Lue keskustelun säännöt.
Oliko sun isovanhemmat tai isoisovanhemmat yhdessä loppuun asti koska halusivat vai koska ei voinut erota?
23.05.2022 |
Mun toiset isovanhemmat käytännössä vihasivat tosiaan. Toinen eli maalaistalon toisessa päässä ja toinen toisessa. Tuntuu aika surkuhupaisalta katsella kuvia heidän kultahääpäiväjuhlistaan kun tietää millaista arki oli.
Kommentit (110)
Luulen, että osa tässä ketjussa esiintyvistä kiistanaiheista (esim. eronneen naisen asema 100 vuotta sitten, naisten työllistymismahdollisuudet ja mahdollisuudet erottaa perhettä) johtuvat siitä, että nykyihmiset eivät oikein hahmota, miten jyrkkä ero eri yhteiskuntaluokkien välillä silloin oli. Kyllä, naisia oli jopa eduskunnassa 100 vuotta sitten, mutta ei se ollut sellainen asia, joka olisi ollut samalla lailla kaikkien ulottuvilla kuin nykyään. Todella moni oli hyvin, hyvin köyhä, varsinkin juuri 1920-luvulla sisällissodan jälkeen. Ihan oman suvun kokemuksista tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään.
Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.
Kannattaisi lukea historiaa.
Sinun sitä historiaa kannattais lukea. Oma isoäiti oli jo reilun 10 v mukana työelämässä, duunarihommissa. Lapset tekivät töitä tai vahtivat pienempien lasten perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Voi jestas näitä lumihiutale-sukupolven kasvatteja, jotka luulee, et naiset työelämässä on uusikin asia...
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että osa tässä ketjussa esiintyvistä kiistanaiheista (esim. eronneen naisen asema 100 vuotta sitten, naisten työllistymismahdollisuudet ja mahdollisuudet erottaa perhettä) johtuvat siitä, että nykyihmiset eivät oikein hahmota, miten jyrkkä ero eri yhteiskuntaluokkien välillä silloin oli. Kyllä, naisia oli jopa eduskunnassa 100 vuotta sitten, mutta ei se ollut sellainen asia, joka olisi ollut samalla lailla kaikkien ulottuvilla kuin nykyään. Todella moni oli hyvin, hyvin köyhä, varsinkin juuri 1920-luvulla sisällissodan jälkeen. Ihan oman suvun kokemuksista tiedän.
Kenen ulottuvilla ompelu ja pyykinpesu ja postien jakaminen ei ollut? Niiden köyhien vai rikkaiden?
Kannattaa lukea vaikka tästä eikä mutuilla mitä yksinäisten äitien lapsille tapahtui. Tässä puhutaan lähinnä aviottomista lapsista koska eronneiden äitien lapset oli 1900-luvun alussa suuri harvinaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat jäivät leskiksi, eli 50% kuoli kesken ikänsä. Toinen avioliitto kesti 17 ja toinen 11v.
Isän vanhemmat olivat aviottomia. Toinen esi-isäni tiedetään, hän avioitui myöhemmin mutta kuoli reilu 50-vuotiaana.
Äidin isoäiti kuoli nuorena, isoisä avioitui toisen lesken kanssa ja tyytyi siihen.
Äidin isoisä kuoli nuorena, leski ei enää avioitunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään.
Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.
Kannattaisi lukea historiaa.Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä.
Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.
Mutta jos vaihtoehtona oli
1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa
2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksinKumman valitsisit? Minä ykkösen.
Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.
Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu
Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.
Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.
Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.
Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein.
Kuten yllä sanoin, niin en antanut esimerkkejä konkreettisesti. En puhu kotitöistä, vaan asioista, joista nainen ei tykkää.
Ennen tällainen mies oli mies, joka ei puhu eikö pussaa. Se teki ennenkin naisen onnettomaksi. Mutta hän hyväksyi sen. Miehet ovat sellaisia, tyyliin. Nykynainen eroaa, jos mies ei tiskaa.
Koeta nyt käsittää, että ajat ovat muuttuneet. Ei naisilla ollut 100v sitten samanlaisia odotuksia kuin nykyisillä. Muun muassa siksi niitä erojakaan ei niin herkästi tullut.
Oliko miehillä 100 vuotta sitten samanlaisia odotuksia naisten suhteen mitä nykyään? Valittiko miehet, miten nainen ei anna kakkosta tai pidä posliinia, joten pitää ottaa ero?
