Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?

Mua jäi harmittamaan vanhempani kuoltua. Pesä oli vähävarainen, ja pesässä oli vanhempani uusi puoliso leskenä, ei avioehtoa, vain keskinäinen täyden käyttöoikeuden luovuttava testamentti. Koska irtaimisto oli tavanomainen, ei verotettavaa arvoa, ei siitä tullut perukirjaankaan mitään sen kummempaa luetteloa. Leski vei kaiken irtaimen. Muutti muualle ja talo myytiin ja rahat jaettiin, mutta aivan kaikki irtaimisto lähti, myös minun lapsuudenkodistani tulleet alunperin vanhempani tavarat. Jotain vanhempaa kotimaista lasia, kirjoja, vanhempani tekemää käsityötä ym. Jopa vanhempani käyttökelpoiset vaatteet ja vanhat sukualbumit menivät. Eikä leskelle todellakaan mahtunut uuteen kotiin kaikki, leski lahjoitti lapsilleen ja lapsenlapsilleen kaiken mikä kelpasi. Lopetutti myös vanhempani koirat jotka olisin voinut meille ottaa.

Kaikki meni sinänsä laillisesti, mutta silti harmittaa että omat lapsuusmuistot menevät vieraille jotka meitä aina inhosivat. Mitään konkreettista muistoa en vanhemmastani saanut.

Vierailija kirjoitti:

olen yksinäinen ihminen jolla yksi rintaperillinen. omaisuus on selvää ja rajattua. mitä pitää olla testamentissa? se puolisopykälä? miten varmistan ettei kukaan kahmi irtaimistoa yms?

No pidät huolen, että kellään muulla kuin sillä yhdellä perillisellä ei ole avaimia kotiisi ja/tai mökkiisi.

Vierailija kirjoitti:

olen yksinäinen ihminen jolla yksi rintaperillinen. omaisuus on selvää ja rajattua. mitä pitää olla testamentissa? se puolisopykälä? miten varmistan ettei kukaan kahmi irtaimistoa yms?

Kun rintaperillisiä on vain yksi, tällaiset kahminnat ovat varsin epätodennäköisiä ja toisaalta aivan selkeitä varkauksia siinä tapauksessa ettei testamenttia ole ja sellaisen ollessa olemassakin mikäli kahmijalle ei siinä osoiteta osuutta pesästä. Yleensähän nämä kahminnat ovat nimenomaan sitä että yksi sisaruksista vie irtaimistosta parhaat päältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä perit isäsi omaisuuden. Sinä saat omalla testamentilla määrätä omasta omaisuudestasi miten haluat. Eli ei isäsi testamentissa oleva "avio-oikeuden poissulkeva" poista sinun oikeutta määrätä miten haluat omaisuudestasi.

Saat testamentata puolisollesi. Mutta mieti, haluatko omaisuuden menevän kokonaan "väärään sukuun". Voit testamentissa määrätä myös ns. toissijaisen perillisen. Mutta siis. Saat testamentata miten haluat.

asianajaja

Siis meneekö se niin, että (olen lapseton) testamenttaan puolet omaisuudestani avopuolisolleni ja puolet sisarelleni ja suljen siskon puolison pois, niin omaisuuteni silti voi hänelle hänelle siskoni kuoleman jälkeen? Siskoni on naimisissa peliongelmaisen mattinykäsen kanssa. Kuitenkin haluan, että sisareni saa vanhemmilta perityn omaisuuteni, joka on ollut meille aina yhteinen ja rakas (talo, saari ja mökki). Jos lapseton sisareni kuolee ennen miestään, niin onko niin, että omaisuus menee silti miehelle? Sitä en tosiaankaan halua.

Ei mene koska sinä olet testamentissasi sulkenut miehen pois. Sisaresi pitää vaan pitää huolta sinun jälkeesi tehdyst perukirjasta ja testamentistasi.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni elossa olevat vanhemmat lahjoittivat anopin puolen sukulaisten kanssa vanhan miljoonien arvoisen sukutilan nuorimmalle pojalleen. Ensin sanoivat, että muu omaisuus mene sitten kahdelle vanhemmalle pojalle kuoleman jälkeen, mutta myöhemmin totesivat, että loput menevät kolmeen osaan. Muuta omaisuutta on vähän.

