Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1745)
Kun äitini kuoli, yksi sukulainen oli tekaissut velkakirjan jonka mukaan äitini olisi sille velkaa 50000 euroa. Äidilläni oli ollut 500000 euron omaisuus ja omakotitalo. Miksi se olisi lainannut 50000 euroa sukulaiselta. Poliisi totesi velkakirjan väärennökseksi. Minä sain äidin koko omaisuuden ainoana lapsena, isämme ei halunnut mitään koska pärjäsi elämässä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun äitini kuoli, yksi sukulainen oli tekaissut velkakirjan jonka mukaan äitini olisi sille velkaa 50000 euroa. Äidilläni oli ollut 500000 euron omaisuus ja omakotitalo. Miksi se olisi lainannut 50000 euroa sukulaiselta. Poliisi totesi velkakirjan väärennökseksi. Minä sain äidin koko omaisuuden ainoana lapsena, isämme ei halunnut mitään koska pärjäsi elämässä hyvin.
Joutuiko rikollinen sukulainen vastaamaan teostaan?
Kaveri on ihan sekasin perinnöistä jota saamassa ja miehensä kanssa suunnittelevat jo tavaroiden myyntiä, ilmalämpöpumpun ottamista jostain homeisesta talosta jne..ihmisen todellinen luonne paljastuu kun jotain on saamassa, raha sokasee pahemmin kuin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on ihan sekasin perinnöistä jota saamassa ja miehensä kanssa suunnittelevat jo tavaroiden myyntiä, ilmalämpöpumpun ottamista jostain homeisesta talosta jne..ihmisen todellinen luonne paljastuu kun jotain on saamassa, raha sokasee pahemmin kuin rakkaus.
Jos kyseessä ei ole läheinen sukulainen, niin aivan ymmärrettävää. Perintöverojen maksamiseen voi joutua myymään tavaroita ja laittaa myyntiin ne, joita ei itse tarvitse.
Klassinen: meitä on 2 tytärtä jotka jakaa äitini ja hänen miehensä perinnön. Siskoni joka oli yh äitimme suosikki aina lapsesta saakka ei ole käynyt edes pikaseen kylässä vanhuksilla kuin ehkä 1x vuodessa viime aikoina vaikka asuuvat n tunnin ajomatkan päässä. Sisko käytti koronaa syynä ettei käynyt kylässä vaikka eihän tuolla hemmetin korvessa mitään koronaa edes ollu muutakuin pahimpaan aikaan silloin kun kaikki paikat suljettiin aluksi varmuuden vuoksi. Kesällä olisi ihan hyvin voinut käydä vähän auttamassa pihahommissa ym, ei käynyt vaikka äidillä särkyi käsi eikä pystynyt oikein mitään tekemään , minä ajoin 480km sivunsa auttamaan varmaan 5-6 x vuodessa. Minulle oli itsedtään selvyys että vuorotellen olis käyty auttamassa esim siivouksissa pihatöissä ym. Ei, siskoni ei edes soita ja kysy miten he voivat ja tarvitsevatko apua. Joskus kysyin ihan vit...uillessani siskoltani 2-3kk välein että onko hän käynyt auttamassa maalla, ei ollut. Kysyin myös mutsilta onko sisko käynyt tai soittanut, ei ollut. Mutta äiti siitä huolimatta kehuu minulle siskoani ja hänen miestään ja käänsi sen kiireen piikkin etteivät käy, siis what, 2 keski-ikäistä keskenään asuvaa joilla ei oo ees mitään harrastuksia eivätkä käy koskaan missään. Huokaus.
Kun maalla piti jotain tehdä (kun vanhukset oli elossa vielä) niin minä organisoin talkoot, ruoat, juomat, mitä pitä tehdä ym ym, sisko miehensä kanssa tuli kyllä paikalle ja mies teki raskaimpia puunkaato ym töitä, siskoni +satakiloisena lähinnä keitti kahvia ja kattoi pöytää, ehkä pisti astioita koneeseen sen jälkeen ja katseli ulkona päältä kun muut teki työt. Ja sittenhän heidän pitikin jo rueta lähtemään kotiin ja minulle & vanhuksille jäi jälkityöt.
Mutta ensimmäisenä oli perinnönjaolla varmistamassa että hän saa joka ikisen euron ja muun omaisuuden mikä irti lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee poliisi ilmoitus.Ei kuolinpesästä saa viedä mitään ennen perunkirjoituksia. Rikos.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on ihan sekasin perinnöistä jota saamassa ja miehensä kanssa suunnittelevat jo tavaroiden myyntiä, ilmalämpöpumpun ottamista jostain homeisesta talosta jne..ihmisen todellinen luonne paljastuu kun jotain on saamassa, raha sokasee pahemmin kuin rakkaus.
