Lue keskustelun säännöt.
Deittailumaailma on muuttunut yhä rumemmaksi (HS)
24.05.2022 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008808208.html
Valitettavasti maksumuurin takana. Artikkeli kertoo 47-vuotiaasta lääkäristä, joka esiintyy jutussa nimellä Sanna. Hän on ahkera Tinderin käyttäjä ja on tavannut treffipalvelujen kautta noin 160 miestä. Tinder Goldin lisäksi kokeillut mm. Happy Pancakea.
Ensimmäinen pettymys tulee usein tavatessa livenä:
"Viestittelyn perusteella mukavalta vaikuttanut henkilökin saattaa osoittautua ensitreffeillä todelliseksi törpöksi."
Toinen on ghostatuksi tuleminen. Sanna itse ei haluaisi alentua ghostaamaan, mutta hänellä on kännykässään sovellus, jolla hänelle "tulee puhelu" aina tunnin kuluttua tapaamisen alkamisesta. Silloin saan joka tapauksessa tavallaan jonkinnäköisen tauon siihen hommaan. Ja jos haluan, niin voin puhelun jälkeen sanoa, että nyt minun on pakko lähteä. Ja joskus hänkin ghostaa.
Ghostaamisen syy on usein se, että ihminen on ihan erilainen kuin profiilissa.
"Kuvat voivat olla niin vanhoja, että niiden ottamisen jälkeen seuralaiselle on esimerkiksi kertynyt kymmeniä kiloja lisää painoa. Se ei sinällään Sannaa häiritse, mutta häntä ihmetyttää, eikö epärehellisyyden väistämätön paljastuminen hetkauta kyseisiä ihmisiä." Osa valehtelee ikänsä. Sannakin on käynyt treffeillä miehen kanssa, joka esitti olevansa 50 mutta olikin 70. Toisaalta nuoret miehet valehtelevat ikänsä vanhemmiksi päästäkseen harrastamaan seksiä itseään vanhemman naisen kanssa.
Lisäksi Tinderissä tulee vastaan tuttuja varattuja miehiä.
Artikkelin lopussa kerrotaan, kuinka Sannalla oli äskettäin tunne, että nyt näyttää lupaavalta, ja Sanna kävi jo miehen kanssa useammilla treffeillä. Sitten kävi ilmi ettei mies ollutkaan muuttanut erilleen vaimostaan.
Kommentit (1481)
Vierailija kirjoitti:
Tätä asia voi tarkastella myös Sannan näkökulmasta. Miksi Sannan pitäisi tyytyä vähempään?
Jotta hän saisi miehen.
Minä olen puolisyrjäytynyt mies, enkä edes yritä, koska tiedän, ettei minua kuitenkaan kukaan huoli. En ole korkeasti koulutettu lääkäri, mutta silti ymmärrän realiteetit.
Sanna ei ymmärrä. Hän metsästää unelmaa ja syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy.
Usein kysytään, miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska kukaan ei kelpaa.
Ennen eleltiin pikkukylissä. Ei ollut kulkuvälineitä matkustaa kauemmas. Opiskelukin jäi perustasolle. Silti kumppani löytyi harvoista vaihtoehdoista omasta kylästä tai viereisestä kylästä.
Nykyään tarjolla on kaikki maailman ihmiset, mutta kumppania ei löydy, koska kukaan ei kelpaa. Hyvä ei riitä, vaan täytyy olla täydellinen. Täydellistä taas on vaikeaa löytää, koska aina takaraivossa kolkuttaa tunne, että ehkä jossain on parempi. Siksi varatutkin käyttävät Tinderiä, sekä miehet että naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asia voi tarkastella myös Sannan näkökulmasta. Miksi Sannan pitäisi tyytyä vähempään?
Jotta hän saisi miehen.
Minä olen puolisyrjäytynyt mies, enkä edes yritä, koska tiedän, ettei minua kuitenkaan kukaan huoli. En ole korkeasti koulutettu lääkäri, mutta silti ymmärrän realiteetit.
Sanna ei ymmärrä. Hän metsästää unelmaa ja syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy.
Usein kysytään, miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska kukaan ei kelpaa.
Ennen eleltiin pikkukylissä. Ei ollut kulkuvälineitä matkustaa kauemmas. Opiskelukin jäi perustasolle. Silti kumppani löytyi harvoista vaihtoehdoista omasta kylästä tai viereisestä kylästä.
