Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?

Ollessani noin 12 vanha yksinhuoltajaäitini muutti pois uuden kumppanin kanssa. En halunnut lähteä mukaan niin suku ja sosiaalitantat järjestivät mummoni huoltajaksi että sain käydä koulua tutussa paikassa.

Ollessani armeijassa äitini kuolla kupsahti äkkiseltään 47v ikäisenä ja poliisi otti kumppanin kiinni jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä asiassa. Tiesin että äitini oli vienyt mennessään pöytähopeat (normaalit häälahjat sotien jälkeen) ja ilmoitin kumppanille että haluan ne hopeat ja äidin korut, ja nämä sain ongelmitta. Äidin sormuksista tehtiin heti perään tulevalle vaimolle mieluinen vihkisormus. Äidin kumppani sai pitää tavanomaisen irtaimiston. Jäi äidistä hiukan paska maku suuhun.

Oma isä meni uusin naimisiin ja kun kuolo korjasi kävi ilmi että oli äitipuolen kanssa tehneet molemminpuolisen testamentin, äitipuoli oli varakkaampi ja se omaisuus oli avioehdon suojaama. Yhdessä hankittu omaisuus oli yhteistä mutta testamentista johtuen minun piti vaatia lakiosani joka oli puolet mitä olisin muuten saanut. Jäi faijasta hiukan paska maku suuhun.

Kun tarkemmin asiaa ajattelee niin kyllähän molemmat vanhempani halusivat järjestää oman elämänsä omalla tavallaan kun alkuperäinen perhe ei ollutkaan mitään............

Kun äitini kuoli, yksi sukulainen oli tekaissut velkakirjan jonka mukaan äitini olisi sille velkaa 50000 euroa. Äidilläni oli ollut 500000 euron omaisuus ja omakotitalo. Miksi se olisi lainannut 50000 euroa sukulaiselta. Poliisi totesi velkakirjan väärennökseksi. Minä sain äidin koko omaisuuden ainoana lapsena, isämme ei halunnut mitään koska pärjäsi elämässä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini kuoli, yksi sukulainen oli tekaissut velkakirjan jonka mukaan äitini olisi sille velkaa 50000 euroa. Äidilläni oli ollut 500000 euron omaisuus ja omakotitalo. Miksi se olisi lainannut 50000 euroa sukulaiselta. Poliisi totesi velkakirjan väärennökseksi. Minä sain äidin koko omaisuuden ainoana lapsena, isämme ei halunnut mitään koska pärjäsi elämässä hyvin.

Joutuiko rikollinen sukulainen vastaamaan teostaan?

Kaveri on ihan sekasin perinnöistä jota saamassa ja miehensä kanssa suunnittelevat jo tavaroiden myyntiä, ilmalämpöpumpun ottamista jostain homeisesta talosta jne..ihmisen todellinen luonne paljastuu kun jotain on saamassa, raha sokasee pahemmin kuin rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on ihan sekasin perinnöistä jota saamassa ja miehensä kanssa suunnittelevat jo tavaroiden myyntiä, ilmalämpöpumpun ottamista jostain homeisesta talosta jne..ihmisen todellinen luonne paljastuu kun jotain on saamassa, raha sokasee pahemmin kuin rakkaus.

Jos kyseessä ei ole läheinen sukulainen, niin aivan ymmärrettävää. Perintöverojen maksamiseen voi joutua myymään tavaroita ja laittaa myyntiin ne, joita ei itse tarvitse.

Klassinen: meitä on 2 tytärtä jotka jakaa äitini ja hänen miehensä perinnön. Siskoni joka oli yh äitimme suosikki aina lapsesta saakka ei ole käynyt edes pikaseen kylässä vanhuksilla kuin ehkä 1x vuodessa viime aikoina vaikka asuuvat n tunnin ajomatkan päässä. Sisko käytti koronaa syynä ettei käynyt kylässä vaikka eihän tuolla hemmetin korvessa mitään koronaa edes ollu muutakuin pahimpaan aikaan silloin kun kaikki paikat suljettiin aluksi varmuuden vuoksi. Kesällä olisi ihan hyvin voinut käydä vähän auttamassa pihahommissa ym, ei käynyt vaikka äidillä särkyi käsi eikä pystynyt oikein mitään tekemään , minä ajoin 480km sivunsa auttamaan varmaan 5-6 x vuodessa. Minulle oli itsedtään selvyys että vuorotellen olis käyty auttamassa esim siivouksissa pihatöissä ym. Ei, siskoni ei edes soita ja kysy miten he voivat ja tarvitsevatko apua. Joskus kysyin ihan vit...uillessani siskoltani 2-3kk välein että onko hän käynyt auttamassa maalla, ei ollut. Kysyin myös mutsilta onko sisko käynyt tai soittanut, ei ollut. Mutta äiti siitä huolimatta kehuu minulle siskoani ja hänen miestään ja käänsi sen kiireen piikkin etteivät käy, siis what, 2 keski-ikäistä keskenään asuvaa joilla ei oo ees mitään harrastuksia eivätkä käy koskaan missään. Huokaus.

Kun maalla piti jotain tehdä (kun vanhukset oli elossa vielä)  niin minä organisoin talkoot, ruoat, juomat, mitä pitä tehdä ym ym, sisko miehensä kanssa tuli kyllä paikalle ja mies teki raskaimpia puunkaato ym töitä, siskoni +satakiloisena lähinnä keitti kahvia ja kattoi pöytää, ehkä pisti astioita koneeseen sen jälkeen ja katseli ulkona päältä kun muut teki työt. Ja sittenhän heidän pitikin jo rueta lähtemään kotiin ja minulle & vanhuksille jäi jälkityöt. 

Mutta ensimmäisenä oli perinnönjaolla varmistamassa että hän saa joka ikisen euron ja muun omaisuuden mikä irti lähtee. 

Tee poliisi ilmoitus.Ei kuolinpesästä saa viedä mitään ennen perunkirjoituksia. Rikos. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on ihan sekasin perinnöistä jota saamassa ja miehensä kanssa suunnittelevat jo tavaroiden myyntiä, ilmalämpöpumpun ottamista jostain homeisesta talosta jne..ihmisen todellinen luonne paljastuu kun jotain on saamassa, raha sokasee pahemmin kuin rakkaus.

Ja kateellisuus siitä että joku tuttu saa jotain ilmaiseksi sokaisee jokaisen. 

Mulla eräs tuttu on jo moneen kertaan yrittänyt utsia mun perintöjä ja sitä vituttaa silmin nähden kun vihjaan ihan piruuttani että no ihan mukavastihan sieltä on pesämunaa ja kiinteää omaosuutta tulollaan. Vaikken siis edes tiedä saanko juuri mitään koska en ole toisen heistä rintaperillinen ja mutsi ei kai omista juuri mitään.  

Kuolinpesää ei jaeta ennen perunkirjoitusta. Eli kaikki kama pysyy, kunnes sitten ne jaetaan osallisten kesken. Ketään ei ei päästetä "siivoamaan" itsekseen. Siinä saattaa sattumatla löytyvä testementtikin kadota...
Toinen tärkeä asia on pitää etäällä kaikki sivulliset joilla ei ole perintöoikeutta eikä heitä ole mahdollisessa testamentissa mainittu. Perillisten eksät ja nyksät ovat kaikkein ahnaimpia kahmijoita.