Oliko sun isovanhemmat tai isoisovanhemmat yhdessä loppuun asti koska halusivat vai koska ei voinut erota?

Mun toiset isovanhemmat erosi 1940-luvulla, ehkä, koska en tiedä tarkkaa aikaa. Mutta isoäitini hoiti pihan työt, lehmät, kanat ja kodin täysin yksin. Toki hänen lapsensa auttoivat häntä myös. Ja toiset isovanhemmat elivät yhdessä elämänsä loppuun saakka. Vanhempien naisten ehkä oli vaikeampi lähteä kotoa, jos ei ollut muita tuloja, kuin maataloudesta ym. ehkä siksi asuvat yhdessä, siis eri taloissa. Minusta toisia ei vain saisi tuomita heidän elämänsä suhteen haukkumalla heitä, kuin sanoit ap, että surkuhupaisaa. Et voi tietää omaa elämääsi, että kuinka sinulle käy tulevaisuudessa? Olen huomannut sen tässä elämässä, kun alkaa arvostelemaan toisten elämää, niin se kolahtaa joku päivä myös omalle kohdalle jollain tavoin. Ja silloin ymmärrät ap, mitä tuli sanottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Naiset kävi töissä koska oli pakko, ei voimaantumisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Huutolaisuus kiellettiin Suomessa 1923, mutta kun valvontaa ei ollut, huutolaisia kaupattiin vielä 1940-luvulla. Se, että joku asia on kielletty, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi. Ota asioista selvää ennen kuin rupeat naureskelemaan.

Miksi sinä et ota? Jankutat vain sitä, että eroaminen automaattisesti oli joku heitteillejääminen. Niinhän ei ollut, vaan suurin osa naisista pärjäsi vallan hyvin, kun meni töihin ja sai palkkaa. Kaikkein köyhimmät sitten eri asia, mutta heitä oli vähemmän. 

Isovanhemmat oli pakon edessä yhdessä. Myös omat vanhemmat. Sain sellaisen "demon" perhe-elämästä, että ennemmin elelen suosiolla lapsettomana sinkkuna.

Näin lähes neljäkymppisenä kertaakaan seurustelemattomana se käy jo aika helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Naiset kävi töissä koska oli pakko, ei voimaantumisen takia.

No shit Sherlock! Aika moni käy vielä näin 2020-luvullakin töissä, koska on pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu

Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.

Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.

Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.

Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.

Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein. 

Kuten yllä sanoin, niin en antanut esimerkkejä konkreettisesti. En puhu kotitöistä, vaan asioista, joista nainen ei tykkää.

Ennen tällainen mies oli mies, joka ei puhu eikö pussaa. Se teki ennenkin naisen onnettomaksi. Mutta hän hyväksyi sen. Miehet ovat sellaisia, tyyliin. Nykynainen eroaa, jos mies ei tiskaa.

Koeta nyt käsittää, että ajat ovat muuttuneet. Ei naisilla ollut 100v sitten samanlaisia odotuksia kuin nykyisillä. Muun muassa siksi niitä erojakaan ei niin herkästi tullut. 

Hyvä kysymys. Toinen isoäidistäni on ansaitusti saanut kaikkien lastensa ja lastenlastensa varauksettoman kunnioituksen ja rakkauden kaikella jaksamisellaan, venymisellään, välittämisellään ja sillä ettei koskaan ollut marttyyri. Hänen kohtaloaan ei kuitenkaan haluaisi meistä jälkeläisistä kukaan.

Ihmettelen aina minkä vuoksi avioliittossa pysyttiin, vaikka mummo joutui pahimpina aikoina hoitamaan nk naisten työt, miesten työt, ottamaan alkoholistimieheltään turpaan ja vielä hoitamaan kulissien ylläpidon, eli esittämään, että herra varatuomari on se leivän pöytään tuova perheen pää edelleen, vaikkei tästä tosiasiassa ollut kuin haittaa.

Isoisänikin puolta ihmettelen, jos perhe käy niin hermoille että sitä pitää aina välistä piestä, niin eikö elämä olisi parempaa heistä etäänpänä?

Annan arvoa sille ettei ole nykyaikana kukaan painosta elämään perhehe*vetissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Vielä neljäkymmentäluvulla lapsia joutui kasvattilapsiksi, kuka millaisiinkin oloihin. Tiedän tapauksen, missä ison perheen lapset joutuivat kaikki eri paikkoihin, osa pääsi sukulaisiin (lähinnä pojat, kun katsottiin, että heistä on työapua enemmän), loput sitten kuka minnekin. Eipä ollut sossuja perään katsomassa, miten lapsia kohdeltiin.

