Lue keskustelun säännöt.
Matkustin turhaan 350 km tapaamista varten ja sukulainen perui viime tipassa - ärsyttäisikö sinua tilanteessani?
27.05.2022 |
Taustatietona: n. 75 v sukulaiseni asuu 800 km päässä meidän kotoamme ja ei ole vuosikymmeniin matkustellut kotoaan lähikaupunkia kauemmas. Olenkin itse aina matkustanut sukulaiseni luokse, koska hän on minulle tärkeä. Olimme etukäteen sopineet, että matkustaisin perheeni kanssa käymään sukulaisen luona, koska emme koronan ja vauva-ajan takia ole päässeet kylään. Olimme sopineet vierailupäivästä hyvissä ajoin ja sopineet, että soittelemme vielä edellisenä päivänä sopiaksemme tarkemmasta vierailuajasta. Tarkoitus oli käydä sukulaisen luona pari-kolme tuntia. Olisimme kylään mennessämme vieneet kahvileivät ja perillä keittäneet kahvit, jotta sukulaisen ei tarvitse nähdä mitään vaivaa meidän takiamme.
Lähdimme kotoa ajamaan ja yövyimme ensin vanhempieni luona taaperon kanssa. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa vielä 350 km päähän, jotta pääsisimme seuraavana päivänä ajamaan sukulaisen luo kätevästi (kerralla tuo matka ei olisi taaperon kanssa onnistunut, vaan jouduimme yöpymään molempiin suuntiin). Tapaamista edeltävänä iltapäivänä soitin tuolle sukulaiselle ja hän halusi perua tapaamisen huonosti nukutun yön ja pitkään jatkuneen hieman flunssaisen olon takia. Uusi tapaaminen ei järjesty tälle samalle reissulle. Pitkän välimatkan takia uuden vierailun järjestäminen on haastavaa, taaperon kanssa 800 km matkustaminen ei onnistu helposti ja nyt vierailu jäi luultavasti seuraavaan kesään. Matkustimme turhaan 350 km sukulaisen suuntaan ja toisen mokoman takaisin, koska sukulainen ei ilmoittanut perumisesta aikaisemmin. Ihmettelen, miksi ei perunut jo aiemmin, jos olo oli ollut kipeä jo pidemmän aikaa.
Ärsyttäisikö sinua tilanteessani tällainen myöhään peruminen? Toki ymmärrän, että toista väsyttää, mutta emme olisi menneet paikan päälle kestittäväksi, vaan olisimme itse tuoneet kahvileivät, keittäneet kahvit ja katsoneet taaperon perään. Harmittaa ihan hirveästi tuo peruuntuminen, kun matkustettiin turhaan noin pitkä matka ja olisin pitkän tauon jälkeen halunnut nähdä sukulaista ja uusi vierailu onnistuu vasta todella pitkän ajan päästä.
Kommentit (140)
Tekosyyhän tuo jollain tasolla oli. Olisitte voineet muuttaa kyläilyn vaikka puolen tunnin kahvitteluksi pihalla tai puistossa, jos sukulainen ei halua levittää flunssaa.
75-vuotias ei tänä päivänä ole mikään ikäloppu. Jotkut tekevät vielä töitä ja juoksevat maratoneja tuon ikäisenä, iso osa matkustelee, mökkeilee, remontoi ja hoitaa lapsenlapsia edelleen hyväkuntoisena. Kyllä sen ikäiseltä voi vähintään vaatia huomaavaisuutta vierailijoita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuon teidän sukulaisen velvollisuus pitää mielen päällä teidän menemisiä.
Ja voi myös olla että hän viimeiseen asti toivoi tervehtyvänsä, mutta joutui toteamaan että niin ei käynyt.
Tai hän on korona-aikana mökkiytynyt ja nyt vasta todella näki millaisessa kunnossa huusholli on.
Miksei se puolivälin kyläpaikassa kyläily kelvannut?
Suunnitelmat muuttuvat, usein saa suuttua elämässä jos ottaa sellaisen henkilökohtaisesti.
Ymmärrän ärtymyksesi. Eri juttu, jos olisitte menneet sukulaisen luokse yökylään ja hän ei olisi jaksanut vieraita yön yli. Mutta parin tunnin kahvittelu ei ole mahdoton vaatimus. Siinä jää loppu päivä levähtämiseen.
Ärsyttääkö?