No tuosta lahjoituksesta on tehtävä.lahjakirja ja maksettava lahjavero (aika paljon jos lahjoitus on miljoonaluokkaa).

Vierailija kirjoitti:

Mua jäi harmittamaan vanhempani kuoltua. Pesä oli vähävarainen, ja pesässä oli vanhempani uusi puoliso leskenä, ei avioehtoa, vain keskinäinen täyden käyttöoikeuden luovuttava testamentti. Koska irtaimisto oli tavanomainen, ei verotettavaa arvoa, ei siitä tullut perukirjaankaan mitään sen kummempaa luetteloa. Leski vei kaiken irtaimen. Muutti muualle ja talo myytiin ja rahat jaettiin, mutta aivan kaikki irtaimisto lähti, myös minun lapsuudenkodistani tulleet alunperin vanhempani tavarat. Jotain vanhempaa kotimaista lasia, kirjoja, vanhempani tekemää käsityötä ym. Jopa vanhempani käyttökelpoiset vaatteet ja vanhat sukualbumit menivät. Eikä leskelle todellakaan mahtunut uuteen kotiin kaikki, leski lahjoitti lapsilleen ja lapsenlapsilleen kaiken mikä kelpasi. Lopetutti myös vanhempani koirat jotka olisin voinut meille ottaa.

Kaikki meni sinänsä laillisesti, mutta silti harmittaa että omat lapsuusmuistot menevät vieraille jotka meitä aina inhosivat. Mitään konkreettista muistoa en vanhemmastani saanut.

Oletko koskaan ajatellut, jos olisi kannattanut kysyä asiasta suoraan vanhemmaltasi vielä silloin kun oli elossa?   Perheissä on varmasti eroja, mutta voisi ainakin olettaa että jos vanhempiaan silloin tällöinkin käy tervehtimässä, niin olisi näissä tilaisuuksissa varmasti ihan aiheellista myös kysyä jos jotain tavaroita voisi saada, ihan vain tulevan varalle. Tahdikkaasti kannattanee varmaan kysyä, mutta eiköhän monet iäkkäät vanhemmat ole jo itsekin hyväksyneet että joskus se viimeinen elinpäiväkin tulee ja sitä ennen voisi ehkä joitakin asioitakin hoitaa kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

JokainenKäyttäköönOmatRahansa kirjoitti:

Ensinnäkään ihmisen omaisuus tai kenelle sitä haluaa antaa, ei kuulu kenellekään. Mikään ei ole epäreilua. Kenenkään rahat ei ole kenenkään perintöä ennen kuolemaa. 

Jokainen saa tehdä sellaisen testamentin, kun haluaa. Se ei kuulu kenellekään. Tässäkään ei ole epäreilua ratkaisua. Itse on omaisuutensa hankkinut ja siitä päätösvaltainen. Olit sitten suosikki- tai ei-suosikki-lapsi tai jonkun puoliso. Tai veljen vaimon serkku. 

Jumakauta!

Ja miksi ihmiset haluaa jotain toisten kynttiläkuppeja? En ymmärrä. 

Käyttäkää rahanne, niin ei tartte sukulaisten tapella perinnöstä. Matkustelkaa ja tehkää sellaista, mistä tykkäätte. Tienatkoon lapset ja muut rahan haluajat omat rahansa.

Niinhän sitä luulisi ja niin sen pitäisi olla. Kummasti kuitenkin ne tuikkukupit yhtäkkiä kolkuttaa joidenkin takaraivoa niin, että kaikki normaalina pidetty käytös katoaa.

Käyttäkää omaisuutenne oman elämänne hyväksi, ei tarvi kituuttaa eläkepäivillä jos ei ole pakko. Muut ei tarvi mitään. Siitä samaa mieltä edellisen kanssa.