Molempien puolien isovanhemmat oli yhdessä loppuun saakka käsittääkseni onnellisina. Isoisovanhemmista en tiedä kuin yhden jonka mies kuoli vuosia aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Vielä neljäkymmentäluvulla lapsia joutui kasvattilapsiksi, kuka millaisiinkin oloihin. Tiedän tapauksen, missä ison perheen lapset joutuivat kaikki eri paikkoihin, osa pääsi sukulaisiin (lähinnä pojat, kun katsottiin, että heistä on työapua enemmän), loput sitten kuka minnekin. Eipä ollut sossuja perään katsomassa, miten lapsia kohdeltiin.

Kovin naiivia, jos kuvittelet, että nykyisin sijaisperheeseen joutuminen on automaattisesti joku onni ja autuus eikä "kasvattilapsia" kohdella enää missään kaltoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Huutolaisuus kiellettiin Suomessa 1923, mutta kun valvontaa ei ollut, huutolaisia kaupattiin vielä 1940-luvulla. Se, että joku asia on kielletty, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi. Ota asioista selvää ennen kuin rupeat naureskelemaan.

Miksi sinä et ota? Jankutat vain sitä, että eroaminen automaattisesti oli joku heitteillejääminen. Niinhän ei ollut, vaan suurin osa naisista pärjäsi vallan hyvin, kun meni töihin ja sai palkkaa. Kaikkein köyhimmät sitten eri asia, mutta heitä oli vähemmän. 

En jankuta, tuo oli minun ensimmäinen kommentti. Vielä 1970-luvulla eronneita naisia paheksuttiin. Vaati todella paljon pokkaa haluta ero, kun avioeroon vaadittiin syyllinen. Sillä myymäläapulaisen palkalla ei maksettu lapsenvahteja ja hoitopaikkoja oli vähän. Oli ihan luvallista jättää alle kouluikäiset lapset kotiin työpäivän ajaksi. Hyvällä tuurilla löytyi joku sukulaistyttö, joka muutti lapenlikaksi tai sitten joku eläkeläisnainen katsoi vähän lasten perään.

Minun isovanhempani eivät ole eläneet 1900-luvun alussa. Molemmat vanhempani ovat syntyneet 50-luvulla, eli sodan jälkeen. Isäni vanhemmat elivat pientilalla, ja heidän liittonsa oli ihan aito rakkausliitto. Sen sanoivat itsekin (erikseen) useaan kertaan. Heidän tarinansa olisi ihan vaikka kirjan ja elokuvan arvoisia, kerrankin jotain hyvää ja onnellistakin suomalaisessa leffassa! Papan kuoltua oli mummon ovella käynyt useampikin kosija, mutta mummo hääti kaikki pois (ja tämä on ihan tosijuttu, sitkeimmät kävivät useamman vuoden).

Äitini vanhemmat taas asuivat kaupungissa, ja kaupungissa myös perheenäidit kävivät töissä, ainakin siinä kaupungissa, jossa he asuivat. Mummo oli tehtaassa töissä vanhuuseläkeikään asti, pappa joutui jäämään työtapaturman jälkeen sairaseläkkeelle jo alle viisikymppisenä. He olivat ihan tyytyväisiä elämäänsä, ja toisiinsa. Ei heillä mikään unelmaliitto ollut (kai kaikki tietää, miten 60- ja 70- luvuilla miehet hoitivat kipujaan? Kyllä riitti joka vuodelle uudet mehupullot...), mutta silti ihan vapaaehtoisesti olivat yhdessä, matkustelivat Kanarian saarille jne. Liitto päättyi papan keuhkosyöpään+kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu

Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.

Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.

Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.

Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.

Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein. 

Kuten yllä sanoin, niin en antanut esimerkkejä konkreettisesti. En puhu kotitöistä, vaan asioista, joista nainen ei tykkää.

Ennen tällainen mies oli mies, joka ei puhu eikö pussaa. Se teki ennenkin naisen onnettomaksi. Mutta hän hyväksyi sen. Miehet ovat sellaisia, tyyliin. Nykynainen eroaa, jos mies ei tiskaa.