Ärsyttää se, että ap hokee koko ajan "taapero". Jotenkin typerän oloinen jo sananakin.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kyse siitäkin, että vanhaa sukulaista tuo vierailu on jännittänyt ja stressannut liikaa. Ehkä viimeiseen asti yritti ottaa teidät vastaan, mutta sitten joutui keksimään tekosyyn ettei onnistu. Jos on ollut korona-ajan lähes eristyksissä eikä sitä ennenkään ole ilmeisesti ollut mikään aktiivinen kyläilyihminen, sitä ns erakoituu helposti. Puhelimitse on helppo pitää yhteyttä, mutta ihmisten näkeminen on isompi ponnistus. Yritä ymmärtää.
Kyllä ajatus olisi pitänyt työstää loppuun, ennen kuin laittaa pikkulapsiperheen ajamaan satoja kilometrejä. Ja jos tapahtui virhe, eikä saanut suutaan auki ajoissa, niin sitten vaan sinnitellään. Monestihan on loppujen lopuksi virkistävää nähdä rakkaita ihmisiä, vaikka etukäteen ajatus tuntuu raskaalta.
Turha itkeä, kun maito on jo maassa, tässä tapauksessa taapero reissussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yövytte 2 yötä 800km matkalla ja sama takaisin?
Kannattais varmaan kehittää vähän kisakestävyyttä.
Tämä. Onnistuu taaperon kanssa yhdessä päivässä, mutta se toki ei ole hirmu kiva päivä, aikuisille.
Toisekseen, miksi se 75-vuotias on ainoa pointti koko matkalle? Onko ne yöpaikat niin penaalista?
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut kipeä jo pidemmän aikaa, niin olisi kannattanut soittaa ja varoittaa etukäteen, että vierailu saattaa peruuntua.
Jos itse tietäisin toisten matkustavan tosi pitkän matkan takaa, niin soittaisin kyllä hyvissä ajoin ja perumisestakin päättäisin paria päivää aiemmin.
Itse olin vastaavan tapauksessa tilanteessa, mutta pakko myöntää etten ottanut tosissani kun valitteli flunssaa ja väitti että voi olla hankala nähdä. Sanoin vain, että tulen nyt kuitenkin. No flunssa oli pahentunut ja henkilö niin väsynyt, ettei jaksanut ottaa vastaan. Suutuin ensin vietävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan varmaan alapeukkuja tästä:
Minun läheiseni eivät ymmärtäneet, miten raskasta vauvan tai taaperon kanssa matkustaminen oli. Pyydettiin käymään päiväseltään tai matkustamaan yhdeksi yöksi tosi pitkän matkan päähän. Oli iso työ pakata kaikki tavarat. Autossa taaperoa piti viihdyttää lähes koko ajan, kun matka oli taaperolle pitkä. Vieraassa paikassa vauva ei nukkunut päiväunia, yöt olivat rikkonaisia ja taaperoa sai valvoa supertarkkaan koko ajan, ettei riko matalalla olevia lasitavaroita tai laita suuhunsa lattialla pyöriviä asioita. Kun yritettiin ehdottaa, että nähtäisiin pikkulapsiaikana meillä kotona, niin ei sopinut, koska "kyllä pitää kyläillä tasapuolisesti myös heillä/pitäähän vauvan nähdä, millaista Liisa-tädin kotona on".
Helpompi se on vaikka kahden terveen aikuisen matkustaa kuin pienen lapsen kanssa. On kokemusta molemmista.
Niin, olisi sukulainen voinut aiemmin ilmoittaa.
Mutta taapero sitä, taapero tätä ja 800km päähän matkustaminen on mahdotonta useammin kuin kerran vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeus perua, varsinkin kun on jo vanhempi ihminen.
Sitä en käsitä, miksi ei jo aiemmin perunut? Olisi ollut helpompi teille kaikille ja hänkin olisi saanut mielenrauhan, kun tietäisi, ettette ole tulossa kylään. Ilmeisesti perumisesta kertominen oli hänelle vaikeaa, kun ei saanut itse soitettua asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Niin, olisi sukulainen voinut aiemmin ilmoittaa.
Mutta taapero sitä, taapero tätä ja 800km päähän matkustaminen on mahdotonta useammin kuin kerran vuodessa?
Kaikilla ei ole pitkiä lomia monta kertaa vuodessa. Kesäloma voi olla jo nyt. Ja on eri asia matkustaa kesällä kuin reissata -25 asteen pakkasella pienen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku kysyi, miksi matkustaisimme näkemään sukulaista. Sukulainen on minulle hyvin rakas. Soittelemme ja kirjoitamme kirjepostia säännöllisesti. Emme ole nähneet pitkään aikaan ja hänkin olisi halunnut nähdä taaperomme, joka on sukumme ensimmäinen pieni lapsi vuosikymmeniin.
