Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessä meni vanhempien perintö tasan kolmen sisaruksemme kesken ja ok. Miehen puolelta äitinsä ja isänsä testamenttasi mökkinsä (arvo noin 80 000) toiselle pojalleen ja tämän kolmelle pojalle. Anoppi paljasti vielä, että oli etukäteen sopimut miehen veljen kanssa tästä eikä miehelleni sanottu mitään. No nyt on isä jo kuollut ja leski hallinnoi iäkkäänä mökkiä ja miehen veli huseeraa jo siellä isäntänä. Ymmärrettävästi mieheni ja veljensä välit ovat jäässä. Aikoinaan hänen isänsä pisti välit poikki omaan veljeensä 1960-luvulla kokonaan, kun veli oli myynyt metsää 800 markan arvosta. Nyt sama ukko teki testamentin vaimonsa kanssa, jossa mieheni ja meidän lapsemme jäi ilman 80000 e mökin osuutta. Karmeaa porukkaa. Onneksi minulla on osuuteni kesämökistä, koska miehen puolen mökkiin ei käytännössä ole enää mitään asiaa. Ymmärrän jonkun selityksen sukumökkien hallinnan vaikeudesta mutta selän takana sumpliminen oli yksiselitteisesti v..maista miestäni kohtaan. Mies on auttanut vanhempiaan ja ollut korrekti. Luultavasti koko muu suku on vain tuytyväisiä, kun saavat nöyryyttää yhtä mustalammasta. Mökin ylläpito ei ole vierasta: olemme hoitaneet mökkityöt minun puolen kesämökillämme kymmenien vuosien ajan. Mökin olisi voinut myös myydä.
Kenties ajattelivat että kun teidän perheellä on jo yksi mökki käytössä niin tämä toinen menee sitten toiselle pojalle? Teitä pitäisi toki siinä tapauksessa kompensoida perinnönjaossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
Lapseton tätini kuoli muutama vuosi sitten. Oli jäänyt eläkkeelle 5 vuotta aikaisemmin ja eläkeikäisenä ikävä kyllä alkoholisoitunut. Asui kaukana muusta suvusta ja oli ehtinyt maata kuolleena asunnossa muutamia päiviä ennen kuin lähimpänä asuva sukulainen oli alkanut kaipaamaan.
Täti oli matkustellut paljon, oli ostanut koruja matkoilta ja lisäksi oli ostanut vuosien mittaan paljon kotimaista lasia, jolla olisi ollut ihan arvoakin, mutta meille sukulaisille eniten tunnearvoa.
Oli liikkunut viime vuosinaan päivittäin juoppororukassa (tädillä hyvä eläke) , eikä ollut suostunut menemään hoitoon. Ilmeisesti juopokaverit "Ake, Make ja Pera" olivat tyhjentäneet kämpästä kaiken arvokkaan. Kuolemasta ei kyllä kukaan ilmoittanut, vaan vasta asuntoon mennyt sukulainen sen huomasi.
Piironginjalka kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
Mistä tiedät? Oletko ollut kauankin kuolleena kun tiedät ettei vainaja murehdi omaisuutensa perään?
Mistä tiedät? Oletko ollut kauankin kuolleena kun tiedät ettei vainaja murehdi omaisuutensa perään?
Onnekas arvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piironginjalka kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
En itse koe että olisin huolissani jäljelle jäävästä omaisuudesta itsestään , sitten kun henki lähtee.
Vaan toivon että siitä mitä jää jäljelle saisivat jotain iloa ja helpotusta elämään lapseni eivätkä jotkut muut.
Yritetään kyllä jo nyt eläessä antaa heille jotakin, mutta ei ihan kaikkea uskalla kun pitää pärjätä vanhana ( jos saa elää) kun ei tiedä mihin jamaan kotihoito yms menee. Että olisi vähän rahaa itse palkata jotain apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Voisiko joku vanhempi selittää miksi lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti?!
Olin itse nuorin, lapseni hemmoteltu teini-iässä ja sen jälkeen dissattu, myös perinnönjaossa.