Tämä on sitä ajattelutapaa, jonka mukaan suvussa kulkeneen varallisuuden saa tuhlata eikä perillisille tarvitse jättää mitään.   Joissakin suvuissa näinkin, mutta ne suvut jotka ymmärtää ylisukupolvisen varallisuuden päälle, eivät huitele rahoja menemään kuten tuossa ehdottelet, vaan perintöomaisuuden siirtäminen seuraavalle sukupolvelle todellakin suunnitellaan siten että arvokas omaisuus ei menisi hukkaan.

Se omaisuus kun sattuu olemaan monille erittäin iso perusta sille että suku jatkuu mallikkaasti. Ne jotka köyhiksi jää, on huomattavasti heikommat mahdollisuudet vaikuttaa rahariitojen tmv. estämiseen, kas kun rahalla on tietynlainen vaikuttamisen voima asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein testamentin hankalan perinnönjaon jälkeen! Koko viime talvi oli yhtä helvettiä sisaren kanssa vääntäessä kaikesta mahdollisesta. Olin tosi yllättynyt, miten toinen on muuttunut kärttyiseksi nipottajaksi joka yrittää puristaa minulta mahdollisimman paljon rahaa ja epäilee kaikesta, syyttelee ja valittaa että minua oltiin suosittu äitini toimesta.

Totesin sitten, että jaha, nyt kun olen vihdoin saanut oman osuuteni niin eipä kiinnosta jakaa omaisuutta enää hänen kanssaan yhtään enempää kuin on pakko. Etsin netistä asianajotoimistoja, jotka mainostivat tekevänsä perintöön ja testamentteihin liittyviä asioita, lähetin tiedustelun hinnoista kolmelle ja valitsin niistä parhaan. Maksoin 249 euroa paperista, joka on nyt varmasti muodollisesti oikein ja jossa selkeästi määritellään mitä kukakin saa ja mitä jos joku kuolee ennen testamentin täytäntöönpanoa. Kannatti!

Täällä päin puolestaan kävi niin että sisarus päättikin alkaa rähjäämään jo ennenkuin edes perukirjasta mitään tietoa. Harmittihan se hetken kun vanhempi oli vastikään kuollut, mutta toisaalta, jälkikäteen ajatellen olikin ihan hyvä että tuli asia kristallinkirkkaaksi hyvissä ajoin, tietää sitten millä asialla sisarus liikkuu, yhteisomaisuus olisi huono ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä perit isäsi omaisuuden. Sinä saat omalla testamentilla määrätä omasta omaisuudestasi miten haluat. Eli ei isäsi testamentissa oleva "avio-oikeuden poissulkeva" poista sinun oikeutta määrätä miten haluat omaisuudestasi.

Saat testamentata puolisollesi. Mutta mieti, haluatko omaisuuden menevän kokonaan "väärään sukuun". Voit testamentissa määrätä myös ns. toissijaisen perillisen. Mutta siis. Saat testamentata miten haluat.

asianajaja

Siis meneekö se niin, että (olen lapseton) testamenttaan puolet omaisuudestani avopuolisolleni ja puolet sisarelleni ja suljen siskon puolison pois, niin omaisuuteni silti voi hänelle hänelle siskoni kuoleman jälkeen? Siskoni on naimisissa peliongelmaisen mattinykäsen kanssa. Kuitenkin haluan, että sisareni saa vanhemmilta perityn omaisuuteni, joka on ollut meille aina yhteinen ja rakas (talo, saari ja mökki). Jos lapseton sisareni kuolee ennen miestään, niin onko niin, että omaisuus menee silti miehelle? Sitä en tosiaankaan halua.

Ei mene koska sinä olet testamentissasi sulkenut miehen pois. Sisaresi pitää vaan pitää huolta sinun jälkeesi tehdyst perukirjasta ja testamentistasi.

