Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Ukkini erosi mummostani aikoinaan .Ukki sai mummon runsaansta omaisuudesta tietenkin puolet ja myös lapset kontoilleen. Ukki meni uusiin naimisiin ja uusi vaimo adoptoi ukin lapset sekä pyöräytti vielä yhden lapsen lisää.
Ukin kuoltua omaisuus siirtyi uudelle vaimolle, joka sitten tarkkaan testamenttasi kaiken omalle pojalleen. Adoptoimansa ukin lapset jäivät ilman mitään. Tarinaa ei ole tarkkaan haluttu meille jälkeläisille kertoa, mutta ilman jääneet lapset eivät halunneet riitauttaa testamenttia. Olihan heillä oma, mutta vieras biologinen äiti jättämättä muhkean perinnön joka tapauksessa.
Törkein osuus kyseisessä testamentissa oli selkokielinen osuus, jossa ukin uusin vaimo tiukasti kielsi oman poikansa vaimoa saamasta mitään. Etteikö se asia olisi ollut kaikille selvää muutenkin, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt miten niin reilu mukava ja kaikin tavoin herttainen ihminen joutuu testamentissa moisen ilkeyden kohteeksi. Koko testamentti
Puoliso ei peri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat 1970-luvulla, isä löysi uuden parikymmentä itseään nuoremman vaimon. Tämä ei koskaan sietänyt meitä isän lapsia, vaan oli jopa vuosikausia kokonaan puhumatta meille - aikamoista käytöstä alle kymmenvuotiaita lapsia kohtaan!
Kun isäni kymmenen vuotta sitten kuoli, marssi tuore leski heti seuraavana päivänä asianajajan puheille järjestämään isän koko omaisuuden itselleen. Otti jopa auton, vaikka ainakin se olisi oikeasti pitänyt osittaa ja lesken maksaa autosta osuus meille isän lapsille.
Hautajaisiin leski oli kutsunut koko sukunsa ja ylikin, jopa jonkun siskonsa ex-miehen. Isän puolelta ei ketään muita kuin lapset. Muistotilaisuudessa leski käänsi selkänsä meille lapsille ja kutsui vain sukunsa kylään isän maksamaan taloon - leski oli työskennellyt vain muutaman kuukauden vuodessa puutarhurina, kun taas isä oli vuosikymmeniä tehtaassa.
Siellä oli sitten joku siskon poika, nelikympp
Leski ei saa ottaa yhtään mitään. Leski saa jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, aivan kaikki muu menee rintaperillisille.
No meillä perinnönjaossa oli paljon arvokastakin tavaraa. Siis pakettiauton verran. Jaoimme näitä sisarusten kesken sulle-mulle- tyyliin eli että kaikki sai mikä kiinnosti. Jako oli sitten sillä selvä. Arvoja ei laskettu, meni tunteella.
Vuosia (!) myöhemmin yksi sisarus alkoi kyselemään tiettyjen arvokkaiden tavaroiden perään, sellaisia joita oli jaettu minulle. En siinä korvaani lotkauttanut, kun alkoi tivaamaan niin en sanonut että ne on minulla.
Kaiveli vielä kymmenen vuoden päästä jotain jostain löytyneitä yli jääneitä perintölaatikoita että missä ne on. Istuin sohvalla ja olin hiljaa. Ihmettelin vaan että hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole koskaan käynyt tunnustamassa minua ja siskopuoltani lapsikseen, yrittää jättää perinnöttä. Isyydessä ei mitään epäselvyyttä. On vain niin törkeä hullu, että yrittää jättää vielä perinnöttäkin sen jälkeen kun ei ikinä maksanut penniäkään elatusmaksuja.
Voi kyllä vaatia perintö-osuuttasi, kun hän kuolee. Ota asianajajaan yhteyttä. Isyys kyllä näkyy virkatodistuksesta.
Ei tietenkään näy virkatodistuksessa, jos isä ei ole tunnustanut.
Täytyy olla virallinen tunnustus, joka sitten merkitään virkatodistukseen. Näin se on.
lipputanko ja fairypullo veivät pois mun kaverin perintötalosta, vaikka saivat metsääää ja järjellisempi perintö kuin jätti saneeraus wanha talo. ja niin lattiakuivain suihkusta. varakkaat akateemiset joilla nykytalot ja hyvin toimeentulevia. yksi tuoli keskelle lattiaa jättivät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tää nyt on tiedossa, että <20000€ perinnöstä ei mene veroa, mutta sitten kun aletaan periä asuntoa muuttotappiokunnasta, niin sitten katellaan. Aika karuja kertomuksia on, kuinka huonosti perintöjen kanssa on käynyt."
