Luulisi, että ekan luokan opettaminen on tosi helppoa
Suurin osa osaa jo lukea kouluun tullessaan, ja muillekin opettaminen on jotain kirjainten ja tavujen opettamista. Matematiikassa 1+1. Koulupäivät 8-12.
Luulisi, että tuo on tosi helppoa! Ekan luokan opettajia linjoilla?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalaiset tulevat uusina kpulukulttuuriin. Heidän täytyy oppia paitsi oppituntien sisältö, myös koulun etiketti ja tavat. Myös luokkien ryhmädynamiikka muuttuu päivökodin ja esikoulun vastaavista. Lisäksi joukossa saattaa olla lapsia jotka eivät ole tottuneet aiemmin olemaan niin isossa ryhmässä. Lasten sosiaalisissa taidoissa on järkyttäviä eroja kun heitä tulee niin eri taustoista. Kuin myös heidän kyvyssään adaptoitua koulun rytmiin.
Lisäksi ekaluokalla opettajan vastuulla on toden teolla arvioida jokaisen oppilaan valmiuksia kouluun, huomata mahdolliset oppimisvaikeudet ja yrittää löytää yksilöllisiä tapoja tukea ja loppujen lopuksi ottaa vanhempien kanssa esille mikäli on epäilystä neurologisista poikkeavuuksista.
En todellakaan pitäisi helppona. Ja tämä siis ihan maallikon mutuilua.
Juuri tämän takia ekaluokan opettamisesta maksetaan lisää.
Ai maksetaan vai? Ei mun tilipussissa ole näkynyt mitään ekaluokkalisää, vaan ihan saman palkan sain kuin vuosi aiemmin kolmatta luokkaa opettaessani.
Kyllä sinulle kuuluisi alkuopetuslisä luokkien 1 ja 2 opettamisesta. Ota yhteys palkanlaskentaan.
Alkuopetuslisä on kuntakohtainen, jotkut kunnat ovat osoittaneet harkinnanvaraisia lisiä siihen, mutta läheskään kaikkialla sitä ei ole.
Minä olen yläkoulun kieltenope, ja nyt kun kieliä aletaan opiskella jo ekalla luokalla, oöen päässyt...nauttimaan myös ekaluokkalaisten opettamisesta. Kolmen vuoden ekaluokkalaiskokemuksella voin sanoa, että alkuopetuksesta suoriutuvat luokanopettajat ovat supersankareita! Itse en siihen pystyisi, 45 minuuttia kestän, kun tiedän, että kohta se loppuu. Koko (lyhyttäkään) päivää en selviäisi.
Aina joku konttaa lattialla ja leikkii koiraa/kissaa/hirviötä, joka haluaa purra/raapia/lyödä muita. Toinen itkee opettajan pöydän alla, kun välitunnilla oli jäänyt hipassa, vaikka ei olisi halunnut. Yksi huutaa tylsyyttään, kun haluaisi mieluummin olla iskän luona, kun siellä saa pelata koko päivän pleikkaa.
Kun nuo alkusähläykset on selvitetty ja päästään aloittamaan tunti, hommat toimii hyvin, mutta se vaatii niin täyttä keskittymistä opettajalta, että on kuin olisi vetänyt tunnin hikijoogasession. Mieluummin opetan yläkoulussa ja lukiossa.
Minä hyökkäsin opettajien kimppuun ekaluokalla. Iskin nyrkeillä niin kovaa kuin jaksoin.
Todistuksessa luki käyttäytymisen kohdalla E
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista kun olin ekaluolalla 70-luvulla. Luokkakoko todella suuri ja kaikkien käytös kiitettävää. Oi niitä aikoja. N.52
Minä olin ensimmäisellä luokalla 80-luvun alussa. Oppilaita luokalla 41 ja kaikki käyttäytyivät hienosti.
