Oliko sun isovanhemmat tai isoisovanhemmat yhdessä loppuun asti koska halusivat vai koska ei voinut erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Yksinäisen eronneen naisen oli todella vaikea työllistyä, etenkin jos oli lapsia. Piikomaankaan ei yleensä lasten kanssa päässyt.

Mitä nämä työt mielestäsi oli joita oli tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Niin, usein äiti lapsineen olisi joutunut köyhäintaloon, jos olisi eronnut. Kyllä siinä jokainen meistäkin miettisi kahdesti.

Toisekseen ennen oli selkeät roolit. Pääasia oli, että jokainen hoiti tonttinsa. Toinen toi rahaa taloon, toinen teki oman osansa.

Työläisperheissä sekä mies että vaimo tekivät töitä myös kodin ulkopuolella. Samoin lapset heti kun pystyivät. Isoäidin äiti pesi varakkaiden perheiden pyykkejä. Yhden huoneen vuokra-asunnossa asui perhe ja yksi alivuokralainen. Mutta varmaan toimeentulo oli helpompaa, kun perheessä oli työssäkäyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

En tietysti voi tietää, mutta uskoisin että äidin vanhemmat oli halusta ja isän vanhemmat pakosta. Sinänsä hyvä, että ensin mainitut elivät lähes satavuotiaiksi ja jälkimmäisestä isoisoä kuoli jo alle 70-vuotiaana ja mummille jäi vapaata elämää sen juopon jälkeen vielä 25 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Niin, usein äiti lapsineen olisi joutunut köyhäintaloon, jos olisi eronnut. Kyllä siinä jokainen meistäkin miettisi kahdesti.

Toisekseen ennen oli selkeät roolit. Pääasia oli, että jokainen hoiti tonttinsa. Toinen toi rahaa taloon, toinen teki oman osansa.

Mun isoäiti otti 50-luvulla eron juoposta ja uhkapelurista miehestään. Alkuun kuulma asustelivat 9 neliön kämpässä yhdessä neljän lapsen kanssa. Mielestäni todella rohkea nainen kun silti lähti.

Nyt taitaa joku liioitella. Tuon kokoisessa asunnossa ei viisi ihmistä mahdu edes pitkäkseen.

Toinen isoisäni kuoli sodassa, ja liitto jäi lyhyeksi. Toiset isovanhempani olivat yhdessä vanhoiksi asti, ja ainakin kumppanuus heidän välillään oli vahva, mummoni kyllä kaipasi isoisääni, kun tämä kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Yksinäisen eronneen naisen oli todella vaikea työllistyä, etenkin jos oli lapsia. Piikomaankaan ei yleensä lasten kanssa päässyt.

Mitä nämä työt mielestäsi oli joita oli tarjolla?

Tehtaissa oli lukemattomia naisia töissä. Myös eronneita. Ei ne siellä siviilisäätyä kyselleet. Pääasia, että saivat työvoimaa. Lapsetkin kävivät töissä heti kun kynnelle kykenivät, kun tarpeeksi kauas historiassa mennään. Lisäksi perinteisiä naisten töitä ovat mm. ompelutyöt, pyykinpesu, siivoaminen jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Isoisoäitini (s. 1890-luvulla) elätti perheensä avioeron jälkeen tekemällä ompelutöitä ja pesemällä muiden pyykkejä. Ei työnteko ole ollut eronneilta naisilta kiellettyä. Joskus oli niin, että naimisissa oleva nainen ei saanut käydä työssä, mutta sehän ei päde enää sen jälkeen, kun avioliitto on päättynyt. 

Missä hän asui? Yleensä eronneelle naiselle ei jäänyt mitään. Moni päätyi prostituoiduksi. Eronneen naisen maine oli hyvin huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Yksinäisen eronneen naisen oli todella vaikea työllistyä, etenkin jos oli lapsia. Piikomaankaan ei yleensä lasten kanssa päässyt.

Mitä nämä työt mielestäsi oli joita oli tarjolla?

Maaseudulla tytöt varmaan lähetettiin piikomaan jo lapsina. Pojillekin varmaan löytyi töitä, kaupungissa esim. kengänkiillottajina ja lähettipoikina, maaseudulla apukäsinä. Tuosta on laulukin, Paimenpojan sunnuntai. Kun muut lähtivät kirkkoon, hänen työnsä oli olla paimenessa.

Tällä palstalla olevien isovanhemmat ovat niin eri aikakausilta, joten vaikea vertailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Yksinäisen eronneen naisen oli todella vaikea työllistyä, etenkin jos oli lapsia. Piikomaankaan ei yleensä lasten kanssa päässyt.

Mitä nämä työt mielestäsi oli joita oli tarjolla?

100v sitten elettiin 1920-lukua. Ei silloin enää ollut tavatonta, että naiset kävivät töissä. Eikä piikominen todellakaan ollut naisille ainut vaihtoehto. Olihan sitä silloin jo kauppoja, tehtaita, pankkeja, toimistoja jne. joissa käytiin töissä. Kaikkihan eivät edes asuneet maaseudulla. 

Toiset isovanhemmat oli juoppo narsisti ja mahdollistaja/uhri.