Tuonko takia miehet valittaa oikeassa elämässä? Älähän viitsi nyt...
Miehet nyt tutkitustikaan ei vaadi suhteelta ollenkaan niin paljon kuin naiset.
Ainahan se menee niin, et naiset on ylivertaisia ja täydellisiä ja miehen täytyy suhteessa muuttua. Nainen laatii kriteeristön. Kukaan ei kyseenalaista miksi näin. Se vaan on niin.
Sinäkin tiedät tämän.
Eihän ketään ole kuuna päivänä kiinnostanut miltä miehistä tuntuu ja miten he asiat kokevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät voineet erota, koska halusivat olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat jäivät leskiksi, eli 50% kuoli kesken ikänsä. Toinen avioliitto kesti 17 ja toinen 11v.
Isän vanhemmat olivat aviottomia. Toinen esi-isäni tiedetään, hän avioitui myöhemmin mutta kuoli reilu 50-vuotiaana.
Äidin isoäiti kuoli nuorena, isoisä avioitui toisen lesken kanssa ja tyytyi siihen.
Äidin isoisä kuoli nuorena, leski ei enää avioitunut.
Ja ai niin. Eloon jääneet Isovanhempani eivät enää avioituneet. Mummo seurusteli joskus ennen syntymääni. Papalla oli naisystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään.
Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.
Kannattaisi lukea historiaa.Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä.
Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.
Mutta jos vaihtoehtona oli
1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa
2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksinKumman valitsisit? Minä ykkösen.
Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.
Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu
Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.
Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.
Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.
Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein.
Kuten yllä sanoin, niin en antanut esimerkkejä konkreettisesti. En puhu kotitöistä, vaan asioista, joista nainen ei tykkää.
Ennen tällainen mies oli mies, joka ei puhu eikö pussaa. Se teki ennenkin naisen onnettomaksi. Mutta hän hyväksyi sen. Miehet ovat sellaisia, tyyliin. Nykynainen eroaa, jos mies ei tiskaa.
Koeta nyt käsittää, että ajat ovat muuttuneet. Ei naisilla ollut 100v sitten samanlaisia odotuksia kuin nykyisillä. Muun muassa siksi niitä erojakaan ei niin herkästi tullut.
Oliko miehillä 100 vuotta sitten samanlaisia odotuksia naisten suhteen mitä nykyään? Valittiko miehet, miten nainen ei anna kakkosta tai pidä posliinia, joten pitää ottaa ero?
Tuonko takia miehet valittaa oikeassa elämässä? Älähän viitsi nyt...
Miehet nyt tutkitustikaan ei vaadi suhteelta ollenkaan niin paljon kuin naiset.
Ainahan se menee niin, et naiset on ylivertaisia ja täydellisiä ja miehen täytyy suhteessa muuttua. Nainen laatii kriteeristön. Kukaan ei kyseenalaista miksi näin. Se vaan on niin.
Sinäkin tiedät tämän.
Eihän ketään ole kuuna päivänä kiinnostanut miltä miehistä tuntuu ja miten he asiat kokevat.
Urputi urp. Avatkaa miehet suunne ajoissa, ei sitä muut tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään.
Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.
Kannattaisi lukea historiaa.Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä.
Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.
Mutta jos vaihtoehtona oli
1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa
2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksinKumman valitsisit? Minä ykkösen.
Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.
Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu
Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.
Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.
Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.
Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein.
Kuten yllä sanoin, niin en antanut esimerkkejä konkreettisesti. En puhu kotitöistä, vaan asioista, joista nainen ei tykkää.
Ennen tällainen mies oli mies, joka ei puhu eikö pussaa. Se teki ennenkin naisen onnettomaksi. Mutta hän hyväksyi sen. Miehet ovat sellaisia, tyyliin. Nykynainen eroaa, jos mies ei tiskaa.
Koeta nyt käsittää, että ajat ovat muuttuneet. Ei naisilla ollut 100v sitten samanlaisia odotuksia kuin nykyisillä. Muun muassa siksi niitä erojakaan ei niin herkästi tullut.
Oliko miehillä 100 vuotta sitten samanlaisia odotuksia naisten suhteen mitä nykyään? Valittiko miehet, miten nainen ei anna kakkosta tai pidä posliinia, joten pitää ottaa ero?
