Deittailumaailma on muuttunut yhä rumemmaksi (HS)
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008808208.html
Valitettavasti maksumuurin takana. Artikkeli kertoo 47-vuotiaasta lääkäristä, joka esiintyy jutussa nimellä Sanna. Hän on ahkera Tinderin käyttäjä ja on tavannut treffipalvelujen kautta noin 160 miestä. Tinder Goldin lisäksi kokeillut mm. Happy Pancakea.
Ensimmäinen pettymys tulee usein tavatessa livenä:
"Viestittelyn perusteella mukavalta vaikuttanut henkilökin saattaa osoittautua ensitreffeillä todelliseksi törpöksi."
Toinen on ghostatuksi tuleminen. Sanna itse ei haluaisi alentua ghostaamaan, mutta hänellä on kännykässään sovellus, jolla hänelle "tulee puhelu" aina tunnin kuluttua tapaamisen alkamisesta. Silloin saan joka tapauksessa tavallaan jonkinnäköisen tauon siihen hommaan. Ja jos haluan, niin voin puhelun jälkeen sanoa, että nyt minun on pakko lähteä. Ja joskus hänkin ghostaa.
Ghostaamisen syy on usein se, että ihminen on ihan erilainen kuin profiilissa.
"Kuvat voivat olla niin vanhoja, että niiden ottamisen jälkeen seuralaiselle on esimerkiksi kertynyt kymmeniä kiloja lisää painoa. Se ei sinällään Sannaa häiritse, mutta häntä ihmetyttää, eikö epärehellisyyden väistämätön paljastuminen hetkauta kyseisiä ihmisiä." Osa valehtelee ikänsä. Sannakin on käynyt treffeillä miehen kanssa, joka esitti olevansa 50 mutta olikin 70. Toisaalta nuoret miehet valehtelevat ikänsä vanhemmiksi päästäkseen harrastamaan seksiä itseään vanhemman naisen kanssa.
Lisäksi Tinderissä tulee vastaan tuttuja varattuja miehiä.
Artikkelin lopussa kerrotaan, kuinka Sannalla oli äskettäin tunne, että nyt näyttää lupaavalta, ja Sanna kävi jo miehen kanssa useammilla treffeillä. Sitten kävi ilmi ettei mies ollutkaan muuttanut erilleen vaimostaan.
Kommentit (1481)
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä naisten privilegeä kun valitetaan siitä etteivät 160 treffit tuottaneet tulosta. Perus mies voi olla tyytyväinen jos saa sovittua edes yhdet treffit jonkun äpin kautta..
Sehän on miesten oma valinta, jos heidän tavoitteensa on vain päästä treffeille. Jännä juttu, kun aiemmissa ketjuissa on vähän annettu ymmärtää, että vähintään seksi kiinnostaisi, monia miehiä ehkä suhdekin - mutta jos näin ei olekaan ja toiveenne on vain kerran elämässä päästä kahville naisen kanssa, niin sitten se on niin. Me naiset emme voi mitään sille, jos ette kaipaa suhdetta, vaan haluatte vain kokemuksen kahvilassa istumisesta. Oma valintanne. Turha vinkua naisten etuoikeuksista vain siksi, jos naiset ovat asettaneet itselleen toisenlaiset tavoitteet itselleen ja toivovat mieskohtaamisesta muutakin kuin kahvilassa istumista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tinder oli paikka löytää nimenomaan syvä parisuhde hyvin samanhenkisen ihmisen kanssa. Livenä ihastun liian helposti pelkkään ulkonäköön ja kemiaan, mistä on koitunut ongelmia myöhemmin suhteessa. Kuvaan ei voi ihastua, joten tinderissä oli mahdollista tutustua hieman toisen ajatuksiin jo ennen kuin on päässyt pää pökertymään. Olen erittäin onnellisessa suhteessa nyt ja ei ole haitannut, vaikka tavatessa menikin hieman ihastuksesta sekaisin.
Sovelluksessa svaippasin vain ne, joiden koko profiili herätti aitoa kiinnostusta (teksteineen) ja tapasin vain ne muutamat, joiden kanssa viestittelyssä tuntui erityisen hyvä ja luonteva yhteys. Se yksi sitten oli livenä muutenkin sytyttävä. Mutta jos kumppania lähtee shoppaamaan ostoslistan kanssa, ei mistään tule mitään.
Aika mielenkiintoinen näkökulma, että Tinder auttaa syvempiin suhteisiin. Vähän olen kateellinen sinulle, kun pystyt noin kevyesti liikkumaan parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen täällä vauvalla naisen kommentin siitä, miten hänelle on kyllä kelvannut ihan tavisnaamainen, normaalipituinen, jopa lyhyt ja pyyleväkin mies, vieläpä ilman isompaa mammonaa jne. herää kysymys, minkänäköinen ja -kokoinen tuo nainen itse on. Luulenpa, että vakka on valinnut kantensa koska muuta ei ollut saatavilla.
Itse ketjun aiheeseen. Luultavasti tinder-nainen on yliarvioinut markkina-arvonsa koska lääkäri. Miehelle naisen koulutustaso ei ole mikään automaattisesti mielenkiintoa lisäävä asia.
