En tiennyt miten moni suomalainen kärsii siitä ettei koskaan saanut hymypatsasta
En saanut itsekään koskaan, mutta en osaa ajatella että siitä se elämän epäreiluus sitten starttasi. Joku sen sai ja elämä jatkui. En ymmärrä miten niin moni on edelleen aikuisenakin katkera siitä, että joku patsas meni väärälle tyypille tai eivät saaneet sitä itse.
Kommentit (151)
Ei meidän koulussa mitään patsaita jaettu. Nyt vituttaa.
En minäkään saanut mutta kaksi siskoani sai. Heidän kohdallaan luokka oli äänestänyt kenelle se annetaan.
Mielestäni ne olivat rumia :D. Eipä ole tullut mieleenkään pitää mitenkään menetyksenä että itse en koskaan saanut.
Te jotka olette tuon kunnianosoituksen saaneet, pidättekö edelleen aikuisenakin patsasta näkyvällä paikalla esillä kodissanne?
Esim. vitriinissä/kirjahyllyn ylähyllyllä jne?
Meidän luokalla ala-asteella oli joskus niin että äänet menivät tasan, piti valita kahdesta, ja minä olin se toinen ehdokas. Hävisin, en saanut patsasta ja ymmärsin kyllä syyn. Minä olin ujo ja se toinen pirtsakka. Jälkeenpäin ajatellen tuollainen vastakkainasettelu oli opettajalta tyhmästi tehty. Onneksi mä olin realisti jo lapsena.
Lapseni sai hymypatsaan kutosluokalta päästessään ja hänestä se oli noloa. Itse olin ylpeä ja salaa huvittunut. Lapsi on realisti kuten minäkin.
Lapsi oli kuten minäkin, hyvä koulussa ja varmaan sellainen tavan hiljainen hiihtelijä, ettei ärsyttänyt ketään. Mä suon mielelläni nämä patsaat iloisille kaikkien kavereille. Meille introverteille nämä tuntuvat kiusallisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymytyttö ja -poika poistuvat. Uusi hymypatsas on sukupuoleton.
Minkä vuoksi tuosta sukupuolettomasta hymypatsaasta tehtiin apinanpoikasen näköinen?
Koska kaikki lapset näyttävät apinanpoikasilta. Sinäkin.
Voisin ostaa Ludvig van Beethovenin kipsisen rintakuvan jos jollain on. Hänet on yleensä kuvattu alahuuli vaikuttavasti törröllään ja vailla hymyn häivää.
Voisi olla myös irvistyspatsas luokan kettumaisimmalle tyypille.
En usko, että olen katkera kun hymytyttöpatsas meni ohi, mutta muistan kun olimme koulun viimeiset 12 oppilasta kun koulu lakkautettiin, luokkia oli 1-4 ja 4-luokan tytöt määräsivät että sinä voit äänestää Maijaa, koska et voi itseäsi äänestää, me muut äänestetään sinua, pojista äänestetään Timoa. Ja kas kummaa, en saanut yhtään ääntä ja Maija sai kaikki 12 ääntä ja Timo myös 12 ääntä.
Jäin miettimään kahta asiaa, miksi minulle sanottiin että muut äänestävät minua ja miksi Maija ja Timo saivat luvan äänestää itseään, vaikka opettaja oli kertonut että itseä ei ole sopivaa äänestää. Minua nolotti kun olin uskonut, että saan patsaan ja sen tunteen kun ajattelin että isot tytöt halusivat kiusata, vaikka esittivät kaveria.
Kaikenlaiset stipendit ja patsaat ovat minusta eriarvoistavia enkä haluaisi niitä koulumaailmaan. Sanon tämän, vaikka itse sainkin koulussa stipendejä. Ainakaan yhteinen kevätjuhla ei ole oikea paikka jakaa tällaisia. Miksi ei voitaisi vain juhlistaa yhdessä kevättä ja kouluvuoden päättymistä ilman että nostetaan muutamia oppilaita framille?
Olisin äitinä tosi ylpeä, jos lapseni saisi hymypatsaan ja pitäisin omaanikin lundiassa, jos olisin sellaisen saanut. Ei mielestäni ole kuitenkaan mikään elämää muuttava asia ja en ymmärrä aikuisia ketkä jäävät tälläistä murehtimaan.
Jos on saanut ala-asteella hymypatsaan suosittuna tyttönä tai kiusaajapoikana, niin eipä sen profiilin ihmisillä enää kovin hyvin mene. Ei kannata kadehtia niitä keiden elämän huippuhetket olivat peruskoulussa koettu suosio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko jotkut on kateellisia tuostakin, että jäivät ilman hymypatsasta?! Voi apua.
Minusta tästä ketjusta on nimenomaan käynyt ilmi, että kukaan ei harmittele sitä että ei itse saanut vaan sitä, että sitä ei ole saanut heidän luokaltaan oppilas, joka olisi edustanut palkinnon tarkoittamia ominaisuuksia.
Meidän ala-asteella tuo patsas jaettiin joka luokkavuosi luokkakaverien äänestämänä yhdelle tytölle ja yhdelle pojalle eikä sama oppilas saanut patsasta kahta kertaa.
Silloin siis oltiin vielä suurinpiirtein muuttumattomalla kokoonpanolla samalla luokalla ainakin ala-asteen alusta loppuun asti. Joskus joku toki aina muutti pois ja tuli uusi oppilas, mutta ei edes joka vuosi. Nykyään taitaa olla toisin.
