Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Ukkini erosi mummostani aikoinaan .Ukki sai mummon runsaansta omaisuudesta tietenkin puolet ja myös lapset kontoilleen. Ukki meni uusiin naimisiin ja uusi vaimo adoptoi ukin lapset sekä pyöräytti vielä yhden lapsen lisää.
Ukin kuoltua omaisuus siirtyi uudelle vaimolle, joka sitten tarkkaan testamenttasi kaiken omalle pojalleen. Adoptoimansa ukin lapset jäivät ilman mitään. Tarinaa ei ole tarkkaan haluttu meille jälkeläisille kertoa, mutta ilman jääneet lapset eivät halunneet riitauttaa testamenttia. Olihan heillä oma, mutta vieras biologinen äiti jättämättä muhkean perinnön joka tapauksessa.
Törkein osuus kyseisessä testamentissa oli selkokielinen osuus, jossa ukin uusin vaimo tiukasti kielsi oman poikansa vaimoa saamasta mitään. Etteikö se asia olisi ollut kaikille selvää muutenkin, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt miten niin reilu mukava ja kaikin tavoin herttainen ihminen joutuu testamentissa moisen ilkeyden kohteeksi. Koko testamentti oli pullollaan katkeran ihmisen vuodatuksia, epäasiallisuuksia ja jotka pankki oli sitten testamentiksi koostanut.
Testamentti pitäisi laittaa kehyksiin malliksi, miten haudan takaa voi olla vielä tosi hankala.Juttuja riittäisi muitakin, mutta jätetään nyt tämä tänne
Juttuja kyllä. Tositarinoita ei. Et taida tietää, miten perintökaari ja testamentti toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla asui naapurissa yksinäinen mies. Hän oli tosi ystävällinen, mutta kukaan ei koskaan käynyt hänen luonaan. Puhuikin tästä joskus. Hän sai yhtenä päivänä sairaskohtauksen pihalla ja menehtyi siihen.
Kaksi päivää tämän jälkeen asunnolle saapui wt-tyyppejä, oletan että olivat tämän miehen lapsia. He käyttäytyivät kuin siat ja kyselivät asuntojen hintatasoa. Olivat innoissaan, iloisia. Möivät sitten asunnon. Teki mieli kysyä että ette sitten käyneet miestä katsomassa, vaikka oli ystävällinen kuin mikä ja yksinäinen.
Ehei. Tupakka paloi ja tatuoinnit vilkkui. Mutta saivat isänsä omaisuuden myytyä. Liekö juoneet ja tuhlanneet kaikki samantien. Todennäköisesti.
Hoivakodit ovat pullollaan vanhuksia joilla ei muka ole omaisia. Mutta kun kuolema koittaa niin kas, omaisia löytyy heti, perinnön toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Yllättävän usein vanhemmat pitävät jostakin lapsestaan enemmän kuin toisista, ja haluavat suosia tätä. Riitoja ja kaunaahan siitä sitten syntyy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Yllättävän usein vanhemmat pitävät jostakin lapsestaan enemmän kuin toisista, ja haluavat suosia tätä. Riitoja ja kaunaahan siitä sitten syntyy...
Aina ihmissuhteissa on niin, että yksi on rakkaampi kuin toinen. Vaikka muuta hymistellään ääneen, että kaikki ovat muka yhtä rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pointti oli siinä etten tiennyt missä hän on. Kerroin kyllä tekstissäni, ettei kukaan sukulaisista saanut tietoa, missä hän on.
Maistraatista saa osoitetiedot. Tai mikä DVV nykyään lieneekään.
Vierailija kirjoitti:
Hoivakodit ovat pullollaan vanhuksia joilla ei muka ole omaisia. Mutta kun kuolema koittaa niin kas, omaisia löytyy heti, perinnön toivossa.