Tuonko takia miehet valittaa oikeassa elämässä? Älähän viitsi nyt...
Miehet nyt tutkitustikaan ei vaadi suhteelta ollenkaan niin paljon kuin naiset.
Ainahan se menee niin, et naiset on ylivertaisia ja täydellisiä ja miehen täytyy suhteessa muuttua. Nainen laatii kriteeristön. Kukaan ei kyseenalaista miksi näin. Se vaan on niin.
Sinäkin tiedät tämän.
Eihän ketään ole kuuna päivänä kiinnostanut miltä miehistä tuntuu ja miten he asiat kokevat.
Niin, eihän ne miehet paljoa vaadi. Ainoastaan sen, että nainen maksaa puolet kuluista, tekee kotityöt, hoitaa lapset ja antaa pimpsukkaa aina, kun miehellä tekee mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään.
Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.
Kannattaisi lukea historiaa.Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä.
Sinulla tässä nyt on eniten puutteita tiedoissasi. Ns. yksinäiset äidit ovat olleet todellakin vaikeuksissa, etenkin jos lapset olleet pieniä. Yleensä joutuneet turvautumaan köyhäinapuun, antamaan lapset pois ottolapseksi, huutolaiseksi yms.
Huutolaisiksi :D Nyt puhuttiin ajasta 100v sitten, ei ajasta 1800-luvulla tai sitä aiemmin. Suomi oli 100v sitten jo ihan moderni yhteiskunta eikä huutolaisuus ollut enää laillista. Tai varsinkaan lasten jättäminen heitteille. Naiset kävivät töissä tehtaissa, kaupassa, pankissa tai missä nyt kävivätkään ja lapsia hoitivat isovanhemmat tai palkattu lapsenvahti.
Älä jaksa. Tsekkaisit edes "faktasi"!. Huutolaisia oli runsaasti vielä 1930-luvullakin. Pienten lasten äitiä ei yleensä palkattu yhtään mihinkään jollei lasta saanut "laitettua jonnekin". Ja palkattu lapsenvahti 20-luvun tehdastyöläisellä? 🤦
"Kun uusi köyhäinhoitolaki astui voimaan vuonna 1923, se kielsi huutokaupat ja huutolaisnimen käytön. Osa kunnista totteli, mutta osa jatkoi toimintaa entiseen malliin vielä 1930-luvulla. Varsinaista lainvalvontaa ei juuri ollut.
Vaikka huutokaupat vähitellen loppuivat, lasten sijoittamista jatkettiin vielä 1940-luvullakin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään.
Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.
Kannattaisi lukea historiaa.Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä.
Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.
Mutta jos vaihtoehtona oli
1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa
2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksinKumman valitsisit? Minä ykkösen.
Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.
Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu
Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.
Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.
Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.
Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein.
Kuten yllä sanoin, niin en antanut esimerkkejä konkreettisesti. En puhu kotitöistä, vaan asioista, joista nainen ei tykkää.
Ennen tällainen mies oli mies, joka ei puhu eikö pussaa. Se teki ennenkin naisen onnettomaksi. Mutta hän hyväksyi sen. Miehet ovat sellaisia, tyyliin. Nykynainen eroaa, jos mies ei tiskaa.
Koeta nyt käsittää, että ajat ovat muuttuneet. Ei naisilla ollut 100v sitten samanlaisia odotuksia kuin nykyisillä. Muun muassa siksi niitä erojakaan ei niin herkästi tullut.
Oliko miehillä 100 vuotta sitten samanlaisia odotuksia naisten suhteen mitä nykyään? Valittiko miehet, miten nainen ei anna kakkosta tai pidä posliinia, joten pitää ottaa ero?
Tuonko takia miehet valittaa oikeassa elämässä? Älähän viitsi nyt...
Miehet nyt tutkitustikaan ei vaadi suhteelta ollenkaan niin paljon kuin naiset.
Ainahan se menee niin, et naiset on ylivertaisia ja täydellisiä ja miehen täytyy suhteessa muuttua. Nainen laatii kriteeristön. Kukaan ei kyseenalaista miksi näin. Se vaan on niin.
Sinäkin tiedät tämän.
Eihän ketään ole kuuna päivänä kiinnostanut miltä miehistä tuntuu ja miten he asiat kokevat.
Urputi urp. Avatkaa miehet suunne ajoissa, ei sitä muut tee.