Ja kateellisuus siitä että joku tuttu saa jotain ilmaiseksi sokaisee jokaisen.
Mulla eräs tuttu on jo moneen kertaan yrittänyt utsia mun perintöjä ja sitä vituttaa silmin nähden kun vihjaan ihan piruuttani että no ihan mukavastihan sieltä on pesämunaa ja kiinteää omaosuutta tulollaan. Vaikken siis edes tiedä saanko juuri mitään koska en ole toisen heistä rintaperillinen ja mutsi ei kai omista juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolinpesää ei jaeta ennen perunkirjoitusta. Eli kaikki kama pysyy, kunnes sitten ne jaetaan osallisten kesken. Ketään ei ei päästetä "siivoamaan" itsekseen. Siinä saattaa sattumatla löytyvä testementtikin kadota...
Toinen tärkeä asia on pitää etäällä kaikki sivulliset joilla ei ole perintöoikeutta eikä heitä ole mahdollisessa testamentissa mainittu. Perillisten eksät ja nyksät ovat kaikkein ahnaimpia kahmijoita.
Minun sisareni kahmi omaisuuden jo ennen kuolemaa äidiltä kun sillä oli dementia. neuvoi jopa myymään asuntonsa ja siitä saadut rahat olivat hävineet kaikki vuosien aikana. Äiti oli myös taannut hänen velkaansa ja jätti sen maksamatta ja äiti joutui maksamaan. Mutta kun äiti kuoli niin oli testamentti jossa hän toteaa että on maksanut tyttärensä velkoja lakiosuuden verran joten kaikki omaisuus jää minulle ei tosin ollut jäljellä kuin vähän yli 10000 euroa, eli sisko sai suurimman osan. Tosin sisko ei ollut tyytyväinen siihen että minä saan nämä rippeet vaan alkoi tehdä perunkirjoitustakin ilman lupaani ja me juristin kanssa tehtiin päällekkäin sitä ja ehdittiin kutsu lähettää päivää ennen hänelle joten hänen pelinsä katkesi siihen ja meidän kutsu oli syytä noudattaa vaikka päivää myöhemmin tuli kutsu häneltä perunkirjoituksiin. Ei se sisko sitten sinne tullut vaan jokin hänen mies ystävänsä tuli sinne riehumaan. Hän sanoi vaadimme lakiosuutta juristi että niin miten te sitä voitte vaatia kun tämän mukan olette sen jo saanut kiistättetö siis sen mieheltä meni sormi suuhun siinä vaiheesa tosin sanoi minulle miksi jumala elättää tuollaisia ja sanoi että ei tuo ole käynyt äitiään katsomassa 10 vuoteen.Nyt kuulin sattumalta että siskolla olisi jokin dementia ja joutunut hoitolaitokseen en tiedä miten kauan on ollut siellä mutta on 62 vuotias että näin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jaksan näitä ihmetellä, vaikka uskon että täällä kirjoitettu totta onkin. Itselläni vaan täysin erilaiset kokemukset omasta lähipiiristä. Omat vanhempani ovat kuolleet, samoin yksi perheellisistä sisaruksistani. Samoin isovanhempia kuollut miehen suvusta jne. En tiedä yhtäkään tapausta, jossa joku olisi rohmunnut jotain, päinvastoin, kokemus on että kukaan ei huoli juurikaan mitään. Kuolinpesät on tyhjennetty pääsääntöisesti jonkun ulkopuolisen ammattilaisen toimesta, osa on itse kannettu kaatopaikalle, lahjoitettu Konttiin tai vastaavaan. Ei ole kelvannut hyvätkään mööpelit, ei hopea-astiastot eikä kohtuuhintaiset , laadukkaat taulut. Viime viikolla vein kaksi viimeistä isokokoista ja laadukasta matkalaukkua Konttiin, ei huolinut niitäkään kukaan.
Korujakin on jaettu suvun naispuolisille, ja itselläkin jotain äidin bismarc-kultaketjuja on jossain komerossa. En niitä kuitenkaan millekään kullan ostajalle kuljeta, se on mielestäni jotenkin vanhojen arvojen polkemista.
Taulu-telkkarit on kannettu konttiin , samoin monenlaiset sterot ja kodinkoneet. Kaikilla on jo valmiit huushollit ja tavaraa liiaksikin, niin ei kelpaa mikään tavara kenellekään. Muu omaisuus on sitten jaettu juristin tekemän perukirjan mukaisesti. Mitään edellä kuvatun kaltaista emme ole joutuneet kokemaan. Olemme sitten ilmeisesti poikkeuksellisen normaaleja kansalaisia. Ehkä siitä on syytä olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vielä edessä tuo perinnönjako kun vanhempani ovat elossa. Mulla yksi veli. Sen näkee sit miten käy.