Nykyään tarjolla on kaikki maailman ihmiset, mutta kumppania ei löydy, koska kukaan ei kelpaa. Hyvä ei riitä, vaan täytyy olla täydellinen. Täydellistä taas on vaikeaa löytää, koska aina takaraivossa kolkuttaa tunne, että ehkä jossain on parempi. Siksi varatutkin käyttävät Tinderiä, sekä miehet että naiset.
Niin, mutta kun ei naisella ole mitään syytä ottaa ketä tahansa vain siksi että "saa miehen".
Mies ei kuitenkaan pelkän sukupuolensa takia ole niiiin valtavan ihmeellinen otus, että sellainen kannattaa hankkia ihan vain jotta sellainen olisi. Tää on vaikea uskoa, tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli miehet komeita https://static.sotasampo.fi/photographs/lg/sakuva_lg_6013.jpg
Hmmm... todennäköisesti kaikki nuo miehet ovat 160-175 cm pitkiä. Siis eivät kelpaa.
Niin kuin 180-185 cm mies kelpaisi yhtään sen enempää. Standardit lähtevät 190 cm ylöspäin, ja millään muulla ei oikeastaan olekaan sen jälkeen merkitystä. Katto vankilassa pään päällä riittää.
Kenen standarit? En tunne yhtäkään naista, joka vaatisi edes 180 sentin pituutta.
Älä nyt. Tottahan se varmasti on että yksikään alle 180-senttinen mies ei ole koskaan pariutunut eikä tule pariutumaan. Kaikki suhteessa olevat ovat vähintään 190-senttisiä.
Ja sittenhän nimenomaan naiset toimivat oikein! Jos siis haluavat siirtää lapsilleen mahdollisimman hyvät geenit = pojasta tulee mahdollisimman pitkä ja hän saa naisen.
No ei kyllä pidä paikkansa, olen kuin Sakari Manninen 172 cm, ja hieman lihava mutta en aio enää yli 55 vuotiaana vakiintua tai pariintua. Naiset ottaa yhteyttä whatsapissa ja bailataan varmaan tänäänkin. Olen vain käsittääkseni kauhean mukava. Olen ollut tinderissä, siellä tulos oli täysi 0. Kävin pareilla treffeillä mutta aika epätoivoisia naisia olivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asia voi tarkastella myös Sannan näkökulmasta. Miksi Sannan pitäisi tyytyä vähempään?
Jotta hän saisi miehen.
Minä olen puolisyrjäytynyt mies, enkä edes yritä, koska tiedän, ettei minua kuitenkaan kukaan huoli. En ole korkeasti koulutettu lääkäri, mutta silti ymmärrän realiteetit.
Sanna ei ymmärrä. Hän metsästää unelmaa ja syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy.
Usein kysytään, miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska kukaan ei kelpaa.
Ennen eleltiin pikkukylissä. Ei ollut kulkuvälineitä matkustaa kauemmas. Opiskelukin jäi perustasolle. Silti kumppani löytyi harvoista vaihtoehdoista omasta kylästä tai viereisestä kylästä.
Nykyään tarjolla on kaikki maailman ihmiset, mutta kumppania ei löydy, koska kukaan ei kelpaa. Hyvä ei riitä, vaan täytyy olla täydellinen. Täydellistä taas on vaikeaa löytää, koska aina takaraivossa kolkuttaa tunne, että ehkä jossain on parempi. Siksi varatutkin käyttävät Tinderiä, sekä miehet että naiset.
Niin, mutta kun ei naisella ole mitään syytä ottaa ketä tahansa vain siksi että "saa miehen".
Mies ei kuitenkaan pelkän sukupuolensa takia ole niiiin valtavan ihmeellinen otus, että sellainen kannattaa hankkia ihan vain jotta sellainen olisi. Tää on vaikea uskoa, tiedän.
No aika iso tarve/halu miehen saamiseen näyttää olevan, kun on jaksanut 160 miestä "käydä läpi".
Olen muutaman vuoden häntä vanhempi nainen, ja kovasti haluaisin löytää hyvän miehen ja parisuhteen, mutta en jaksaisi enkä lähtisi tuollaiseen rumbaan. Tuntuisi liian epätoivoiselta puuhalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asia voi tarkastella myös Sannan näkökulmasta. Miksi Sannan pitäisi tyytyä vähempään?