Tämä on väärä vastaus. Avio-oikeuden poissulkeminen ei vaikuta mitenkään siihen, kuka siskon perii, kun hän kuolee. Se vaikuttaa vain ositukseen, joka on eri asia kuin periminen. Jos kysyjä haluaa, että siskon mies ei missään tapauksessa peri siskon häneltä perimää omaisuutta, kysyjän pitää kirjata testamenttiin määräys toissijaisesta perillisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jäi harmittamaan vanhempani kuoltua. Pesä oli vähävarainen, ja pesässä oli vanhempani uusi puoliso leskenä, ei avioehtoa, vain keskinäinen täyden käyttöoikeuden luovuttava testamentti. Koska irtaimisto oli tavanomainen, ei verotettavaa arvoa, ei siitä tullut perukirjaankaan mitään sen kummempaa luetteloa. Leski vei kaiken irtaimen. Muutti muualle ja talo myytiin ja rahat jaettiin, mutta aivan kaikki irtaimisto lähti, myös minun lapsuudenkodistani tulleet alunperin vanhempani tavarat. Jotain vanhempaa kotimaista lasia, kirjoja, vanhempani tekemää käsityötä ym. Jopa vanhempani käyttökelpoiset vaatteet ja vanhat sukualbumit menivät. Eikä leskelle todellakaan mahtunut uuteen kotiin kaikki, leski lahjoitti lapsilleen ja lapsenlapsilleen kaiken mikä kelpasi. Lopetutti myös vanhempani koirat jotka olisin voinut meille ottaa.

Kaikki meni sinänsä laillisesti, mutta silti harmittaa että omat lapsuusmuistot menevät vieraille jotka meitä aina inhosivat. Mitään konkreettista muistoa en vanhemmastani saanut.

Oletko koskaan ajatellut, jos olisi kannattanut kysyä asiasta suoraan vanhemmaltasi vielä silloin kun oli elossa?   Perheissä on varmasti eroja, mutta voisi ainakin olettaa että jos vanhempiaan silloin tällöinkin käy tervehtimässä, niin olisi näissä tilaisuuksissa varmasti ihan aiheellista myös kysyä jos jotain tavaroita voisi saada, ihan vain tulevan varalle. Tahdikkaasti kannattanee varmaan kysyä, mutta eiköhän monet iäkkäät vanhemmat ole jo itsekin hyväksyneet että joskus se viimeinen elinpäiväkin tulee ja sitä ennen voisi ehkä joitakin asioitakin hoitaa kuntoon.

Eipä tullut edes mieleen että leski (jonka kanssa tulimme hyvin toimeen, hänen lapsiensa kanssa emme) olisi vuosien auttamisen ja kaiken jälkeen noin tehnyt. Tai vähän kyllä epäilen että oli niin tossukka että lapsensa sieltä veivät parhaat päältä. Vanhempani joka tapauksessa myös sairastui ja kuoli niin nopeasti ettei siinä oikein ehtinyt muuta ajatella kuin miten voisi häntä parhaiten auttaa pitkän välimatkan päästä. Vanhempani myös luotti puolisoonsa, että asiat hoidetaan asiallisesti. Olisi varmaan kääntynyt haudassaan jos ei olisi tuhkattu asioiden mentyä kuten meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JokainenKäyttäköönOmatRahansa kirjoitti:

Ensinnäkään ihmisen omaisuus tai kenelle sitä haluaa antaa, ei kuulu kenellekään. Mikään ei ole epäreilua. Kenenkään rahat ei ole kenenkään perintöä ennen kuolemaa. 

Jokainen saa tehdä sellaisen testamentin, kun haluaa. Se ei kuulu kenellekään. Tässäkään ei ole epäreilua ratkaisua. Itse on omaisuutensa hankkinut ja siitä päätösvaltainen. Olit sitten suosikki- tai ei-suosikki-lapsi tai jonkun puoliso. Tai veljen vaimon serkku. 

Jumakauta!

Ja miksi ihmiset haluaa jotain toisten kynttiläkuppeja? En ymmärrä. 

