Lue keskustelun säännöt.
Matkustin turhaan 350 km tapaamista varten ja sukulainen perui viime tipassa - ärsyttäisikö sinua tilanteessani?
27.05.2022 |
Taustatietona: n. 75 v sukulaiseni asuu 800 km päässä meidän kotoamme ja ei ole vuosikymmeniin matkustellut kotoaan lähikaupunkia kauemmas. Olenkin itse aina matkustanut sukulaiseni luokse, koska hän on minulle tärkeä. Olimme etukäteen sopineet, että matkustaisin perheeni kanssa käymään sukulaisen luona, koska emme koronan ja vauva-ajan takia ole päässeet kylään. Olimme sopineet vierailupäivästä hyvissä ajoin ja sopineet, että soittelemme vielä edellisenä päivänä sopiaksemme tarkemmasta vierailuajasta. Tarkoitus oli käydä sukulaisen luona pari-kolme tuntia. Olisimme kylään mennessämme vieneet kahvileivät ja perillä keittäneet kahvit, jotta sukulaisen ei tarvitse nähdä mitään vaivaa meidän takiamme.
Lähdimme kotoa ajamaan ja yövyimme ensin vanhempieni luona taaperon kanssa. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa vielä 350 km päähän, jotta pääsisimme seuraavana päivänä ajamaan sukulaisen luo kätevästi (kerralla tuo matka ei olisi taaperon kanssa onnistunut, vaan jouduimme yöpymään molempiin suuntiin). Tapaamista edeltävänä iltapäivänä soitin tuolle sukulaiselle ja hän halusi perua tapaamisen huonosti nukutun yön ja pitkään jatkuneen hieman flunssaisen olon takia. Uusi tapaaminen ei järjesty tälle samalle reissulle. Pitkän välimatkan takia uuden vierailun järjestäminen on haastavaa, taaperon kanssa 800 km matkustaminen ei onnistu helposti ja nyt vierailu jäi luultavasti seuraavaan kesään. Matkustimme turhaan 350 km sukulaisen suuntaan ja toisen mokoman takaisin, koska sukulainen ei ilmoittanut perumisesta aikaisemmin. Ihmettelen, miksi ei perunut jo aiemmin, jos olo oli ollut kipeä jo pidemmän aikaa.
Ärsyttäisikö sinua tilanteessani tällainen myöhään peruminen? Toki ymmärrän, että toista väsyttää, mutta emme olisi menneet paikan päälle kestittäväksi, vaan olisimme itse tuoneet kahvileivät, keittäneet kahvit ja katsoneet taaperon perään. Harmittaa ihan hirveästi tuo peruuntuminen, kun matkustettiin turhaan noin pitkä matka ja olisin pitkän tauon jälkeen halunnut nähdä sukulaista ja uusi vierailu onnistuu vasta todella pitkän ajan päästä.
Kommentit (140)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haisee tekosyyltä joku pieni flunssa. Ei ilmeisesti muuten halunnut nähdä, mutta ei halunnut myöntää asiaa suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että sukulaisesi ei yrittänyt kieltäytyä tapaamisesta jo aiemmin?
Aikoinaan olin pitkään puhunut iäkkäälle sukulaiselleni, että kunhan tulee kesä ja matkustan toiselle puolelle Suomea, niin päästäisiin näkemään pitkän tauon jälkeen. Kun sitten tuo hetki koitti ja soitin viikkoa ennen matkaa, että viikon päästä pääsisin käymään, niin oli jotenkin empivän oloinen asiasta. Ihmettelin vähän, mutta sanoin että soitellaan vielä lähempänä. Sitten kun soitin niin töksäytti pian puhelun aluksi, että kyläily ei nyt sovi. Luulen, että ei ollut alun perinkään innostunut tuosta vierailustani, mutta ei vaan saanut sanotuksi asiaa. Tottakai jokaisella on oikeus kieltäytyä, mutta olisin toivonut hänen kieltäytyvän jo silloin, kun tapaaminen tuli puheeksi viikkoa ennen potentiaalista tapaamispäivää.
Minä olen jokseenkin varma, että ap ei ole vain halunnut tajuta, että heitä ei haluttu kylään. Selittelee aloituksessaan niin paljon. Oli luultavasti työntymässä perheensä kanssa passattavaksi ja elätettäväksi moneksi päiväksi. Vanhemman ikäluokan naiset eivät osaa aina napakasti sanoa ei.
Kommenteista päätellen moni on täysin vieraantunut vanhusten voinnista, jaksamisesta ja arjesta, kun se voi vaihdella suuresti jo muutamassa tunnissa.
Joku vanhus voi olla tosi karppi ja elämänsä kunnossa 15min ja sen jälkeen täydellinen romahdus ja verenpaine pilvissä, verensokerit heittelevät jne.
Usein riittää pelkkä suihkussa käynti, joka vie täysin voimat siltä päivältä tai huonosti nukuttu yö, joka vastaa jo vahvaa humalatilaa, vanhus on sekava ja väsynyt.