Jotta hän saisi miehen.
Minä olen puolisyrjäytynyt mies, enkä edes yritä, koska tiedän, ettei minua kuitenkaan kukaan huoli. En ole korkeasti koulutettu lääkäri, mutta silti ymmärrän realiteetit.
Sanna ei ymmärrä. Hän metsästää unelmaa ja syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy.
Usein kysytään, miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska kukaan ei kelpaa.
Ennen eleltiin pikkukylissä. Ei ollut kulkuvälineitä matkustaa kauemmas. Opiskelukin jäi perustasolle. Silti kumppani löytyi harvoista vaihtoehdoista omasta kylästä tai viereisestä kylästä.
Nykyään tarjolla on kaikki maailman ihmiset, mutta kumppania ei löydy, koska kukaan ei kelpaa. Hyvä ei riitä, vaan täytyy olla täydellinen. Täydellistä taas on vaikeaa löytää, koska aina takaraivossa kolkuttaa tunne, että ehkä jossain on parempi. Siksi varatutkin käyttävät Tinderiä, sekä miehet että naiset.
Niin, mutta kun ei naisella ole mitään syytä ottaa ketä tahansa vain siksi että "saa miehen".
Mies ei kuitenkaan pelkän sukupuolensa takia ole niiiin valtavan ihmeellinen otus, että sellainen kannattaa hankkia ihan vain jotta sellainen olisi. Tää on vaikea uskoa, tiedän.
No aika iso tarve/halu miehen saamiseen näyttää olevan, kun on jaksanut 160 miestä "käydä läpi".
Olen muutaman vuoden häntä vanhempi nainen, ja kovasti haluaisin löytää hyvän miehen ja parisuhteen, mutta en jaksaisi enkä lähtisi tuollaiseen rumbaan. Tuntuisi liian epätoivoiselta puuhalta.
Jos on sosiaalinen luonne ja tykkää jutella tuntemattomillekin, niin onhan Sanna voinut ihan mielellään noilla treffeillä olla, vaikkei mies parisuhdemielessä ollutkaan kiinnostava. On kuitenkin muuten voinut olla ihan kiinnostavia juttuja. Siis sama kuin että työpaikan kahvihuoneessa on joskus hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja, vaikkei niiden työkavereiden kanssa nyt mitään parisuhdetta halua. Kivahan se on käydä ravintolassa syömässä, eikä se seura välttämättä epämukavaa ole, vaikkei kipinä parisuhteeseen syttynytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta kun ei naisella ole mitään syytä ottaa ketä tahansa vain siksi että "saa miehen".
No ei, mutta jos miestä ei kovan yrittämisen jälkeen rupea löytymään, kannattaisi luopua etsimisestä kokonaan tai vaihtoehtoisesti laskea kriteereitä.
Jotkut hakevat 10 kertaa teatterikorkeaan ja seitsemän kertaa lääkikseen eivätkä vain suostu uskomaan, että kyvyt eivät riitä.
Samalla tavalla ikuiset metsästäjät eivät pysty tunnistamaan ja tunnustamaan tosiasioita.
Tämä vaikuttaa olevan ominaisempaa naisille kuin miehille. Kai se johtuu siitä, että miehet kasvavat teini-iästä lähtien kokemukseen, etteivät he naisille yleensä riitä. Naisille sen sijaan on syntynyt käsitys, että heillä pitäisi olla oikeus parempaan kuin mitä tarjolla on.
Jos koulutettu perusnainen ei vuosien etsinnän jälkeen löydä miestä, niin minusta ongelma on silloin naisessa. En uskaltaisi tuollaisen naisen kanssa ruveta edes yrittämään, koska olisin lähes varma, etten minäkään kelpaa.
160 treffit kertoo siitä että nainen hakee jotain todella korkeilla kriteereillä. Montakohan osumaa olisi tullut jos ajattelisi pelkästään mitä tuntee ei esim työpaikkaa eikä koulutusta niin kuin mielestäni parinvalinnan pitäisi mennä ihan pelkästään sen ihmisen persoonan ja olemuksen kautta ilman mitään tiliotteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asia voi tarkastella myös Sannan näkökulmasta. Miksi Sannan pitäisi tyytyä vähempään?