Sinun päähäsi ei mahdu mitään muuta kuin ulkonäkö sitä, ulkonäkö tätä. Ehkä sinulla on jotain as-tyyppistä ajattelua, niin analyyttista ja outoa. Ihmiset pitävät erinäköisistä - ja kokoisista ihmisistä. Ja sitten nämä rakastuvat. Ikävää, että sinä et ole koskaan ollut rakastunut. Tai ehkä olet johonkin fantasiaihmiseen, mutta et oikeaan.
Olen eri, mutta siinä ei ole mitään diagnoosia takana, että ihmisten suhteet perustuvat pääasiassa siihen, miltä toinen ihminen näyttää. Lihava työtön nörttinainen ei seurustele personal trainerina työskentelevän palomiehen kanssa. Eikä vastaava mies seurustele fitnessmallina työskentelevän 22-vuotiaan naisen kanssa. Ihmiset eivät pidä mitenkään erinäköisistä ja kokoisista ihmisistä, vaan ovat saaneet parinsa sen perusteella, minkä ovat ulkoisesti ansainneet.
Saaneet parin ja ulkoisesti ansainneet parin, suhteet perustuvat siihen, miltä toinen ihminen näyttää - jos tuo ei kieli neuropuolen ongelmista niin sitten ei mikään.
Kuinka paljon sinulla on kokemusta parisuhteista ja rakastumisesta? Edes ihastumisesta?
Kyllä, pari yleensä ansaitaan. Ei sitä sattumalta vain tule taivaalta. Ja ulkonäkö määrittää sen, minkä laatuisen parin saat ulkoisesti. Vai miten ajattelet, että kauniit pariutuvat kauniiden kanssa ja rumat rumien? Aina löytyy poikkeuksia, totta kai. Älä hölise mistään neuropuolen diagnooseista, kun et varmasti ole psykiatri.
Voi luoja. Pari yleensä ansaitaan. Siis jos etsii ja löytää parisuhteen, niin silloin se on ansaittu? Kuule kun arvon kirjoittaja, normaalit ihmiset eivät ajattele tuolla tavalla. Siksi olen täysin samaa mieltä kuin tuo toinen kirjoittaja, neurologisia ongelmia on sinulla ymmärtää sosiaalisia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 49v. Mulla on ollut elämässäni 7 monen vuoden parisuhdetta, kaikki sinänsä hyviä vaikka ovatkin jo päättyneet, viimeistä lukuunottamatta. Tapaamispaikat: venelaiturilla, festareilla, harrastuksen kautta, ystävän tupareissa, baarissa, työpaikan koulutustilaisuudessa, ja viimeisin tiskin takaa asiakaspalvelutilanteessa.
Ihan vaan vinkkinä niille jotka ei enää muista missä muualla kuin deittisovelluksissa niitä mahdollisia kumppaneita voisi löytää.
Aika ylimielisen typerä kommentti. Ikäänkuin kaikki eivät ymmärtäisi, että töissä ja harrastuksissakin voi löytää kumppanin - tämä neuvo ei tosin auta niitä, jodien työpaikalla EI OLE KETÄÄN kiinnostavaa tai sellaista, jonka kanssa synkkaisi. Joku voi olla alalla, jossa on pääosin oman sukupuolen edustajia, ja jollain muulla taas on työkavereina perheellisiä ihmisiä sekä sellaisia sinkkuja, joiden kanssa ei olla samalla aaltopituudella. Ja kuinka suurella todennäköisyydellä uskot, että kumppani löytyy, jos menee vaikka tänä iltana venelaiturille istuskelemaan ja odottamaan?
Naisena -> aika pirun todennäköisesti, jos armon ylhäisyys suvaitsee antaa katseensa kiertää muuallakin kuin siinä persekamerassa.
Eli meinaat, että aina kun nainen asemoi itsensä jonnekin istumaan, hänelle ilmestyy suhde jostakin? Mielenkiintoista, Tapahtuuko tämä myös, jos menee metsään kivelle istuskelemaan? Tuohan alkaa kuulostaa sillä lailla houkuttelevalta, että taidankin mennä venelaiturille huomenna. Useimmiten siellä tosin ei ole ketään, mutta jos istun siinä vaikka kaksi tuntia, niin sinä siis pystyt takaamaan, että löydän sillä lailla kumppanin?
Jos siellä sattuu olemaan yksi mies, jolla on pokkaa lähestyä yksin istuvaa naista livenä selvinpäin, niin kyllä sinä pystyt ihan istumalla löytämään naisena kumppanin.
Onko siis jokainen sinkkumies halukas sitoutumaan ihan kehen vaan naiseen?
No kokeile istua siellä laiturilla ensin. Paras on tietysti, kun lähestyt sinua kiinnostavia miehiä ihan itse.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta en ainakaan itse kiinnostu täysin tuntemattomista miehistä, joista en tiedä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei herätä mielenkiintoani, eikä se että toinen sattuu olemaan venelaiturilla. Joten tuntemattomissa miehissä ei yksinkertaisesti ole ketään kiinnostavaa. Silloin voisi yhtä hyvin lähestyä ketä tahansa - ja mitä järkeä siinä olisi?