Tässäkin asiassa aika hoitaa meidän jokaisen kohdalla, jos saamme elää pitkän elämän ja usein vasta sitten ymmärrämme, kun vanhuus on omalla kohdalla. Tietysti, jokaisella on oikeus loukkaantua ja pahoittaa mielensä ja jättää vanhus omaan arvoonsa ja elää sitä oman näköistä elämää suunnitelmien mukaan.
Kuulostaa siltä että varmistelitte niin moneen kertaan, että sukulaiselle tuli olo, ettette edes oikeasti halua tavata häntä ja hän perui koska ajatteli tekevänsä teille palveluksen. Teidän olisi pitänyt vaan mennä sovittuna aikana eikä soittaa moneen kertaan ja kysyä sopiiko tapaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
700 km ajaminen autolla maksaisi nykyisillä bensan hinnoilla n. 100 euroa. Tajuton summa ja ap:lla mennyt tuollainen summa hukkaan väsyneen sukulaisen takia. Ei taida sukulainen tajuta asiaa...
Tämä! Mielipahaa enemmän kirpaisisi, jos menisi satanen pelkkiin bensoihin viime tipan perumisen takia. Ja tuohon vielä ruoat, majoitukset yms päälle. Mutta rahan menostahan ei saisi joidenkin mielestä valittaa, kun itse on sen bensaan päättänyt kuluttaa.
Kiitos tuhannesti tästä ketjusta! Tajusin tätä lukiessani, että iäkäs tätini taitaa kärsiä orastavasta muistisairaudesta. En ole asiaa huomannut, kun täti ei ole päästänyt kylään enää useampaan vuoteen. Puhelimessa en ole asiaa hoksannut, kun täti selvästi tsemppaa puheluiden ajaksi. Joskus väsymys paistaa läpi ja on alkanut selostaa uudelleen samoja asioita kerta toisensa jälkeen, kun ei muista jo kertoneensa noita asioita. Tädistä on tullut myös melko aloitekyvytön, ei enää ota yhteyttä oma-aloitteisesti kuten ennen.
En enää ehdota, että menisin tädin luokse vierailulle. Ei selvästi jaksa/halua vierailijoita, joten en viitsi pakottaa. Täti ei ole edes halunnut nähdä veljiään moneen vuoteen. Ei siis ole henkilökohtaista, vaan koskee kaikkia tämä vierailemattomuus. Tämä ketju lisäsi ymmärrystä tätiäni ja hänen käytöstään kohtaan, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, vanhat ihmiset elää vähän eri maailmassa kuin ruuhkavuosia elävät perheet. Ikääntyminen aiheuttaa vähitellen pientä ajattelukyvyn muutosta, eikä ehkä osata enää niin joustavasti asettua toisen aseman. Voi myös olla että tapaaminen pitkän ajan jälkeen jännittää ja stressaa vaikkei sitä myönnä edes itselleen. Moni ikääntynyt on kiinni omissa rutiineissa ja ne tuovat turvaa. Jos onnistuisitte tapaamaan häntä niin todennäköisesti nauttisi tapaamisesta ja miettisi jälkikäteen kuinka mukavaa ja virkistävää se olikaan. Veikkaa kuitenkin että tällaista hyvää hetkeä ei häneltä kysyttäessä tule enää ikinä.
Äitini veto tätä samaa kuviota vuosia. Oli erikoinen olo, tosi väsynyt, ei ollut ihan kunnossa, ei kertakaikkiaan jaksanut.. lopulta soitin vasta kun olimme 10 km päässä. Valehtelin että olimme vain ohikulkumatkalla että jos ovella käydään. Näin siellä pääsi sitten käymään.
Ilmeisesti tapaamisen siirto vaikka seuraavalle päivälle ei sopinut tuolle sukulaiselle? Tuo nyt varsinkin haisee siltä, että joku huonosti nukuttu yö on tekosyy. Sittenhän sitä voisi ehdottaa, että yritän nukkua seuraavan yön hyvin ja nähtäisiin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInulle ei olisi tullut edes mieleen tehdä tuollaista matkaa parin tunnin kahvien takia. Siis joudutte yöpymään mennen tullen ja olette kylässä murto-osan matkasta, huhu. Jos tuollaista matkaa ajan niin ajaisin yöllä putkeen ja sitten oltaisiin kylässä ainakin 1 yö kun ei tuollaista reissua tehtäisi kovin usein, varsinkaan jos vauva ei viihty autossa.
Alapeukuttakaa rauhassa, mutta oma kokemus on, että muistisairaat ja osa hyvin vaikeasti mt-ongelmaisista peruu noita tapaamisia lyhyellä varoajalla, kun eivät ymmärrä, millaista vaivaa peruminen muille tuottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni kävi vastaavasti muutama vuosi takaperin. Keksittiin tuohon peruuntuneen päivämatkan kohdalle toinen päiväretki. Ihan kivaa oli, mutta en jaksanut enää järjestää peruuntuneen tapaamisen tilalle uutta.