Koeta nyt käsittää, että ajat ovat muuttuneet. Ei naisilla ollut 100v sitten samanlaisia odotuksia kuin nykyisillä. Muun muassa siksi niitä erojakaan ei niin herkästi tullut. 

Oliko miehillä 100 vuotta sitten samanlaisia odotuksia naisten suhteen mitä nykyään? Valittiko miehet, miten nainen ei anna kakkosta tai pidä posliinia, joten pitää ottaa ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Huutolaisuus kiellettiin Suomessa 1923, mutta kun valvontaa ei ollut, huutolaisia kaupattiin vielä 1940-luvulla. Se, että joku asia on kielletty, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi. Ota asioista selvää ennen kuin rupeat naureskelemaan.

Miksi sinä et ota? Jankutat vain sitä, että eroaminen automaattisesti oli joku heitteillejääminen. Niinhän ei ollut, vaan suurin osa naisista pärjäsi vallan hyvin, kun meni töihin ja sai palkkaa. Kaikkein köyhimmät sitten eri asia, mutta heitä oli vähemmän. 

En jankuta, tuo oli minun ensimmäinen kommentti. Vielä 1970-luvulla eronneita naisia paheksuttiin. Vaati todella paljon pokkaa haluta ero, kun avioeroon vaadittiin syyllinen. Sillä myymäläapulaisen palkalla ei maksettu lapsenvahteja ja hoitopaikkoja oli vähän. Oli ihan luvallista jättää alle kouluikäiset lapset kotiin työpäivän ajaksi. Hyvällä tuurilla löytyi joku sukulaistyttö, joka muutti lapenlikaksi tai sitten joku eläkeläisnainen katsoi vähän lasten perään.

Miksi kuvittelet, että naisen ainut vaihtoehto oli joku myymäläapulaisen paikka? 1920-luvulla naisia oli jo eduskunnassakin. Se, että oli nainen ei automaattisesti tarkoittanut että oli a) köyhä tai b) kykenemätön tekemään muuta kuin apulaisen töitä. Eikä kaikilla eronneilla naisilla ollut kymmentä lasta ruokittavana. Yhden tai kaksi nyt elättää vähän pienemmälläkin palkalla. Varsinkin, kun elinkustannukset olivat huomattavasti alhaisempia kuin nykyisin ja asuttiin pienemmissä tiloissa. Äiti ja kolme lasta saattoivat asua esim. 1h+keittokomero kokonaisuudessa. Nykyisin aika harva suostuisi sellaiseen. 

Ihme ja kumma onnistuivat eroamaan. Tosin vasta sitten, kun alkoholisti oli sairastuttanut lapsensa väkivallallaan. Omat toisiaan vihaavat vanhempani sen sijaan ovat olleet yli 50 vuotta naimisissa. Käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu

Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.

Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.

Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.

Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.

Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein. 

Kuten yllä sanoin, niin en antanut esimerkkejä konkreettisesti. En puhu kotitöistä, vaan asioista, joista nainen ei tykkää.

Ennen tällainen mies oli mies, joka ei puhu eikö pussaa. Se teki ennenkin naisen onnettomaksi. Mutta hän hyväksyi sen. Miehet ovat sellaisia, tyyliin. Nykynainen eroaa, jos mies ei tiskaa.

Koeta nyt käsittää, että ajat ovat muuttuneet. Ei naisilla ollut 100v sitten samanlaisia odotuksia kuin nykyisillä. Muun muassa siksi niitä erojakaan ei niin herkästi tullut. 

Oliko miehillä 100 vuotta sitten samanlaisia odotuksia naisten suhteen mitä nykyään? Valittiko miehet, miten nainen ei anna kakkosta tai pidä posliinia, joten pitää ottaa ero?

Mietipä sitä. Kaikille muille vastaukset noihin kysymyksiin ovat itsestäänselvyys. 

Isän vanhempien avioliitto on muotoutunut minulle tavoittelemisen arvoiseksi ideaaliksi.

He kunnioittivat, huomioivat ja välittivät toisistaan viimeisiin hetkiinsä asti. Oli heillä toki erimielisyytensä ja vaikeutensa, mutta kokonaisuus oli kovin seesteinen ja kumpikaan ei ollut onneton. Isoisä kuoli kolmisen kuukautta mummon kuoleman jälkeen, ei tainnut jaksaa ilman toista.

Kun tähän vertaa äidin vanhempien kammottavaa eroon 70-luvulla päättynyttä liittoa väkivaltoineen, pettämisineen ja viinoineen, niin huhhuh kumminkin.

