En tiennyt miten moni suomalainen kärsii siitä ettei koskaan saanut hymypatsasta

Mun kiusaaja sai sellaisen. En ymmärrä miten, oli tosi kiero mutta tykkäsi esiintyä niin kai sitten sellainen on opettajien mieleen.

Lapseni on aina reilu ja kiltti kaikkia kohtaan.

Sitten kun hymypatsasta ei kuudennelle luokalle mennessä ollut kuulunut niin myönnän että vähän vihjaisin opettajalle asiasta. Kyllähän se patsas sitten kuudennen keväällä saatiin meidänkin takan reunalle :)

Mieheni on tässä kunnassa melko korkeassa asemassa, saattoi vaikuttaa asiaan. Mutta mielestäni poika oli ansainnut hymypatsaan, niin ahkerasti on koulussa yrittänyt.

Ei minua haittaa, etten itse patsasta saanut, koska mielestäni en olisi sitä ansainnutkaan. Mutta eivät olisi myöskään ne, jotka sen lopulta saivat: kiusaajia, jotka osasivat kyllä opettajille ja osalle oppilaista (siis juuri niille, jotka sitten heitä äänestivätkin) näyttää hyvän puolensa, mutta toisille olivat ihan sanonko millaisia. Olisin keksinyt monta muuta oikeasti hyvää tyyppiä, joille olisin patsaan mieluummin suonut.

Vierailija kirjoitti:

Hymypatsas on tunnustus sosiaalisesta lahjakkuudesta. Mielestäni ihan hyvää vastapainoa stipendeille. Laajempi kysymys on sitten se, että pitäisikö ylipäätään mistään palkita koulussa...  Toisaalta jos koulu on valmistautumista maailmaa varten, niin hyvähän se on ymmärtää, että mistä asioista esim. työelämässä palkitaan. Me voidaan silottaa lasten elämää aikuisuuteen saakka, mutta ennen pitkää kylmä todellisuus isken päin näköä. Oikeassa maailmassa kaikki eivät palkintoja, vain parhaat saavat. 

No jos ajattelee tuon patsaan olevan palkinto sosiaalisesta lahjakkuudesta niin sitten monesti se tarkoittaisi sitä, että kiusaamisesta palkitaan. Näin ikävästi se menee. Sinänsä voi olla hyvä ajatus, mutta ei toimi minusta. Minusta on myös ihmeellinen käsitys jos aikuiset silottavat lasten elämää. Jos mietin esim itseäni niin olin kiusattu melkein koko kouluvuodet. Näin se kylmä maailma kyllä iske päin kasvoja jo nuorena. En koskaan ole nähnyt sitä, että kukaan olisi ns suojellut minua vaan kyllä sen jo nuorena ymmärsi millä moni täällä pärjää eli olemalla vahva ja toisaalta monesti ilkeä muille. Minusta myös ajatus, että paras saa palkinnon ei toimi näitä patsaita jaettaessa, koska monesti se olisi sitten ns parhaan kiusaajan pysti. Eri asia on oppiaineet joissa monesti löytyy se paras ja ihan ok palkita siitä. Tai voidaan palkita myös, vaikka piirustustaidosta yms. Tuo persoonasta palkitseminen on minusta ongelmallista. Tosin en itsekään olisi edes halunnut mitään patsasta.

Hymypatsaan jako perustuu yhdenvertaisuuteen, joka on tässä laitonta. Oscar yms. on yhdenvertaisuutta ja siten laillista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava sai tuollaisen ja heitti sen kotimatkalla Töölönlahteen :D

Koulussani ei näitä hymypatsaita jaeltu, mutta meillä jaettiin raittiuspalkinto. Ylioppilasjuhlassa oli naurussa pitelemistä, kun koko vuosikurssin kaksi juopointa saivat raittiusstipendin. Oikeasti 80 ylioppilasta nauroi ääneen. 

Ehkä se oli tuki ja kannustus raitistumista varten...