No sitten sinulla ei ole muita vaihtoehtoja, kuin sosiaalisen piirin peli. Kaveripiiristä on varmaan löydyttävä joku erittäin hyvä juuri vapaaksi jäänyt mies.
En kirjoittanut itsestäni. Minulla ei ole sinkkuusongelmaa. Kirjoittelen tässä ihan yleisellä tasolla. Sitä paitsi jokainen meistä liikkuu sen verran kodin ulkopuolella, että jos olisi suuri todennäköisyys löytää suhde notkumalla hetken aikaa venelaiturilla, ne suhteet löytyisivät samalla lailla kuin taivaasta eteen putoamalla esim. ruokakaupassa, jalkakäytävällä, parkkihallissa, kirjastossa, apteekissa, hammaslääkärin odotushuoneessa, raitiovaunussa, jne. Mutta silti suurin osa ihmisistä ei koskaan löydä suhdetta tällaisista paikoista. Jos miehet tulevat sankoin joukoin tekemään tuttavuutta nimenomaan venelaiturilla, tämä kannattaisi kertoa yleisesti naisille, jotta eivät turhaan tuhlaa aikaa muualla, vaan siirtyvät venelaiturille istuksimaan. (En ainakaan itse ole tiennyt, että ne ovat yleisiä iskupaikkoja.)
Olet lapsellisen tuntuinen juttuinesi.
Ehkä olet lievästi autistinen etkä huomaa miehiä jotka tunnustelevat sopisiko sinua lähestyä? Sitä on toitotettu vuosikymmeniä ettei naisia saa mennä häiriköimään niin ei kovin moni randomilla tule. Mutta saisit heti treffipyynnön kyllä jos menisit julkiselle paikalle ja katselisit jotain miestä ns. sillä silmällä.
No mutta kun en halua treffipyyntöjä, kun en etsi suhdetta... En myöskään lähtisi treffeille tuntemattoman miehen kanssa, josta en ole kiinnostunut. Se ei riitä kiinnostukseni heräämiseen, että hän on mies ja hengittää, eikä myöskään se, että hän haluaa treffeille kanssani. Pelkkä ulkonäkö ei herätä mielenkiintoani. Olen omat kumppanini löytänyt aina toisilla tavoin - jotkut vaikka opiskelujen kautta tai töistä, jotkut deittipalstalta. Ei ole mitään kiinnostusta tai tarvetta "katsella miehiä sillä silmällä" jossain Prismassa.
Mitä pahaa on Prismassa tapaamisessa? Ihan sama kai se missä tapaa. Onhan tuollainen arjessa tapaaminen paljon romanttisempaakin kuin deittiappien kautta tapahtunut moninkertaisten kriteerilistojen ja karsintojen kautta löytynyt järkiparisuhde.
Kyllä - ihan sama missä tapaa. Ja oikean ihmisen kohdalla tapaaminen tuntuu aina romanttiselta, vaikka olisi sitten deittiappienkin kautta tavattu. Väärän ihmisen kohdalla korostuu se, tuntuuko paikka itsessään romanttiselta.
Mitä Prismaan tulee, niin todennäköisyys löytää sieltä tuleva kumppani on varmaan joku 0,001%. Vai kuinka monta kertaa itselläsi on syntynyt Prismassa keskustelu uuden ihmisen kanssa niin, että olette edenneet sen verran syvällisiin aiheisiin, että olette tutustuneet? Enkä tarkoita tässä vain romanttisia suhteita. Jos joku haluaisi löytää uusia ystäviä, en kehottaisi häntäkään menemään hakuammuntatyyliin juttelemaan tuntemattomille Prismassa. Ja jos parisuhdehaaveitya miettii, niin millä perusteella sitä valitsisi Prismassa sen, kenelle menee juttelemaan? Ulkonäön perusteella varmaan. Kuinka suurella todennäköisyydellä vastapuolikin kiinnostuu satunnaisesta juttelijasta ulkonäön perusteella ja haluaa tutustua?
Tämän takia miehet lähestyvät naisia.
Vierailija kirjoitti:
Joillain ihmisillä jumittaa ajatus vain tinderissä, mitään muuta ei osata tai haluta nähdä. Se on kummallista. Maailma on täynnä ihmisiä, sen kun astuu ovesta ulos ja menee mukaan tekemiseen ja yhdessä olemiseen. Vaikkei paria löytyisikään, eihän kaikille aina löydy, niin ainakin elämä olisi antoisampaa kuin virtuaalisessa ihmistavaratalossa pyöriessä.
