Lue keskustelun säännöt.
Luulisi, että ekan luokan opettaminen on tosi helppoa
28.05.2022 |
Suurin osa osaa jo lukea kouluun tullessaan, ja muillekin opettaminen on jotain kirjainten ja tavujen opettamista. Matematiikassa 1+1. Koulupäivät 8-12.
Luulisi, että tuo on tosi helppoa! Ekan luokan opettajia linjoilla?
Kommentit (82)
korjaan, asettaisin profiloinnin ja sen perusteella mahdollisen terapian (ryhmä, luokka) koulunkäynnin edellytykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosa kävisi eskarin sijaan sopeuttamis-/terapiajakson, joka olisi vähintään yhtä arvokas, kuin ensimmäinen vuosiluokka.
Sitähän eskari nyt käytännössä on: sopeuttamista, terapiaa. Ihmisiä ei vain haluta jaotella, ensinnäkin siksi että profilointi tapahtuu ehkä vasta eskarissa ja toiseksi, ne jotka eivät ole terapeuttisen sopeuttamsitoiminnan tarpeessa, toimivat muille tukioppilaina.
Monille tuottaa suuria vaikeuksia opettaa yhtä pilttiä tavoille, luokista puhumattakaan.
Eskarin sijaan aloitettaisiin koulu aikaisemmin, mikäli psykologinen arviointi antaisi siihen aihetta. Ja se koulu olisi siis aluksi painottunut terapeuttiseen toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululla ei siis olisi velvollisuutta huolehtia henkilöstä, joka ei kykene joihinkin sosiaalisiin minimivaatimuksiin.
Kouluilla olisi [tarkkaan harkituin ehdoin] myös oikeus erottaa henkilö, joka häiriköi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siellä eskarissa tehdään?
Olen luullut, että eskarissa harjoitellaan koulussa-oloa.
Vierailija kirjoitti:
Luokkaan tulee lauma puolivillejä huligaaneja, jotka lyövät, heittelevät tavaroita ja kiroilevat. Osan kanssa ei ole yhteistä kieltä. Joku itkee mutistina nurkassa. Joku pissaa housuun. Kaikki haluavat huomiota heti ja koko ajan. Pari osaa lukea, osa ei opi millään ensimmäistäkään tavua. Keskittymiskyky viisi minuuttia. Ei ole helppoa. Mutta ammattilainen käärii hihat ja aloittaa perusasioista vähä vähältä eteenpäin. Syysloman aikaa voi ehtiä jo kahvitauon pitämään. Ja työ on äärimmäisen palkitsevaa, sillä suurimmasta osasta hioutuu ihan kelpo koululaisia ja tulevaisuuden aikuisia. Eka luokka on koulun vaativin ja tärkein vuosi, sille rakentuu koko koulu-ura. Siksi parhaat pedagogit pitää keskittää sinne, ei missään nimessä helppoa hommaa haluavia sijaisia.
Eikö kouluissa ole nykyisin edes välitunteja, että opettaja ehtii käväistä kahvilla? No ei tietenkään, opettajalla! On välituntivalvontaa ja useimmat niistäkin välitunneista, jolloin ei ole valvontavuoroa, menevät edellisen tunnin kähinöitä selvittäessä. En enää meinannut muistaa, kun siitä on kohta kymmenen vuotta, kun olin viimeksi opettajana. Ja se oli sentään pieni maaseutukoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä eskarissa tehdään?
Olen luullut, että eskarissa harjoitellaan koulussa-oloa.
Tämä koulutus tulisi siirtää koululle. Olisi rehellisesti tunnustettava terapian tarve (käytäntö viittaa siihen, että suurin osa ihmisistä on tavalla tai toisella "häiriintynyt" enkä tarkoita tätä pahalla!) ja asia pitäisi hoitaa vankimmalla mahdollisella ammattitaidolla.
Mikä ihmeen ESIkoulu - jos eskarin tavoite on sopeuttaminen & psykologinen profilointi, tehdään se avoimesti ja kunnolla. Koulutus on koulutus, eikä mitään "esi". Sosiaalisia taitoja ei saa väheksyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokkaan tulee lauma puolivillejä huligaaneja, jotka lyövät, heittelevät tavaroita ja kiroilevat. Osan kanssa ei ole yhteistä kieltä. Joku itkee mutistina nurkassa. Joku pissaa housuun. Kaikki haluavat huomiota heti ja koko ajan. Pari osaa lukea, osa ei opi millään ensimmäistäkään tavua. Keskittymiskyky viisi minuuttia. Ei ole helppoa. Mutta ammattilainen käärii hihat ja aloittaa perusasioista vähä vähältä eteenpäin. Syysloman aikaa voi ehtiä jo kahvitauon pitämään. Ja työ on äärimmäisen palkitsevaa, sillä suurimmasta osasta hioutuu ihan kelpo koululaisia ja tulevaisuuden aikuisia. Eka luokka on koulun vaativin ja tärkein vuosi, sille rakentuu koko koulu-ura. Siksi parhaat pedagogit pitää keskittää sinne, ei missään nimessä helppoa hommaa haluavia sijaisia.