Toiset vaikutti ihan onnellisilta, mutta mistäpä sitä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Isoisoäitini (s. 1890-luvulla) elätti perheensä avioeron jälkeen tekemällä ompelutöitä ja pesemällä muiden pyykkejä. Ei työnteko ole ollut eronneilta naisilta kiellettyä. Joskus oli niin, että naimisissa oleva nainen ei saanut käydä työssä, mutta sehän ei päde enää sen jälkeen, kun avioliitto on päättynyt. 

Missä hän asui? Yleensä eronneelle naiselle ei jäänyt mitään. Moni päätyi prostituoiduksi. Eronneen naisen maine oli hyvin huono.

Keskiajalla varmasti noin. Mutta Suomi ei ollut ihan niin takapajuinen enää 1920-luvulla, joka tunnetaan jo ihan modernina aikana. Oli kaupunkeja ja kaikkea. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Niin, usein äiti lapsineen olisi joutunut köyhäintaloon, jos olisi eronnut. Kyllä siinä jokainen meistäkin miettisi kahdesti.

Toisekseen ennen oli selkeät roolit. Pääasia oli, että jokainen hoiti tonttinsa. Toinen toi rahaa taloon, toinen teki oman osansa.

Mun isoäiti otti 50-luvulla eron juoposta ja uhkapelurista miehestään. Alkuun kuulma asustelivat 9 neliön kämpässä yhdessä neljän lapsen kanssa. Mielestäni todella rohkea nainen kun silti lähti.

Nyt taitaa joku liioitella. Tuon kokoisessa asunnossa ei viisi ihmistä mahdu edes pitkäkseen.

Huomasitko että puhuttiin lapsista, ei täysikasvuisista ihmisistä? Luuletko että kaikilla olisi ollut esimerkiksi omat sängyt? Jos on pakko niin on pakko. Siitä voi nykyajan tulielätit ottaa miettimisen aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Ehdottomasti kakkosen, jos onneton=tulet pieksetyksi joka päivä. 

Isoisäni ja isoäitini olivat loppuun saakka yhdessä, vaikka isoisällä oli avioliiton ulkopuolinen lapsi ja tiettävästi suhteita useampaankin eri naiseen. Hän oli aikanaan jonkinlainen supliikki-kaupparatsu ja nuoruuden kuvasta näkee että oli hyvännäköinenkin. Sillä hän tietysti aloitti pettämään mummia jo heti sota-ajan jälkeen, vaikka menivät avioon 1945. Lehtolapsi on syntynyt nimittäin -46, eli samana vuonna kuin esikoinen. Isoisä tunnusti lapsen ja maksoi ruokot, asia vaiettiin. Mutta äitini sanoi että isoisäni ajeli naisia autolla vielä 60-luvulla ja hotelleissa ei majoituttu yksin. Hänen piti tyydyttää tarpeitaan. Isoäiti hyväksyi kaiken tämän, koska miehen rahat ja yleinen ilmapiiri. Minun muistoni alkavat 80-luvulta ja silloin isoisä oli jo kiltti vaari, joka eleli mummin kanssa sopuissa vanhemman ihmisen elämää. Muistan kyllä että hän oli äärimmäisen sosiaalinen ekstrovertti ja ystäviä oli paljon vanhanakin. Hän oli myös päätähti ja mummi oli enemmän introvertti perheen hoivaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Isoisoäitini (s. 1890-luvulla) elätti perheensä avioeron jälkeen tekemällä ompelutöitä ja pesemällä muiden pyykkejä. Ei työnteko ole ollut eronneilta naisilta kiellettyä. Joskus oli niin, että naimisissa oleva nainen ei saanut käydä työssä, mutta sehän ei päde enää sen jälkeen, kun avioliitto on päättynyt. 

Missä hän asui? Yleensä eronneelle naiselle ei jäänyt mitään. Moni päätyi prostituoiduksi. Eronneen naisen maine oli hyvin huono.

Asui Tampereen lähettyvillä. En tiedä, mitä historiankirjoja sinä olet lukenut, kun käsityksesi 1900-luvun alun Suomesta on tuollainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Isoisoäitini (s. 1890-luvulla) elätti perheensä avioeron jälkeen tekemällä ompelutöitä ja pesemällä muiden pyykkejä. Ei työnteko ole ollut eronneilta naisilta kiellettyä. Joskus oli niin, että naimisissa oleva nainen ei saanut käydä työssä, mutta sehän ei päde enää sen jälkeen, kun avioliitto on päättynyt. 

Missä hän asui? Yleensä eronneelle naiselle ei jäänyt mitään. Moni päätyi prostituoiduksi. Eronneen naisen maine oli hyvin huono.

Keskiajalla varmasti noin. Mutta Suomi ei ollut ihan niin takapajuinen enää 1920-luvulla, joka tunnetaan jo ihan modernina aikana. Oli kaupunkeja ja kaikkea. 

t. eri

30-luvun lamassa ihmiset olivat niin solidaarisia, että töihin otettiin vain sinkkunaisia. Naimisissa olevat naiset joutuivat väistymään, koska heillä oli kotona elättäjä.

Isovanhemmat ovat kertoneet. Syntyneet Helsingissä 1900-luvun alussa.