Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuisena ollaan niin sosiaalisesti erakkoja?
22.05.2022 |
Esim ei tervehditä naapuria, lapsen luokkatoverien vanhempia, tai oikeastaan ketään muutakaan jos nähdään sattumalta kaupungilla, siis muualla kuin normaalisti. Ellei kyseessä ole siis oikeasti kaveri/ystävä.
Sen sijaan esitetään ettei nähty, luimistellaan ja laitetaan lisää vauhtia. Katsotaan muualle, vaihdetaan suuntaa ja vältellään.
Lapsena ja teinnä muiden kohtaaminen oli paljon aidompaa. Mistä tämä johtuu? Onko vain suomijuttu?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
No itse erakkona jään kyllä lähes joka kauppa reissukin suustani kiinni täysin tuntemattomienkin kanssa.
Mutta normaalia itä-suomessa.
yksinäisistä tulee puheliaita joka puolella. Pakko olla joku kontakti ihmisiin niin sitä puhuu kenen kanssa hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on ähky. Kaikesta. Ei jaksa enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Mut ne miehet kuitenkin yhä tapaa kavereitaan ja harrastaa. Naiset aikataulutttaa sit kauppareissunsa ja kampaajat sille aikaa, ettei vaan yhtään sekuntiakaan yhteistä aikaa miehen kanssa menisi hukkaan. Mitään ei voi kavereiden kanssa sopia kun ei tiedä "Jussin" tai "Timon" menoista vielä. Pitää pitää kalenteri tyhjänä varuilta.
miehille kaverit on tärkeitä. Naisille yleensä riittää oma perhe. Ja jos ovat tekemisissä muitten kanssa niin sellasten joilla on parisuhde. Sinkkujen asiat ei kiinnosta. Mustasukkaisuus voi myös vaikuttaa asiaan.
MIKSI aina sitten väitetään päinvastaista? MIKSI sitten jatkuvasti väitetään naisilla olevan enemmän ja parempia sosiaalisia suhteita kuin miehillä? MIKSI aina väitetään naisilla olevan ystäviä, ja että miehillä on vain vaimo? MIKSI aina väitetään naisten selviävän erosta miehiä paremmin, koska naisilla on ystäviä ja miesten ainoa ystävä on vaimo?
Aikuisena on jo ymmärretty kokemuksen kautta, että joutavasta moikkailusta ja kaveeraamisesta on todennäköisesti vain harmia itselle.
Ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Muttamitä tekemistä moikkaamisella ja kaveeraamisella on keskenään? Jos mä moikkaan puolituttia ihmistä, ei se tarkoita auto.aattisesti, että haluan alkaa hänen kaverikseen. Moikkaaminen on osoitus käytöstavoista ja moikkaamattomuus niiden puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on ähky. Kaikesta. Ei jaksa enää mitään.
Kuten sanoa hei tai moi??
Jaa a, voisikohan olla että aikuiset ovat jo ymmärtäneet että muista ihmisistä on cain harmia ja paha mieltä. Oma seura on paras. Aikuinen ymmärtää ettei kaikkea aikaansa kannata käyttää hedelmättömään rupatteluun, joka vain syö ajatukset ja estää luovuuden ja itsensä toteuttamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Mut ne miehet kuitenkin yhä tapaa kavereitaan ja harrastaa. Naiset aikataulutttaa sit kauppareissunsa ja kampaajat sille aikaa, ettei vaan yhtään sekuntiakaan yhteistä aikaa miehen kanssa menisi hukkaan. Mitään ei voi kavereiden kanssa sopia kun ei tiedä "Jussin" tai "Timon" menoista vielä. Pitää pitää kalenteri tyhjänä varuilta.
miehille kaverit on tärkeitä. Naisille yleensä riittää oma perhe. Ja jos ovat tekemisissä muitten kanssa niin sellasten joilla on parisuhde. Sinkkujen asiat ei kiinnosta. Mustasukkaisuus voi myös vaikuttaa asiaan.
Meillä tämä on toisinpäin. Kuolen tylsyyteen ja mies on aivan tyytyväinen, kun on tekemisissä vain perheen kanssa. Lisäksi on mustasukkainen ja draamailee, jos minä näen kavereita ilman häntä. Rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset on niin pask.n tärkeitä aina olevinaan.
Samaa mieltä. Miksei voitaisi rupatella nyt, kun mollikka paistaa. Minusta olisi hauskaa vaikka naapureidenkin kanssa keinua ulkona ja kikatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska toinen ihminen pettää luottamuksen. Ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
No itse erakkona jään kyllä lähes joka kauppa reissukin suustani kiinni täysin tuntemattomienkin kanssa.
Mutta normaalia itä-suomessa.
Itä-suomessa ei edes tarvita sitä kuuntelijaa kun selitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Ei kai tervehtimisen tarvita mitään parisuhdeaikeita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Varmasti noinkin, mutta miksi välttely ja sellainen? Ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan normaalisti. Onkohan digiaika vaikuttanut asiaan
Koska liian monia on nöyryytetty.
Naapurin kanssa on riitaa tai joku heissä ärsyttää. Lasten luokkakavereiden vanhemmat jättivät aikanaan ne sinun lapsesi kutsumatta vaikka synttärijuhliin ja olet katkera, eikä kiinnosta olla enää siksi heidän ystävä. Oman lapsesi koulumenestys on huono, etkä jaksa kuunnella kuinka muilla menee niin hyvin,
Tuttusi järjesti juhlat, mutta sinua ei kutsuttu ja luit siitä facebookista. Kaikkea pientä joka katkeroittaa pienesti.