No sinä olet hyvä esimerkki siitä, miksi ne miehet eivät suutaan avaa.
Jokainen järkevä, objektiivisuuteen kykenevä ihminen tietää, ettei naiset ole yhtään sen parempia ihmisiä. Naisilla on todella paljon ongelmia ihmissuhteissa. Silti AINA ja KAIKESSA vika saadaan palautettua mieheen. Peilin eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun isän puolelta isoisovanhemmat erosivat, toiset isoisovanhemmat erosivat siten, että vaimo kuoli aika nuorena. Isovanhemmista en tiedä, ehkä heidän olisi pitänyt erota joskus nuorena, mutta kumpikaan ei kyllä elänyt kovin vanhaksi, ja luulen, että tulivat paremmin taas toimeen vanhempana.
Toisista isoisovanhemmista en tiedä mitään, ja äidin vanhemmista taas isä kuoli jo ennen minun syntymääni niin en osaa heidän suhdettaan analysoida. Eivät varmaankaan olisi eronneet kovin helposti kun heidän elämänsä oli kovaa muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään.
Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.
Kannattaisi lukea historiaa.Sinun todellakin kannattaisi lukea sitä historiaa. Ei tarvitsisi tätäkään asiaa ihmetellä. Lapset hoitivat toisensa tai oli joku pikkupiika katsomassa perään. Ei mitenkään ihmeellistä.
Se on totta, että lapset hoitovat itse itsensä.
Mutta jos vaihtoehtona oli
1) elää onnettomassa avioliitossa, mutta taloudellinen turva, pustyi hoitamaan lapsensa
2) 12 h työpäivät, se pieni koppi lasten kanssa, lapset olivat päivät yksinKumman valitsisit? Minä ykkösen.
Riippuu vähän sillä mitä tarkoitetaan onnettomalla avioliitolla. Jos se sisältää jatkuvaa oman ja lastensa turvallisuuden puolesta pelkäämistä niin ehdottomasti kakkosen.
Ajattelen onnettomalla sitä, mistä av:lla puhutaan, että haluaa erota. Eli mies ei tee osaansa kotitöitä, miestä pitää viihdyttää, mies ei hoida lapsia, mies ei anna läheisyyttä, mies ei puhu
Väkivalta on minun mielestäni beyond onneton avioliitto.
Sata vuotta sitten et olisi löytänyt yhtäkään miestä noilla kriteereillä. Ei se silti tarkoita että naiset olisi automaattisesti olleet onnettomia. Aika vaan on nyt vähän eri ja sen myötä ihmisten odotukset.
Viittasin esimerkillä siihen, että vastaava tilanne sata vuotta sitten. Siis suhteessa sama tilanne, mikä nyt tekee naisen onnettomaksi, niin mikä silloin teki onnettomaksi.
Nykyään erotaan, kun odotukset eivät täyty. Ennen luovuttiin odotuksista.Ei luovuttu. Ennen ei kukaan nainen odottanut, että mies tekisi kotitöitä, koska ne olivat naisten hommia. Ajat muuttuu, siskosein.
Kuten yllä sanoin, niin en antanut esimerkkejä konkreettisesti. En puhu kotitöistä, vaan asioista, joista nainen ei tykkää.
Ennen tällainen mies oli mies, joka ei puhu eikö pussaa. Se teki ennenkin naisen onnettomaksi. Mutta hän hyväksyi sen. Miehet ovat sellaisia, tyyliin. Nykynainen eroaa, jos mies ei tiskaa.
Koeta nyt käsittää, että ajat ovat muuttuneet. Ei naisilla ollut 100v sitten samanlaisia odotuksia kuin nykyisillä. Muun muassa siksi niitä erojakaan ei niin herkästi tullut.
Oliko miehillä 100 vuotta sitten samanlaisia odotuksia naisten suhteen mitä nykyään? Valittiko miehet, miten nainen ei anna kakkosta tai pidä posliinia, joten pitää ottaa ero?
Tuonko takia miehet valittaa oikeassa elämässä? Älähän viitsi nyt...
Miehet nyt tutkitustikaan ei vaadi suhteelta ollenkaan niin paljon kuin naiset.
Ainahan se menee niin, et naiset on ylivertaisia ja täydellisiä ja miehen täytyy suhteessa muuttua. Nainen laatii kriteeristön. Kukaan ei kyseenalaista miksi näin. Se vaan on niin.
