Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Meillä on ainakin lokkeja ja ahneita sisaruksia suku pullollaan. Mikään ei riitä, aina ollaan odottamassa jotain perintöä tai sitten lainaamassa, käyttämässä toisten omaisuutta.
Ihan niin kuin muutama normisti käyttäytyvä ja ei ahne (kiltti) ihminen olisi näille muille velkaa jotain.
En ole kovasti tästä syystä tekemisissä sukulaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjoituksia kannattaa tehdä elämän aikana ja antaa ennakkoperintöä. Kaikilla perillisillä on lakiosuus. Ketään ei suomen lain mukaan voi jättää perinnöttä.
Mummelin kuoltua tytär joka oli katkaissut välit muihin 10v aiemmin ilmestyi haaskalintuna paikalle vaatimaan perinnöstä lakiosuutensa, vaikka mummeli oli rajannut kyseisen tyttären pois testamentissaan. Kyseinen tytär ei toki osallistunut asunnon ym tyhjentämiseen, mutta raha kyllä kelpasi. Siinä sitten toinen tytär ja tämän lapset käyttivät kuukauden verran illat ja viikonloput asunnon tyhjentämiseen, kamojen kierrätykseen ja hoitivat lopulta myös asunnon myyntiin liittyvät asiat ja loppusiivouksen. Mitään muuta yhteydenpitoa ei tytärtenkään kesken ole ollut sen jälkeenkään, mutta eiköhän haaskalintu taas ilmesty paikalle jos siskonsa kuolee ennen häntä itseään. :)
Vierailija kirjoitti:
Mummelin kuoltua tytär joka oli katkaissut välit muihin 10v aiemmin ilmestyi haaskalintuna paikalle vaatimaan perinnöstä lakiosuutensa, vaikka mummeli oli rajannut kyseisen tyttären pois testamentissaan. Kyseinen tytär ei toki osallistunut asunnon ym tyhjentämiseen, mutta raha kyllä kelpasi. Siinä sitten toinen tytär ja tämän lapset käyttivät kuukauden verran illat ja viikonloput asunnon tyhjentämiseen, kamojen kierrätykseen ja hoitivat lopulta myös asunnon myyntiin liittyvät asiat ja loppusiivouksen. Mitään muuta yhteydenpitoa ei tytärtenkään kesken ole ollut sen jälkeenkään, mutta eiköhän haaskalintu taas ilmesty paikalle jos siskonsa kuolee ennen häntä itseään. :)
Eihän hän siskoaan peri kun siskolla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mummelin kuoltua tytär joka oli katkaissut välit muihin 10v aiemmin ilmestyi haaskalintuna paikalle vaatimaan perinnöstä lakiosuutensa, vaikka mummeli oli rajannut kyseisen tyttären pois testamentissaan. Kyseinen tytär ei toki osallistunut asunnon ym tyhjentämiseen, mutta raha kyllä kelpasi. Siinä sitten toinen tytär ja tämän lapset käyttivät kuukauden verran illat ja viikonloput asunnon tyhjentämiseen, kamojen kierrätykseen ja hoitivat lopulta myös asunnon myyntiin liittyvät asiat ja loppusiivouksen. Mitään muuta yhteydenpitoa ei tytärtenkään kesken ole ollut sen jälkeenkään, mutta eiköhän haaskalintu taas ilmesty paikalle jos siskonsa kuolee ennen häntä itseään. :)
Kai siihen on syy, ettei ole ollut yhteyksissä. Rintaperillisiä ei voi jättää perinnöttömäksi kuin erittäin painavasta syystä. Eli tämä haaskalinnut oli oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummelin kuoltua tytär joka oli katkaissut välit muihin 10v aiemmin ilmestyi haaskalintuna paikalle vaatimaan perinnöstä lakiosuutensa, vaikka mummeli oli rajannut kyseisen tyttären pois testamentissaan. Kyseinen tytär ei toki osallistunut asunnon ym tyhjentämiseen, mutta raha kyllä kelpasi. Siinä sitten toinen tytär ja tämän lapset käyttivät kuukauden verran illat ja viikonloput asunnon tyhjentämiseen, kamojen kierrätykseen ja hoitivat lopulta myös asunnon myyntiin liittyvät asiat ja loppusiivouksen. Mitään muuta yhteydenpitoa ei tytärtenkään kesken ole ollut sen jälkeenkään, mutta eiköhän haaskalintu taas ilmesty paikalle jos siskonsa kuolee ennen häntä itseään. :)
Kai siihen on syy, ettei ole ollut yhteyksissä. Rintaperillisiä ei voi jättää perinnöttömäksi kuin erittäin painavasta syystä. Eli tämä haaskalinnut oli oikeassa.
. . .haaskalintu. .
Onko adoptiolapsella vielä oikeus biovanhempiensa perintöön? Minusta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan jo kirjoittanutkin tästä, kun lähes sokealla mummolla alkekirjoitutettiin testamentti, jossa hän testamenttaa yhden kerrostaloasunnon eräälle lapsenlapselleen. Ihan laillisesti meni, mutta. . .
Vierailija kirjoitti:
Onko adoptiolapsella vielä oikeus biovanhempiensa perintöön? Minusta ei.
On, jos adoptio on tapahtunut ennen 1.1.1980.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko adoptiolapsella vielä oikeus biovanhempiensa perintöön? Minusta ei.