Käyttäkää rahanne, niin ei tartte sukulaisten tapella perinnöstä. Matkustelkaa ja tehkää sellaista, mistä tykkäätte. Tienatkoon lapset ja muut rahan haluajat omat rahansa.

Niinhän sitä luulisi ja niin sen pitäisi olla. Kummasti kuitenkin ne tuikkukupit yhtäkkiä kolkuttaa joidenkin takaraivoa niin, että kaikki normaalina pidetty käytös katoaa.

Käyttäkää omaisuutenne oman elämänne hyväksi, ei tarvi kituuttaa eläkepäivillä jos ei ole pakko. Muut ei tarvi mitään. Siitä samaa mieltä edellisen kanssa.

Tämä on sitä ajattelutapaa, jonka mukaan suvussa kulkeneen varallisuuden saa tuhlata eikä perillisille tarvitse jättää mitään.   Joissakin suvuissa näinkin, mutta ne suvut jotka ymmärtää ylisukupolvisen varallisuuden päälle, eivät huitele rahoja menemään kuten tuossa ehdottelet, vaan perintöomaisuuden siirtäminen seuraavalle sukupolvelle todellakin suunnitellaan siten että arvokas omaisuus ei menisi hukkaan.

Se omaisuus kun sattuu olemaan monille erittäin iso perusta sille että suku jatkuu mallikkaasti. Ne jotka köyhiksi jää, on huomattavasti heikommat mahdollisuudet vaikuttaa rahariitojen tmv. estämiseen, kas kun rahalla on tietynlainen vaikuttamisen voima asioihin.

Minun vanhemmillani ei ole mitään isoja rahoja. Äitini oli hyvinkin pienellä eläkkeellä, hädin tuskin pärjäsi. Isällä myös 90-luvun laman takia työura jäi lopulta lyhyehköksi. Isä on kuitenkin hoitanut raha-asiansa järkevämmin kuin äitini. Lapsenlapsia ei vanhemmillani ole, joten suku ei jatku mallikkaasti tai mitenkään muutenkaan. Mieluummin saa käyttää rahansa omaan hyvinvointiinsa, lapsillaan on jo omat kodit ja turvatut taloudelliset tilanteet. Ja isäni kuollessa tiedän jo nyt, ettei lesken kanssa tarvitse riidellä mistään. Isäni on pitänyt huolen että testamentit, avioehdot ja muut on tehty. Isän puoliso on muutenkin aivan mahtava nainen, ja toivon että saamme pidettyä välit hyvinä vielä sittenkin kun isäni on poissa.

Vierailija kirjoitti:

Mua jäi harmittamaan vanhempani kuoltua. Pesä oli vähävarainen, ja pesässä oli vanhempani uusi puoliso leskenä, ei avioehtoa, vain keskinäinen täyden käyttöoikeuden luovuttava testamentti. Koska irtaimisto oli tavanomainen, ei verotettavaa arvoa, ei siitä tullut perukirjaankaan mitään sen kummempaa luetteloa. Leski vei kaiken irtaimen. Muutti muualle ja talo myytiin ja rahat jaettiin, mutta aivan kaikki irtaimisto lähti, myös minun lapsuudenkodistani tulleet alunperin vanhempani tavarat. Jotain vanhempaa kotimaista lasia, kirjoja, vanhempani tekemää käsityötä ym. Jopa vanhempani käyttökelpoiset vaatteet ja vanhat sukualbumit menivät. Eikä leskelle todellakaan mahtunut uuteen kotiin kaikki, leski lahjoitti lapsilleen ja lapsenlapsilleen kaiken mikä kelpasi. Lopetutti myös vanhempani koirat jotka olisin voinut meille ottaa.

Kaikki meni sinänsä laillisesti, mutta silti harmittaa että omat lapsuusmuistot menevät vieraille jotka meitä aina inhosivat. Mitään konkreettista muistoa en vanhemmastani saanut.

