Lue keskustelun säännöt.
Matkustin turhaan 350 km tapaamista varten ja sukulainen perui viime tipassa - ärsyttäisikö sinua tilanteessani?
27.05.2022 |
Taustatietona: n. 75 v sukulaiseni asuu 800 km päässä meidän kotoamme ja ei ole vuosikymmeniin matkustellut kotoaan lähikaupunkia kauemmas. Olenkin itse aina matkustanut sukulaiseni luokse, koska hän on minulle tärkeä. Olimme etukäteen sopineet, että matkustaisin perheeni kanssa käymään sukulaisen luona, koska emme koronan ja vauva-ajan takia ole päässeet kylään. Olimme sopineet vierailupäivästä hyvissä ajoin ja sopineet, että soittelemme vielä edellisenä päivänä sopiaksemme tarkemmasta vierailuajasta. Tarkoitus oli käydä sukulaisen luona pari-kolme tuntia. Olisimme kylään mennessämme vieneet kahvileivät ja perillä keittäneet kahvit, jotta sukulaisen ei tarvitse nähdä mitään vaivaa meidän takiamme.
Lähdimme kotoa ajamaan ja yövyimme ensin vanhempieni luona taaperon kanssa. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa vielä 350 km päähän, jotta pääsisimme seuraavana päivänä ajamaan sukulaisen luo kätevästi (kerralla tuo matka ei olisi taaperon kanssa onnistunut, vaan jouduimme yöpymään molempiin suuntiin). Tapaamista edeltävänä iltapäivänä soitin tuolle sukulaiselle ja hän halusi perua tapaamisen huonosti nukutun yön ja pitkään jatkuneen hieman flunssaisen olon takia. Uusi tapaaminen ei järjesty tälle samalle reissulle. Pitkän välimatkan takia uuden vierailun järjestäminen on haastavaa, taaperon kanssa 800 km matkustaminen ei onnistu helposti ja nyt vierailu jäi luultavasti seuraavaan kesään. Matkustimme turhaan 350 km sukulaisen suuntaan ja toisen mokoman takaisin, koska sukulainen ei ilmoittanut perumisesta aikaisemmin. Ihmettelen, miksi ei perunut jo aiemmin, jos olo oli ollut kipeä jo pidemmän aikaa.
Ärsyttäisikö sinua tilanteessani tällainen myöhään peruminen? Toki ymmärrän, että toista väsyttää, mutta emme olisi menneet paikan päälle kestittäväksi, vaan olisimme itse tuoneet kahvileivät, keittäneet kahvit ja katsoneet taaperon perään. Harmittaa ihan hirveästi tuo peruuntuminen, kun matkustettiin turhaan noin pitkä matka ja olisin pitkän tauon jälkeen halunnut nähdä sukulaista ja uusi vierailu onnistuu vasta todella pitkän ajan päästä.
Kommentit (140)
Olenko ainoa jolle jäi käsitys että kyseessä on nyt muuttunut käytös? Sen pitäisi aina vähän soittaa kelloja, että jos on tärkeä ihminen kyseessä joka ei ole aikaisemmin tuollaista tehnyt, niin voisiko joku olla vialla sukulaisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovin veljen kanssa, että meen käymään heillä. Matkaa 400 km. Junassa istuessani veljeni lähetti viestin, että lähti mökille, mutta vaimo ja lapset on kyllä kotona. En ole vaivautunut tuon jälkeen veljen kanssa järjestämään tapaamisia. Nähdään jos satutaan vanhemmille samaan aikaan, eli n. joka toinen joulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, olisi sukulainen voinut aiemmin ilmoittaa.
Mutta taapero sitä, taapero tätä ja 800km päähän matkustaminen on mahdotonta useammin kuin kerran vuodessa?
800 km on pitkä matka aikuisellekin, ainakin tällaisen etelän ihmisen mielestä. Suomen sisällä olen matkustanut kaksi kertaa elämässäni niin kauas kotoa.
Meidän lapset oli varmaan kouluikäisiä, kun jaksoivat kolmen tunnin mökkimatkan pysähtymättä. En tiedä olisinko edes suostunut ajamaan tuollaista matkaa pikkulasten kanssa.