Yksi syy voi olla tuo, jonka itse mainitsi, että olit nuorin. Kuopusta on helppo lelliä, koska onhan hän pieni ja suloinen. Lisäksi hänelle on yleensä helpompi antaa taloudellista tukea, koska elintaso on parantunut sisarusten lapsuudesta. Huomiotakin hän saa esimerkiksi teini-ikäisenä, koska eipä paljoa ole muita jakamassa sitä. Sitten tämä pienin ei osaa arvostaa asemaansa, koska ei ole nähnyt muuta. Vanhemmat lapset sen sijaan muistavat oman lapsuutensa ja voivat peilata sitä pikkusisaruksiinsa. No, poikkeuksiakin on.
No vanhempani kyllä kohtelivat minua sikamaisesti teini-iässä ja sen jälkeen. Hyvin monella tavalla. Perättömien juttujen levittely oli pienintä. Muista olisi voinut mennä oikeuteen mutta ei mulla ollut kokemusta niin jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piironginjalka kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
En minä ainakaan halua että joku korppikotkatäti varastaa henkilökohtaiset tavarat joita olen lapselle jättänyt. Tiedän että yrittäjiä tulee olemaan. On jo tullut kyselyä mitä aion tehdä mökille.
Piironginjalka kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
Päättelen tästä, että olet vainaja. Olenkin odottanut, koska av:lle ilmestyy ensimmäinen henkikirjoittaja rajan takaa ;D
Olisi se kyllä hauskaa, jos tietoisuutensa voisi päästää jatkamaan elämäänsä internettiin. Ja sieltä voisi tykittää hölmöjä juttujaan redditiin ja vauvalle. Voi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piironginjalka kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
Päättelen tästä, että olet vainaja. Olenkin odottanut, koska av:lle ilmestyy ensimmäinen henkikirjoittaja rajan takaa ;D
Olisi se kyllä hauskaa, jos tietoisuutensa voisi päästää jatkamaan elämäänsä internettiin. Ja sieltä voisi tykittää hölmöjä juttujaan redditiin ja vauvalle. Voi sentään.
Mutta sehän on oikeustajun kannalta tärkeää, monet ihmiset haluavat huolehtia että heidän jäämistönsä ei mene vääränlaisille ihmisille, heillä on voinut olla itselläkin hyvät muistot omista vanhemmistaan perintöjen lisäksi. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on kuitenkin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piironginjalka kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
Päättelen tästä, että olet vainaja. Olenkin odottanut, koska av:lle ilmestyy ensimmäinen henkikirjoittaja rajan takaa ;D
Olisi se kyllä hauskaa, jos tietoisuutensa voisi päästää jatkamaan elämäänsä internettiin. Ja sieltä voisi tykittää hölmöjä juttujaan redditiin ja vauvalle. Voi sentään.
Mutta sehän on oikeustajun kannalta tärkeää, monet ihmiset haluavat huolehtia että heidän jäämistönsä ei mene vääränlaisille ihmisille, heillä on voinut olla itselläkin hyvät muistot omista vanhemmistaan perintöjen lisäksi. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on kuitenkin tärkeää.
Olen ihan samaa mieltä itse asiasta, vaikka äsken vitsailinkin tuolle rajan takaa viestittävälle.
Moni haluaa varmistua, että rahat menevät sinne mihin he haluavat. Esim. lapseton sinkku voi haluta testamentata eläintensuojeluun tai vaikka jollekin omalle ystävälleen. Silloin testamentti kannattaa tehdä hyvin ja huolella ammattilaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tädin omaisuus meni kokonaan miehen ahneelle suvulle, jota koko ihmisen tapaaminen ei edes kiinnostanut. Voi niitä haahkoja!
Kertoisin mutta kun sivua ei voi näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton tätini kuoli muutama vuosi sitten. Oli jäänyt eläkkeelle 5 vuotta aikaisemmin ja eläkeikäisenä ikävä kyllä alkoholisoitunut. Asui kaukana muusta suvusta ja oli ehtinyt maata kuolleena asunnossa muutamia päiviä ennen kuin lähimpänä asuva sukulainen oli alkanut kaipaamaan.
