Miksi aikuisena ollaan niin sosiaalisesti erakkoja?

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena on jo ymmärretty kokemuksen kautta, että joutavasta moikkailusta ja kaveeraamisesta on todennäköisesti vain harmia itselle.

Ennemmin tai myöhemmin.

Tämä on niin totta. Minä en halua vaikeuksia joten tietyissä rajoissa pitää pysyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset on niin pask.n tärkeitä aina olevinaan.

Samaa mieltä. Miksei voitaisi rupatella nyt, kun mollikka paistaa. Minusta olisi hauskaa vaikka naapureidenkin kanssa keinua ulkona ja kikatella.

Niin olisi monesta aikuisestakin, mutta kun tarpeeksi on lyöty, niin ei usko enää tuon tyyppiseen satumaailmaan, ihmiset rupattelevat aikuisena vain jos ja kun haluavat jotain sinulta.

Ei se kaikilla mene ihan noin mörkisti. Mä rupattelen koska haluan rupatteluseuraa. Toisten kanssa sujuu, toisten ei. En ole koskaan huomannut että satunnaiset juttukaverit olisi palveluksia vailla. Enemmän ne on palveluksia tarjonneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.

Varmasti noinkin, mutta miksi välttely ja sellainen? Ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan normaalisti. Onkohan digiaika vaikuttanut asiaan

Koska liian monia on nöyryytetty.

Naapurin kanssa on riitaa tai joku heissä ärsyttää. Lasten luokkakavereiden vanhemmat jättivät aikanaan ne sinun lapsesi kutsumatta vaikka synttärijuhliin ja olet katkera, eikä kiinnosta olla enää siksi heidän ystävä. Oman lapsesi koulumenestys on huono, etkä jaksa kuunnella kuinka muilla menee niin hyvin,

Tuttusi järjesti juhlat, mutta sinua ei kutsuttu ja luit siitä facebookista. Kaikkea pientä joka katkeroittaa pienesti.

Jonkun mielestä puhut liikaa ja liian kauan ja he välttelevät sinua. Toiset eivät halua ottaa riskiä, että heiltä pyydetään jotain. Naapureihin ei haluat ystävällisiä välejä, jottei he ala pyytämään palveluksia. Jonkun mielestä olet liian negatiivien ja jonkun toisen mielestä ärsyttävän positiivinen ja pelätään, että tulet puhumaan heille.

Nämä ovat esimerkkejä, mutta syyt ovat usein tämäntyyppisiä.

Ikä tuo kokemusta ja varsinkin niitä huonoja. Moni kokee, että parempi jopa yksin kun ei täydellisten seura.

Elämä on. Mulle ikä on tuonut hyviä ja huonoja kokemuksia. Ite päätän mitkä eniten vaikuttaa.

Minä tervehdin kyllä naapureita, kaupan kassoja ja vanhoja tuttuja jotka tulevat vastaan, mutta olen silti erakko. Olin jo lapsena.

Sanoisin että Suomi on hyvin perhekeskeinen maa. Kun perhe on perustettu, ihmiset ovat lähinnä oman porukkansa kanssa ja käyvät töissä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin sitä kotoaan lähtisi kun täällä on hyvä olla. On telkkari, tietokone ja jääkaappi. Vessaankaan ei ole jonoa.

Puhut nyt diskoista.

Aikuisten seurustelubaareissa ei ole vessajonoja eikä narikoita.

Käy katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.

Mut ne miehet kuitenkin yhä tapaa kavereitaan ja harrastaa. Naiset aikataulutttaa sit kauppareissunsa ja kampaajat sille aikaa, ettei vaan yhtään sekuntiakaan yhteistä aikaa miehen kanssa menisi hukkaan. Mitään ei voi kavereiden kanssa sopia kun ei tiedä "Jussin" tai "Timon" menoista vielä. Pitää pitää kalenteri tyhjänä varuilta.

miehille kaverit on tärkeitä. Naisille yleensä riittää oma perhe. Ja jos ovat tekemisissä muitten kanssa niin sellasten joilla on parisuhde. Sinkkujen asiat ei kiinnosta. Mustasukkaisuus voi myös vaikuttaa asiaan.