Jotta hän saisi miehen.
Minä olen puolisyrjäytynyt mies, enkä edes yritä, koska tiedän, ettei minua kuitenkaan kukaan huoli. En ole korkeasti koulutettu lääkäri, mutta silti ymmärrän realiteetit.
Sanna ei ymmärrä. Hän metsästää unelmaa ja syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy.
Usein kysytään, miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska kukaan ei kelpaa.
Ennen eleltiin pikkukylissä. Ei ollut kulkuvälineitä matkustaa kauemmas. Opiskelukin jäi perustasolle. Silti kumppani löytyi harvoista vaihtoehdoista omasta kylästä tai viereisestä kylästä.
Nykyään tarjolla on kaikki maailman ihmiset, mutta kumppania ei löydy, koska kukaan ei kelpaa. Hyvä ei riitä, vaan täytyy olla täydellinen. Täydellistä taas on vaikeaa löytää, koska aina takaraivossa kolkuttaa tunne, että ehkä jossain on parempi. Siksi varatutkin käyttävät Tinderiä, sekä miehet että naiset.
Niin, mutta kun ei naisella ole mitään syytä ottaa ketä tahansa vain siksi että "saa miehen".
Mies ei kuitenkaan pelkän sukupuolensa takia ole niiiin valtavan ihmeellinen otus, että sellainen kannattaa hankkia ihan vain jotta sellainen olisi. Tää on vaikea uskoa, tiedän.
No aika iso tarve/halu miehen saamiseen näyttää olevan, kun on jaksanut 160 miestä "käydä läpi".
Olen muutaman vuoden häntä vanhempi nainen, ja kovasti haluaisin löytää hyvän miehen ja parisuhteen, mutta en jaksaisi enkä lähtisi tuollaiseen rumbaan. Tuntuisi liian epätoivoiselta puuhalta.
Epätoivoinen nainen ottaisi vain jonkun, vaikka ei niin hyvä mätsi olisikaan. Ei ole mitään väärää siinä, että ennemmkn on yksin kuin huonossa suhteessa.
mark kirjoitti:
160 treffit kertoo siitä että nainen hakee jotain todella korkeilla kriteereillä. Montakohan osumaa olisi tullut jos ajattelisi pelkästään mitä tuntee ei esim työpaikkaa eikä koulutusta niin kuin mielestäni parinvalinnan pitäisi mennä ihan pelkästään sen ihmisen persoonan ja olemuksen kautta ilman mitään tiliotteita.
Naisten korkeat kriteerit ovat erittäin kuin miesten ja mitä te miehet meidän kriteerien kerrotte olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varsin yksinkertainen, ja vain 178cm pitkä. Koulutuskin on ammattikorkeakoulututkinto. Kalulaan ole kuin keskimittainen. Silti on riittänyt naisia niin, että olen koko elämäni saanut valita aika vapaasti. Hyvillä käytöstavoilla ja urheilullisuudella päässyt todella pitkälle
Minun, eli keskimittaisen naisen, näkökulmasta sä olet pitkä.
Miehet itse asettavat noita pituusrajoja toisilleen.
Tinderissä joka toisella naisella lukee profiilissa "Ei alle 180 cm miehet".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asia voi tarkastella myös Sannan näkökulmasta. Miksi Sannan pitäisi tyytyä vähempään?
Jotta hän saisi miehen.
Minä olen puolisyrjäytynyt mies, enkä edes yritä, koska tiedän, ettei minua kuitenkaan kukaan huoli. En ole korkeasti koulutettu lääkäri, mutta silti ymmärrän realiteetit.
Sanna ei ymmärrä. Hän metsästää unelmaa ja syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy.
Usein kysytään, miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska kukaan ei kelpaa.
Ennen eleltiin pikkukylissä. Ei ollut kulkuvälineitä matkustaa kauemmas. Opiskelukin jäi perustasolle. Silti kumppani löytyi harvoista vaihtoehdoista omasta kylästä tai viereisestä kylästä.
Nykyään tarjolla on kaikki maailman ihmiset, mutta kumppania ei löydy, koska kukaan ei kelpaa. Hyvä ei riitä, vaan täytyy olla täydellinen. Täydellistä taas on vaikeaa löytää, koska aina takaraivossa kolkuttaa tunne, että ehkä jossain on parempi. Siksi varatutkin käyttävät Tinderiä, sekä miehet että naiset.