No ei niiden asuntojen ja talojen arvo siellä muuttotappiokunnassa kummoinen ole. Perukirjaan kun merkitään nimenomaan se käypä todellinen myyntiarvo, ei mitään kiinteistönvälittäjän toivotaan toivotaan arvoa.
Jos on yhtään enempää perijöitä niin ei menne välttämättä jokaisen osuus edes tuon 20 tuhannen yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tytär pisti lesken, äitinsä, maksamaan jakamattoman kuolinpesän kulut, mutta samalla ylipuhuu tätä luopumaan isän perinnöstä. "
Eihän tuossa ole äidille mitään perintöä tulossa koska on lapsia eli siis rintaperillisiä. Äiti ei edes ole kuolinpesän osakas.
Leski on kuolinpesän osakas.
Leski EI OLE kuolinpesän osakas, jos perittävällä on rintaperillisiä eli lapsia tai heidän lapsiaan. Jos lesken oma varallisuus on pienempi kuin kuolleen puolison, voi leski vaatia tasinkoa, jolla tasataan lesken ja kuoilleen puolision varallisuus.
Leski ON kuolinpesän osakas, vaikka olisikin rintaperillisiä. Leski ON kuolinpesän osakas, vaikka ei saisikaan tasinkoa, tai perisi puolisoltaan omaisuutta.
Leski on kuolinpesän osakas siihen saakka kunnes tasinko on maksettu. Sen jälkeen ei ole jos ei sitten testamentin kautta saa muuta.
https://www.fine.fi/oppaat/julkaisu/pankki-ja-vakuutusasiat-kuolinpesas…
"Mikäli vainajalla on rintaperillisiä, leski on kuolinpesän osakas siihen saakka, kun kuolinpesän ja lesken välillä toimitetaan ositus, jolla määritellään lesken avio-oikeuteen perustuva osuus puolisoiden omaisuudesta. Jos leski on yleistestamentinsaaja, jatkaa hän osituksenkin jälkeen pesän osakkaana."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perittävää ei jäänyt vanhemmalta paljoa (alle sen että olisi mennyt perintöveroa) joten periaatteessa päästiin helpolla, mutta yksi juoppo ja hyvin ahne kuolinpesän osakas kokee vuosia myöhemminkin tulleensa huijatuksi ja säännöllisin väliajoin uhkaa edelleen haastaa meitä muita oikeuteen 🥴
""Tää nyt on tiedossa, että <20000€ perinnöstä ei mene veroa, mutta sitten kun aletaan periä asuntoa muuttotappiokunnasta, niin sitten katellaan. Aika karuja kertomuksia on, kuinka huonosti perintöjen kanssa on käynyt."
Noiden muuttotappiokunnan asuntojen ja talojen suurin ongelma ei ole verot (jotka usein lopulta aika pienet) vaan se että niissä juoksee kaikki erilaiset kulut koko ajan vaikka myyntiajat voivat olla vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakiosan saat tietenkin mutta muista vaatia sitä sitten perukirjassa. Se ei tule automaattisesti. Hyvää jatkoa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Kun sekä äiti että isä muutaman vuoden välein kuoli, molempien kuoltua piti maksaa valtiolle useampi kymppitonni rahaa. Perinnöstä, mihin kuuluva omaisuus oli jo moneen kertaan verotettu. Äidiltä jääneessä perinnössä oli mukana kolme vuotta aiemmin kuolleen enon perintö. Äiti maksoi silloin perintöveron (enolla ei ollut muita perillisiä kuin sisko). Nyt samasta omaisuudesta piti taas maksaa uusi perintövero. Ei ole rajaa valtion ahneudella.
Vaikka perintöveroa olisi maksettu miten paljon vaan, se on uusi tulo viimeiselle perijälle. Tuloista täytyy siis maksaa veroa.. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnön pitäisi aina mennä suoraan valtiolle. Perinnöt pitäisi jakaa siten, että maailman varallisuuserot tasoittuisivat. Rikkaat eivät ole ansainneet perintöä.
Kokoomuslaiset sukulaiset veivät tuhkan mummon takasta. Pökäleet jäivät kun oli talvi ja huussin alus jäässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi sisaret kinastelevat keskenään vanhempiensa omaisuudesta.
Älkää hankkiko ikinä kahta enempää lapsia, niin niiden ei tarvitse koskaan perinnönjaossa tapella toistensa kanssa
Minulla on kolme aikuista lasta, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään. En aio jättää juuri mitään kiinteää omaisuutta jälkeeni, pelkkää finanssivarallisuutta. Eipähän tarvitse tapella. Kesäpaikan, joka ei oikein ketään näistä kiinnosta, olen yhtiöittänyt kun se muodostuu useammasta tilasta. Voivat sitten kukin periä yhtiön osakkeita ja järjestellä asiat miten huvittaa. Omasta asunnosta aion luopua hyvissä ajoin ja muuttaa vuokralle. Perinnönjako on helppoa, kun on vain vähän kiinteää omaisuutta.
