Luulisi, että ekan luokan opettaminen on tosi helppoa

Vierailija kirjoitti:

Avustajilta ei kysytä koskaan mitään, mutta en mielelläni mene ala-asteelle ekaluokkalaisia avustamaan lasten hauskuudesta ja suloisuudesta huolimatta. Työ on avustajanakin vaativaa ja hiki valuu luokkaa ympäri juostessa sekä käytäville karanneita hakiessa. Opettajalla eivät raajat ja silmät riitä yksikseen ja silti meitä avustajia ei anneta heille riittävästi joka päivälle.

Kokeneet ja jo useampia vuosia opettajina olleet, mieluummin  keski-ikäiset/eläkeikää lähentyvät, ala-asteen opet ovat parhaita. He osaavat kurin, selkeyden puheissaan ja toimivat epäröimättä lasten kanssa. Luovat turvallisen ilmapiirin ja osaavat käsitellä myös lasten vanhempia napakalla selkokielellä, mutta niin ettei väärinkäsityksiä synny. Tosin sellaisia timantteja ei joka oksalla kasva. Päästessäni timanttiopen avustajaksi sitä työtä katselee kuin taidokasta balettia Oopperatalossa.

Opettaja kävelee noin 10 000 askelta yhden työpäivän aikana luokkahuoneessa. Työ vaatii kuntoa.

 

Olette varmasti hyvä työpari. Ihanasti kirjoitettu!

Ekaluokkalaisten opettaminen ei ole helppoa silloin, jos ei ole luonnostaan lapsirakas tai jos hermostuu helposti sählääviin, meluaviin, lapsenomaisesti tunteella eläviin sähköjäniksiin. Useimmissa luokissa on rauhallisiakin lapsia mutta lapsiryhmässä nämä riehakkaammat muokkaavat helposti koko luokan ilmapiiriä. Lisänä vielä jo mainittu oppilaiden heterogeenisyys: on diagnosoimatonta oppimisvaikeutta, suuriin lapsiryhmiin tottumattomia koululaisia, jotkut eivät osaa ehkä kieltäkään kunnolla. Minun kärsivällisyyteni ja huumorintajuni eivät riittäisi ekaluokkalaisten opettamiseen. Teinien, joita moni ei ikinä haluaisi opettaa, kanssa tulen taas loistavasti toimeen.