Onpa surullinen tarina. Tuli tosi paha mieli puolestasi :(

pelastusarmeijan tädit kärkkyvät isotädin kuolemista ja tämän tapahduttua kävivät varastamassa suvun tauluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JokainenKäyttäköönOmatRahansa kirjoitti:

Ensinnäkään ihmisen omaisuus tai kenelle sitä haluaa antaa, ei kuulu kenellekään. Mikään ei ole epäreilua. Kenenkään rahat ei ole kenenkään perintöä ennen kuolemaa. 

Jokainen saa tehdä sellaisen testamentin, kun haluaa. Se ei kuulu kenellekään. Tässäkään ei ole epäreilua ratkaisua. Itse on omaisuutensa hankkinut ja siitä päätösvaltainen. Olit sitten suosikki- tai ei-suosikki-lapsi tai jonkun puoliso. Tai veljen vaimon serkku. 

Jumakauta!

Ja miksi ihmiset haluaa jotain toisten kynttiläkuppeja? En ymmärrä. 

Käyttäkää rahanne, niin ei tartte sukulaisten tapella perinnöstä. Matkustelkaa ja tehkää sellaista, mistä tykkäätte. Tienatkoon lapset ja muut rahan haluajat omat rahansa.

Niinhän sitä luulisi ja niin sen pitäisi olla. Kummasti kuitenkin ne tuikkukupit yhtäkkiä kolkuttaa joidenkin takaraivoa niin, että kaikki normaalina pidetty käytös katoaa.

Käyttäkää omaisuutenne oman elämänne hyväksi, ei tarvi kituuttaa eläkepäivillä jos ei ole pakko. Muut ei tarvi mitään. Siitä samaa mieltä edellisen kanssa.

Tämä on sitä ajattelutapaa, jonka mukaan suvussa kulkeneen varallisuuden saa tuhlata eikä perillisille tarvitse jättää mitään.   Joissakin suvuissa näinkin, mutta ne suvut jotka ymmärtää ylisukupolvisen varallisuuden päälle, eivät huitele rahoja menemään kuten tuossa ehdottelet, vaan perintöomaisuuden siirtäminen seuraavalle sukupolvelle todellakin suunnitellaan siten että arvokas omaisuus ei menisi hukkaan.

Se omaisuus kun sattuu olemaan monille erittäin iso perusta sille että suku jatkuu mallikkaasti. Ne jotka köyhiksi jää, on huomattavasti heikommat mahdollisuudet vaikuttaa rahariitojen tmv. estämiseen, kas kun rahalla on tietynlainen vaikuttamisen voima asioihin.

No, minä puhunkin nyt ihan tavan matti meikäläisistä, joilla sitä pitkän ajan perintöä / suvussa kulkenutta omaisuutta ei ole, eikä se mitä on, ole sellaista perustaa että riidellä tarvitsisi. Ei kaikkien kohdalla ole kyse mistään ylisukupolvien varallisuudesta.

Minun vanhempani ovat perineet omansa, ei suurta varallisuutta, ovat käyttäneet sen omiin tarkoituksiinsa kuten kuuluu. Me sisarukset perimme aikanaan omamme, ei suurta varallisuutta tulossa. Jos jotain perittävää jää, menee se ihan tavan asioihin, koska perintö ei tule olemaan suuri, siksi soisin, että sen käyttäisi ihan omaan hyvinvointiin elossa ollessaan.

Jokainen meistä (vanhemmat ja me sisarukset) on oman talonsa omillaan hankkinut ja maksanut. Taloista ei yksikään ole sellainen sukukalleus että niistä kannattaisi tulevaisuudessa alkaa riitelemään. Todennäköisesti jossain vaiheessa kun ei pihatöitä jaksa tehdä, niin myyntiin ja jonkinlainen kaupunkiluukku tilalle. Se mitä tuollaisesta asunnosta sitten perillisille jää, jakakoon, jos sitä ei ole tarvinnut realisoida hoitokotipaikan tms takia.

Köyhiä ei olla, mutta ei rikkaitakaan, sanoisin että sopivasti toimeen tulevia. Autan lapsiani tottakai nytkin, mutta käytän myös ansaitsemani rahat kuten haluan. Ei meistä kukaan elä kenenkään perintöä odottaen. Jokainen pärjää ilmankin jos mitään ei jaettavaksi jää.