Lainaisitko artikkelista sen kohdan, jossa Sanna syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mark kirjoitti:
160 treffit kertoo siitä että nainen hakee jotain todella korkeilla kriteereillä. Montakohan osumaa olisi tullut jos ajattelisi pelkästään mitä tuntee ei esim työpaikkaa eikä koulutusta niin kuin mielestäni parinvalinnan pitäisi mennä ihan pelkästään sen ihmisen persoonan ja olemuksen kautta ilman mitään tiliotteita.
Itse samaa ikäluokkaa kuin tuon jutun nainen. Kokemusta muutaman kuukauden ajalta nettideiteiltä. Ihmettelen, että tuo nainen on löytänyt noin monta miestä, joita on viitsinyt edes tavata. Oma kokemukseni oli se, että tarjonta, mitä nettideiteillä oli oli todella surkeaa- suurin osa miesten ilmoituksista oli kuvattomia, epämääräisiä moi etsin seuraa ilmoituksia. Vastaukset, mitä sain oli seksiseuran mankujilta, varatuolta ja luonnehäriöisiltä. Itselläni oli asiallinen, kuvallinen ilmoitus
Voisi käydä vaikka 1600 treffeillä, eikä silti välttämättä löytäisi sielunkumppaniaan. Ei se määrä mitään todista, sen oikean löytyminen on arpapeliä. Joskus se on se ensimmäinen ja ainoa deitti, joskus sitä ei löydy koskaan vaikka deittalisi loppuelämänsä.
Ainoa mitä ihmettelen nettideittailua itsekin kokeilleena, että miten joku jaksaa käydä noin monilla treffeillä? Se on loppujen lopuksi henkisesti aika kuluttavaa.
Ja joo, voihan sitä sanoa että tuosta määrästä pitäisi jo jotain 'jäädä käteen'. Ainahan sitä kumppanin hätäpäissään löytää pienemmästäkin määrästä, jos ei uskalla itsekseen elää. Sen löytää vaikka kymmenestä ehdokkaasta, riippuen mitä suurempi yksinäisyyden pelko on. Mieluummin kuitenkin opettelee nauttimaan elämästä myös yksin, silloin on ihan sama vaikka sitä kumppania ei nopeasti löydykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asia voi tarkastella myös Sannan näkökulmasta. Miksi Sannan pitäisi tyytyä vähempään?
Jotta hän saisi miehen.
Minä olen puolisyrjäytynyt mies, enkä edes yritä, koska tiedän, ettei minua kuitenkaan kukaan huoli. En ole korkeasti koulutettu lääkäri, mutta silti ymmärrän realiteetit.
Sanna ei ymmärrä. Hän metsästää unelmaa ja syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy.
Usein kysytään, miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska kukaan ei kelpaa.
Ennen eleltiin pikkukylissä. Ei ollut kulkuvälineitä matkustaa kauemmas. Opiskelukin jäi perustasolle. Silti kumppani löytyi harvoista vaihtoehdoista omasta kylästä tai viereisestä kylästä.
Nykyään tarjolla on kaikki maailman ihmiset, mutta kumppania ei löydy, koska kukaan ei kelpaa. Hyvä ei riitä, vaan täytyy olla täydellinen. Täydellistä taas on vaikeaa löytää, koska aina takaraivossa kolkuttaa tunne, että ehkä jossain on parempi. Siksi varatutkin käyttävät Tinderiä, sekä miehet että naiset.
Itse olen myös oravanpyörästä irtaantunut varttuneempi mies. Realiteetit olen ymmärtänyt positiivisesti.
Vaikka olen akateemisesti koulutettu, mitä sitten. Tärkeintä lähisuhteessa on kuitenkin sellainen sydämen sivistys, jota ei kouluissa opi.
Tuo mitä sanoit siitä illuusiosta, että aina löytyy parempi, se on täyttä totta. Jos lääkärikin mittaa itseään sillä minkälaisen miehen hän saa onhan siinä prioriteetit vähän erikoiset. Normaali tasapainoisempi ihminen ei tuollaiseen Sannan suorastaan epätoivoiseen miehentavoitteluun lähtisi.