Tietenkin siinä joutuu lapsen kanssa pysähtelemään. Kun tauolta löhdetään, niin seuraavalla bussipysäkillä saatetaan jo vaihtaa vaippaa. Ekan kerran ajettiin 650km 9kk ikäisen kanssa ja selvisi että meidän lapsi ei nuku autossa, ei missään olosuhteissa, ei edes yöllä. Kerran 8-vuotiaana torkahti vartiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvapalstalle tyypillisiä itsekeskeisiä vastauksia, joissa kehotetaan jättämään "se". Mies, ystävä, vanhempi, isovanhempi, anoppi, appi, mikä vaan. Kaikki vaan jätetään. Ihmissuhteilla ja ihmisillä ei ole mitään arvoa. AP: lle rakas vanhus ei jaksa tavata= jätä se. Kovat on arvot.
Ai että itsekeskeistä ihmistä ei saa jättää vaan pitää jäädä siihen hänen ympärilleen pyörimään oikkujen mukaan?
t. se joka matkusti pienen vauvan kanssa satoja kilsoja turhaan koska apen piti päästä marjaan just sovittuna viikonloppuna, eivätkä edes avainta voineet naapuriin jättää, että olisimme päässeet levähtämään
Tämä on kyllä törkeyden huippu. Ei voi ymmärtää.
Suuttuisin kyllä. Esim. onnettomuus tai sairaskohtaus ja sairaalaan joutuminen, perheenjäsenen kuolema, oksennustauti tai vastaava sairastuminen olisivat hyväksyttäviä syitä perua. Edellyttäisin myös sitä, että ottaisi heti yhteyttä kun este tuli, jos vain olisi siinä kunnossa että ylipäätään pystyisi soittamaan tai laittamaan viestiä.
Jos minä olisin, varsinkin pienen lapsen kanssa, tulossa kylään satojen kilometrien päästä, ja toinen peruu huonosti nukutun yön takia kun olen jo matkalla, niin tykkäisin niin huonoa etten enää koskaan suostuisi hänen takiaan näkemään matkustamisen vaivaa. Hyväksyisin väsymyksen peruutuksen syyksi jos asutaan samassa pitäjässä ja suunnitelmat olisi helppo vaihtaa toiselle päivälle.
Itse en koskaan peru, ellei ole jotain oikeasti painavaa syytä. Monta kertaa on ollut vieraita huonojen yöunien jälkeen, ja kivaa on ollut silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa jolle jäi käsitys että kyseessä on nyt muuttunut käytös? Sen pitäisi aina vähän soittaa kelloja, että jos on tärkeä ihminen kyseessä joka ei ole aikaisemmin tuollaista tehnyt, niin voisiko joku olla vialla sukulaisella?
75-vuotias ei ole mikään nuori, vaikka niin ei nykyään saa sanoa. Monilla sen ikäisillä on muistisairaus, jonka ensioireisiin kuuluu usein töykeä käytös. Muitakin sairauksia ja vanhuuden vaivoja on, jotka muuttaa persoonallisuutta.
Ärsyttäisi paljon tai oikeastaan suututtaisi, vaikka kyse olisi lyhyemmästäkin matkasta. Todella itsekästä sukulaiseltasi, ellei ole oikeasti yhtäkkiä tullut niin sairaaksi ettei voi nähdä eikä aikaisemmin olisi tiennyt.
En tosin itse muutenkaan ajaisi kolmen tunnin takia tuollaista matkaa. Noin pitkän matkan vuoksi haluaisi vähintään yöpyä paikan päällä ellei tarkoitus ole käydä muuallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika tökeröä kun oli sovittu ja tiesi varmaan miten hankala teidän oli tulla.Syykin oli vähän köykäinen perumiselle.
Ei kai tuollainen 100v käppyrä tiedä enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa jolle jäi käsitys että kyseessä on nyt muuttunut käytös? Sen pitäisi aina vähän soittaa kelloja, että jos on tärkeä ihminen kyseessä joka ei ole aikaisemmin tuollaista tehnyt, niin voisiko joku olla vialla sukulaisella?
75-vuotias ei ole mikään nuori, vaikka niin ei nykyään saa sanoa. Monilla sen ikäisillä on muistisairaus, jonka ensioireisiin kuuluu usein töykeä käytös. Muitakin sairauksia ja vanhuuden vaivoja on, jotka muuttaa persoonallisuutta.
Jep. Kirjoittelin tuonne aikaisemmin meidän sukulaisen muistisairaudesta. Oma sukulaisemme oli siihen asti aina ollut erittäin hyvä ottamaan toisten näkökulman huomioon. Meillä alkoivat hälytyskellot soida juuri tuosta, että sama ihminen yhtäkkiä sanookin tunnin varoitusajalla, että olen nukkunut huonosti, jos tulettekin vaikka ensi viikolla - vaikka tiesi, että olen ottanut töistä lomaa sen takia ja oli tarkoitus asentaa hänen uusi radio, jota hän oli toivonut kuukausitolkulla. Ja että meillä ei ole mitään toivoa tulla ensi viikolla, koska minä olen työmatkalla ulkomailla.