Pyydä vanhempiasi tekemään testamentti.
Miksi, ja minkälainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Tai sitten kun ei olla pidetty yhteyttä, se papparaisen pientila muuttuu lastenlasten mielissä kartanoksi. Lentojätkä pappa ökyrikkaaksi yms. Ja sitten tullaan toiveikkaana jaolle ja petytään kun mitään ei ole kuin sätkävehkeet, tyhjä viinapullo ja raamattu. Sekä raappahousut. Paha miniähän on kaiken vienyt.
Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.
Siis mitä ei olisi pitänyt antaa ”Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu”
”Juuri näin. Oma tapaus: isovanhemmat myi tilansa vanhemmilleni 50-luvulla. Sedät ja tädit sai rahaa tai kesämökkitontit. Yhden tädin leski joi lasten osuuden. Eikä noita olis edes tarvinut edes antaa mutta kun köyhän taustansa takia vaari halusi olla reilu.
80-luvulla nämä isän kuolleen siskon lapset + muitakin serkkuja tulivat isoisän kuoltua vaatimaan että tila myyntiin ja rahat jakoon. Ei meinannut mennä jakeluun että vain kuolleen omaisuutta voi periä.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!
Kaikille mummoille tiedoksi, nuo korulahjoitukset kannattaa tehdä, kun on itse vielä elossa. Niin päätyvät niille keille ne oli tarkoitettukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perikunta oli perunkirjoituksessa. Sillä välin yhden pesän osakkaan vaimo oli putsaamassa vainajan kotia kaikesta arvokkaasta irtaimistosta ja käteisestä. Tämä meni käsittääkseni käräjillekin.
Toinen vastaava: vanhin poika ei vuosikausiin käynyt katsomassa vanhempiaan. Sitä ennen kämppäsi ilmaiseksi vanhemmillaan perheensä kanssa. Muut järjestivät hautajaisia, vanhin poika vei sillä aikaa kaiken arvokkaan. Perinnöstä tapeltiin vaikka kuinka pitkään koska vanhimman pojan katsottiin saaneen kohtuutonta etua vanhempiensa elinaikana asuttuaan vuosia ilmaiseksi. Talo paloi eräänä talvena ja vanhin poika osti tontin pilkkahintaan.
Tiedän kanssa tapauksen, jossa perikunnan ulkopuolinen henkilö kävi heti perittävän kuoltua hakemassa vainajan asunnosta koruja ym. arvokasta. Hän oli autellut vainajaa arjessa ja siksi hänellä oli asuntoon avain. Ei kuulunut perikuntaan, mutta ilmeisesti koki ansaitsevansa jotain autettuaan vainajaa paljon. Vainaja ei kuitenkaan ollut häntä testamenttiinsa laittanut eli jostain syystä ei halunnut hänelle mitään jättää. Tämä laupias samarialainen väitti perunkirjoituksen aikaan ihan pokkana, että hänelle yllättäin ilmestyneet korut ja esineet oli vainaja hänelle antanut juuri ennen kuolemaansa. Vainaja oli kuitenkin ollut ihan tolkuissaan loppuun asti eli olisi varmasti jollekin kertonut, jos olisi näin tehnyt. Asia ei koskaan edennyt oikeuteen asti, kun kellään ei ollut siihen jaksamista.
Ei auttaminen eikä läheiset suhteet liity mitenkään perinnönjakoon. Uskokaa jo. Perintökaari määrää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole koskaan käynyt tunnustamassa minua ja siskopuoltani lapsikseen, yrittää jättää perinnöttä. Isyydessä ei mitään epäselvyyttä. On vain niin törkeä hullu, että yrittää jättää vielä perinnöttäkin sen jälkeen kun ei ikinä maksanut penniäkään elatusmaksuja.
Kai hänet on tuomittu esim. elatusmaksuja maksamaan lapsilleen, jos kerran isä on. Ja silloin lasten tulee saada myös perinnöstä osansa.
Lapsia ei ole tunnustettu virallisesti.
Siinä tapauksessa jäätte myös perinnöttä.
