpesän peroonallisuushäiriöinen osakas, joka haluaa enemmän kuin muut. Oli sitten kyse astioista tai rahasta. Tämä tyyppi riitelee jopa ihan yksinään.
Ja jos joku haluaa itselleen vaatimattomankin muistoesineen, sitä sitten haluaa ainakin tämä riitelijä, joka kuvittelee toisen saaneen selville, että kyseinen vanha keittokirja on korvaamattoman arvokas.
Tai Kalle Päätalon Iijoki-sarja, joka ei kelvannut antikvariaattiinkaan edes ilmaiseksi.
Kierrätyskeskuksessa ollessani päätalo-tuli vähintään yksi viikossa. Niitä myytiin yksi nide minun aikanani.
#Tai Kalle Päätalon Iijoki-sarja, joka ei kelvannut antikvariaattiinkaan edes ilmaiseksi.
Kierrätyskeskuksessa ollessani päätalo-tuli vähintään yksi viikossa. Niitä myytiin yksi nide minun aikanani.#
Voisi mennä paremminkin kaupaksi, mutta kierrätyskeskuksissa on kirjoilla älyttömät hinnat. Pyytävät 5 €, kun hinta, jolla voisi mennä kaupaksi olisi 1 €.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-60v. varakkaat riitelevät myös ihmeen paljon pienistäkin perinnöistä. Lähipiiirissä ja tuttavissa on monia tapauksia joissa riidellään vuosikausia, vaikka itsellä on ns. kaikki hankittu.
On omakohtaista kokemusta. Yksi osakas halusi kesyn kiinteistövälittäjänsä avulla kiinteistölle kolminkertaisen hinnan spekulaatioiden pohjalta. Eipä ole sen jälkeen missään tekemisissä oltu eikä olla. Saa varoa nahkaansa jos uskaltaa yhteyttä ottaa minuun tai perheeseeni. Hyväpalkkaisissa töissä ollut pitkään, mutta niinpä oli kaikki saanut sinkkuna menemään, joten pesä piti vielä ryöstää.
Nyt en ymmärrä, mikä oli siis ongelma. Jos kiinteistö arvioitiin korkeammalla hinnalla, niin perintöverokin nousee. Jos hinta on perikunnan myydessä alempi, saa veroja takaisin. Vai ostitteko hänet ulos? Eli miksi et ole sen ihmisen kanssa tekemisissä?
Käly alkoi jo äitini haudalla jakamaan hänen vaatteitaan itsensä ja serkkuni kanssa: "Ota sinä ne isommat, minä otn pienemmät."
Ihan kuin en olisi ollut ollenkaan paikalla!
Serkkuni ei puhunut mitään, vilkaisi vain nopeasti minuun ja liikutti silmiään ylös ja alas.
Törkein tietämäni perintöhuijaus:
Lapseton henkilö oli testamentannut koko omaisuutensa jaettavaksi tasan 4 kummilapsensa kesken (jotka jo aikuisia). Ikääntyessään hän dementoitui ja joutui dementiapotilaiden hoitokotiin. Tällöin yksi sukulainen (pankinjohtaja) oli hakeutunut hänelle uskotuksi mieheksi, ja jossain vaiheessa aiempi testamentti oli mitätöity ja tilalle oli tullut testamentti, missä koko omaisuuden (rivitaloasunto plus irtaimisto ja talletukset pankkitilillä) perii pankinjohtajan tytär. Ehkä siitä olisi ainakin 50 000 € riittänyt jokaiselle kummilapselle, mikäli aiempi testamentti olisi ollut voimassa. Siitä ei ole tietoa, miten tämä kummitäti oli saatu muuttamaan testamenttinsa.
Surullista oli myös se, että kummitädillä ei ilmeisesti ollut hoitokodissa omaa käyttörahaa, vaikka sitä lakisääteisesti kuuluu jäädä jokaiselle potilaalle vaj. 200 €/kk kaikkien hoidosta perittävien kulujen jälkeenkin. Ehkä sekin raha oli käytetty "enemmän tarvitseville". Eiköhän nämä käyttörahatkin olleet uskotun miehen takana. - Ahneimmat tietämäni tosielämän huijarit olleet eräs varakas apteekkari ja toinen oli tämä pankinjohtaja, joka tuskin on kovin köyhä hänkään.
Meillä pankki vienyt puolet perinnöstä kuluina kun yksi perinnön saaja ei ole suostunut allekirjoittamaan jakokirjaa yli kymmenessä vuodessa. Nyt samainen henkilö on edunvalvonnassa ja yhä odotellaan. Että silleen. Pienestä summasta on kyse.
Pyydä vanhempiasi tekemään testamentti.