Täti oli matkustellut paljon, oli ostanut koruja matkoilta ja lisäksi oli ostanut vuosien mittaan paljon kotimaista lasia, jolla olisi ollut ihan arvoakin, mutta meille sukulaisille eniten tunnearvoa.
Oli liikkunut viime vuosinaan päivittäin juoppororukassa (tädillä hyvä eläke) , eikä ollut suostunut menemään hoitoon. Ilmeisesti juopokaverit "Ake, Make ja Pera" olivat tyhjentäneet kämpästä kaiken arvokkaan. Kuolemasta ei kyllä kukaan ilmoittanut, vaan vasta asuntoon mennyt sukulainen sen huomasi.
Toisaalta ihmetyttää, miten jotkut juoppolallit edes tunnistaa mitään designesineitä, ja että ne olisi arvokkaita. Niille nyt ensimmäiseksi tulisi mieleen vaan joku televisio ja mikro tai tietokone. Mutta ajan saatossa tietysti on mahdollista ja onhan niitä liitännäiskavereita.
Vierailija kirjoitti:
Tädin omaisuus meni kokonaan miehen ahneelle suvulle, jota koko ihmisen tapaaminen ei edes kiinnostanut. Voi niitä haahkoja!
Lapseton pariskunta ilman testamenttia. Mies perii vaimonsa ja suku sen jälkeen miehen. Miksi tädin omaisuuden olisi pitänyt tulla esim. sinulle? Olitko tätisi yhteyksissä ennen kuin kuoleman lähestyessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton tätini kuoli muutama vuosi sitten. Oli jäänyt eläkkeelle 5 vuotta aikaisemmin ja eläkeikäisenä ikävä kyllä alkoholisoitunut. Asui kaukana muusta suvusta ja oli ehtinyt maata kuolleena asunnossa muutamia päiviä ennen kuin lähimpänä asuva sukulainen oli alkanut kaipaamaan.
Täti oli matkustellut paljon, oli ostanut koruja matkoilta ja lisäksi oli ostanut vuosien mittaan paljon kotimaista lasia, jolla olisi ollut ihan arvoakin, mutta meille sukulaisille eniten tunnearvoa.
Oli liikkunut viime vuosinaan päivittäin juoppororukassa (tädillä hyvä eläke) , eikä ollut suostunut menemään hoitoon. Ilmeisesti juopokaverit "Ake, Make ja Pera" olivat tyhjentäneet kämpästä kaiken arvokkaan. Kuolemasta ei kyllä kukaan ilmoittanut, vaan vasta asuntoon mennyt sukulainen sen huomasi.
Toisaalta ihmetyttää, miten jotkut juoppolallit edes tunnistaa mitään designesineitä, ja että ne olisi arvokkaita. Niille nyt ensimmäiseksi tulisi mieleen vaan joku televisio ja mikro tai tietokone. Mutta ajan saatossa tietysti on mahdollista ja onhan niitä liitännäiskavereita.
Täti on voinut itse myydä arvoesineensä rahoittaakseen juoppoporukan, ilmeisesti ainoiden kavereidensa ja itsensä harrastustoimintaa. Olitteko yhteydessä tätiinne tämän elämän loppuaikoina?
Ei oo törkeitä tarinoita kerrottavana. Sellainen tarina on, että kukaan ei koskenut mummoni koruihin heti kuoleman jälkeen, lojuivat siellä laatikoissa.
Tykkään samantyyppisistä koruista ja ostinkin samaan aikaan käytettynä nettihuutokaupasta ison ja näyttävän korun, hyvin samantyylisen kuin mummon korut. Menin koru kaulassa päivälliselle sukulaisten luo. Ihmettelin vähän miksi tuijottivat minua niin oudosti, katsoivat korua, mutta eivät kysyneet mitään.