Sairastumisen takia saa perua, mutta siitä pitää ilmoittaa hyvissä ajoin, ei edellisenä päivänä. Jos on sovittu Möttösten tulevan perjantaina kylään, niin ei torstai-iltapäivänä kerrota Möttösen rouvan soittaessa, että ei kyläily sovikaan.
Tuosta kertomuksesta tulee kuitenkin olo, että onkohan ap:ta perheineen haluttu alunperinkään kylään? Ehkä ei ole vain osattu sanoa ei toisen ollessa innoissaan vierailusta ja sitten on peruttu viime tipassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin sopinut vaikka ystävän tai sukulaisen vierailusta ja hän saapuisi meille 800 km päästä, niin totta hemmetissä nähtäisiin. Ja onhan sillä pikkulapsiperheellä todennäköisesti kokemusta huonosti nukkumisesta, niin ymmärtävät, vaikka itsellä väsyttäisi. Todella ajattelematonta käytöstä ja eiköhän tuossa joku orastava dementia tms ole syynä, jos aiemmin täyspäinen ihminen heittäytyy tuollaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa rauhassa, mutta oma kokemus on, että muistisairaat ja osa hyvin vaikeasti mt-ongelmaisista peruu noita tapaamisia lyhyellä varoajalla, kun eivät ymmärrä, millaista vaivaa peruminen muille tuottaa.
Tämä! Yksi lähisukulaiseni kärsii mt-ongelmista ja päihteiden käytön liitännäissairauksista. Lähes aina siirtyy tapaaminen ja ei ollenkaan käsitä, miksi muut pahastuvat.
oma moka, jos et soittanut aiemmin ja tsekannut, sopiiko tulla
En tietenkään voi tietää, millaista on olla iäkäs, mutta yksi asia ihmetyttää:
Jos minulla olisi ikää/olisin vaikka vakavasti sairas ja elinpäiviä voisi olla vähän, niin todellakin haluaisin nähdä itselleni tärkeät ihmiset vielä ainakin sen kerran. En tajua tuota, että toiset tulee pitkän matkan päästä ja sitten ei haluta edes tavata. Toista kertaa ei välttämättä enää tule.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän väsymyksen takia tapaamisen perumisen, jos välimatka on lyhyt ja tapaaminen on helppo siirtää. Jos toiset ovat matkustaneet pitkän matkan, niin näkisin, jos en olisi missään sairaalakunnossa, oksennustaudissa tms. Ei ole mahdoton vaatimus nähdä paria tuntia, varsinkin kun ette odottaneet mitään tarjoiluja perillä.
Sinä olet siis 75 v ja puhut kaikkien ikäistesi puolesta?! En jaksa lukea kuin ensimmäisen sivun viestit, sen verran kylmää kyytiä tulee taas mammoilta. Mun äiti on 75, enkä ikimaailmassa voisi suhtautua näin miten täällä. Ymmärrän AP:n ärsyyntymisen, olisi tosi outoa, jos ei yhtään ottaisi päähän. Sen sijaan en ymmärrä näitä "neuvoja" täällä, että voi unohtaa kyläilykutsut vähäksi aikaa jne. Kuinka paljon aikaa luulette 75-vuotiaalla olevan?! Kyllä menee taas usko ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän väsymyksen takia tapaamisen perumisen, jos välimatka on lyhyt ja tapaaminen on helppo siirtää. Jos toiset ovat matkustaneet pitkän matkan, niin näkisin, jos en olisi missään sairaalakunnossa, oksennustaudissa tms. Ei ole mahdoton vaatimus nähdä paria tuntia, varsinkin kun ette odottaneet mitään tarjoiluja perillä.
Sinä olet siis 75 v ja puhut kaikkien ikäistesi puolesta?! En jaksa lukea kuin ensimmäisen sivun viestit, sen verran kylmää kyytiä tulee taas mammoilta. Mun äiti on 75, enkä ikimaailmassa voisi suhtautua näin miten täällä. Ymmärrän AP:n ärsyyntymisen, olisi tosi outoa, jos ei yhtään ottaisi päähän. Sen sijaan en ymmärrä näitä "neuvoja" täällä, että voi unohtaa kyläilykutsut vähäksi aikaa jne. Kuinka paljon aikaa luulette 75-vuotiaalla olevan?! Kyllä menee taas usko ihmisiin.
Se tapaamisen viime tipassa perunut ei välttämättä halua nähdä seuraavallakaan kerralla. Sitten yllätysperumisen syynä on jotain muuta ja taas lykkääntyy. Tajuan hyvin, että ihan heti ei jaksa ajella 800 kilometriä, jos aiemmalla kerralla toinen teki käytännössä oharit.
700 km ajaminen autolla maksaisi nykyisillä bensan hinnoilla n. 100 euroa. Tajuton summa ja ap:lla mennyt tuollainen summa hukkaan väsyneen sukulaisen takia. Ei taida sukulainen tajuta asiaa...