Seksuaalisuudesta on tehty iso ongelma. Seksuaaliterapeutitkin ajavat median kautta sellaista ohjelmaa, että on epänormaalia, jos ihmiseltä ei löydy jotain kinkkistä seksuaalisuuden alueelta. Saa olla mitä vaan mutta ei vanhan ajan harmaata. Tietenkin heillä on oma lehmä ojassa, kun metsästävät asiakkaita.
Naisilla sosiaalinen paine on valtava. Miestä on vaihdettava kuin paitaa, jotta voi osoittaa olevansa moderni itsenäinen nainen. Joka naisella pitäisi olla parisuhde, jossa keskitytään seksuaalisten erikoisuuksien viemiseen ihan tappiin. Muuten on ihan luuseri.
Väistämättä mieleen tulee Rooman valtakunnan lopunajat mieleen. Roomalaiselle ylimystölle loppu tuli silloin kun kaikki aika ja energia alkoi pyöriä mässäilyssä ja irstailussa. Nyt ukrainalaiset taistelee henkensä edestä ja suomalaisilla hyväosaisilla mielessä pyörii vain seksuaalisuuden toteuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole ollut koskaan missään, tai yhdessäkään deittisovelluksessa. Ei tulisi mieleenkään tyrkyttää itseäni, tai esitellä itseäni puolialasti kaiken kansan nähtäville. Rohkeat tekee niin, hatunnosto sille, mutta itse en arvosta sellaista. Pidän sellaiseen sortumista vähän halpana ja oman itsensä aliarvostamisena.
Ja mitä olen vähänkään kuullut, että jos pitää etsiä jotakin "elämänsä kumppania ja rakkautta" netistä, ja tavata se 150 potentiaalista, tai oletettua kumppaniehdokasta, ja koskaan ei oikeasti tärppää, vaan tulee aina pettymyksiä, niin ei, ei ei missään nimessä! Puhumattakaan nyt siitä, että oikeasti siellä Tinderissäkin on saalistamassa näitä nuoria seksinnälkäisiä leijonia, jotka etsivät vain sitä yhtä ainoata asiaa.
Joten en koe jääneeni mistään paitsi, kun en ole koskaan edes harkinnut menemistä deittipalveluihin.
Mutta se voi myös olla toisinpäin kuten itselläni. Nimenomaan on mahdollisuus jutella ja tutustua,valkata ne hyvät, ei tarvitse tavata 150 kun juttelun perusteella selviää ja valikoimaa on hyvin. Ei käy sillä tavalla kuin jostain bileistä tavatun kanssa, että kivaa on alkuun ja molempia kiinnostaa, mutta kun suhde syvenee, huomataan että hei meillä on ihan kivaa, mutta ei ole mitään yhteistä. M37v
Niinhän se tuntuu käyvän tinder-treffeilläkin. Muutama treffi säkällä, sitten sen tajuaminen että ehkä siellä tinderissä olis vielä joku parempi. Aina on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asia voi tarkastella myös Sannan näkökulmasta. Miksi Sannan pitäisi tyytyä vähempään?
Jotta hän saisi miehen.
Minä olen puolisyrjäytynyt mies, enkä edes yritä, koska tiedän, ettei minua kuitenkaan kukaan huoli. En ole korkeasti koulutettu lääkäri, mutta silti ymmärrän realiteetit.
Sanna ei ymmärrä. Hän metsästää unelmaa ja syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy.
Usein kysytään, miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska kukaan ei kelpaa.
Ennen eleltiin pikkukylissä. Ei ollut kulkuvälineitä matkustaa kauemmas. Opiskelukin jäi perustasolle. Silti kumppani löytyi harvoista vaihtoehdoista omasta kylästä tai viereisestä kylästä.
Nykyään tarjolla on kaikki maailman ihmiset, mutta kumppania ei löydy, koska kukaan ei kelpaa. Hyvä ei riitä, vaan täytyy olla täydellinen. Täydellistä taas on vaikeaa löytää, koska aina takaraivossa kolkuttaa tunne, että ehkä jossain on parempi. Siksi varatutkin käyttävät Tinderiä, sekä miehet että naiset.
Niin, mutta kun ei naisella ole mitään syytä ottaa ketä tahansa vain siksi että "saa miehen".
Mies ei kuitenkaan pelkän sukupuolensa takia ole niiiin valtavan ihmeellinen otus, että sellainen kannattaa hankkia ihan vain jotta sellainen olisi. Tää on vaikea uskoa, tiedän.