MIKSI aina sitten väitetään päinvastaista? MIKSI sitten jatkuvasti väitetään naisilla olevan enemmän ja parempia sosiaalisia suhteita kuin miehillä? MIKSI aina väitetään naisilla olevan ystäviä, ja että miehillä on vain vaimo? MIKSI aina väitetään naisten selviävän erosta miehiä paremmin, koska naisilla on ystäviä ja miesten ainoa ystävä on vaimo?

ei nyt AINA kuitenkaan mutta naiset saavat ehkä uuden kumppanin helpommin. Ja jos eroaa parisuhteesta niin entiset kaverit jättävät koska ovat mustasukkaisia miehistään. Ei enää pyydetä mukaan minnekkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse erakkona jään kyllä lähes joka kauppa reissukin suustani kiinni täysin tuntemattomienkin kanssa.

Mutta normaalia itä-suomessa.

yksinäisistä tulee puheliaita joka puolella. Pakko olla joku kontakti ihmisiin niin sitä puhuu kenen kanssa hyvänsä.

Höpöhöpö. Ei tule. Oppii olemaan hiljaa.

vasta sitten kun on jo täysin erakoitunut ja muissa maailmoissa, joka välttelee ihmisiä. Yksinäisyyttä on eri tasoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.

Muttamitä tekemistä moikkaamisella ja kaveeraamisella on keskenään? Jos mä moikkaan puolituttia ihmistä, ei se tarkoita auto.aattisesti, että haluan alkaa hänen kaverikseen. Moikkaaminen on osoitus käytöstavoista ja moikkaamattomuus niiden puutteesta.

niin mutta hän voi luulla että haluat muutakin kuin vain moikata. Eikä kaikki vain halua olla tekemisissä jonkun kanssa jonka seura ei kiinnosta. Silloin ei moikata.

Siksi, että ei jaksa kiinnostaa. On minulla käytöstavat enkä ikinä ignooraa kenenkään tervehdystä, mutta en myöskään änge väkisin samoihin paikkoihin tuntemattomien kanssa. Nyt asun tilapäisesti kerrostalossa ja kun näen, että hissi on tulossa tai menossa ja minä menossa johonkin suuntaan, käytän portaita. Ihan siksi, että yritän välttää ylimääräisen kontaktin, koska no... En halua ylimääräistä kontaktia.

En jaksa mitään ylimääräistä. Omassa elämässäni on ihan tarpeeksi kaikkea ja siksi en jaksa mitään turhia hissikohtaamisia. Ikinä ei tiedä jos toinen alkaa vaikka selittämään jotain tarinaa tai kyselemään jotain tyyliin "onko siellä sinun asunnossasi ollut tällaista, kun minulla oli tuollaista ja blaa blaa." Yritän välttää turhat tarinat.

Joo, no minusta tuli erakko koronan myötä. Tai no ei ihan, kun kävin kuitenkin puistossa muiden kanssa pahimpinakin eristysaikoina.

Ja kun näitä oikeasti tapahtuu ja yleensä juuri silloin, kun ei todellakaan kaipaa mitään ylimääräistä tarinointia ja haastattelua.

Mä tervehdin taloyhtiön pihalla kaikkia ihan riippumatta siitä, tiedänkö heidän asuvan taloyhtiössä vai en. Suurinta osaa taloyhtiön asukkaista en tunne edes ulkonäöltä, mutta pihalla tervehdin heitä, koska saattavat olla taloyhtiön asukkaita. Kaupungilla tai muualla en tervehdi kuin niitä, jotka tunnen. Muuten joutuisi tervehtimään jokaista vastaantulijaa, ihan vain varmuuden vuoksi. 

Mitä tulee tuohon lapsena ja teininä aidompaan asiaan, niin en mä kyllä lapsena ja teininäkään tuntenut kaikkia silloisen taloyhtiön vanhuksia ja keski-ikäisiä. Tunsin lapset ja teinit sekä heidän vanhempansa, mutta en muita. Niitä, jotka "piti" tuntea oli siis paljon vähemmän kuin aikuisena, kun "pitäisi" tuntea jokainen vauvasta vaariin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.