Minä kävin peruskoulun 90-luvulla. Silloin osattiin vielä käyttäytyä. Ainakin ekat 1-4 luokat. Silloin näkyi jonkin verran laman vaikutus, mutta ei mitenkään häiritsevästi. (osa oppilaista aina samat vaatteet päällä ja melko hiljaisia/arkoja selvästi päihdeperheistä)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yläkoulun kieltenope, ja nyt kun kieliä aletaan opiskella jo ekalla luokalla, oöen päässyt...nauttimaan myös ekaluokkalaisten opettamisesta. Kolmen vuoden ekaluokkalaiskokemuksella voin sanoa, että alkuopetuksesta suoriutuvat luokanopettajat ovat supersankareita! Itse en siihen pystyisi, 45 minuuttia kestän, kun tiedän, että kohta se loppuu. Koko (lyhyttäkään) päivää en selviäisi.
Aina joku konttaa lattialla ja leikkii koiraa/kissaa/hirviötä, joka haluaa purra/raapia/lyödä muita. Toinen itkee opettajan pöydän alla, kun välitunnilla oli jäänyt hipassa, vaikka ei olisi halunnut. Yksi huutaa tylsyyttään, kun haluaisi mieluummin olla iskän luona, kun siellä saa pelata koko päivän pleikkaa.
Kun nuo alkusähläykset on selvitetty ja päästään aloittamaan tunti, hommat toimii hyvin, mutta se vaatii niin täyttä keskittymistä opettajalta, että on kuin olisi vetänyt tunnin hikijoogasession. Mieluummin opetan yläkoulussa ja lukiossa.
90-luvulla käydessäni alaluokat törmäsin tuollaiseen käytökseen ehkä muutaman kerran koko 6v aikana! Nyt jos tuollainen on päivittäistä on jotain perustavanlaatuisesti pielessä nykylapsissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen oppilaaseen käsiksi käyminen ole missään tilanteessa perusteltua, jos on olemassa mahdollisuus soittaa hätänumeroon.
Vaan kun se opettaja on vastuussa niiden kahdenkymmenen muun oppilaan turvallisuudesta, ja poliisia odotellessa voisi tulla ruumiita. Itsekö kiittelisit opea joa se antaisi luokkakaverin piestä lapsesi ja odottelisi vieressä poliisin tuloa?
Minusta opettajan tehtävä ei ole toimia vartijana/poliisina, ellei kyseessä ole erityisluokka ja opettaja saanut erityiskoulutuksen & -oikeudet turvallisuuden säilyttämiseksi. Henkilöä jonka voidaan ajatella aiheuttavan ryhmässä hengenvaaraa pienelläkin todennäköisyydellä, ei tulisi pitää tavallisessa ryhmässä. Mielestäni ratkaisu ei saisi olla se, että tarvittaessa opettaja käy käsiksi.
Uuden lain mukaan opettaja saa erottaa oppilaan loppupäiväksi, seuraavaksikin koulupäiväksi, jos kouluun palaaminen turvallisesti vaatii järjestelyjä. Parempi olisi, kun vaaralliset eivät edes kuuluisi luokkaan.
Kyllä vaaralliset henkilöt ovat tiedossa, koska profilointi aloitetaan jo ennen koulua.
Ehkä opettajien esiintymistaitoihin voisi kiinnittää enemmän huomiota, mutta ei puolustustehtäviin.
Minusta opettajan tehtävä ei ole toimia vartijana/poliisina, ellei kyseessä ole erityisluokka ja opettaja saanut erityiskoulutuksen & -oikeudet turvallisuuden säilyttämiseksi. Henkilöä jonka voidaan ajatella aiheuttavan ryhmässä hengenvaaraa pienelläkin todennäköisyydellä, ei tulisi pitää tavallisessa ryhmässä. Mielestäni ratkaisu ei saisi olla se, että tarvittaessa opettaja käy käsiksi.
Uuden lain mukaan opettaja saa erottaa oppilaan loppupäiväksi, seuraavaksikin koulupäiväksi, jos kouluun palaaminen turvallisesti vaatii järjestelyjä. Parempi olisi, kun vaaralliset eivät edes kuuluisi luokkaan.
Totta hltissä olis parempi jos vaarallisia oppilaita ei olisi luokissa. Realiteetti kuitenkin on, että niitä on, ja silloin opettajien on joskus pakko ottaa tilanne hallintaan fyysisiä keinoja käyttäen. Ja sinun mielestäsi sinun lapsesi saa rauhassa tulla hakatuksi sillä aikaa kun ope odottaa poliisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista kun olin ekaluolalla 70-luvulla. Luokkakoko todella suuri ja kaikkien käytös kiitettävää. Oi niitä aikoja. N.52
Ennenvanhaan oppilailla ei ollut virtaa riehua koulussa, kun kaikki energia jäi koulumatkalle, 15 km:n ylämäkeen suksilla...
