Oliko sun isovanhemmat tai isoisovanhemmat yhdessä loppuun asti koska halusivat vai koska ei voinut erota?

Isovanhempieni liitot on päätyneet toisen kuolemaan ja rakkautta on ollut loppuun asti. Minulla on isoiso(iso)...äitejä suvussa joilla on elämänsä aikana ollut useampikin mies. 4 kuollutta miestä ei ole mikään poikkeus. Kyllä kaikki kestää kun mies vaan tajuaa kuolla ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu

Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Isoisoäitini (s. 1890-luvulla) elätti perheensä avioeron jälkeen tekemällä ompelutöitä ja pesemällä muiden pyykkejä. Ei työnteko ole ollut eronneilta naisilta kiellettyä. Joskus oli niin, että naimisissa oleva nainen ei saanut käydä työssä, mutta sehän ei päde enää sen jälkeen, kun avioliitto on päättynyt. 

Missä hän asui? Yleensä eronneelle naiselle ei jäänyt mitään. Moni päätyi prostituoiduksi. Eronneen naisen maine oli hyvin huono.

Keskiajalla varmasti noin. Mutta Suomi ei ollut ihan niin takapajuinen enää 1920-luvulla, joka tunnetaan jo ihan modernina aikana. Oli kaupunkeja ja kaikkea. 

t. eri

30-luvun lamassa ihmiset olivat niin solidaarisia, että töihin otettiin vain sinkkunaisia. Naimisissa olevat naiset joutuivat väistymään, koska heillä oli kotona elättäjä.

Isovanhemmat ovat kertoneet. Syntyneet Helsingissä 1900-luvun alussa.

Eronnut=sinkku. Etkö sitä tiennyt?

Erosivat jo vuonna 1960.

Kyllä äidin vanhemmat oli onnellisesti yhdessä siihen asti kun vaari kuoli suht nuorena. Mummo oli pitkään leskenä. Isän vanhemmat oli myös yhdessä siihen asti kunnes mummo kuoli mutta vaari löysi sitten heti uuden eukon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni ja isoäitini olivat loppuun saakka yhdessä, vaikka isoisällä oli avioliiton ulkopuolinen lapsi ja tiettävästi suhteita useampaankin eri naiseen. Hän oli aikanaan jonkinlainen supliikki-kaupparatsu ja nuoruuden kuvasta näkee että oli hyvännäköinenkin. Sillä hän tietysti aloitti pettämään mummia jo heti sota-ajan jälkeen, vaikka menivät avioon 1945. Lehtolapsi on syntynyt nimittäin -46, eli samana vuonna kuin esikoinen. Isoisä tunnusti lapsen ja maksoi ruokot, asia vaiettiin. Mutta äitini sanoi että isoisäni ajeli naisia autolla vielä 60-luvulla ja hotelleissa ei majoituttu yksin. Hänen piti tyydyttää tarpeitaan. Isoäiti hyväksyi kaiken tämän, koska miehen rahat ja yleinen ilmapiiri. Minun muistoni alkavat 80-luvulta ja silloin isoisä oli jo kiltti vaari, joka eleli mummin kanssa sopuissa vanhemman ihmisen elämää. Muistan kyllä että hän oli äärimmäisen sosiaalinen ekstrovertti ja ystäviä oli paljon vanhanakin. Hän oli myös päätähti ja mummi oli enemmän introvertti perheen hoivaaja.

Aikanani, kun minä menin naimisiin, niin minun 1909 syntynyt isoäitini elämänohje minulle oli, että miehillä on sitten aina niitä tanssityttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu

Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.

Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.

Eivät. Molemmat isoisäni kuolivat jo työikäisenä. Isoäidit eivät menneet uusiin naimisiin, ei se ollut tapana silloin.

Kuolema erotti isovanhemmat, toinen osapuoli kummallakin puolella eli reippaasti iäkkäämmäksi kuin toinen. Ei siis voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu

Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.