Mistä nää tarinat tulee näistä mummoista, joita ei käydä katsomassa? Toki varmaan harvemmin, jos asuvat kaukana, mutta kyllä omassa suvussa ja miehen suvussa on käyty katsomassa säännöllisesti. Esim. isoisäni uupui hoitamaan isoäitiäni ja kävi 2krt/pv kahden vuoden ajan kunnes mummu kuoli. Ihan tasan kahdesti päivässä istui syöttömässä hitaasti syövää puolisoa. Ei edes veteraanikuntoutukseen voinut mennä, koska oli tämä velvollisuus. Ei suostunut jättämään yhtään kertaa väliin. Ja jos tässä vielä oli puoliso kyseessä, niin esim. anoppini oli hoitokodissa viimeiset neljä vuotta ja joka lauantai mieheni meni katsomaan. Hänen veljensä kävivät myös kerran viikossa, oli sovittu päivät. Vaikka anoppi ei ketään enää lopussa edes tuntenut. Työkaverini kävi joka päivä katsomassa isäänsä töiden jälkeen ja ne jäi väliin vain muutaman matkan aikana jne. Yksi työkaveri on hoivannut niin paljon ikääntyneitä vanhempiaan, että on lopettanut elämästä jo muuten. Ja jatkuu edelleen, vaikka vanhemmat on hoitokodissa. Siellä tuo käy päivittäin kyttäämässä, että varmasti hoidetaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näitä pn nähty tapellaan åerikunnan kanssa rätalon ylläpidosta niin kain ettei talosta ole mitään jäljellä jonka jälkeen tapellaan kuka hoitaa jäljet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakodit ovat pullollaan vanhuksia joilla ei muka ole omaisia. Mutta kun kuolema koittaa niin kas, omaisia löytyy heti, perinnön toivossa.
Mistä nää tarinat tulee näistä mummoista, joita ei käydä katsomassa? Toki varmaan harvemmin, jos asuvat kaukana, mutta kyllä omassa suvussa ja miehen suvussa on käyty katsomassa säännöllisesti. Esim. isoisäni uupui hoitamaan isoäitiäni ja kävi 2krt/pv kahden vuoden ajan kunnes mummu kuoli. Ihan tasan kahdesti päivässä istui syöttömässä hitaasti syövää puolisoa. Ei edes veteraanikuntoutukseen voinut mennä, koska oli tämä velvollisuus. Ei suostunut jättämään yhtään kertaa väliin. Ja jos tässä vielä oli puoliso kyseessä, niin esim. anoppini oli hoitokodissa viimeiset neljä vuotta ja joka lauantai mieheni meni katsomaan. Hänen veljensä kävivät myös kerran viikossa, oli sovittu päivät. Vaikka anoppi ei ketään enää lopussa edes tuntenut. Työkaverini kävi joka päivä katsomassa isäänsä töiden jälkeen ja ne jäi väliin vain muutaman matkan aikana jne. Yksi työkaveri on hoivannut niin paljon ikääntyneitä vanhempiaan, että on lopettanut elämästä jo muuten. Ja jatkuu edelleen, vaikka vanhemmat on hoitokodissa. Siellä tuo käy päivittäin kyttäämässä, että varmasti hoidetaan hyvin.
Meillä ainakin on käyty. Lokki (lue:korppikotka) täti valittaa facessa ettei kukaan meistä käy katsomassa äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää kritisoida kenenkään kirjoitustyyliä, mutta ketjussa on uskomattoman monta viestiä, jotka ovat niin sekavasti kirjoitettuja, ettei voi ymmärtää mitä on ajettu takaa.
Se jaksaa aina ihmetyttää, miten tavallisista ja kilteistäkin ihmisistä muodostuu ihan täysiä porsaita, kun on rahasta ja arvo-omaisuudesta kyse. Yhtäkkiä välit tärkeisiinkin ihmisiin muuttuu toisarvoisiksi rahan rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakodit ovat pullollaan vanhuksia joilla ei muka ole omaisia. Mutta kun kuolema koittaa niin kas, omaisia löytyy heti, perinnön toivossa.