Ehkä palataan tähän. Rakennetaan koulu aina paikkakunnan korkeimman mäen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yläkoulun kieltenope, ja nyt kun kieliä aletaan opiskella jo ekalla luokalla, oöen päässyt...nauttimaan myös ekaluokkalaisten opettamisesta. Kolmen vuoden ekaluokkalaiskokemuksella voin sanoa, että alkuopetuksesta suoriutuvat luokanopettajat ovat supersankareita! Itse en siihen pystyisi, 45 minuuttia kestän, kun tiedän, että kohta se loppuu. Koko (lyhyttäkään) päivää en selviäisi.
Aina joku konttaa lattialla ja leikkii koiraa/kissaa/hirviötä, joka haluaa purra/raapia/lyödä muita. Toinen itkee opettajan pöydän alla, kun välitunnilla oli jäänyt hipassa, vaikka ei olisi halunnut. Yksi huutaa tylsyyttään, kun haluaisi mieluummin olla iskän luona, kun siellä saa pelata koko päivän pleikkaa.
Kun nuo alkusähläykset on selvitetty ja päästään aloittamaan tunti, hommat toimii hyvin, mutta se vaatii niin täyttä keskittymistä opettajalta, että on kuin olisi vetänyt tunnin hikijoogasession. Mieluummin opetan yläkoulussa ja lukiossa.
90-luvulla käydessäni alaluokat törmäsin tuollaiseen käytökseen ehkä muutaman kerran koko 6v aikana! Nyt jos tuollainen on päivittäistä on jotain perustavanlaatuisesti pielessä nykylapsissa.
90-luvulla ainakin meidän ala-asteella oli apukoulu, jonne eristettiin varsin monenlaisista syistä niitä oppilaita, jotka eivät pärjänneet tavallisessa luokassa. Nykyään nämä oppilaat ovat ihan tavallisessa luokassa. Inkluusio on kaunis ajatus, mutta siihen ei vaan nykykoulussa ole tarpeeksi resursseja.
Ovat innokkaita oppimaan, mutta opettajan työ ennen kaikkea kasvattamista. On tehtävät todella paljon joka tunnin eteen, koska keskittyminen niin lyhyttä. Koko ajan oltava liikkeessä ja auttamassa. Välitunneilla ei ehdi koskaan opehuoneeseen. Kun oppilaat lähtevät kotiin, on täysin poikki. Silti tehtävä kaikki seuraavan päivän tunnit valmiiksi, koska työpäivän aikana ei ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yläkoulun kieltenope, ja nyt kun kieliä aletaan opiskella jo ekalla luokalla, oöen päässyt...nauttimaan myös ekaluokkalaisten opettamisesta. Kolmen vuoden ekaluokkalaiskokemuksella voin sanoa, että alkuopetuksesta suoriutuvat luokanopettajat ovat supersankareita! Itse en siihen pystyisi, 45 minuuttia kestän, kun tiedän, että kohta se loppuu. Koko (lyhyttäkään) päivää en selviäisi.
Aina joku konttaa lattialla ja leikkii koiraa/kissaa/hirviötä, joka haluaa purra/raapia/lyödä muita. Toinen itkee opettajan pöydän alla, kun välitunnilla oli jäänyt hipassa, vaikka ei olisi halunnut. Yksi huutaa tylsyyttään, kun haluaisi mieluummin olla iskän luona, kun siellä saa pelata koko päivän pleikkaa.
Kun nuo alkusähläykset on selvitetty ja päästään aloittamaan tunti, hommat toimii hyvin, mutta se vaatii niin täyttä keskittymistä opettajalta, että on kuin olisi vetänyt tunnin hikijoogasession. Mieluummin opetan yläkoulussa ja lukiossa.
90-luvulla käydessäni alaluokat törmäsin tuollaiseen käytökseen ehkä muutaman kerran koko 6v aikana! Nyt jos tuollainen on päivittäistä on jotain perustavanlaatuisesti pielessä nykylapsissa.