Äidin isä vetosi sodan aiheuttamiin ongelmiin, kerran.

Myös äidin äiti sanoin miehensä muuttuneen sodassa. Sotaan kuulemma meni hyvä mies ja takaisin tuli paha, synkkä ja julma mies.

Mielenkiintoista on, että myös isän isä soti ankarasti ja menetti toisen kätensä ja käytös ei juuri muuttunut.

Ilmoittautui vapaaehtoisena esikuntaan jotenkin toivuttuaan (kun se puhelin ja kynä vielä toisessä kädessä pysyvät ja ei tässä nyt ole aikaa miesten sairassijoillaan makoilla) ja ei mummon mukaan oireillut muuten kuin joskus huutamalla unissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Huutolaisuus kiellettiin Suomessa 1923, mutta kun valvontaa ei ollut, huutolaisia kaupattiin vielä 1940-luvulla. Se, että joku asia on kielletty, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi. Ota asioista selvää ennen kuin rupeat naureskelemaan.

Miksi sinä et ota? Jankutat vain sitä, että eroaminen automaattisesti oli joku heitteillejääminen. Niinhän ei ollut, vaan suurin osa naisista pärjäsi vallan hyvin, kun meni töihin ja sai palkkaa. Kaikkein köyhimmät sitten eri asia, mutta heitä oli vähemmän. 

En jankuta, tuo oli minun ensimmäinen kommentti. Vielä 1970-luvulla eronneita naisia paheksuttiin. Vaati todella paljon pokkaa haluta ero, kun avioeroon vaadittiin syyllinen. Sillä myymäläapulaisen palkalla ei maksettu lapsenvahteja ja hoitopaikkoja oli vähän. Oli ihan luvallista jättää alle kouluikäiset lapset kotiin työpäivän ajaksi. Hyvällä tuurilla löytyi joku sukulaistyttö, joka muutti lapenlikaksi tai sitten joku eläkeläisnainen katsoi vähän lasten perään.

Miksi kuvittelet, että naisen ainut vaihtoehto oli joku myymäläapulaisen paikka? 1920-luvulla naisia oli jo eduskunnassakin. Se, että oli nainen ei automaattisesti tarkoittanut että oli a) köyhä tai b) kykenemätön tekemään muuta kuin apulaisen töitä. Eikä kaikilla eronneilla naisilla ollut kymmentä lasta ruokittavana. Yhden tai kaksi nyt elättää vähän pienemmälläkin palkalla. Varsinkin, kun elinkustannukset olivat huomattavasti alhaisempia kuin nykyisin ja asuttiin pienemmissä tiloissa. Äiti ja kolme lasta saattoivat asua esim. 1h+keittokomero kokonaisuudessa. Nykyisin aika harva suostuisi sellaiseen. 

Jos ei ollut mahdollisuutta käydä koulua, niin melko pieni se valinnanvara oli. Muutama vuosi kansakoulua ja siinä se. Totta kai varakkaasta perheestä lähtöisin olevalla on aina ollut ihan eri tilanne kuin jollain yhden lehmän tilan jälkeläisellä.

Yhdessä koska "ei voinut erota" ja sama omat vanhemmat,vaikka inhoavat toisiaan..Ei jaksa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Mun toiset isovanhemmat erosi 1940-luvulla, ehkä, koska en tiedä tarkkaa aikaa. Mutta isoäitini hoiti pihan työt, lehmät, kanat ja kodin täysin yksin. Toki hänen lapsensa auttoivat häntä myös. Ja toiset isovanhemmat elivät yhdessä elämänsä loppuun saakka. Vanhempien naisten ehkä oli vaikeampi lähteä kotoa, jos ei ollut muita tuloja, kuin maataloudesta ym. ehkä siksi asuvat yhdessä, siis eri taloissa. Minusta toisia ei vain saisi tuomita heidän elämänsä suhteen haukkumalla heitä, kuin sanoit ap, että surkuhupaisaa. Et voi tietää omaa elämääsi, että kuinka sinulle käy tulevaisuudessa? Olen huomannut sen tässä elämässä, kun alkaa arvostelemaan toisten elämää, niin se kolahtaa joku päivä myös omalle kohdalle jollain tavoin. Ja silloin ymmärrät ap, mitä tuli sanottua.

Mitähän sinä nyt oikein soperrat? Ei enää olla missään 40-luvulla.......