Miksi aikuisena ollaan niin sosiaalisesti erakkoja?
Esim ei tervehditä naapuria, lapsen luokkatoverien vanhempia, tai oikeastaan ketään muutakaan jos nähdään sattumalta kaupungilla, siis muualla kuin normaalisti. Ellei kyseessä ole siis oikeasti kaveri/ystävä.
Sen sijaan esitetään ettei nähty, luimistellaan ja laitetaan lisää vauhtia. Katsotaan muualle, vaihdetaan suuntaa ja vältellään.
Lapsena ja teinnä muiden kohtaaminen oli paljon aidompaa. Mistä tämä johtuu? Onko vain suomijuttu?
Kommentit (99)
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Aikuiset on niin pask.n tärkeitä aina olevinaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Varmasti noinkin, mutta miksi välttely ja sellainen? Ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan normaalisti. Onkohan digiaika vaikuttanut asiaan
Mihin sitä kotoaan lähtisi kun täällä on hyvä olla. On telkkari, tietokone ja jääkaappi. Vessaankaan ei ole jonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Varmasti noinkin, mutta miksi välttely ja sellainen? Ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan normaalisti. Onkohan digiaika vaikuttanut asiaan
Digiaika on keskeinen syy. Aikuisuus ennen internetiä oli ystäväperheiden luona vierailua usein ja soiteltiin puheluita. Ei silloin jumitettu pelkästään kotona, vaikka televisiota paljon katsottiinkin. Ulos joutui menemään jopa laskuja maksamaan ja pankissakin piti käydä aina fyysisesti paikan päällä. Asioiden hoito tapahtui kaupungilla ja silloin tavattiin joskus myös tuttuja ja ystäviä. Nykyään kaikki tuo on korvattu laitteella. Ja aikuisena mukavuudenhalu helposti kasvaa, kun samat rutiinit toistuvat, niin ei viitsitä enää poistua sieltä kotoa ollenkaan, kun ei tarvitse.
Ainakin meidän talossa ne luimistelijat ja tervehtimättä jättävät on pääsääntöisesti kyllä nuoria aikuisia +-20v. Sitä vanhemmat osaavat käytöstavat ja katsovat silmiin ja tervehtivät pihalla tai rappukäytävässä vastaan tullessaan.
En minä ainakin ainakaan ole. Tykkään ihmisistä. Töissä olen sosiaalinen. Tänäänkin jäin naapuripappojen kanssa pihaan juttelemaan töistä tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Varmasti noinkin, mutta miksi välttely ja sellainen? Ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan normaalisti. Onkohan digiaika vaikuttanut asiaan
ehkä ei vaan kiinnosta. Ei kaikkien kanssa välitä puhua.
Ei voi sanoa suoraan kaikista että erakko. Riippuu kai ihmisistä että matchaako toisen kanssa elämäntilanne yhtään, luonteet, mielipiteet, arvomaailma tai muu. Jos on ihan eri laidalla, voisi tulla ristiriitoja joillekin, vaikka erilaisen kanssa joillakin toimii. Jos joku vaikuttaa sopivalta, varmaankin kaksi tutustuu.
Aikuisena on varmaan elämä vakiintunut eikä enää samalla tavalla tarvitse hankkia kavereita. Toisaalta ei myöskään ole välttämättä aikaa uusiin tuttavuuksiin samalla tavalla, jos on perhe ja työ.
Kyllä mä ja tutut sekä tuntemattomammatkin (esim. kerrostalo"naapurit") tervehditään. Sen enempi kanssakäyminen sen sijaan ei yleensä kiinnosta muuten kuin läheisimpien kanssa. Lapsena joutui pakkososialisoimaan, kun muuten oli aina joku nalkuttamassa miten olin liian ujo ja epäsosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Mut ne miehet kuitenkin yhä tapaa kavereitaan ja harrastaa. Naiset aikataulutttaa sit kauppareissunsa ja kampaajat sille aikaa, ettei vaan yhtään sekuntiakaan yhteistä aikaa miehen kanssa menisi hukkaan. Mitään ei voi kavereiden kanssa sopia kun ei tiedä "Jussin" tai "Timon" menoista vielä. Pitää pitää kalenteri tyhjänä varuilta.
Itse teen noin kuin ap aloituksessaan kuvaa silloin, kun EN IHAN OIKEASTI HALUA, ETTÄ KUKAAN TULEE JUTULLE. :D Jos seison vihoviimeisillä voimilla jossain bussipysäkillä tukka tuulesta takussa ja hengitys tunteja sitten syödylle lounaalle haisten, en todellakaan halua, että kukaan peruskouluaikainen luokkalainen, entinen naapuri, kerran jossain harrastuskerhossa nähty tyyppi tai muu muka-hyvänpäiväntuttu tulee "kyselemään kuulumisia". Tuntemattomista puhumattakaan. Ei minulla ole heille mitään sanottavaa.
vain suomessa tai enemmänkin suomalaisten tapa. mun kaikki ulkomaalais taustaiset naapurit tervehtii kohteliaasti. suomalaiset juoksee karkuun vaikka en ole koskaan jutellut.
myös työkaverit jotka on muualta tervehtivät ja se on heille äärimmäisen tärkeää toivottaa hyvää huomenta/päivää
(1) Ihmebantu - Moikkaaminen - YouTube
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Mut ne miehet kuitenkin yhä tapaa kavereitaan ja harrastaa. Naiset aikataulutttaa sit kauppareissunsa ja kampaajat sille aikaa, ettei vaan yhtään sekuntiakaan yhteistä aikaa miehen kanssa menisi hukkaan. Mitään ei voi kavereiden kanssa sopia kun ei tiedä "Jussin" tai "Timon" menoista vielä. Pitää pitää kalenteri tyhjänä varuilta.
miehille kaverit on tärkeitä. Naisille yleensä riittää oma perhe. Ja jos ovat tekemisissä muitten kanssa niin sellasten joilla on parisuhde. Sinkkujen asiat ei kiinnosta. Mustasukkaisuus voi myös vaikuttaa asiaan.
No itse erakkona jään kyllä lähes joka kauppa reissukin suustani kiinni täysin tuntemattomienkin kanssa.
Mutta normaalia itä-suomessa.
Niin. Ja sitten vielä sekin, että ekalla kierroksella oli vielä ystävillä aikaa toisilleen, mutta nyt kun moni kaveri on ns toisella kierroksella, niin kaikki aika varataan miesystävälle. Ystävien kanssa ei jaksa retkelle tai rullaluistelemaan, saati matkalle. Kaikki tehdään miehen kanssa. Ärsyttää!