Ne on tehokkaasti koulutettu tiedostamaan tunteensa. Ja näyttämään ne.
Vierailija kirjoitti:
Minä hyökkäsin opettajien kimppuun ekaluokalla. Iskin nyrkeillä niin kovaa kuin jaksoin.
Todistuksessa luki käyttäytymisen kohdalla E
Miten menee nykyisin ja miksi sinä noin teit siihen aikaan kun ei ollut kovin yleistä?
Neljäsluokkalaisen vanhempana kysyisin teiltä koulussa riehuvien, keskittymiskyvyttömien ja oppimisesta kiinnostumattomien lasten vanhemmilta että MIKSI te päästätte lapsenne kasvamaan kouluikään asti opettamatta noita asioita? Ymmärrän, että osalla vanhemmista on päihdeongelma ja osalla mielenterveyshuolia ja osalla lapsista jokin diagnoosi, mutta ei voi olla niin monella.
Oman lapsen koulussa kaikki lapset tulevat uusimaalaisen pikkukylän omakotitaloista. Eikä luokalla ole koskaan ollut esimerkiksi yhtään ulkomaalaistaustaista lasta. Silti 2/3 oppilaista ei pysty istumaan hiljaa paikallaan ja tekemään tehtäviään. Osa ei vielä 3 luokan lopussakaan osannut lukea sujuvasti. 4 luokan alkajaisiksi syksyn tavoitteeksi sovittiin, että yritetään oppia olemaan huutamatta käytävässä!
Kyllä sitä keskittymistäkin voi harjoitella kotona jo ihan pienestä asti. Että jos vaikka luetaan, niin jos lapsi höpisee tarinan päälle, niin nätisti pyydetään kuuntelemaan (tietysti välillä voi myös lukea niin että keskustellaan samalla). Tai jos aloitetaan piirtämään, niin sitten piirretään hetki eikä heti juosta muihin leikkeihin. Vähän isommalle voi ostaa puuhakirjoja ja sopia, että jos aloittaa jonkun sivun, niin se pitää tehdä myös valmiiksi eikä vaan tuhertaa jotain vähän sinne tänne pitkin kirjaa. Uudet legot kootaan ensimmäisen kerran mallin mukaan valmiiksi eikä vaan vähän aloiteta ja luovuteta heti jos alkaa kyllästyttää. jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista kun olin ekaluolalla 70-luvulla. Luokkakoko todella suuri ja kaikkien käytös kiitettävää. Oi niitä aikoja. N.52
Minä olin ensimmäisellä luokalla 80-luvun alussa. Oppilaita luokalla 41 ja kaikki käyttäytyivät hienosti.
Niin, ja näihin kokemuksiin sitten ihmiset perustavat käsityksensä nykykoulusta, oppilasaineksesta ja opettajista. Kaikki jotka ovat käyneet koulua, ovat omasta mielestään opetuksen asiantuntijoita. Nämä opettajana v**tuttaa lähes eniten. En minäkään ohjeista lääkäriä, vaikka olenkin käynyt terveyskeskuksessa, enkä metronkuljettajaa, vaikka olenkin matkustanut metrolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hirvittävää elämän tuhlausta, käydä koko peruskoulu, jos on oikeasti lahjakas. Osa peruskoulusta riittäisi.
Koulu ei ole pelkkää kirjojen pänttäystä vaan myös ryhmässä olemisen ja sosiaalisten taitojen harjaannuttamista. Amerikan ihmelapset on sosiaalisesti aika onnettomia, vaikka ovatkin yliopistoissa 10v iässä.
Nyt Suomessa on meneillään kokeilu, jossa psykologinen sopeuttaminen (esikoulu) on 2-vuotinen. Käytännössä sopeuttaminen jatkuu monien kohdalla seuraavassakin koulussa, ala-asteella (toisinaan ylä-asteellakin...)