Muistisairauden yksi tyypillisistä piirteistä on juuri tuo, että paitsi että nukkuminen huononee, vanhus ei myöskään tunne oikein olevansa oma itsensä. Ja siitä sitten seuraa helposti eristäytyminen. Vanhus ei halua nähdä ketään ennen kuin on taas tilanteen tasalla omasta mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viides peräkkäinen sukulainen-sana tappoi intoni perehtyä tähän paskaan provoon.
Sylttytehdas on tuttu, sinä ET osa kirjoittaa hyvää provoa. Kankea tapa ilmasta itseäsi.
Ja nyt voit selitellä, että äidinkielesi on vinkuintia ja sinulla on luki jne.
Joo, täyttä sontaa koko ap:n sepustus, mutta taas meni palstailla päähän kuin häkä.
Uskoivat joka ikisen sanan, minka ap tänne viitisi kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellekin tulee mieleen alkava muistisairaus tai joku muu alkava sairaus. Terveellä järjellä varustettu ymmärtää, että jos toiset ovat tulleet satojen kilometrien päästä sinua varten, niin tapaamista ei peruta väsymyksen takia. Sitä voi levähtää sitten tapaamisen jälkeen.
Erityisen kurjaa tuo peruminen on, jos seuraava tapaamismahdollisuus on joskus vuoden päästä. Itse en todellakaan siirtäisi tapaamista kuin äärimmäisessä hädässä, varsinkaan jos en itse pysty matkustamaan toisten luo.
Minulla vähän vastaava kokemus muutaman iäkkäämmän sukulaisen kohdalla. Muutenkin jo nähtiin harvoin, eivät siis itse matkustaneet mihinkään ja elivät hyvin rajoittunutta elämää muutenkin. Olivat melkein pelkästään kotona, korkeintaan apteekissa ja kaupassa kävivät. Koronan myötä näkemiset jäivät täysin ja tilasivat apteekin ja kaupan tuotteet kotiinkuljetuksella. Nyt kun on yrittänyt ehdottaa näkemistä (korona sairastettu vasta eli en tartuta), niin eivät halua nähdä. Puhuvat väsymyksestä, mutta heidät tuntien rivien välistä kuultaa se, että terveyssyistäkään eivät halua nähdä. Pelkäävät paljon koronaa ja ei ihme, jos on viettänyt viimeiset vuodet lähes poistumatta kotoa ja vastustuskyky on huono. Tätä ei uskalleta muille sanoa, ollaan vaan, ettei vieraita nyt jakseta ottaa vastaan. Ja kyllähän sekin tekee osansa, jos eristäytyy kotiin, niin on korkea kynnyskin ihmisten näkemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän vastaava kokemus muutaman iäkkäämmän sukulaisen kohdalla. Muutenkin jo nähtiin harvoin, eivät siis itse matkustaneet mihinkään ja elivät hyvin rajoittunutta elämää muutenkin. Olivat melkein pelkästään kotona, korkeintaan apteekissa ja kaupassa kävivät. Koronan myötä näkemiset jäivät täysin ja tilasivat apteekin ja kaupan tuotteet kotiinkuljetuksella. Nyt kun on yrittänyt ehdottaa näkemistä (korona sairastettu vasta eli en tartuta), niin eivät halua nähdä. Puhuvat väsymyksestä, mutta heidät tuntien rivien välistä kuultaa se, että terveyssyistäkään eivät halua nähdä. Pelkäävät paljon koronaa ja ei ihme, jos on viettänyt viimeiset vuodet lähes poistumatta kotoa ja vastustuskyky on huono. Tätä ei uskalleta muille sanoa, ollaan vaan, ettei vieraita nyt jakseta ottaa vastaan. Ja kyllähän sekin tekee osansa, jos eristäytyy kotiin, niin on korkea kynnyskin ihmisten näkemiseen.
Sori, ohis, mutta onhan tuo alentunut vastustuskyky varmasti ihan totta. Itse huomasin vuoden työttömyyden ja kotona olon seurauksena saman, kun alotin uudessa työssä. Tulin meinaan heti kolmen viikon töissä olon jälkeen kipeäksi. Ei ollut koronaa, mutta normiflunssa. Tuo tiiviisti yhdessä olo ja maskeista luopuminen kai oli se päälimmäinen syy. Mutta nyt vaan mummon pitäisi alkaa pikkuhiljaa käydä siellä ihmisten ilmoilla, jotta saa vastustuskykyä takaisin.