Mistä nää tarinat tulee näistä mummoista, joita ei käydä katsomassa? Toki varmaan harvemmin, jos asuvat kaukana, mutta kyllä omassa suvussa ja miehen suvussa on käyty katsomassa säännöllisesti. Esim. isoisäni uupui hoitamaan isoäitiäni ja kävi 2krt/pv kahden vuoden ajan kunnes mummu kuoli. Ihan tasan kahdesti päivässä istui syöttömässä hitaasti syövää puolisoa. Ei edes veteraanikuntoutukseen voinut mennä, koska oli tämä velvollisuus. Ei suostunut jättämään yhtään kertaa väliin. Ja jos tässä vielä oli puoliso kyseessä, niin esim. anoppini oli hoitokodissa viimeiset neljä vuotta ja joka lauantai mieheni meni katsomaan. Hänen veljensä kävivät myös kerran viikossa, oli sovittu päivät. Vaikka anoppi ei ketään enää lopussa edes tuntenut. Työkaverini kävi joka päivä katsomassa isäänsä töiden jälkeen ja ne jäi väliin vain muutaman matkan aikana jne. Yksi työkaveri on hoivannut niin paljon ikääntyneitä vanhempiaan, että on lopettanut elämästä jo muuten. Ja jatkuu edelleen, vaikka vanhemmat on hoitokodissa. Siellä tuo käy päivittäin kyttäämässä, että varmasti hoidetaan hyvin.
Jep... Eli jos jotain ei ole tapahtunut sinulle, niin sitä ei tapahdu kenellekään??
Vierailija kirjoitti:
Se jaksaa aina ihmetyttää, miten tavallisista ja kilteistäkin ihmisistä muodostuu ihan täysiä porsaita, kun on rahasta ja arvo-omaisuudesta kyse. Yhtäkkiä välit tärkeisiinkin ihmisiin muuttuu toisarvoisiksi rahan rinnalla.
Niin, eikä aina tarvitse olla kyse edes ARVO-omaisuudesta. Riidan saa aikaiseksi ihan vaikka haarukasta tai kahvikupista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakodit ovat pullollaan vanhuksia joilla ei muka ole omaisia. Mutta kun kuolema koittaa niin kas, omaisia löytyy heti, perinnön toivossa.
Mistä nää tarinat tulee näistä mummoista, joita ei käydä katsomassa? Toki varmaan harvemmin, jos asuvat kaukana, mutta kyllä omassa suvussa ja miehen suvussa on käyty katsomassa säännöllisesti. Esim. isoisäni uupui hoitamaan isoäitiäni ja kävi 2krt/pv kahden vuoden ajan kunnes mummu kuoli. Ihan tasan kahdesti päivässä istui syöttömässä hitaasti syövää puolisoa. Ei edes veteraanikuntoutukseen voinut mennä, koska oli tämä velvollisuus. Ei suostunut jättämään yhtään kertaa väliin. Ja jos tässä vielä oli puoliso kyseessä, niin esim. anoppini oli hoitokodissa viimeiset neljä vuotta ja joka lauantai mieheni meni katsomaan. Hänen veljensä kävivät myös kerran viikossa, oli sovittu päivät. Vaikka anoppi ei ketään enää lopussa edes tuntenut. Työkaverini kävi joka päivä katsomassa isäänsä töiden jälkeen ja ne jäi väliin vain muutaman matkan aikana jne. Yksi työkaveri on hoivannut niin paljon ikääntyneitä vanhempiaan, että on lopettanut elämästä jo muuten. Ja jatkuu edelleen, vaikka vanhemmat on hoitokodissa. Siellä tuo käy päivittäin kyttäämässä, että varmasti hoidetaan hyvin.
Jep... Eli jos jotain ei ole tapahtunut sinulle, niin sitä ei tapahdu kenellekään??