Olet vissiin perheetön? Jos naisella tai miehellä on lapsia, ei elämä pyöri sen ympärillä, että pyöritään kodin ulkopuolisten ihmisten kanssa tekemisessä ja olemisessa. Nuorena jaksoi ja ehdi koluta tapahtumissa, harrastuksissa, keikoilla, festareilla ja baareissa, mutta jos keski-ikäisenä tekemiset alkavat olla lasten kanssa touhuamista, lasten asioiden hoitamista, joku oma harrastus (usein vielä helposti omiin menoihin ajoitettava lenkkeily tai salilla käynti ilman harrastusryhmää), koti-iltoja ja ihmiskontakteissa aika paljon jotain taloyhtiön pihatalkoita, työpaikan ihmisiä, lasten kavereiden vanhempien ja omien perheellisten ystävien tapaamista, niin virtuaalinen ihmistavaratalo on ehkä kuitenkin aika todennäköinen paikka kohdata uusia ihmisiä. Ja voin vakuuttaa sinulle, että vaikka tämä keski-ikäinen elämä voi kuulostaa tylsältä, niin omien lasten kanssa vietetty aika on todella antoisaa ja tärkeää. Se on yksi syy, miksi monella keski-ikäisellä on vähentynyt se, että "astuu ovesta ulos ja menee mukaan tekemiseen ja olemiseen". Katsos kun se merkittävin tekeminen ja oleminen löytyy jo kodin seinien sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toisaalta nuoret miehet valehtelevat ikänsä vanhemmiksi päästäkseen harrastamaan seksiä itseään vanhemman naisen kanssa."
Tässä teille hopeaketut miettimistä ;-).
Tätä yritän miettiä, miksi naiset haluavat nuorilta miehiltä huonoa seksiä? Onko halu valittaa suurempi kuin halu seksiin?
No ensinnäkin se imartelee naisellista itsetuntoa ja lisäksi nuoret miehet on komeita katsella, parempikuntoisia ja jaksuja löytyy useammalle kierrokselle. On myös ihan mukavaa opettaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tinder oli paikka löytää nimenomaan syvä parisuhde hyvin samanhenkisen ihmisen kanssa. Livenä ihastun liian helposti pelkkään ulkonäköön ja kemiaan, mistä on koitunut ongelmia myöhemmin suhteessa. Kuvaan ei voi ihastua, joten tinderissä oli mahdollista tutustua hieman toisen ajatuksiin jo ennen kuin on päässyt pää pökertymään. Olen erittäin onnellisessa suhteessa nyt ja ei ole haitannut, vaikka tavatessa menikin hieman ihastuksesta sekaisin.
Sovelluksessa svaippasin vain ne, joiden koko profiili herätti aitoa kiinnostusta (teksteineen) ja tapasin vain ne muutamat, joiden kanssa viestittelyssä tuntui erityisen hyvä ja luonteva yhteys. Se yksi sitten oli livenä muutenkin sytyttävä. Mutta jos kumppania lähtee shoppaamaan ostoslistan kanssa, ei mistään tule mitään.
Aika mielenkiintoinen näkökulma, että Tinder auttaa syvempiin suhteisiin. Vähän olen kateellinen sinulle, kun pystyt noin kevyesti liikkumaan parisuhteissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mjutta esim. silloin jos on itse joku marginaalisempi alakulttuurityyppi, ei välttämättä omissa työ- ja harrastuskuvioissa ole samanhenkistä ihmistä, jolloin voi olla, että etenkin maakunnissa asuvalle luontevin paikka etsiä oikeasti samanhenkistä ihmistä ja siten syvällisempää suhdetta olisi juuri joku deittiappi tai deittipalsta. Kaikille kun se "ihan mukana työkaveri" ei olisi sopivin kumppani eikä hänen kanssaan saisi toivomaansa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen täällä vauvalla naisen kommentin siitä, miten hänelle on kyllä kelvannut ihan tavisnaamainen, normaalipituinen, jopa lyhyt ja pyyleväkin mies, vieläpä ilman isompaa mammonaa jne. herää kysymys, minkänäköinen ja -kokoinen tuo nainen itse on. Luulenpa, että vakka on valinnut kantensa koska muuta ei ollut saatavilla.
Itse ketjun aiheeseen. Luultavasti tinder-nainen on yliarvioinut markkina-arvonsa koska lääkäri. Miehelle naisen koulutustaso ei ole mikään automaattisesti mielenkiintoa lisäävä asia.
Luulisi että täysin markkina-arvonsa yliarvioineelle ei järjestyisi 160 kertaa treffejä.
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa ei juurikaan puhuta rakkaudesta. En ole ikinä nähnyt yhdenkään palstamiehen (ulímiehen) kirjoittavan, että etsii rakkautta.
Haloo! Nyt puhutaan Tinderistä eikä mistään pysyvämmän parisuhteen saati sitten rakkauden etsimisestä.
Tideristä haetaan kertapanoa joka antaa 160 miehelle ja yrittää uskotella jopa itselleen "käyvänsä treffeillä"
Tinder-profiilin pelkkä olemassaolo kertoo miehelle että voihan tuota käydä lykkimässä mutta ei missään nimessä jatkoon.
Eikö vain että sinusta tinder on panosovellus? Kaikki sieltä panee mätchejään? Ja treffeihin kuuluu seksi?
Nuo on jargonia mitä suustaan päästää ne joita kukaan ei halua koskea. Tinderistä kuvittelee seksiä muiden ja itsensä hakevan ne yksiköt jotka on epätoivon yli, juuri ne joissa ei ole ripaustakaan seksiä.