Ei. Ei ole vaikea uskoa. Mua naurattaa tää vakuuttelu. Edelleen, Sanna selaa Tinderiä, maksaa sen käytöstä, ja pyörittää treffejä ja kertoo lehtiin tuskaansa.
Etkö ymmärrä lainkaan, että toisella puolella on miehiä, jotka tekevät päätöksiä myös? Mikä saa teidät naiset ajattelemaan, että keski-ikäinen, keskivartalolihava nainen on niin valtavan ainutlaatuinen otus, että sellainen pitää saada murustelemaan sipsejään mun olkkariin? :D
Ensimmäinen oivallus olisi se, että siellä on kaksi osapuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asia voi tarkastella myös Sannan näkökulmasta. Miksi Sannan pitäisi tyytyä vähempään?
Jotta hän saisi miehen.
Minä olen puolisyrjäytynyt mies, enkä edes yritä, koska tiedän, ettei minua kuitenkaan kukaan huoli. En ole korkeasti koulutettu lääkäri, mutta silti ymmärrän realiteetit.
Sanna ei ymmärrä. Hän metsästää unelmaa ja syyttää miehiä siitä, ettei sopivaa löydy.
Usein kysytään, miksi pariutuminen on nykyään niin vaikeaa. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska kukaan ei kelpaa.
Ennen eleltiin pikkukylissä. Ei ollut kulkuvälineitä matkustaa kauemmas. Opiskelukin jäi perustasolle. Silti kumppani löytyi harvoista vaihtoehdoista omasta kylästä tai viereisestä kylästä.
Nykyään tarjolla on kaikki maailman ihmiset, mutta kumppania ei löydy, koska kukaan ei kelpaa. Hyvä ei riitä, vaan täytyy olla täydellinen. Täydellistä taas on vaikeaa löytää, koska aina takaraivossa kolkuttaa tunne, että ehkä jossain on parempi. Siksi varatutkin käyttävät Tinderiä, sekä miehet että naiset.
Niin, mutta kun ei naisella ole mitään syytä ottaa ketä tahansa vain siksi että "saa miehen".
Mies ei kuitenkaan pelkän sukupuolensa takia ole niiiin valtavan ihmeellinen otus, että sellainen kannattaa hankkia ihan vain jotta sellainen olisi. Tää on vaikea uskoa, tiedän.
No aika iso tarve/halu miehen saamiseen näyttää olevan, kun on jaksanut 160 miestä "käydä läpi".
Olen muutaman vuoden häntä vanhempi nainen, ja kovasti haluaisin löytää hyvän miehen ja parisuhteen, mutta en jaksaisi enkä lähtisi tuollaiseen rumbaan. Tuntuisi liian epätoivoiselta puuhalta.
Jos on sosiaalinen luonne ja tykkää jutella tuntemattomillekin, niin onhan Sanna voinut ihan mielellään noilla treffeillä olla, vaikkei mies parisuhdemielessä ollutkaan kiinnostava. On kuitenkin muuten voinut olla ihan kiinnostavia juttuja. Siis sama kuin että työpaikan kahvihuoneessa on joskus hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja, vaikkei niiden työkavereiden kanssa nyt mitään parisuhdetta halua. Kivahan se on käydä ravintolassa syömässä, eikä se seura välttämättä epämukavaa ole, vaikkei kipinä parisuhteeseen syttynytkään.
Jos noin oikeasti olisi, deittailu on kyllä viimeinen asia, josta mielenkiintoisia keskusteluja kannattaa hakea. Deittailu on suorittamista, jonka tavoitteena on toisen valloittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme, että kehtaa myöntää tuon luvun 160. Eiköhän kuitenkin tämä kerro jo ihan kaiken oleellisen.
Onhan se iso määrä, mutta jos on useita vuosia ollut sinkkuna, ei se määrä toki vuotta kohden niiiin iso ole. Joskin varmaan voisi olla valikoivampi ja käydä treffeillä entistä harvempien kanssa, eli lopettaa mahdollisuuksien antaminen kaikille "ihan kivoille".
Tai sitten voisi ihan miettiä itse, että mitä teen väärin, että minua ei kiinnosta kukaan oikeasti tai minusta ei kiinnostuta oikeasti. Jollei näitä mieti, niin ei se kyllä seuraavistakaan 160 joukosta tule löytymään.