Varmasti noinkin, mutta miksi välttely ja sellainen? Ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan normaalisti. Onkohan digiaika vaikuttanut asiaan

et vain ymmärrä ettei seurastasi välitetä,siksi ei myöskään tervehditä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.

Muttamitä tekemistä moikkaamisella ja kaveeraamisella on keskenään? Jos mä moikkaan puolituttia ihmistä, ei se tarkoita auto.aattisesti, että haluan alkaa hänen kaverikseen. Moikkaaminen on osoitus käytöstavoista ja moikkaamattomuus niiden puutteesta.

Suomessa moikkaaminen osoittaa, että tunnistaa toisen ihmisen. Tästä seuraa, että jos on vaikka jo useamman kerran moikannut bussipysäkillä naapuriaan, naapurilla olisi eräänlainen "oikeus" kysyä vaikkapa kuulumisia tai tulla juttelemaan noin muuten. Tai istua bussissa viereen ja alkaa juttelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.

Miksi ne on aina naiset jotka näin sanoo? En tiedä ketään miestä, joka pesiytyisi kumppaninsa kanssa kotiin.

Itse haluaisin viettää aikaa kavereiden kanssa mutta ne nyhjää kotona miehen kanssa(ovat myös lapsettomia). Mihinkään ei voi mennä ilman miestä. En ymmärrä. Kyllä mullakin on mies mutta miksi siinä pitäisi roikkua koko ajan?

N30 

Kärsin ns. kasvosokeudesta. En tunnista ihmisten kasvoja, jos törmään heihin väärässä yhteydessä, elleivät he ole oikeasti sellaisia, joiden kanssa on ollut paljon tekemisissä. Nyt korona-aikana olemme muuttaneet uuteen kaupunkiin eikä yhtään yhtiökokousta ole ollut livenä, joten en tunnista kuin seinänaapurini, jos tulevat muualla vastaan. Sama juttu lapsen koulukavereiden vanhempien ja opettajan kanssa. Vaihdoin myös työpaikkaa eikä meillä pidetä teamsissa kameroita päällä. Muutaman kerran jälkeen en toimiston ulkopuolella tunnistaisi työkavereita.

Siispä en moikkaile nykyisin melkein ketään, koska en tunnista ovatko he tuttuja vai eivät.

Jos mietii on todella vaikea kysymys ja vaikeata vastata muiden puolesta. Minun yksinäisyys lityy ystävieni kuolemaan,jotka olivat saman henkisiä.On vaikea löytää ystäviä usia kerhot ymm. Koska minun vikani iso: En kitaa viiniä tai en istu kesä terasstit lähiön ostareiden paarit naisena ja ihan naiset jos tutustuu,heti juotais viniä yhdessä,vini kansa kiva jutellma.Toinen iso syntini aamun torkku illani virkku.En ole työelämä kuten ei nämä tutut. He illan virkkuja aamun torkuja. Heidän elämä alkaa slloin vasta kun olen lounaani jo syönyt ja itse otan päikkärit.

Itselläni liittyy ikänäköön, näe noin 4 metrin päähän ok, sen kauemmas en. (en myöskään näe lähelle, mutta se ei kuulu tähän.)

Tien näen samana mössönä kuin ihmiset, mutta osaan kulkea niitä hyvin. En yleensä käytä laseja kulkiessani kaupungilla, ellei ole hyvin tuulista koska ne painavat nenänvartta ja korvia.

Jos joku tuttu on vaikka 6 metrin päässä minusta jää moikkaamatta. Läheiset tietävät tulla lähemmäksi tai moikata ensin. Mutta kaikki puolitutut jäävät varmaakin närkästyneinä "katvealueelle".

Kasvosokea täälläkin. Onhan se pirun noloa, mutta en vaan tunnista lasten luokkakavereiden vanhempia, vähän etäisempiä naapureita tai ylipäätään ihmisiä joita näen harvoin. Kurja ominaisuus.

Pidän kontaktit ihmisiin minimissä koska en pidä ihmisistä.