Ne jotka saa irroseksiä saa sitä muualta ja turvallisemmin joten ymmärrät varmaan miksi netistä seksin haku saa näyttämään epätoivoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen täällä vauvalla naisen kommentin siitä, miten hänelle on kyllä kelvannut ihan tavisnaamainen, normaalipituinen, jopa lyhyt ja pyyleväkin mies, vieläpä ilman isompaa mammonaa jne. herää kysymys, minkänäköinen ja -kokoinen tuo nainen itse on. Luulenpa, että vakka on valinnut kantensa koska muuta ei ollut saatavilla.
Itse ketjun aiheeseen. Luultavasti tinder-nainen on yliarvioinut markkina-arvonsa koska lääkäri. Miehelle naisen koulutustaso ei ole mikään automaattisesti mielenkiintoa lisäävä asia.
Niin, tai sitten kaksi tavista on rakastunut toisiinsa.
Näissä ketjuissa ei juurikaan puhuta rakkaudesta. En ole ikinä nähnyt yhdenkään palstamiehen (ulímiehen) kirjoittavan, että etsii rakkautta.
Siinä on sitten hyvä rakennella robottimaisia pariutumismallinnoksia.
Siitä rakkaudesta ei puhuta, koska se on yleensä aika pitkän ajan päässä tapaamisesta. Et sinä rakastu vielä siinä vaiheessa, kun miehen tehtävä on lähestyä sinua tai nykyaikana kirjoittaa sinulle ensin Tinderissä. Pariutuminen on puhdasta ulkonäköä siinä vaiheessa, jos joku hullu mies päättää vielä lähestyä tänä päivänä länsimaista naista.
Jos miehet tietävät tämän, niin miksi silti valtaosa heistä on niin tylsännäköisiä? Eikö silloin kannattaisi parantaa omaa ulkonäköään? Nyt suurin osa miehistä on kuin toistensa klooneja. Kaikilla lyhyt värjäämätön miestukka, löysät housut, väljä paita, samanlainen tavismiestyyli. Jos se ei kerran vedä puoleensa naisia, niin eikö kannattaisi näyttää kiinnostavammalta?
Tämmösen Sannojen takia en ole tinderissä. Ei minulla riitä aikaa eikä motivaatiota rampata deiteillä henkilöiden kanssa, joilla ei ole aikomuskaan pariutua. Elämänlaatu parani heti kun poisti tinderin ja alkoi tekemään asioita mistä oikeasti tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen täällä vauvalla naisen kommentin siitä, miten hänelle on kyllä kelvannut ihan tavisnaamainen, normaalipituinen, jopa lyhyt ja pyyleväkin mies, vieläpä ilman isompaa mammonaa jne. herää kysymys, minkänäköinen ja -kokoinen tuo nainen itse on. Luulenpa, että vakka on valinnut kantensa koska muuta ei ollut saatavilla.
Itse ketjun aiheeseen. Luultavasti tinder-nainen on yliarvioinut markkina-arvonsa koska lääkäri. Miehelle naisen koulutustaso ei ole mikään automaattisesti mielenkiintoa lisäävä asia.
Luulisi että täysin markkina-arvonsa yliarvioineelle ei järjestyisi 160 kertaa treffejä.
Järjestyy naiselle hyvinkin. Jos Tinderissä mielii saada nykyään miehenä treffejä, niin on tykättävä ja yritettävä päästä treffeille aika vähän itseään kiinnostavien naisten kanssa. On hyvin eri asia päästä miehenä 160 treffeille, kuin naisena. Ostajan ja myyjän lait.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa ei juurikaan puhuta rakkaudesta. En ole ikinä nähnyt yhdenkään palstamiehen (ulímiehen) kirjoittavan, että etsii rakkautta.
Haloo! Nyt puhutaan Tinderistä eikä mistään pysyvämmän parisuhteen saati sitten rakkauden etsimisestä.
Tideristä haetaan kertapanoa joka antaa 160 miehelle ja yrittää uskotella jopa itselleen "käyvänsä treffeillä"
Tinder-profiilin pelkkä olemassaolo kertoo miehelle että voihan tuota käydä lykkimässä mutta ei missään nimessä jatkoon.
Puhu vain omasta puolestasi. Mun ihan parhaissa ystävissä on kaksikin korkeakoulutettua pariskuntaa, ketkä ovat tavanneet tinderissä. Toisilla meni niin, että ensitreffit venähtivät koko viikonlopun mittaisiksi, oli siis seksiäkin heti ensitreffeillä, nyt ovat naimisissa ja pari lastakin. Toiset taas tapailivat n. 3kk ihan ruokaravintoloissa jne., eli seksiä vasta 3kk jälkeen, ja naimisissa hekin nyt. On siellä tinderissä sitäkin porukkaa, ketkä etsii ihan tositarkoituksella.
Tässäkin on hyvä muistaa, että monet pysyvän kumppanin löytäneet löysivät kumppaninsa Tinderistä vuosien 2012-2015 välillä, jolloin Tinderin sukupuolijakauma oli vielä about 45/55. Nyt se on noin 25/75, eli kumppanin löytyminen on aika paljon epätodennäköisempää.