Vierailija kirjoitti:
Köyhä kun perii, se on kusessa verojen kanssa. Ihan päälakeaan myöten perkele. Siitä kuopasta ei nousta edes Valmetilla. Hallitus tässä taannoin hieman pohdiskeli perintöveron poistoa, mutta eihän siitä tietenkään luovuttu. Orpo vaan luimisteli velmun näköisenä ja Purra kiristeli suupieliään, kun päätös tehtiin. Kuinkas muutenkaan. Mennään vaan sillä vanhalla kohtuuttomalta linjalla, vaikka köyhän perintöverojen kanssa käy niin että eihän se niitä tule ikinä maksamaan. Ulosotossa on sitten se joku puolikin miljoonaa verorästejä, kun tuo onneton kuolee. Tervetuloa hautajaisiin vaan, vouti. Voihan perintöveroa mätkäistä vaikka minkä summan tahansa, mutta valtio ei tule siitä saamaan pennin jeniä ikinä, koska ei ole mitään mistä ottaa. Kumma miten ne kädet on aina siellä tyhjätaskujen taskuilla. Perintövero pitäisi koskea vain niitä, joilla on mistä niitä veroja maksaa. Näkeehän tuon rekistereistä, kellä on niin valtavasti ja kellä ei ole yhtään mitään. Sen mukaan sitten. Jos tietää, että jostain on jotain tulossa ja ei varmasti löydy mitään millä maksaa veroja, niin ainut mikä siinä kohtaa kannattaa, on luopua koko perinnöstä. Parempi kun ei peri yhtään mitään kuin että on sitten lopun ikää ulosotto riippana ja töissä ei sitten kannata käydä, koska ihan kaikki palkat ja lomarahat vietäisi. Kun luopuu perinnöstä, välttyy helvetiltä. Hoitakoon valtio sitten sotkunsa.
Melkoinen perintö, jos pelkät verotkin on puoli miljoonaa. Ottaisin kyllä vastaan, ja maksaisin verot iloisesti.
Mun äiti jutteli jokin aika sitten mulle perinnöstä. Oli kova huoli sisarukseni lapsista, mikä on ihan ok, minä en välitä koko perinnöstä. Mutta mun olis pitänyt varmistaa, että he saavat sitä ja tätä huonekalua ja irtaimistoa. Joo, sisarus on täysi hulttio, eikä siihen voi luottaa mitenkään, mutta en minä ala sen aikuisia penikoita hyysäämään, kun en ole missään tekemisissä niiden kanssa edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole koskaan käynyt tunnustamassa minua ja siskopuoltani lapsikseen, yrittää jättää perinnöttä. Isyydessä ei mitään epäselvyyttä. On vain niin törkeä hullu, että yrittää jättää vielä perinnöttäkin sen jälkeen kun ei ikinä maksanut penniäkään elatusmaksuja.''
Voitte nostaa isyyskanteen isyyden vahvistamiseksi. Se voidaan tehdä jopa isänne kuoleman jälkeen.
Se kannattaa tehdä nyt heti.
Avattu Fairypullo- mun kaverin perheessä- Itse olen ilmoittanut- Ei vastaanottotahtoa perintöön- ei oikeuksia ei velvollisuuksia. Jotenkin haluan näyttää, että tällaisiakin ihmisiä löytyy-
Ollessani noin 12 vanha yksinhuoltajaäitini muutti pois uuden kumppanin kanssa. En halunnut lähteä mukaan niin suku ja sosiaalitantat järjestivät mummoni huoltajaksi että sain käydä koulua tutussa paikassa.
Ollessani armeijassa äitini kuolla kupsahti äkkiseltään 47v ikäisenä ja poliisi otti kumppanin kiinni jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä asiassa. Tiesin että äitini oli vienyt mennessään pöytähopeat (normaalit häälahjat sotien jälkeen) ja ilmoitin kumppanille että haluan ne hopeat ja äidin korut, ja nämä sain ongelmitta. Äidin sormuksista tehtiin heti perään tulevalle vaimolle mieluinen vihkisormus. Äidin kumppani sai pitää tavanomaisen irtaimiston. Jäi äidistä hiukan paska maku suuhun.
Oma isä meni uusin naimisiin ja kun kuolo korjasi kävi ilmi että oli äitipuolen kanssa tehneet molemminpuolisen testamentin, äitipuoli oli varakkaampi ja se omaisuus oli avioehdon suojaama. Yhdessä hankittu omaisuus oli yhteistä mutta testamentista johtuen minun piti vaatia lakiosani joka oli puolet mitä olisin muuten saanut. Jäi faijasta hiukan paska maku suuhun.
Kun tarkemmin asiaa ajattelee niin kyllähän molemmat vanhempani halusivat järjestää oman elämänsä omalla tavallaan kun alkuperäinen perhe ei ollutkaan mitään............