Mutta pidän huolestuttavana, jos lähtökohtana on, että ihmiset tarvitsevat vuosien mittaisen sopeuttamisjakson; tottakai muiden kanssa toimiminen ja itsenäinenkin työskentely on aina oppimista, mutta on outo ajatus, ettei ihminen osaisi 5:nteen ikävuoteensa mennessä tulla toimeen ihmisten kanssa ilman erityistä opettamista. En tiedä, minusta se kuulostaa siltä että jotain on lähtökohtaisesti pielessä, jos ihmisellä ei tuohon ikään mennessä ole sosiaalisia perustaitoja.
Ei perheenpään tarvitse tulla toimeen muiden kanssa, vaan muiden hänen kanssaan. Kun kasvatetaan lapsista valmiiksi herroja, asetetaan ongelma jo siinä.
Vierailija kirjoitti:
Neljäsluokkalaisen vanhempana kysyisin teiltä koulussa riehuvien, keskittymiskyvyttömien ja oppimisesta kiinnostumattomien lasten vanhemmilta että MIKSI te päästätte lapsenne kasvamaan kouluikään asti opettamatta noita asioita? Ymmärrän, että osalla vanhemmista on päihdeongelma ja osalla mielenterveyshuolia ja osalla lapsista jokin diagnoosi, mutta ei voi olla niin monella.
Oman lapsen koulussa kaikki lapset tulevat uusimaalaisen pikkukylän omakotitaloista. Eikä luokalla ole koskaan ollut esimerkiksi yhtään ulkomaalaistaustaista lasta. Silti 2/3 oppilaista ei pysty istumaan hiljaa paikallaan ja tekemään tehtäviään. Osa ei vielä 3 luokan lopussakaan osannut lukea sujuvasti. 4 luokan alkajaisiksi syksyn tavoitteeksi sovittiin, että yritetään oppia olemaan huutamatta käytävässä!
Kyllä sitä keskittymistäkin voi harjoitella kotona jo ihan pienestä asti. Että jos vaikka luetaan, niin jos lapsi höpisee tarinan päälle, niin nätisti pyydetään kuuntelemaan (tietysti välillä voi myös lukea niin että keskustellaan samalla). Tai jos aloitetaan piirtämään, niin sitten piirretään hetki eikä heti juosta muihin leikkeihin. Vähän isommalle voi ostaa puuhakirjoja ja sopia, että jos aloittaa jonkun sivun, niin se pitää tehdä myös valmiiksi eikä vaan tuhertaa jotain vähän sinne tänne pitkin kirjaa. Uudet legot kootaan ensimmäisen kerran mallin mukaan valmiiksi eikä vaan vähän aloiteta ja luovuteta heti jos alkaa kyllästyttää. jne.
Ei mun lasten ole tarvinnut kotona suorittaa, ja silti niistä on kasvanut kaksi hyväkäytöksistä koululaista, jotka osaavat odottaa vuoroaan ja noudattaa ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista kun olin ekaluolalla 70-luvulla. Luokkakoko todella suuri ja kaikkien käytös kiitettävää. Oi niitä aikoja. N.52
Minä olin ensimmäisellä luokalla 80-luvun alussa. Oppilaita luokalla 41 ja kaikki käyttäytyivät hienosti.
Niin, ja näihin kokemuksiin sitten ihmiset perustavat käsityksensä nykykoulusta, oppilasaineksesta ja opettajista. Kaikki jotka ovat käyneet koulua, ovat omasta mielestään opetuksen asiantuntijoita. Nämä opettajana v**tuttaa lähes eniten. En minäkään ohjeista lääkäriä, vaikka olenkin käynyt terveyskeskuksessa, enkä metronkuljettajaa, vaikka olenkin matkustanut metrolla.
Nyt en välttämättä ihan ymmärtänyt. Sinua loukkaa se, että vanhempien on pohjattava mielikuvansa koulusta johonkin, ja koska he eivät vietä siellä aikaa nyt, mielikuva tulee niiltä vuosilta, jotka he siellä ovat viettäneet?
Eli mikä ärsyttää, sinustako lapset käyttäytyvät loistavasti vai mikä?
Vaan kun se opettaja on vastuussa niiden kahdenkymmenen muun oppilaan turvallisuudesta, ja poliisia odotellessa voisi tulla ruumiita. Itsekö kiittelisit opea joa se antaisi luokkakaverin piestä lapsesi ja odottelisi vieressä poliisin tuloa?