Ei kai teillä, jotka ette halua toisen käyttävän omaa varallisuuttaan, ole niin isot velat niskassa, että siitä pelastaa vain se tulossa oleva perintö ja siksi siitä pitäisi ehdottomasti saada osansa? Muuten suku ei jatku mallikkaasti...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.

Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllin

Mikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka  mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?

Kyllä sisarukset ovat tasavertaisia perijöitä vanhempiensa kuolinpesässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.

Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllin

Mikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka  mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?

Kyllä sisarukset ovat tasavertaisia perijöitä vanhempiensa kuolinpesässä

Tottakai ovat mutta se on siinä vaiheessa myöhäistä jos menee allekirjoittamaan paperin että luopuu osuudestaan. Vaikuttaa siltä että tämän tarinan siskosta on myöhemmin tullut holtiton rahankäyttäjä ja asia on ollut velipoikien tiedossa jotka ovat päättäneet pelastaa rahansa hänen kynsistään.

Vierailija kirjoitti:

Sama koskee myös testamentin tekemistä, jonka laatimisessa apuna käytettävä, asiansa osaava lakimies voi säästää tulevista riidoista pitkän pennin.

Meillä isoin apu oli siinä, että lakimies (joka oli fiksu nainen) kävi läpi kaikenlaisia erilaisia skenaarioita ja selosti, minne perintömme päätyy kussakin tilanteessa. Kävimme läpi miten menee, jos ainoa lapsemme kuolee ennen meitä. Tai jos hän kuolee lapsettomana perittyään meidät ensin ja perintö menee ensin puolisolle ja hänen kuoltuaan toissijaisille perillisille. Vaikka lopuksi totesimme, että jos me molemmat ollaan kuolleita ja lapsikin kuollut lapsettomana, niin mitä väliä enää siinä vaiheessa minne se perintö menee - niin silti oli hyvä käydä läpi ne kaikki vaihtoehdot.

Me halusimme myös sellaisen testamentin, jonka voi ottaa vastaan osittain. Emme itse olisi osanneet muotoilla sitä oikein, joten siksikin ammattilaisen puoleen kääntyminen tuntui järkevältä. (Lapsi voi siis meidän kuollessaan päättää, minkä verran perintöä ottaa itselleen ja minkä verran antaa mennä lapsillensa, jos sellaisia on siunaantunut. Ja kaikki maksavat tavallisen perintöveron.)

Lähdimme tekemään pelkkiä testamentteja (minulle ja miehelle tuli kummallekin omansa), mutta teimme samalla myös edunvalvontavaltuutukset. Tavallisessa edunvalvonnassa ei esim. pysty tekemään lahjoituksia päämiehen puolesta ja meidän perheessä on harrastettu verottomia lahjoja ja siirretty sitä kautta omaisuutta pikku hiljaa. Edunvalvontavaltuutuksen puitteissa tuollaisia lahjoituksia on mahdollista jatkaa. 

Vierailija kirjoitti:

olen yksinäinen ihminen jolla yksi rintaperillinen. omaisuus on selvää ja rajattua. mitä pitää olla testamentissa? se puolisopykälä? miten varmistan ettei kukaan kahmi irtaimistoa yms?

Puolisopykälä on hyvä, se suojaa lastasi, mutta ei estä häntä kuitenkaan käyttämästä saamaansa perintöään perheensä hyväksi tai vaikka ostamasta autoa puolisolleen. Mutta se pykälä on hänen suojanaan sellaisessa tilanteessa, kun avioliitto päättyy ikävästi ja ihmisten rumat puolet tulevat esiin.