Ap
Selvästikään hän ei halunnut nähdä teitä yhtä innokkaasti kuin sinä halusit nähdä häntä.
Kun/jos tulet vanhaksi, ymmärrät, etteivät asiat ole non yksioikoisia.
Esim. minä haluaisin viettää enemmän aikaa lapsenlasteni kanssa, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Uuvun helposti, ja siitä lähtee kierre, johon liittyy unettomuutta ja epämääräistä huonoa oloa, alakuloisuutta.
Ilmeisesti ap:n sukulainen asuu myös yksin. Silloin toivoisi positiivisia kohtaamisia ihmisten kanssa, mutta ei mitään sellaista, joka rasittaa. Mukavatkin tapahtumat aiheuttavat henkistä stressiä. Pitää olla reippaassa, terveessä kunnossa, että jaksaa ottaa vastaan perhevieraita. Tätä voi nuorempien olla vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku kysyi, miksi matkustaisimme näkemään sukulaista. Sukulainen on minulle hyvin rakas. Soittelemme ja kirjoitamme kirjepostia säännöllisesti. Emme ole nähneet pitkään aikaan ja hänkin olisi halunnut nähdä taaperomme, joka on sukumme ensimmäinen pieni lapsi vuosikymmeniin.
Ap
Selvästikään hän ei halunnut nähdä teitä yhtä innokkaasti kuin sinä halusit nähdä häntä.
Kun/jos tulet vanhaksi, ymmärrät, etteivät asiat ole non yksioikoisia.
Esim. minä haluaisin viettää enemmän aikaa lapsenlasteni kanssa, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Uuvun helposti, ja siitä lähtee kierre, johon liittyy unettomuutta ja epämääräistä huonoa oloa, alakuloisuutta.
Ilmeisesti ap:n sukulainen asuu myös yksin. Silloin toivoisi positiivisia kohtaamisia ihmisten kanssa, mutta ei mitään sellaista, joka rasittaa. Mukavatkin tapahtumat aiheuttavat henkistä stressiä. Pitää olla reippaassa, terveessä kunnossa, että jaksaa ottaa vastaan perhevieraita. Tätä voi nuorempien olla vaikea ymmärtää.
Aika äkkiä menee niin, ettei kyläilijöitä enää ole, jos ei vieraita jaksa juuri ottaa vastaan. Harva jaksaa kovinkaan montaa kertaa kysyä kyläilyn perään, jos toinen aina sanoo ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksen flunssainen väsymys on totisesti vähän eri asia, kuin jonkun nuoren ihmisen.
Hän on silloin todella nuokuksissa, ei aina jaksa edes petistä nousta.
Uupumus on voimakasta, ja päätä särkee.
Kyllä ikä vaikuttaa voimakkaasti ihmisen kykyyn jaksaa valvomista ja kestää flunssia.
On se nyt helvetin kumma, kun tällä palstalla haukutaan jo 60 vuotiaita vanhoiksi.
Mutta kun 75 vuotias selkävaivainen ihminen sairastuu ja on sen takia väsähtynyt, niin se on kaikkien mielestä täyttä p#skaa ja hänen pitäisi jaksaa ottaa vieraat vastaan ja jutella heidän kanssaan.
Miten niin nuori ihminen jaksaa flunssassa ottaa vastaan? Meillä oli just koko perhe sellaisessa flunssassa pieniä myöten, että sänky oli ainoa paikka missä pystyi olemaan. Aluksi tuntui siltä, että kyllähän tästä selvitään ja olis voinut pitkin hampain myöntyä johonkin kohtaamiseen. Mutta niin se flunssa vaan yllätti viikon kuluttua entistä pahempana. Ja voin sanoa, että puolikuntoista oli se tervekin viikko. Kai se on niin vaikea uskoa jos ei ole koskaan kuin pikkuflunssas
Pienimmät lapset jaksoi välillä leikkiä, mutta kukaan ei ollut siivoamassa leikkien jälkiä, ruokia pöydiltä, niistopapereita ihan kaikkialta, väsyneenä lattialle riisuttuja likaisia vaatteita, pienten levittämiä ruoanmuruja lattioilta, käytettyjä vaippoja, terveyssideroskista, keittiön roskista ei kukaan pystynyt viemään aikoihin. Ei sitä voi kuvitella, jos ei itse koe. Vanhuksellakin voi olla vastaavia ongelmia vaikkei olekaan pikkulapsia sotkemassa.