Parhaimmat pedagogit/psykologit tulisikin asettaa vain ensimmäiselle opiskeluvuodelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista kun olin ekaluolalla 70-luvulla. Luokkakoko todella suuri ja kaikkien käytös kiitettävää. Oi niitä aikoja. N.52
Minä olin ensimmäisellä luokalla 80-luvun alussa. Oppilaita luokalla 41 ja kaikki käyttäytyivät hienosti.
Lähes kaikilla luokilla oli tuo 40 oppilasta. Silloin ei hyysätty, ongelmatapaukset lähti suoraan tarkkailuokille ja lapset jotka eivät pysyneet muiden tahdissa siirrettiin apuluokille.
Omalla ekaluokalla vuonna 1995 oli 20 lasta. Rinnakkaisluokalla myös.
Ei ole kyllä tuohon aikaan ollut vielä 40 oppilaan ekaluokkia ainakaan kovin yleisesti. Nämä ovat tulleet nykypäivänä yhteisopettajuuden myötä vasta.
Se on sitten eri asia, jos puhutte jostakin lukion luokasta.
Ennen oli suuret luokkakoot, 70 luvulla kouluni käyneenä oli aina reilusti päälle 30 oppilasta, pahimmillaan saattoi olla 40. Rinnakkaisluokalla myöskin. Tuntui niin oudolta, kun lapseni ollessa 2000-luvulla koulussa kerrottiin heillä olevan suuri luokka, kun oppilaita oli n. 25. Minusta se oli pieni luokka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, itse teen työtä eskarissa ja kyllä säälittää se ope, joka nämä syksyllä saa... Puolet ryhmästä on tehostetun ja erityisen tuen tarpeisia, kaveritaidot olemattomia, kukaan ei jaksa kuunnella aikuista minuuttia kauempaa, ja melu joka ryhmästä lähtee kuuluu kilometrin päähän. 😄 Että ei kyllä todellakaan käy kateeksi!
Tämä on todellista, ja hälyyttävää: tulevaisuuden aikuisilla on jo nyt psyykkisiä/kognitiivisia ongelmia, ennen kuin aloittavat edes koulun. Eikä edes kouluun sopeuttamisyritys auta.
Sehän siinä on juuri vaikeaa, kun lasten oppimistasot on niin erilaisia. Lukemattomat turhautuu kun eivät millään opi lukemaan, lukevat taas turhautuvat kun pitää mennä lukemattomien tahtiin. Turhautuneet lapset on villejä. Voit kokeilla sitä itsekkin: ala lukemaan ta-vu-tet-tu-ja kir-jo-ja, kuinka kauan jaksat? Kokonaisen vuoden mitä osaavat oppilaat joutuvat kestämään?
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokan opettaminen on kaikkein raskainta. Hälisevä lapsilauma, eivät osaa kuunnella, eivät pysy paikoillaan, eivät tottele aikuista, innostuvat kaikesta asiattomasta ja kyllästyvät nopeasti opetettavaan aiheeseen. Näistä kun muokkaat koululaisia joilla on into ja maltti opiskella tehokkaasti niin olet aika velho.
Opettajien esiintymistaitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Muista kun olin ekaluolalla 70-luvulla. Luokkakoko todella suuri ja kaikkien käytös kiitettävää. Oi niitä aikoja. N.52
Oi niitä aikoja ja kiltiksi piestyjä lapsia.
Oiskohan jokin siltä väliltä kuitenkin hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Sehän siinä on juuri vaikeaa, kun lasten oppimistasot on niin erilaisia. Lukemattomat turhautuu kun eivät millään opi lukemaan, lukevat taas turhautuvat kun pitää mennä lukemattomien tahtiin. Turhautuneet lapset on villejä. Voit kokeilla sitä itsekkin: ala lukemaan ta-vu-tet-tu-ja kir-jo-ja, kuinka kauan jaksat? Kokonaisen vuoden mitä osaavat oppilaat joutuvat kestämään?
Opetuksen tulisi olla yliopistomaisempaa. Mutta onko siihen halua? Yliopsitomaisempi koulutus johtaisi ehkää rohkeampiin ajatteloihin ja saattaa olla, ettei se sovi poliittisiin tavoitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sehän siinä on juuri vaikeaa, kun lasten oppimistasot on niin erilaisia. Lukemattomat turhautuu kun eivät millään opi lukemaan, lukevat taas turhautuvat kun pitää mennä lukemattomien tahtiin. Turhautuneet lapset on villejä. Voit kokeilla sitä itsekkin: ala lukemaan ta-vu-tet-tu-ja kir-jo-ja, kuinka kauan jaksat? Kokonaisen vuoden mitä osaavat oppilaat joutuvat kestämään?
Kognitiivisesti vähänkin lahjakkaammalle oppilaalle koko peruskoulu on vain iso kuuliaisuustehtävä. Haasteet nolla.
Tämä kuulostaa ehkä radikaalilta, mutta pitäisikö koulu aloittaa psykologisella sopeuttamisjaksolla? Ihmisten profilointi VaSu:n puitteissa ei hyödytä, ellei se johda erityistoimiin.
Minä poistaisin eskarin tai siihen liittyvän kriteerit (ei koulupakkoa, mutta oppivelvollisuus; ei eskaripakko, mutta... ?), asettaisin profiloinnin koulunkäynnin ja mahdollisen terapian sen edellytykseksi.