Jos lapsesi iän puolesta on vielä mahdollista, että hän voisi saada lapsia, niin silloin suosittelen laatimaan testamentin niin, että lapsesi voi ottaa siitä sen verran kuin tarvitsee ja jättää loput omille lapsilleen. Jos hän vaikka 50-vuotiaana saa puolen miljoonan perinnön, niin ei hän siinä kohtaa elämää välttämättä tarvitse koko summaa, hän on ehtinyt kartuttaa jo omaakin omaisuutta. Hänelle voisi sopia hyvin, että hän ottaa vaikkapa 300000€ itselleen kesämökin ostoa varten ja jättää 200000€ lapsilleen, jotka ovat vielä nuoria aikuisia ja kärvistelevät asuntolainojensa kanssa.

Kun testamentti on laadittu oikein, sekä lapsi että lapsenlapset selviävät tavallisella perintöverolla. Ilman oikeanlaista testamenttia lapsi joutuisi ottamaan koko perinnön vastaan tai vaihtoehtoisesti kieltäytyä siitä kokonaan (jolloin koko perintö menisi lastenlapsille). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen yksinäinen ihminen jolla yksi rintaperillinen. omaisuus on selvää ja rajattua. mitä pitää olla testamentissa? se puolisopykälä? miten varmistan ettei kukaan kahmi irtaimistoa yms?

Puolisopykälä on hyvä, se suojaa lastasi, mutta ei estä häntä kuitenkaan käyttämästä saamaansa perintöään perheensä hyväksi tai vaikka ostamasta autoa puolisolleen. Mutta se pykälä on hänen suojanaan sellaisessa tilanteessa, kun avioliitto päättyy ikävästi ja ihmisten rumat puolet tulevat esiin.

Jos lapsesi iän puolesta on vielä mahdollista, että hän voisi saada lapsia, niin silloin suosittelen laatimaan testamentin niin, että lapsesi voi ottaa siitä sen verran kuin tarvitsee ja jättää loput omille lapsilleen. Jos hän vaikka 50-vuotiaana saa puolen miljoonan perinnön, niin ei hän siinä kohtaa elämää välttämättä tarvitse koko summaa, hän on ehtinyt kartuttaa jo omaakin omaisuutta. Hänelle voisi sopia hyvin, että hän ottaa vaikkapa 300000€ itselleen kesämökin ostoa varten ja jättää 200000€ lapsilleen, jotka ovat vielä nuoria aikuisia ja kärvistelevät asuntolainojensa kanssa.

Kun testamentti on laadittu oikein, sekä lapsi että lapsenlapset selviävät tavallisella perintöverolla. Ilman oikeanlaista testamenttia lapsi joutuisi ottamaan koko perinnön vastaan tai vaihtoehtoisesti kieltäytyä siitä kokonaan (jolloin koko perintö menisi lastenlapsille). 

Millainen sanamuoto on sellaisissa testamentissa joka antaa lapselle vallan päättää rahojen jaosta?

Vierailija kirjoitti:

Siis meneekö se niin, että (olen lapseton) testamenttaan puolet omaisuudestani avopuolisolleni ja puolet sisarelleni ja suljen siskon puolison pois, niin omaisuuteni silti voi hänelle hänelle siskoni kuoleman jälkeen? Siskoni on naimisissa peliongelmaisen mattinykäsen kanssa. Kuitenkin haluan, että sisareni saa vanhemmilta perityn omaisuuteni, joka on ollut meille aina yhteinen ja rakas (talo, saari ja mökki). Jos lapseton sisareni kuolee ennen miestään, niin onko niin, että omaisuus menee silti miehelle? Sitä en tosiaankaan halua.

Tällaisessa tilanteessa tosiaan siskon puoliso perii siskon, mutta kun puoliso vuorostaan kuolee, tämä perintö päätyy takaisin teidän sukuun. 

Siihen en osaa sanoa, voiko testamenttiin sisällyttää määräyksiä toissijaisista perillisistä. Eli että määräisi perinnön menevän taholle X siinä tapauksesssa, että sisko kuolee lapsettomana.

Juristi en ole itsekään, mutta näin muistelisin. Sinuna menisin juristin juttusille keskustelemaan, miten testamentti pitäisi laatia, ettei sukumökki joulu ongelmapelurin kynsiin.