Oletko ihan varma, että sukulaisesi ei yrittänyt kieltäytyä tapaamisesta jo aiemmin?
Aikoinaan olin pitkään puhunut iäkkäälle sukulaiselleni, että kunhan tulee kesä ja matkustan toiselle puolelle Suomea, niin päästäisiin näkemään pitkän tauon jälkeen. Kun sitten tuo hetki koitti ja soitin viikkoa ennen matkaa, että viikon päästä pääsisin käymään, niin oli jotenkin empivän oloinen asiasta. Ihmettelin vähän, mutta sanoin että soitellaan vielä lähempänä. Sitten kun soitin niin töksäytti pian puhelun aluksi, että kyläily ei nyt sovi. Luulen, että ei ollut alun perinkään innostunut tuosta vierailustani, mutta ei vaan saanut sanotuksi asiaa. Tottakai jokaisella on oikeus kieltäytyä, mutta olisin toivonut hänen kieltäytyvän jo silloin, kun tapaaminen tuli puheeksi viikkoa ennen potentiaalista tapaamispäivää.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ovatko sukulaiseni jotenkin poikkeuksellisen raihnaisia, mutta sukuni 70 v täyttäneet eivät jaksa ottaa vieraita vastaan eivätkä kyläillä missään. Ainoa poikkeus on hautajaiset.
En tiedä, kumpi on poikkeuksellista, mutta sekä minun, puolisoni että lähimpien ystävieni vanhemmat ja tädit sekä sedät -iältään 70-86 vuotta, ovat kaikki innokkaita kyläilijöitä ja viettävät sukujuhliakin mielellään.
Toivottavasti olen väärässä, mutta omalla kohdalla kokemus on ollut tämä: ikäihmisistä osa eristäytyy kotiinsa niin, että puhelut ovat ok, mutta eivät enää halua ja jaksa nähdä kasvokkain sukulaisia tai ystäviä. Kokevat muiden vierailut kuormittavina, eivätkä jaksa itse lähteä toisten luokse. Energia riittää siihen, että selviää kotitöistä, käy terveyskeskuksessa, hoivaa iäkästä puolisoa jne.
Sen tajuan, että energiaa ei riitä vieraiden kestittämiseen niin, että siivoaa ja leipoo muita varten. Mutta jos toiset tulevat kylään kahvipullien ja termarin kanssa ja korkeintaan lainaavat vessaa, niin tuollaisista tapaamista kieltäytyminen on liioittelua. Varmasti virkistäisi, että saisi välillä nähdä ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia. Etukäteen herkästi voi ajatella tapaamisten kuormittavan, vaikka jälkikäteen voisi olla myös henkisesti virkistynyt olo. Korona toki osalla vaikuttaa, mutta ihan hyvin voisi nähdä turvavälien kanssa ulkona, kun on kesäkin tulossa.
Oma mutu on, että en tule näkemään enää elossa joitakin +70 v sukulaisia. Eivät tule suvun tapaamisiin, eivät päästä vieraita luokseen ja yhteydenpitokin on heidän suunnaltaan vähentynyt. Ei noihin tapaamisiin voi pakottaa, mutta surettaa kun systemaattisesti kieltäytyvät näkemästä ketään.
Sapettaisi minuakin tilanteessasi, ap. Vaikuttaisi niin, että en yrittäisi enää tälle kesälle järjestää uutta tapaamista enkä muutenkaan olisi tapaamista kovin tohkeissani järjestämässä. Herkästi käy niin, että peruuntuisi uudestaankin.
Minusta tuo vaikuttaa myös orastavalta muistisairaudelta.
Edesmennyt isäni ei ollut enää viimeisinä vuosinaan lainkaan halukas tapaamaan muita sukulaisiaan kuin meitä lapsia ja yhtä lapsenlastaan.
Serkkuni kävivät tapaamassa vanhusta kerran, pari vuodessa, mutta isän kommentit olivat välinpitämättömiä tai suoraan kielteisiä.
Minusta on asiallista kunnioittaa vanhojen ihmisten tahtoa. Ei kaikkia kiinnosta kaukaisten sukulaisten vävyt/miniät/taaperot sun muut; he haluavat elää siinä tasaisessa, hiljaisessa arjessaan ehkäpä vain muutaman luottoihmisen varassa.
Yllärikyläily ei aina onnistu ja syytä voi etsiä peilistä. Puhelin on keksitty jo 1800-luvulla, samoin lennätin. Posti on vielä vanhempi keksintö.