Moni vanhus ja pienituloinen peruu tapaamisia rahan puutteen vuoksi. Kotikin voi olla sekaisin koska ei jaksa tai pysty siivoamaan.
Aikoinaan puhuttiin seitsemän sortin kahvipöydistä. Monelle vanhukselle pöydän kattaminen kahveineen ja tarjottavineen on todella tärkeää. Esiin otetaan pöytäliinat sekä kauneimmat kahvikupit. Osa vanhuksista ei halua vierailta kulukorvausta missään muodossa. Perheen vierailu voi kuitenkin viedä vanhuksen pienestä eläkkeestä viikon ruokarahat.
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan alapeukkuja tästä:
Minun läheiseni eivät ymmärtäneet, miten raskasta vauvan tai taaperon kanssa matkustaminen oli. Pyydettiin käymään päiväseltään tai matkustamaan yhdeksi yöksi tosi pitkän matkan päähän. Oli iso työ pakata kaikki tavarat. Autossa taaperoa piti viihdyttää lähes koko ajan, kun matka oli taaperolle pitkä. Vieraassa paikassa vauva ei nukkunut päiväunia, yöt olivat rikkonaisia ja taaperoa sai valvoa supertarkkaan koko ajan, ettei riko matalalla olevia lasitavaroita tai laita suuhunsa lattialla pyöriviä asioita. Kun yritettiin ehdottaa, että nähtäisiin pikkulapsiaikana meillä kotona, niin ei sopinut, koska "kyllä pitää kyläillä tasapuolisesti myös heillä/pitäähän vauvan nähdä, millaista Liisa-tädin kotona on".
Helpompi se on vaikka kahden terveen aikuisen matkustaa kuin pienen lapsen kanssa. On kokemusta molemmista.
taapero taapero taapero taapero taapero
Vierailija kirjoitti:
Niin, olisi sukulainen voinut aiemmin ilmoittaa.
Mutta taapero sitä, taapero tätä ja 800km päähän matkustaminen on mahdotonta useammin kuin kerran vuodessa?
800 km on pitkä matka aikuisellekin, ainakin tällaisen etelän ihmisen mielestä. Suomen sisällä olen matkustanut kaksi kertaa elämässäni niin kauas kotoa.
Meidän lapset oli varmaan kouluikäisiä, kun jaksoivat kolmen tunnin mökkimatkan pysähtymättä. En tiedä olisinko edes suostunut ajamaan tuollaista matkaa pikkulasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Moni vanhus ja pienituloinen peruu tapaamisia rahan puutteen vuoksi. Kotikin voi olla sekaisin koska ei jaksa tai pysty siivoamaan.
Aikoinaan puhuttiin seitsemän sortin kahvipöydistä. Monelle vanhukselle pöydän kattaminen kahveineen ja tarjottavineen on todella tärkeää. Esiin otetaan pöytäliinat sekä kauneimmat kahvikupit. Osa vanhuksista ei halua vierailta kulukorvausta missään muodossa. Perheen vierailu voi kuitenkin viedä vanhuksen pienestä eläkkeestä viikon ruokarahat.
Silloin sanotaan jo vierailusta sopiessa, että olisi mukava nähdä, mutta en voi, enkä halua ottaa vastaan kotonani, eikä laiteta ihmisiä ajelemaan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Me ajettiin pienen esikoisen kanssa kuusi tuntia anoppilaan huomataksemme vain että he olikin lähteneet marjaan toiselle paikkakunnalle.
En ole ollut sen jälkeen missään tekemisissä eikä he ole koskaan tavanneet esikoista.
Tyypillinen over acting.
Vanhuksen flunssainen väsymys on totisesti vähän eri asia, kuin jonkun nuoren ihmisen.
Hän on silloin todella nuokuksissa, ei aina jaksa edes petistä nousta.
Uupumus on voimakasta, ja päätä särkee.
Kyllä ikä vaikuttaa voimakkaasti ihmisen kykyyn jaksaa valvomista ja kestää flunssia.
On se nyt helvetin kumma, kun tällä palstalla haukutaan jo 60 vuotiaita vanhoiksi.
Mutta kun 75 vuotias selkävaivainen ihminen sairastuu ja on sen takia väsähtynyt, niin se on kaikkien mielestä täyttä p#skaa ja hänen pitäisi jaksaa ottaa vieraat vastaan ja jutella heidän kanssaan.