Mutta mitä tuo jakauma kertoo? Voisko olla esim. niin, että tinderissä olevien sinkkunaisten määrä sama kuin ennenkin, mutta miehiä on nyt vain enemmän? Tämä voi johtua esim. siitä, että varatut miehet ovat tunkeneet sinkkujen apajille (itsellekin tuli vastaan puolituttuja varattuja miehiä siellä). Tuohan aiheuttaisi ainoastaan sen, että naisille on työläämpää pyrkiä löytämään ne oikeat sinkut (ja siinä prosessissa varmasti tulee pettymyksiä, kun välillä päätyvät näiden varattujen pelailijoiden hampaisiin), mutta sinkkumiehille on edelleen se sama tarjonta kuin ennenkin (poislukien se, että naiset on välillä hetkellisesti varattuna niille varatuille pelimiehille, mutta ne jutut kyllä loppuu nopeasti).
Vai onko naisten määrä tinderissä oikeasti vähentynyt? Eli enemmän on sinkkunaisia, jotka valitsevat elää yksin, eivätkä edes etsi miestä? Varmaan tätäkin. En itsekään ole tinderissä, vaikka sinkkunainen olenkin. Mulla on pari lasta, ystäviä, hyvä työ, talous kunnossa, omistusasunto ja auto. Palikat kasassa ilman miestäkin. (Ja palstalta olen oppinut, että nainen, jolla on lapsia, on muutenkin ihan ällötys miesten mielestä, vaikka olisikin hoikka, nätti ja mukava, että mitäpä sitä turhia tinderiin käyttäisin aikaa.)
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä naisten privilegeä kun valitetaan siitä etteivät 160 treffit tuottaneet tulosta. Perus mies voi olla tyytyväinen jos saa sovittua edes yhdet treffit jonkun äpin kautta..
Jutun nainen on 8 vuoden aikana ollut kahdesti parisuhteessa Tinderin kautta. Suhteet ovat kuitenkin päättyneet.
Kummallakin kerralla myös mies on ollut parisuhteessa.
Ja tässähän siis 160 miestä on käynyt treffeillä (jutussa Sanna kertoo nimenomaan tavanneensa näin monta miestä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 49v. Mulla on ollut elämässäni 7 monen vuoden parisuhdetta, kaikki sinänsä hyviä vaikka ovatkin jo päättyneet, viimeistä lukuunottamatta. Tapaamispaikat: venelaiturilla, festareilla, harrastuksen kautta, ystävän tupareissa, baarissa, työpaikan koulutustilaisuudessa, ja viimeisin tiskin takaa asiakaspalvelutilanteessa.
Ihan vaan vinkkinä niille jotka ei enää muista missä muualla kuin deittisovelluksissa niitä mahdollisia kumppaneita voisi löytää.
Aika ylimielisen typerä kommentti. Ikäänkuin kaikki eivät ymmärtäisi, että töissä ja harrastuksissakin voi löytää kumppanin - tämä neuvo ei tosin auta niitä, jodien työpaikalla EI OLE KETÄÄN kiinnostavaa tai sellaista, jonka kanssa synkkaisi. Joku voi olla alalla, jossa on pääosin oman sukupuolen edustajia, ja jollain muulla taas on työkavereina perheellisiä ihmisiä sekä sellaisia sinkkuja, joiden kanssa ei olla samalla aaltopituudella. Ja kuinka suurella todennäköisyydellä uskot, että kumppani löytyy, jos menee vaikka tänä iltana venelaiturille istuskelemaan ja odottamaan?
Naisena -> aika pirun todennäköisesti, jos armon ylhäisyys suvaitsee antaa katseensa kiertää muuallakin kuin siinä persekamerassa.
Eli meinaat, että aina kun nainen asemoi itsensä jonnekin istumaan, hänelle ilmestyy suhde jostakin? Mielenkiintoista, Tapahtuuko tämä myös, jos menee metsään kivelle istuskelemaan? Tuohan alkaa kuulostaa sillä lailla houkuttelevalta, että taidankin mennä venelaiturille huomenna. Useimmiten siellä tosin ei ole ketään, mutta jos istun siinä vaikka kaksi tuntia, niin sinä siis pystyt takaamaan, että löydän sillä lailla kumppanin?
Jos siellä sattuu olemaan yksi mies, jolla on pokkaa lähestyä yksin istuvaa naista livenä selvinpäin, niin kyllä sinä pystyt ihan istumalla löytämään naisena kumppanin.
Onko siis jokainen sinkkumies halukas sitoutumaan ihan kehen vaan naiseen?
No kokeile istua siellä laiturilla ensin. Paras on tietysti, kun lähestyt sinua kiinnostavia miehiä ihan itse.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta en ainakaan itse kiinnostu täysin tuntemattomista miehistä, joista en tiedä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei herätä mielenkiintoani, eikä se että toinen sattuu olemaan venelaiturilla. Joten tuntemattomissa miehissä ei yksinkertaisesti ole ketään kiinnostavaa. Silloin voisi yhtä hyvin lähestyä ketä tahansa - ja mitä järkeä siinä olisi?