Just näin! Kyllä näitä yksinäisiä vanhuksia on tosi paljon. Ei kai Helsinki Missiotakaan olis muuten!!
Meinaan tupuloida omaisuuteni vielä eläessä. Pysyy lapset paremmissa väleissä sitten.
Ierikka kirjoitti:
Meinaan tupuloida omaisuuteni vielä eläessä. Pysyy lapset paremmissa väleissä sitten.
Jaan omani ennakkoon ja huolehdin parhaani mukaan, että jako menee kokonaisuutena tasapuolisesti. Lapsilla on eri isät, eikä vanhempi saa omalta puoleltaan mitään, oletettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jaksaa aina ihmetyttää, miten tavallisista ja kilteistäkin ihmisistä muodostuu ihan täysiä porsaita, kun on rahasta ja arvo-omaisuudesta kyse. Yhtäkkiä välit tärkeisiinkin ihmisiin muuttuu toisarvoisiksi rahan rinnalla.
Niin, eikä aina tarvitse olla kyse edes ARVO-omaisuudesta. Riidan saa aikaiseksi ihan vaikka haarukasta tai kahvikupista.
Ruosteiset tynnyrit on hulluinta, mitä olen kuullut.
Kuka muuten estää kierrättämästä niitä haarukoita ja kuppeja vaikka juhlissa?
Äitini kuoleman jälkeen kävi ilmi, että veljeni oli nyhtänyt vuosien varrella kaikki rahat ja säästöt. Karkeasti arvioin, että 100 000 euroa, jos riittääkään. Minulle jäi sotkuisen pesän selvittely ja 60e perintöä. Tein testamentin, jolla varmistan, että miten elämä meneekin, veljeni ei ole tule koskaan minulta perimään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakodit ovat pullollaan vanhuksia joilla ei muka ole omaisia. Mutta kun kuolema koittaa niin kas, omaisia löytyy heti, perinnön toivossa.
Mistä nää tarinat tulee näistä mummoista, joita ei käydä katsomassa? Toki varmaan harvemmin, jos asuvat kaukana, mutta kyllä omassa suvussa ja miehen suvussa on käyty katsomassa säännöllisesti. Esim. isoisäni uupui hoitamaan isoäitiäni ja kävi 2krt/pv kahden vuoden ajan kunnes mummu kuoli. Ihan tasan kahdesti päivässä istui syöttömässä hitaasti syövää puolisoa. Ei edes veteraanikuntoutukseen voinut mennä, koska oli tämä velvollisuus. Ei suostunut jättämään yhtään kertaa väliin. Ja jos tässä vielä oli puoliso kyseessä, niin esim. anoppini oli hoitokodissa viimeiset neljä vuotta ja joka lauantai mieheni meni katsomaan. Hänen veljensä kävivät myös kerran viikossa, oli sovittu päivät. Vaikka anoppi ei ketään enää lopussa edes tuntenut. Työkaverini kävi joka päivä katsomassa isäänsä töiden jälkeen ja ne jäi väliin vain muutaman matkan aikana jne. Yksi työkaveri on hoivannut niin paljon ikääntyneitä vanhempiaan, että on lopettanut elämästä jo muuten. Ja jatkuu edelleen, vaikka vanhemmat on hoitokodissa. Siellä tuo käy päivittäin kyttäämässä, että varmasti hoidetaan hyvin.
Olin kymmeniä vuosia töissä hoivakodissa ja kyllä näitä ahneita omaisia on ollut useampia,ei käyty katsomassa mutta kun omainen kuoli niin heti tultiin tyhjentämään huone,kyselemään rahavarat ym. Jokusen kerran olisivat vieneet hoivakodille kuuluvaa tavaraa.
Jospa tekisitte testamentin siltä varalta, että kuolette samassa liikenneonnettomuudessa? Haluatko omaisuutesi päätyvän ahneelle siskolle?