En tiennyt miten moni suomalainen kärsii siitä ettei koskaan saanut hymypatsasta
En saanut itsekään koskaan, mutta en osaa ajatella että siitä se elämän epäreiluus sitten starttasi. Joku sen sai ja elämä jatkui. En ymmärrä miten niin moni on edelleen aikuisenakin katkera siitä, että joku patsas meni väärälle tyypille tai eivät saaneet sitä itse.
Kommentit (151)
Täysin yhdentekevä minulle, en edes muistanut, että sellainen oli olemassa.
Kuka sadisti on edes keksinyt koko patsasajatuksen. Eriarvoistaa tuo oppilaat sehän on selvä.
Ei sellaisia jaettu koskaan. Lapsen luokassa taas ei ihan auennut perusteet jolla patsas jaettiin. Ainakaan mikään ryhmähengenluoja se lapsi ei ole. Oliko se lasten puolelta joku jekku jakaa palkinto sille jota muu ryhmä vetää mukanaan.
Serkkuni joka oli inhottava ja ilkeä minulle sai patsaan ja leuhki sillä aina kun kävimme niillä.
Maz kirjoitti:
Mää sain kannustin stipendin ylä asteella, mitähän vttua seoli sitten?
No se on se "luuseri-stipendi". 🤭 Älä huoli, myös mun lapseni sen sai, mutta alakoulussa kylläkin. Oli vähän haastavaa hällä tuo koulunkäynti.
Muistan aina patsaan saajat kuinka leuhkivat patsaalla ja olivat nenä pystyssä vaikka kaverit olivat äänestäneet tämän saajaksi. Kiitos siitäkin.
Se on vain yksi patsas, ei mitään vakavaa. Hyvä vaan lasten oppia, että jokaista palkintoa ei voi saada.
Mun ja mun lapsien kouluissa ei jaettu hymypatsaita.
Mutta joskus 80-luvun lopulla poikani luokalla kaikki oppilaat saivat 20 markan stipendin. En tiedä, mistä raha tuli, mutta oli hieno juttu.
Muistan yhä, miten iloinen lapsi oli. Taatusti opettaja oli puhunut kauniisti ja kehunut kaikkia oppilaita yhdessä ja erikseen. Tämä ope oli muutoinkin aivan ihana ja kohteli lapsia tasapuolisesti.
En itse sitä patsasta saanut, eikä kyllä ole mitään muistikuvia kuka sen sai.
Ei ole vaikuttanut mitenkään omaan elämääni.
Ärsyttää kyllä tämä nykyään yhteiskunta kun kaikesta pitää pahoittaa mielensä, jopa monta vuotta vanhoista jutuista.
Ja kyllä, ei ole ruusuisesti mennyt oma koulu etappi kiusaamisen takia, mutta se on mennyttä eikä se määrittele minua nyt.
Hymypatsaita ei Tampereella jaettu ainakaan 60-70- luvuilla. Niitä pidettiin oikeistolaisina, kapitalistisen ja luokkavihollisten imperialistisina luomuksia. Ketään ei nostettu muiden yläpuolelle.
meidän koulussa ne meni kiusaajille. En ole katkera siitä, että en itse sellaista saanut: en ole koskaan välittänyt mistään kunniakirjoista, diplomeista tai palkinnoista, mutta en oikein jaksa hyväksyä sitäkään, että kiusaajat saa ne hymypoika- ja hymytyttöpatsaat. Joku opettaja jossain inisi, että epäreilua opettajia tästä syyttää, kun oppilaat ne valitsee. Ei ainakaan meidän koulussa oppilaat niitä valinneet, vaan opettajat. JA nämä opettajat tiesivät palkinnon saajien kiusaajaluonteesta. Ainoa ero mitä nuo kiusaajat tekivät ei-palkittuihin verrattuna oli se, että olivat mielinkielin opettajien suuntaan...,
Kärsimykset olleet vähissä kun tuosta kärsivät. First world problems.
Vierailija kirjoitti:
Koko patsas ja kaikki lasten eriarvojärjestykseen laittaminen pitää kieltää ja lopettaa. Sen kyllä kokee työpaikoilla aikanaan. Annetaan lasten olla lapsia.
Samaa mieltä.
Kyllähän se oli vähän epäreilua, etten sitä koskaan saanut vaikka ymmärtäähän se kun olin sosiaalisesti rajoittunut mutten kyllä ikinä ollut häiriöksi tunnilla.
Meijän luokalla oppilas sai patsaan kahtena vuonna ja komannella kerralla ope ehdotti että patsaan jo saanutta ei enää äänestetä uudestaan.
Noi patsaat olisi pitänyt haudata jo 30v sitten. Ei tarvita aivan puhtaasti naaman miellyttävyyden mukaan jaettavia palkintoja. Kaikkea vanhaa ei kannata säilyttää ja nämä hymypatsaat saa jo unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sai aikoinaan kahtena vuonna hymytyttöpatsaan.
Toi ei ole oikein. Yksi patsas per naama pitäisi riittää ahneemmallekin.
Meillä suurin osa luokasta äänesti sitä kaikkein ärsyttävintä tyyppiä, joka luuli olevansa jumalasta seuraava. Hihiteltiin sisäisesti, kun tämä kuspää kävi onnesta soikeana pokkaamassa pystin.
Koko patsas ja kaikki lasten eriarvojärjestykseen laittaminen pitää kieltää ja lopettaa. Sen kyllä kokee työpaikoilla aikanaan. Annetaan lasten olla lapsia.