Voi teitä pikkuisia. Sinun kuvaamasi "onneton" avioliitto oli normaali avioliitto vielä 50-luvullakin. Puhumattakaan ajasta sitä ennen. Sehän olisi ollut vallan tavatonta siihen aikaan, jos mies olisi esim. tiskannut tai pessyt pyykkiä. Silloin oli selkeästi miesten hommat ja naisten hommat eikä jaosta juurikaan poikettu. Vaimon tehtävä oli pitää huolta kodin ja lasten lisäksi miehestä. Mies kävi töissä ja toi leivän pöytään. Läheisyyttä oli illan pimeinä tunteina siinä määrin, että mies sai tarpeensa tyydytettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu

Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.

Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.

Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.

Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.

Kyllä mun isovanhemmat erosi. Tai en tiedä erosivatko virallisesti, toinen vaan häipyi toiselle puolen Suomea eivätkä enää tavanneet. Toinen löysi jossain vaiheessa uuden kumppanin. Näitäkin tapauksia jossa liittoa on jatkettu vain paperilla oli ennen yllättävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu

Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.

Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.

Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.

Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.

Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein. 

Enpä oikein tiedä. Olin alle 2 v, kun isoisäni kuoli ja toinen kuoli jo ennen syntymääni.

Isoisovanhemmista tiedän, että yksi on eronnut, toiselle jäi lapset ja toinen heistä perusti myöhemmin perheen ulkomailla. En ole koskaan tuon uuden perheen jäseniä tavannut, kuten en myöskään tuota lähtenyttä. Se tapahtui yli neljäkymmentä vuotta ennen syntymääni. Tuon tänne jääneen olen sentään tavannut, eli lähemmäs sata vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.

Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti. 

Huutolaisuus kiellettiin Suomessa 1923, mutta kun valvontaa ei ollut, huutolaisia kaupattiin vielä 1940-luvulla. Se, että joku asia on kielletty, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi. Ota asioista selvää ennen kuin rupeat naureskelemaan.

Äidinpuoleisten isovanhempieni liitto oli rakkausliitto, ison talon poika nai torpan tytön (joo, oli lapsi tulossa). Äidinisä sairasti perniöösiä anemiaa ja kuoli siihen -63, äidinäiti kuoli 60-70 lukujen vaihteessa vatsasyöpään, sairasti pitkään. Heillä oli seitsemän lasta, joista nuorin oli syntynyt 13 vuotta toiseksi nuorimman (äitini) jälkeen, äidinäiti oli tuolloin 47-vuotias.  Sen perusteella, mitä minä tiedän, liitto oli onnellinen. Yhden pojan sodanaikaista itsemurhastakin perhe selvisi (kysyin äidiltä, miten he selvisivät ja äiti sanoi, että "meitä oli niin monta")

Isänpuoleiset isovanhempani asuivat naapurissamme ja aina he kinasivat keskenään (Tyyliin lapselle ei saa antaa kovia karamellejä vaan ainoastaan pehmeitä, jottei tule reikiä). Isänisä oli sanonut äidilleni, että on minulla ollut H**:N kanssa hankalaa. Syynä voi olla se, että isänäiti sairasti samaa neurologista sairautta kuin minä (sairaus voi vaikuttaa käytökseen). Isänisä kuoli äkillisesti joulukuussa -81 ja sen jälkeen isänäiti lakkasi elämästä, hän kuoli huhtikuussa -82 haimasyöpään (todettiin pari kuukautta isänisän kuoleman jälkeen)

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Huoh..... Etkö sinä vähämielinen tajunnut että sitten kun kynnys haluta erota on tarpeeksi korkea niin se ei enää ole varsinaisesti mahdollista. Ennen myös piti olla todiste esim. uskottomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. 

Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?

Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään. 

Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.

Kannattaisi lukea historiaa.

Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä. 

Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.

Mutta jos vaihtoehtona oli

1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa

2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksin

Kumman valitsisit? Minä ykkösen.

Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.

Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu

Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.

Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.

Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.

Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.

Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein. 

Kuten yllä sanoin, niin en antanut esimerkkejä konkreettisesti. En puhu kotitöistä, vaan asioista, joista nainen ei tykkää.

Ennen tällainen mies oli mies, joka ei puhu eikö pussaa. Se teki ennenkin naisen onnettomaksi. Mutta hän hyväksyi sen. Miehet ovat sellaisia, tyyliin. Nykynainen eroaa, jos mies ei tiskaa.