Ja kertaakaan ei kyllä patsasta jaettu kiusaajalle tai edes sellaiselle "suositulle" it-tytölle tai urheilijapojalle jolla oli se hovi ympärillään. Mä olen oppinut vasta tältä palstalta että tuo patsas ei ollutkaan sellainen "tavallistakin tavallisemman"-oppilaan palkinto. Sellaisille tuo patsas meidän koulussa jaettiin ja sellaisia myös enemmistö oppilaista vielä tuolloin oli.
Yläasteella tuollaiset hovin ympärilleen keränneet pissapäät pääsi kyllä sitten oppilaskunnan johtoon ja keekoili kotibileissä ym ollen olevinaan niin paljon parempia kuin muut..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani koulussa patsaat jaettiin keväällä juhlasalin näyttämöllä, jonne piti kavuta muutama porras ja mennä sinne hakemaan patsas kaikkien 1-6 luokan vanhemmat yleisönä.
Pojat olivat etukäteen jutelleet, että kuka suostuu menemään sinne eteen hakemaan patsaa, koska kukaan ei olisi halunnut. Yksi oli lupautunut, että hän voi mennä ja sitten kaikki pojat oli helpottuneina äänestäneet tuota Miskaa.
:D
Musta tää oli aivan hulvaton juttu ja siis aivan totta ja tapahtui vuonna 2010.
Eli äänestysmotivaatiot saattavat olla moninaiset.
:D nyt taidat kyllä juksuttaa
EN JUKSAA :D Tämä tapahtui aivan oikeasti silloin kun poikani oli ala-asteella. Pojat eivät missään nimessä halunneet mennä sinne lavalle kaikkien 'tuijotettaviksi' ja oma poikani oli aivan todella onnellinen ettei tarvinnut mennä =) En muista enää, että lahjoivatko he Miskan jotenkin vai oliko muuten reippaampi kuin muut pojat.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette tuon kunnianosoituksen saaneet, pidättekö edelleen aikuisenakin patsasta näkyvällä paikalla esillä kodissanne?
Esim. vitriinissä/kirjahyllyn ylähyllyllä jne?
En tiedä onko erityisen näkyvä paikka, mutta kirjahyllyssä se on ollut siitä asti kun sain sen kuudennen luokan päätteeksi. Yhä ihan kuin uusi, koska siihen ei ole juurikaan koskettu vuosien varrella.
Höh. Meillä ei edes jaettu tuollaisia. Sain kerran kuitenkin kaikkien kaveri-stipendin. Ai että kun ärsytti, kun olisin koulumenestyksen perusteella ansainnut enkun tai matematiikan stipendin. Tuo tuntui lähinnä lohdutuspalkinnolta. Mutta olinhan mä kai ihan mukava kaikkia kohtaan. En kiusannut ketään luokkakavereita ja jeesasin heitä aika paljon.
Mää sain kannustin stipendin ylä asteella, mitähän vttua seoli sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani koulussa patsaat jaettiin keväällä juhlasalin näyttämöllä, jonne piti kavuta muutama porras ja mennä sinne hakemaan patsas kaikkien 1-6 luokan vanhemmat yleisönä.
Pojat olivat etukäteen jutelleet, että kuka suostuu menemään sinne eteen hakemaan patsaa, koska kukaan ei olisi halunnut. Yksi oli lupautunut, että hän voi mennä ja sitten kaikki pojat oli helpottuneina äänestäneet tuota Miskaa.
:D
Musta tää oli aivan hulvaton juttu ja siis aivan totta ja tapahtui vuonna 2010.
Eli äänestysmotivaatiot saattavat olla moninaiset.
:D nyt taidat kyllä juksuttaa
EN JUKSAA :D Tämä tapahtui aivan oikeasti silloin kun poikani oli ala-asteella. Pojat eivät missään nimessä halunneet mennä sinne lavalle kaikkien 'tuijotettaviksi' ja oma poikani oli aivan todella onnellinen ettei tarvinnut mennä =) En muista enää, että lahjoivatko he Miskan jotenkin vai oliko muuten reippaampi kuin muut pojat.
Silloinhan meni pytinki oikeaan osoitteeseen reippaimmalle :D
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette tuon kunnianosoituksen saaneet, pidättekö edelleen aikuisenakin patsasta näkyvällä paikalla esillä kodissanne?
Esim. vitriinissä/kirjahyllyn ylähyllyllä jne?
Minä aikoinani sain hymytyttöpatsaan.
En ollut luokan suosittu, opettajan lemmikki, hikipinko, nörtti, kaikkien kaveri enkä maailmanpelastaja.
Kuuluin luokassamme siihen outojen tyttöjen epäsuosittuun porukkaan, kohtelin kaikkia hyvin tai vähintään neutraaliati, kuljin jo siinä iässä "omia polkujani" ja olin mielestäni aika väritön ja huomiota herättämätön.
Yllätys oli. Ihmettelen edelleen.
Ala-asteella (90-luvulla) eräs luokkani poika sai jonkin kunniamaininnan tms. siitä, ettei ollut koko lukuvuonna kertaakaan kipeänä ja poissa koulusta. Tuo vasta typerää olikin, eihän sille mitään voi jos saa flunssan. Jotkut ovat muutenkin herkempiä sairastumaan kuin toiset.
On surullista miten moni edelleen kantaa kaunaa asiasta. T. Ei koskaan patsasta saanut