Tämä on varmaan yksi syy riskinoton lisäksi, miksi miesten odotetaan tekevän lähestymiset. Mies tietää heti silmämääräisesti, kenestä on kiinnostunut.
Tämä on kiinnostavaa. Mistä mies siis tietää sen? Ilmeisesti ulkonäön perusteella? Elämä on tietysti varmaan aika helppoa, jos kiinnostuu niin helposti ja sanoisinko jopa köykäisin kriteerein, ettei edes henkilön persoonasta tarvitse tietää mitään.
Mies tietää sen ulkonäön perusteella kyllä. Mutta minä en esimerkiksi ole miehenä tehnyt siitä huolimatta koskaan yhtäkään live-elämän lähestymistä. Mutta jos joku mies niitä vielä 2020-luvulla tekee, niin varmasti tietää kyllä ihan tarkalleen, kuka on niin hyvä nainen, että sitä viitsii oikeasti alkaa riskillä lähestymään. Monet eivät uskalla vastata vieraaseen numeroon, joten voiko odottaa, että tuolla mindsetilla uskalletaan lähestyä kadulla tuntematonta kiinnostavaa ihmistä...
Tämä on minulle jotain ihan käsittämätöntä. Käyn viikottain tapahtumissa, joissa tapaan osin uusia, osin samoja ihmisiä (yhdistystoiminta, harrastukset, kurssit). Matkustan työni puolesta ja majoitun hotelleissa. On maailman luonnollisin asia heittäytyä juttusille ihmisten kanssa ihan sukupuolesta, iästä ja ulkonäöstä riippumatta. Minä en ole hakemassa seuraa, koska olen avoliitossa, mutta lukuisia kertoja sitä olisi varmasti löytynyt, kun keskustelukumppani on ilmaissut rivien välissä olevansa sinkku.
Mutta tietysti jos istuu iltansa kotona keskustelemassa vauvapalstalla, niin onhan se vaikeaa.
Huomenna alkaa helatorstaiviikonloppu. Mitä, jos lähtisit reissuun jonnekin päin Suomea, ellet peräti Tallinnaan?
Ei kai se nyt vielä riitä suhteeseen, että kumpikin on sinkku ja jutellaan? Tuntemattomien kanssa jutellessa heistä valtaosa tuskin on oikeasti potentiaalisia kumppaniehdokkaita, vaikka juttutuokio ihan kiva ja piristävä olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen täällä vauvalla naisen kommentin siitä, miten hänelle on kyllä kelvannut ihan tavisnaamainen, normaalipituinen, jopa lyhyt ja pyyleväkin mies, vieläpä ilman isompaa mammonaa jne. herää kysymys, minkänäköinen ja -kokoinen tuo nainen itse on. Luulenpa, että vakka on valinnut kantensa koska muuta ei ollut saatavilla.
Itse ketjun aiheeseen. Luultavasti tinder-nainen on yliarvioinut markkina-arvonsa koska lääkäri. Miehelle naisen koulutustaso ei ole mikään automaattisesti mielenkiintoa lisäävä asia.
Niin, tai sitten kaksi tavista on rakastunut toisiinsa.
Näissä ketjuissa ei juurikaan puhuta rakkaudesta. En ole ikinä nähnyt yhdenkään palstamiehen (ulímiehen) kirjoittavan, että etsii rakkautta.
Siinä on sitten hyvä rakennella robottimaisia pariutumismallinnoksia.
Siitä rakkaudesta ei puhuta, koska se on yleensä aika pitkän ajan päässä tapaamisesta. Et sinä rakastu vielä siinä vaiheessa, kun miehen tehtävä on lähestyä sinua tai nykyaikana kirjoittaa sinulle ensin Tinderissä. Pariutuminen on puhdasta ulkonäköä siinä vaiheessa, jos joku hullu mies päättää vielä lähestyä tänä päivänä länsimaista naista.
Jos miehet tietävät tämän, niin miksi silti valtaosa heistä on niin tylsännäköisiä? Eikö silloin kannattaisi parantaa omaa ulkonäköään? Nyt suurin osa miehistä on kuin toistensa klooneja. Kaikilla lyhyt värjäämätön miestukka, löysät housut, väljä paita, samanlainen tavismiestyyli. Jos se ei kerran vedä puoleensa naisia, niin eikö kannattaisi näyttää kiinnostavammalta?
No olet harvinaisen oikeassa. Vaatteet olisivatkin se helpoin osa parantaa hygienian lisäksi. Mutta suurimmaksi ongelmaksi muodostuvat sitten se vaatimustaso vaatteiden alla, eli pituus, lihaksikkuus, hiusraja ja rasvan määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen täällä vauvalla naisen kommentin siitä, miten hänelle on kyllä kelvannut ihan tavisnaamainen, normaalipituinen, jopa lyhyt ja pyyleväkin mies, vieläpä ilman isompaa mammonaa jne. herää kysymys, minkänäköinen ja -kokoinen tuo nainen itse on. Luulenpa, että vakka on valinnut kantensa koska muuta ei ollut saatavilla.
Itse ketjun aiheeseen. Luultavasti tinder-nainen on yliarvioinut markkina-arvonsa koska lääkäri. Miehelle naisen koulutustaso ei ole mikään automaattisesti mielenkiintoa lisäävä asia.