Sellainen käänteinen logiikka. Kiusaajalle hymypatsas ikään kuin vihjeenä: sinäkin voit muuttaa käytöstäsi.

Kyse oli kahdesta eri koulusta, jos luet tuon kommenttini tarkkaan. Raittiuspalkinnon suhteen saatat olla oikeassa, joskaan en tiedä, millainen raati ja millä perusteilla palkinnosta päätti.

Kommentissani mainitsin kaksi erilaista tapausta.

En kirjoittanut missään, että raittiuspalkinto olisi ollut sama kuin hymypalkinto enkä kommentoinut mitään siitä, missä koulussa ne on annettu, samassa vai eri koulussa.

Mutta tässä sen taas näkee, että tällä keskustelupalstalla pääsääntöisesti ymmärretään väärin kaikki mahdollinen ja mahdotonkin.

Sehän on jopa viestinnån sääntö: kaikki, minkä voi ymmärtää väärin, ymmärretään väärin.

😶

Ei haittaa että en itse saanut hymytyttöpatsasta. Mutta se ärsytti kun yhtenä vuotena se meni suositulle kiusaajatytölle, jonka tämän "hovi" äänesti voittoon.

Mä sain hymytytön ekaluokan päätteeksi 82. En tiedä millä perusteella enkä sillon edes tajunnut mikä on koko pystin pointti. Muistan vaan miten äiti ja mummu oli onnesta soikeana kun kannoin pystin kotiin. Ei sillä koskaan ole ollut mulle mitään merkitystä.

Kun olin alakoulussa, hymypatsaiden saajat valitsi aina opettaja. Ei ollut yllätys, että patsaat menivät aina open suosikeille ja mm. veljensä lapselle. Kaiken huippu oli, kun sama oppilas sai patsaan kahtena vuotena peräkkäin.

Poikani koulussa patsaat jaettiin keväällä juhlasalin näyttämöllä, jonne piti kavuta muutama porras ja mennä sinne hakemaan patsas kaikkien 1-6 luokan vanhemmat yleisönä.

Pojat olivat etukäteen jutelleet, että kuka suostuu menemään sinne eteen hakemaan patsaa, koska kukaan ei olisi halunnut. Yksi oli lupautunut, että hän voi mennä ja sitten kaikki pojat oli helpottuneina äänestäneet tuota Miskaa.

:D

Musta tää oli aivan hulvaton juttu ja siis aivan totta ja tapahtui vuonna 2010.

Eli äänestysmotivaatiot saattavat olla moninaiset.

Vierailija kirjoitti:

Poikani koulussa patsaat jaettiin keväällä juhlasalin näyttämöllä, jonne piti kavuta muutama porras ja mennä sinne hakemaan patsas kaikkien 1-6 luokan vanhemmat yleisönä.

Pojat olivat etukäteen jutelleet, että kuka suostuu menemään sinne eteen hakemaan patsaa, koska kukaan ei olisi halunnut. Yksi oli lupautunut, että hän voi mennä ja sitten kaikki pojat oli helpottuneina äänestäneet tuota Miskaa.

:D

Musta tää oli aivan hulvaton juttu ja siis aivan totta ja tapahtui vuonna 2010.

Eli äänestysmotivaatiot saattavat olla moninaiset.

:D nyt taidat kyllä juksuttaa

Multa luultavasti varastettiin 6. luokalla hymypoikapatsas open toimesta. Suurin osa luokan pojista sanoivat äänestäneensä mua. Jouduin lähtemään kevätjuhlista aikaisin kun isoveljellä oli yo-juhlat ja ne oli vanhempien mielestä niin tärkeät että oman peruskoulun päätösjuhlista piti lähteä vastaanottamaan veljen vieraita. Yritin kesälomalla kysellä että kuka sen patsaan sai niin kukaan kavereista ei oikein sanonut asiaan mitään. Tiedän, että kyseinen opettaja ei pitänyt minusta vaikka luokkakaverit piti ja käyttii tilaisuuden hyväkseen ja antoi patsaan jollekin toiselle tai jätti toimittamatta mulle.