Tajusin vasta myöhemmin, että ehkä ne luuli sitä mummon koruksi. Eli luulivat minun hyökänneen mummon korurasialle heidän tietämättään. Näinhän asia ei ollut. Lopulta korut päätyivät näille samaisille sukulaisille, ja se on ihan ok. Toivottavasti tajusivat, että en ollut sieltä mitään kähveltänyt, koru oli ja on oma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton tätini kuoli muutama vuosi sitten. Oli jäänyt eläkkeelle 5 vuotta aikaisemmin ja eläkeikäisenä ikävä kyllä alkoholisoitunut. Asui kaukana muusta suvusta ja oli ehtinyt maata kuolleena asunnossa muutamia päiviä ennen kuin lähimpänä asuva sukulainen oli alkanut kaipaamaan.
Täti oli matkustellut paljon, oli ostanut koruja matkoilta ja lisäksi oli ostanut vuosien mittaan paljon kotimaista lasia, jolla olisi ollut ihan arvoakin, mutta meille sukulaisille eniten tunnearvoa.
Oli liikkunut viime vuosinaan päivittäin juoppororukassa (tädillä hyvä eläke) , eikä ollut suostunut menemään hoitoon. Ilmeisesti juopokaverit "Ake, Make ja Pera" olivat tyhjentäneet kämpästä kaiken arvokkaan. Kuolemasta ei kyllä kukaan ilmoittanut, vaan vasta asuntoon mennyt sukulainen sen huomasi.
Toisaalta ihmetyttää, miten jotkut juoppolallit edes tunnistaa mitään designesineitä, ja että ne olisi arvokkaita. Niille nyt ensimmäiseksi tulisi mieleen vaan joku televisio ja mikro tai tietokone. Mutta ajan saatossa tietysti on mahdollista ja onhan niitä liitännäiskavereita.
Täti on voinut itse myydä arvoesineensä rahoittaakseen juoppoporukan, ilmeisesti ainoiden kavereidensa ja itsensä harrastustoimintaa. Olitteko yhteydessä tätiinne tämän elämän loppuaikoina?
Nämä lasiesineet oli tyyliä Aurinkopulloja, Grapponia sarjan pulloja, Toikan lintuja ja muuta ns. tuttua designia, joka on helposti tunnistettavaa. Ja ei moni juoppokaan ei koko ikääänsä ole ollut rappiolla (siksi epäily kohdistuukin tiettyyn henkilöön). Myös kultakorut on helppo tunnistaa ja vain arvottomat pienet hopeakorut olivat jäljellä. Täti oli ollut ikänsä hyvissä töissä ja eläke myös varsin runsas. Itse olimme viime aikoina yhteydessä vain puhelimen välityksellä. Pari sukulaista kävi asunnossa muutama viikko ennen kuolema ja tavarat olivat silloin normaalisti paikallaan.
Perinnönjaossa miehen aikuiset tyttäret edellisestä avioliitosta keksivät pesänselvittäjälle vaikka minkälaista tarinaa. Avioeron jälkeen eivät pitäneet yhteyttä isäänsä kymmeneen vuoteen, ennenkuin minä tulin kuvioihin ja saimme yhteisen lapsen.
Tarinoita oli vaikka minkälaisia, mutta törkeintä minusta oli alkaa kinaamaan hautakivestä. Vanhan sukuhaudan muistomerkki uudistettiin, ja koska hautakivi oli kolmiosainen, he päättelivät että yksi osa oli tarpeeton, ja varmaan minua/lastani varten ostettu, joten minun kuuluu se itse maksaa, ei kuolinpesän. Pesänselvittäjälle he esittivät, etteivät tienneet hautakiven tilauksesta. Kaksi heistä kyllä oli nähnyt kuvat kivestä ja hyväksynyt ne.
Tärkeää on, että laitat testamenttiisi, että sisaresi puolisolla ei ole sinulta perittyyn tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen avio- EIKÄ perintöoikeutta. Useinhan poistetaan vain avio-oikeus, mutta jos sisaresi kuolee ilman testamenttia tai elossa olevia rintaperillisiä (lapsia, lapsenlapsia jne.), hänen perijänsä on hänen aviopuolisonsa. Siksi perintöoikeus pitää myös sulkea pois.
Sisarellasi on toki oikeus testamentata sinulta saamansa kenelle tahtoo, myös puolisolleen - ellet estä sitä laittamalla testamenttiisi toissijaismääräyksen siitä kuka perii sisaresi sinulta saaman hänen kuoltuaan.