On, jos adoptio on tapahtunut ennen 1.1.1980.
Kiitos vastauksesta.
Näitä lukiessa kiitän onneani siitä että olen ainoa lapsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-Suomessa lestadiolaiset nylkivät putipuhtaaksi kuolinvuoteellaan makaavan isoäitini isän. "Joudut helvettiin jos et laita nimeäsi tähän paperiin."
Tätä jatkui päiviä. He eivät päästäneet sukulaisia lähellekään, ei edes vaimoa.
Perillisille ei jäänyt muuta kuin velat.
Ukkelin kuoltua lestapaskantajista ei sitten näkynyt enää vilaustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla asui naapurissa yksinäinen mies. Hän oli tosi ystävällinen, mutta kukaan ei koskaan käynyt hänen luonaan. Puhuikin tästä joskus. Hän sai yhtenä päivänä sairaskohtauksen pihalla ja menehtyi siihen.
Kaksi päivää tämän jälkeen asunnolle saapui wt-tyyppejä, oletan että olivat tämän miehen lapsia. He käyttäytyivät kuin siat ja kyselivät asuntojen hintatasoa. Olivat innoissaan, iloisia. Möivät sitten asunnon. Teki mieli kysyä että ette sitten käyneet miestä katsomassa, vaikka oli ystävällinen kuin mikä ja yksinäinen.
Ehei. Tupakka paloi ja tatuoinnit vilkkui. Mutta saivat isänsä omaisuuden myytyä. Liekö juoneet ja tuhlanneet kaikki samantien. Todennäköisesti.
Lapset perivät vanhempansa ja jos ei ole lapsia ja testamenttia, niin sisarukset perivät ja jos ei ole sisarukset enää elossa, perintö menee sisarusten lapsille. Me emme tiedä, miksi tämä ystävällinen naapuri oli jäänyt yksin. Asui meilläkin naapurissa kiltti vanha setä, oikea alueen kunniavanhus, joka oli aiemmin pahoinpidellyt vaimonsa invalidiksi, niin että tämä oli loppuelämänsä jossakin palvelutalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko adoptiolapsella vielä oikeus biovanhempiensa perintöön? Minusta ei.
On, jos adoptio on tapahtunut ennen 1.1.1980.
Kiitos vastauksesta.
Riippuu adoption ajankohdasta, biovanhemman kuolinhetkestä ja siitä, että onko heikko adoptio siirretty vahvan adoption alle.
Vierailija kirjoitti:
Keski-Suomessa lestadiolaiset nylkivät putipuhtaaksi kuolinvuoteellaan makaavan isoäitini isän. "Joudut helvettiin jos et laita nimeäsi tähän paperiin."
Tätä jatkui päiviä. He eivät päästäneet sukulaisia lähellekään, ei edes vaimoa.
Perillisille ei jäänyt muuta kuin velat.
Ukkelin kuoltua lestapaskantajista ei sitten näkynyt enää vilaustakaan.
Tämä on mahdottomuus tapahtua.
Miksi ette panneet vastaan jos totta.
Teimme mieheni kanssa aikoinaan keskinäisen testamentin, jossa myös suljimme lastemme mahdolliset aviopuolisot pois.
moi
Ei tapahtunut suoraan minulle mutta kerron. Eräs sukulainen alkoi känistä jostain vanhoista lainantakauksista 30 vuoden takaa. Taatusti oli maksettu takaisin. Muut perinnön jakajat sanoivat että nyt riittää tästä aiheesta, jaetaan se perintö ja jatketaan elämää. Näin tapahtuikin.
Asiat kannattaa sopia ajoissa ja keksustella. Tehdä testamentit ja avioehdot.
Ei ehkä törkein, mutta julma muistutus siitä, miten tietyt asiat eivät vaan muutu:
Kun toinen vanhemmistani kuoli, yksi meistä sisaruksista varasti häneltä omaisuutta. Kiitos Suomen lepsun lainsäädännön, mitään ei ollut tehtävissä vaikka kaikki tiesivät pelin hengen, ja lakimies neuvoi sovittelemaan, jotta perunkirjat saataisiin edes tehtyä (varas oli epäluotettava narkkari). Näin tehtiin, omaisuus saatiin jaettua, ja tuo narkkari katosi omille teilleen.
15 vuotta myöhemmin olin setvimässä lakiasioita hänen kuolemaansa liittyen, kun leskensä toi ilmi vanhemmaltani varastetun omaisuuden- sen oli kuulemma joku "kaveri" varastanut eteenpäin. :D
Ihmisen ahneudella ei ole rajoja.
Oon kyllä nähny paljon kauheita asioita mikään ei yllätä. Isovanhempani olivat varakkaita. Onhan tää kaikki johtanut siihen ettei meillä serkuilla ole enää minkäänlaiset välit. Joillain olemattomat, jokunen hassu esittää kaveria, kuten minä yhden serkun kaa mut sekin loppuu kun sille tuli miljoonaperintö täysin huijaamalla. Isovanhemmat kuolleet aikoja sitten mut oli vaan yks maa-alue realisoimatta. Meni vaan yhdelle haaralle, vaik tiedän ettei se ollut isoisän viimeinen tahto. Eräs on vaan vuosien saatossa kieroillut sen itselleen.