Minä sain, mutta vain koska äänestyksen voitti kaksoset ja opettaja ei osannut valita näiden väliltä voittajaa. Sain kuulla tästä myöhemmin aina, että oikeasti X ja Y olisivat sen saaneet, mutta se annettiin sitten sulle. No muuten en sitten mitään stipendejä tms ikinä saanutkaan. Ei tuosta silti hyvä mieli jäänyt.

Meillä jaettiin tuo patsas aina vain vitosluokkalaisille, eli siinä oli se tasan yksi mahdollisuus saada patsas. Jos hämärästi muistan oikein, meni patsas sekä tytölle että pojalle sellaiselle tyypille, jotka olivat reippaita, iloisia ja muita kohtaan ihan ok. Eivät koulumenestykseltään huippuja, mutta eivät huonojakaan. Poika etenkin oli sellainen vitsiniekka, ei kuitenkaan toisten kustannuksella vitsaillut.

Minä olin sitten luokan priimus koko kouluajan ja vetelin ne stipendit opintomenestyksestä. En rehellisesti kyllä koskaan edes odottanut itselleni hymytyttöpatsasta, kun en ole maailman sosiaalisin ja minulla oli sellainen resting bitch -face jo aika varhain.

Vierailija kirjoitti:

Meillä jaettiin tuo patsas aina vain vitosluokkalaisille, eli siinä oli se tasan yksi mahdollisuus saada patsas. Jos hämärästi muistan oikein, meni patsas sekä tytölle että pojalle sellaiselle tyypille, jotka olivat reippaita, iloisia ja muita kohtaan ihan ok. Eivät koulumenestykseltään huippuja, mutta eivät huonojakaan. Poika etenkin oli sellainen vitsiniekka, ei kuitenkaan toisten kustannuksella vitsaillut.

Minä olin sitten luokan priimus koko kouluajan ja vetelin ne stipendit opintomenestyksestä. En rehellisesti kyllä koskaan edes odottanut itselleni hymytyttöpatsasta, kun en ole maailman sosiaalisin ja minulla oli sellainen resting bitch -face jo aika varhain.

Ja jatkan vielä, että opettajat valitsivat nuo saajat.

Senhän voisikin antaa jollekin kiusaajalle ja samalla luetella kauniita piirteitä, joita patsaan saajalla tuppaa olemaan. Voisi sitten tavoitella toistakin näillä opeilla.

Mä en taas kehtaa sanoa, että olen saanut 2.

Aika harvoin hymypatsaan saa sellainen oppilas, joka sen todella ansaitsee. Riippuu toki opettajasta, miten hän osaa markkinoida ja perustella sen, millainen oppilas ansaitsee tuon pystin. Ainakin vähän isommat osaavat jo manipuloida ja jopa uhkailla, kun äänestyslippuja täytetään. Ne reilut, reippaat, ahkerat, auttavaiset jne. ovat usein niitä hiljaisempia, eivät korosta tekemisiään eivätkä pidä ääntä itsestään - ja jäävät ilman ääniä ja patsasta.

Omalla kouluajalla noita patsaita jaettiin vasta keskikoulussa. En todellakaan muista, äänestimmekö me saajasta vai valitsivatko opettajat saajan. Aika usein sattui kummasti, että saaja oli ns. paremmasta perheestä, mikä kyllä viittaisi siihen, että opettajilla oli sormensa pelissä.

Minä en koskaan edes kuvitellut, että saisin tuon pystin, sillä olin duunariperheen äpärätyttö, jonka koulumenestys jo sinänsä närästi joitakin opettajia. Lukiossa sain kerran stipendin, jonka suuruus ei päätä huimannut. Kun kerran kävi lavatansseissa, niin rahasta ei ollut enää mitään jäljellä. Limupullokin piti ostaa jo kaverin kanssa puoliksi "omalla" rahalla. En ole katkera, pikemminkin huvittaa nuo palkitsemiset. 

Hienoa!

Jep! Parhaalle meni!