Sinäkin tiedät tämän.
Eihän ketään ole kuuna päivänä kiinnostanut miltä miehistä tuntuu ja miten he asiat kokevat.
Niin, eihän ne miehet paljoa vaadi. Ainoastaan sen, että nainen maksaa puolet kuluista, tekee kotityöt, hoitaa lapset ja antaa pimpsukkaa aina, kun miehellä tekee mieli.
Hanki apua. Toivottavasti kukaan ei ole haksahtanut sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Voi jestas näitä lumihiutale-sukupolven kasvatteja, jotka luulee, et naiset työelämässä on uusikin asia...
Jestas itsellesi. 20-luvulla joutui todellakin ahdinkoon jos olit köyhä yksinäinen äiti pienten lasten kanssa. Työssäkäyvät naiset olivat etupäässä naimattomia JA lapsettomia. Itse asiassa monessa työpaikassa oli ehtona että perhettä ei saa olla, ei edes aviomiestä.
Isovanhempani (syntyneet 1920 paikkeilla) elivät köyhän ja rankan elämän maalla mökissään. En usko, että olivat järin onnellisia yhdessä, mutta en usko, että he myöskään olisivat kyenneet eroamaan. Eroaminen ei ollut ennen nykyistä avioliittolakia ihan halpaakaan lystiä. Mutta suurin syy oli varmaan se, ettei kumpikaan olisi varmaan tiennyt, mitä muuta elämässä voisi tehdä kuin asua siinä mökissään. Mummo oli käsittääkseni onnellisempi sitten kun jäi leskeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun isän puolelta isoisovanhemmat erosivat, toiset isoisovanhemmat erosivat siten, että vaimo kuoli aika nuorena.
Leskeksi päätyminen on kylläkin aivan eri asia kuin avioero.
Rakastivat toisiaan loppuu asti. Oli toki vaikeitakin aikoja, sodassa haavoittunut pappani kärsi alkoholisimista 50-luvulla.
Tuo on jännä juttu, kai se jotain resilienssiä on, se, kuinka eri tavalla noi sotakokemuksetkin vaikuttivat ihmisiin. Pappani ja kaikki veljensä (yhteensä 4) olivat sodassa, yksi oli suorastaan luonnevikainen (nykyään kutsuttaisiin varmaan narsistiksi), yksi menetti terveytensä kokonaan (ei haavoittunut, vaan vastustuskyky romahti) ja kuoli ennen 60v ikää. Yhdestä tuli vähän enemmän erakko. Pappani (siis josta kerroin tuossa aiemmin, rakkausliitto ja niin poispäin) haavoittui, oli jo yli-ikäinenkin rintamalle (veljessarjan vanhin). Sodan jälkeen hänen tehtävänsä oli huolehtia omista vanhemmistaan, ja omasta perheestään, pientilasta jne. Silti ei katkeroitunut. Hän oli tyytyväinen elämäänsä, ja kohteli kaikkia hyvin. (joi myös viinaa satunnaisesti kylän miesten kanssa, kuten siihenkin aikaan oli tapana, muttei ollut perinyt minkäänlaista rähinägeeniä). Kaikki neljä veljestä reagoivat eri tavoilla, vaikka heidän lähtökohtansa olivat periaatteessa samat (samat geenit, sama kasvatus, sama ravitsemus jne). Olivat eri aikoja rintamalla, eri paikoissa, eri tehtävissä. Pappa oli kai ainoa, joka oli ihan oikeissa taisteluissa mukana, muttei hän mikään sotasankari siis ollut, ei Mannerheimin ristiä eikä muuta.
Miestä ärsyttää aivan jumalattomasti se, että minun sukuni (siis papan lapset) ovat perineet papan hyväntahtoisuuden. Itse hän on erittäin hankalasta ja ikävästä suvusta, eikä millään pysty ymmärtämään, eikä edes hyväksymään sitä, ettei aina tarvitse muistella pahalla ja kaivella ikäviä asioita, vaan ihan voi antaa anteeksi tai antaa olla. Hänen vanhempansakin menivät naimisiin siksi, että miehen isä tarvitsi äidin lapsilleen (ensimmäinen vaimo kuoli) ja miehen äiti koki, että naimattoman naisen asema 60-luvun Suomessa oli hankala. Hän olisi mielummin ollut vanhapiika.