Luulisi että täysin markkina-arvonsa yliarvioineelle ei järjestyisi 160 kertaa treffejä.
Järjestyy naiselle hyvinkin. Jos Tinderissä mielii saada nykyään miehenä treffejä, niin on tykättävä ja yritettävä päästä treffeille aika vähän itseään kiinnostavien naisten kanssa. On hyvin eri asia päästä miehenä 160 treffeille, kuin naisena. Ostajan ja myyjän lait.
Kuka tuossa kuviossa siis voittaa? Jos mies löhtee treffeille naisen kanssa, joka ei kiinnosta juurikaan, ja nainen lähtee treffeille sillä ajatuksella, että haluaa tutustua tietääkseen, voisiko toinen olla potentiaalinen kumppani, niin eikös tuo ole aika lailla ajanhukkaa molemmille? Todennäköisesti molemmat pettyvät, ehkä hiukan eri vaiheessa vain.
Toki sitten, jos mies haluaakin vain käydä treffeillä juomassa kupillisen kahvia, niin sittenhän nimenomaan hän saa haluamansa. Jos siis suhde ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa ei juurikaan puhuta rakkaudesta. En ole ikinä nähnyt yhdenkään palstamiehen (ulímiehen) kirjoittavan, että etsii rakkautta.
Haloo! Nyt puhutaan Tinderistä eikä mistään pysyvämmän parisuhteen saati sitten rakkauden etsimisestä.
Tideristä haetaan kertapanoa joka antaa 160 miehelle ja yrittää uskotella jopa itselleen "käyvänsä treffeillä"
Tinder-profiilin pelkkä olemassaolo kertoo miehelle että voihan tuota käydä lykkimässä mutta ei missään nimessä jatkoon.
Puhu vain omasta puolestasi. Mun ihan parhaissa ystävissä on kaksikin korkeakoulutettua pariskuntaa, ketkä ovat tavanneet tinderissä. Toisilla meni niin, että ensitreffit venähtivät koko viikonlopun mittaisiksi, oli siis seksiäkin heti ensitreffeillä, nyt ovat naimisissa ja pari lastakin. Toiset taas tapailivat n. 3kk ihan ruokaravintoloissa jne., eli seksiä vasta 3kk jälkeen, ja naimisissa hekin nyt. On siellä tinderissä sitäkin porukkaa, ketkä etsii ihan tositarkoituksella.
Tässäkin on hyvä muistaa, että monet pysyvän kumppanin löytäneet löysivät kumppaninsa Tinderistä vuosien 2012-2015 välillä, jolloin Tinderin sukupuolijakauma oli vielä about 45/55. Nyt se on noin 25/75, eli kumppanin löytyminen on aika paljon epätodennäköisempää.
Mutta mitä tuo jakauma kertoo? Voisko olla esim. niin, että tinderissä olevien sinkkunaisten määrä sama kuin ennenkin, mutta miehiä on nyt vain enemmän? Tämä voi johtua esim. siitä, että varatut miehet ovat tunkeneet sinkkujen apajille (itsellekin tuli vastaan puolituttuja varattuja miehiä siellä). Tuohan aiheuttaisi ainoastaan sen, että naisille on työläämpää pyrkiä löytämään ne oikeat sinkut (ja siinä prosessissa varmasti tulee pettymyksiä, kun välillä päätyvät näiden varattujen pelailijoiden hampaisiin), mutta sinkkumiehille on edelleen se sama tarjonta kuin ennenkin (poislukien se, että naiset on välillä hetkellisesti varattuna niille varatuille pelimiehille, mutta ne jutut kyllä loppuu nopeasti).
Vai onko naisten määrä tinderissä oikeasti vähentynyt? Eli enemmän on sinkkunaisia, jotka valitsevat elää yksin, eivätkä edes etsi miestä? Varmaan tätäkin. En itsekään ole tinderissä, vaikka sinkkunainen olenkin. Mulla on pari lasta, ystäviä, hyvä työ, talous kunnossa, omistusasunto ja auto. Palikat kasassa ilman miestäkin. (Ja palstalta olen oppinut, että nainen, jolla on lapsia, on muutenkin ihan ällötys miesten mielestä, vaikka olisikin hoikka, nätti ja mukava, että mitäpä sitä turhia tinderiin käyttäisin aikaa.)
Ei, vaan suurin osa potentiaalisista naisista löytää kumppaninsa live-elämästä hyvin nopeasti edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Laatunaiset eivät ikinä tarvitse Tinderiä miesten löytämiseen.
Vähän aikaa sitten tuli kaverin kanssa notkuttua julkisella paikalla, istuttiin puiston penkillä.
Ei tullut treffipyyntöä mutta tuli kyllä noin tuplasti meidän ikäinen, huojuva ja mongertava setä pohtimaan kumpaa meistä hän haluaisi panna. Ei suostunut poistumaan edes siinä vaiheessa kun nätisti ei jaksanut pyytää joten poistuimme itse.
Tällaisiako tarkoitat noilla treffipyynnöillä?