Uskon, että kaikki kyllä miettivät näitä. Mutta kysehän on aina myös henkilökemioista. En ainakaan itse pysty kiinnostumaan kenestä tahansa "paperilla hyvästä", jonka kanssa keskustelu tuntuu kuin olisi työkaverin kanssa palaverissa. Kiinnostuminen vaatii sitä, että pystyy viehättymään toisesta - ja jos kohdalle ei osu ketään, jonka kanssa tämä olisi molemminpuolista, niin hankalaahan se on. Useinhan kiinnostukset menevätkin ristiin. Ja olen varma, että moni miettii myös itseään, ulkonäköään, keskustelutaitojaan, persoonaansa... Moni voi jopa olla aika ankarakin itseään kohtaan, etenkin jos tulee takkiin koko ajan, sillä syöhän se itsetuntoa.
Paljon armollisempaa kaikin puolin on pyrkiä tutustumaan luonnollisissa olosuhteissa, harrastuksissa, töissä, ystävien kautta, tapahtumissa.
Okei...analysoidaan tuo.
Luonnolliset olosuhteet ei vaan toteudu kaikkien kohdalla.
Harrastukseni on lukeminen,leffat, kävely, mökkeily. (N54)
Pitäisikö aloittaa joku harrastus,jotta EHKÄ joku ottaisin kontaktia? Ei muuten OTA. Salilla käydessä ei kukaan vilkaissutkaan,monissa muissa harrastuksissa ihmiset keskittyy tekemiseen, ei kontaktoimaan toista.
Olen itse aloiittanut juttua vaikka kaupassa tai jonossa ..ei mitään.
Työpaikka pieni, ei ketään kehen tutustua. Ystävien kautta ei ketään tarjolla, joko varattuja tai jotenkin ongelmaisia (alkoholisteja tm).
Tapahtumissa,ravintoloissa tm... Ei mitään. Tai no joonon.. seksiseuraa hakevia varattuja.Eli ihan superärsyttävää kun jotkut muka TIETÄÄ et näitä hyviä AIDOSTI VAPAITA on maailma pullollaan kun me vaan tajuttaisiin ne sieltä maitohyllyn luota OTTAA.
No jos sulle ei mikään muu tuu ikinä toimimaan kuin tinder, niin anna toki palaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisi käydä vaikka 1600 treffeillä, eikä silti välttämättä löytäisi sielunkumppaniaan. Ei se määrä mitään todista, sen oikean löytyminen on arpapeliä. Joskus se on se ensimmäinen ja ainoa deitti, joskus sitä ei löydy koskaan vaikka deittalisi loppuelämänsä.
Ainoa mitä ihmettelen nettideittailua itsekin kokeilleena, että miten joku jaksaa käydä noin monilla treffeillä? Se on loppujen lopuksi henkisesti aika kuluttavaa.
Ja joo, voihan sitä sanoa että tuosta määrästä pitäisi jo jotain 'jäädä käteen'. Ainahan sitä kumppanin hätäpäissään löytää pienemmästäkin määrästä, jos ei uskalla itsekseen elää. Sen löytää vaikka kymmenestä ehdokkaasta, riippuen mitä suurempi yksinäisyyden pelko on. Mieluummin kuitenkin opettelee nauttimaan elämästä myös yksin, silloin on ihan sama vaikka sitä kumppania ei nopeasti löydykään.
Avainasia on varmasti rutinoituminen. Sitten voi ruveta luokittelemaan: "ai tämä itsekehujatyyppi". Kolmanneksi voi alkaa vieraantumaan koko tilanteesta jääden ulkopuoliseksi tarkkailijaksi: "ai tollainen vitsi, alkoiko sukkani pyöriä?"; "ai kauheeta jäikö hella päälle" jne kun deitti yrittää kontaktia. Siis se mikä alkoi parisuhteen etsintänä kääntyykin jonkinlaiseksi ajanvieton tavaksi.
Varmaan suuri osa pääkaupunkiseudun tuon ikäluokan miehistä tunnistaa Sannan profiilin jos tämä kerran on roikkunut jo 8 vuotta Tinderissä. Ei siellä niin paljon vuodesta toiseen päivystäviä naislääkäreitä ole.