Mikä on muuten mieles
Mikä on muuten mielestämi hyvissä ajoin? Itse olen 55 js tein tuon 4 vu
Olen eri, mutta olen suunnitellut luopua omasta viimeistään 75v. Saan kämpän maksetuksi aiemmin, mutta siitä saadulla summalla pystyn kustantamaan vuokran/omistusoikeusvastikkeen seuraavat 10 vuotta. Sitten on aika sanoa goodbye, tai jatkaa sijoituksilla/halvassa yksiössä/ekassa laitoksessa joka huolii.
Pieni eläke tulossa
AIka kova luotto sinulla, että pysyt terveenä pystyäksesi tekemään tuon 75-vuotiaana.
Täällä on aamun jälkeen hekumoitu kaikista väärinkäsityksistä suurimmalla (eli että avioleskelle päätyvässä omaisuuserässä olisi tyypillisimmässä tilanteessa (yhteisiä lapsia eikä avioehtosopimusta) kyse edes osittain jäämistösaannosta), adoptiolapsen sisältymisestä poikkeuksetta perillispiiriin, perinnöttömäksi tekemisen väitetystä mahdottomuudesta sekä etenkin lesken osakkuudesta ensinnä kuolleen puolison kuolinpesässä, joka on olennaisesti monimuotoisempi kysymys kuin dikotominen kyllä/ei.
Ei maallikko näistä voi tietenkään mitään syvällistä ymmärtää, kun siihen ei pysty muihin oikeudenaloihin erikoistunut juristikaan, jonka tietämys on jäänyt vuosikymmenten takaiseen perhe- ja jäämistöoikeuden aineopintotenttiin. Äärimmäisissä tapauksissa jopa oikeusneuvokset joutuvat äänestämään jostakin (sinänsä usein kasuistisesta) detaljista.
Ammattilaisen laatima ja laadituttajansa asianmukaisesti ajantasaistama testamentti maksaa, kyllä. Tyypillisesti aivan epäolennaisen summan suhteessa siitä saatavaan hyötyyn, joka ennen kaikkea ilmenee viimeistään siinä vaiheessa, kun riidanhaluisten osallisten konsultoima lakimies kertoo heille, että testamentin laatija osasi työnsä ja ettei ole mitään järkeä lähteä testamenttia moittimaan. Toki riittävän riidanhaluinen tampio löytää aina jonkun epätoivoisen asiamiehen, jota ei liikaa häiritse oman ammatillisen maineensa tärveltyminen. Tämä ei onneksi tuota rahallista haittaa vastapuolelle, vaikka oikeudenkäynnin osalliseksi joutuminen on toki onnettomuus jokseenkin kaikissa tapauksissa.
- aamuinen juristi uudelleen
Äidin vanhin sisko äidin äidin kuoltua ilmoitti muille siskoille tekstiviestillä mitä ottaa, koska hänellä omasta mielestään oli "vanhimman oikeus".
Kai sinä tajuat että äitisi siskot eivät ole perillisiä, vaan sinä olet ja sisarukseni.
Ajat oli ennen toiset. Isopappa oli nykyrahassa mitattuna miljonääri, metsää oli erinomaisilta paikolta satoja hehtaareja jne. Pojat sai perinnöksi ne sadat hehtaarit ja mummo sai kälyisen pikkupalstan. Poikien puolen suku on varakasta, tyttöjen köyhempää. Pahalta tuntui kuinka mummo jäi ilman rikkauksia
Vierailija kirjoitti:
Perittävää ei jäänyt vanhemmalta paljoa (alle sen että olisi mennyt perintöveroa) joten periaatteessa päästiin helpolla, mutta yksi juoppo ja hyvin ahne kuolinpesän osakas kokee vuosia myöhemminkin tulleensa huijatuksi ja säännöllisin väliajoin uhkaa edelleen haastaa meitä muita oikeuteen 🥴
Anna haastaa
Alue: Aihe vapaa
Juuri noin. Älä anna omaa osuuttasi pois. Olet aivan saman arvoinen perillinen kuin sisaruksesi ja oikeutettu vanhempiesi perintöön. Jos vanhemmat ovat tehneet testamentin vain sisaruksillesi olet siinäkin tapauksessa oikeutettu saamaan puolet siitä mikä olisi perintökaaren mukaisesti sinulle muuten tullut. Sitä kutsutaan lakiosuudeksi.
Esimerkki: Perintö 300, kolmelle (3) perilliselle jokaiselle 100. Mutta jos on testamentti kahdelle sisarukselle, jako on kahdelle 125 ja sinulle 50, eli puolet rintaperillisen perintöosuudesta.
Älkää antako kenenkään pelotella itseänne vaan vaatikaa oikeutta.