Jonkun mielestä puhut liikaa ja liian kauan ja he välttelevät sinua. Toiset eivät halua ottaa riskiä, että heiltä pyydetään jotain. Naapureihin ei haluat ystävällisiä välejä, jottei he ala pyytämään palveluksia. Jonkun mielestä olet liian negatiivien ja jonkun toisen mielestä ärsyttävän positiivinen ja pelätään, että tulet puhumaan heille.
Nämä ovat esimerkkejä, mutta syyt ovat usein tämäntyyppisiä.
Ikä tuo kokemusta ja varsinkin niitä huonoja. Moni kokee, että parempi jopa yksin kun ei täydellisten seura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä digiaika on ainakin vaikuttanut omaan elämääni paljon. Nyt tässäkin voi kirjoittaa omia ajatuksiaan täällä haluamiin aiheisiin. Paljon helpompaa kuin lähteä jonnekin ulos moikkailemaan puolituttuja. Tai edes soittaminen jollekin tutulle on työläämpää ja aiheet voivat olla jotain epämieluisia.
On helpointa tehdä juuri itse haluamiaan asioita, kun on kotona ja tarvittaessa digilaitteille yhteyksissä ulkomaailmaan.
Toki välillä haluaa oikeitakin ihmiskontakteja, mutta tarve niihin vähenee vuosi vuodelta.
Suomalaiselle toinen suomalainen on ensisijaisesti vihollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset on niin pask.n tärkeitä aina olevinaan.
Samaa mieltä. Miksei voitaisi rupatella nyt, kun mollikka paistaa. Minusta olisi hauskaa vaikka naapureidenkin kanssa keinua ulkona ja kikatella.
Niin olisi monesta aikuisestakin, mutta kun tarpeeksi on lyöty, niin ei usko enää tuon tyyppiseen satumaailmaan, ihmiset rupattelevat aikuisena vain jos ja kun haluavat jotain sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Mut ne miehet kuitenkin yhä tapaa kavereitaan ja harrastaa. Naiset aikataulutttaa sit kauppareissunsa ja kampaajat sille aikaa, ettei vaan yhtään sekuntiakaan yhteistä aikaa miehen kanssa menisi hukkaan. Mitään ei voi kavereiden kanssa sopia kun ei tiedä "Jussin" tai "Timon" menoista vielä. Pitää pitää kalenteri tyhjänä varuilta.
miehille kaverit on tärkeitä. Naisille yleensä riittää oma perhe. Ja jos ovat tekemisissä muitten kanssa niin sellasten joilla on parisuhde. Sinkkujen asiat ei kiinnosta. Mustasukkaisuus voi myös vaikuttaa asiaan.
Ja kun tulee ero tai lapset muuttaa kotoa, aletaan katkeriksi kantturoiksi, kun onkin yhtäkkiä ihan yksin. Ei kannata rakentaa koko elämää sen oman ydinperheen varaan. Itse rakastan kavereiden näkemistä ja hauskaa tekemistä! Miehen kanssa se on enimmäkseen sitä arkea, joten kiva päästä tekemään juttuja muualla ja muussa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse erakkona jään kyllä lähes joka kauppa reissukin suustani kiinni täysin tuntemattomienkin kanssa.
Mutta normaalia itä-suomessa.yksinäisistä tulee puheliaita joka puolella. Pakko olla joku kontakti ihmisiin niin sitä puhuu kenen kanssa hyvänsä.
Höpöhöpö. Ei tule. Oppii olemaan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Varmasti noinkin, mutta miksi välttely ja sellainen? Ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan normaalisti. Onkohan digiaika vaikuttanut asiaan
Digiaika on keskeinen syy. Aikuisuus ennen internetiä oli ystäväperheiden luona vierailua usein ja soiteltiin puheluita. Ei silloin jumitettu pelkästään kotona, vaikka televisiota paljon katsottiinkin. Ulos joutui menemään jopa laskuja maksamaan ja pankissakin piti käydä aina fyysisesti paikan päällä. Asioiden hoito tapahtui kaupungilla ja silloin tavattiin joskus myös tuttuja ja ystäviä. Nykyään kaikki tuo on korvattu laitteella. Ja aikuisena mukavuudenhalu helposti kasvaa, kun samat rutiinit toistuvat, niin ei viitsitä enää poistua sieltä kotoa ollenkaan, kun ei tarvitse.
Ei tuo kaikkea selitä, sillä ihan samanlaista se oli 80 luvulla. Ystävät tapasivat toisiaan, mutta eivät muita ja yksinäiset eivät tavanneet ketään. Silloin yksinäisyydestä ei vaan puhuttu, koska ei ollut nettiä jolla yksinäiset olisivat saaneet äänen.
Ongelma johtuu ihmisten kehityksestä.
Lapset ovat erittäin hyviä solmimaan ystävyyssuhteita, koska sillä tavoin lapset pystyvät suojelemaan itseään ja selviytymään nuoruuteen. Se myös auttaa siinä että perhesuhteet pysyvät tiukkoina.
Kun vartutaan nuoriksi, nuoret tekevät kaikenlaista hölmöä ja typerää, eivätkä kehittyvät aivot salli heidän miettiä tekojensa seurauksia. Silloin myös harjoitellaan sosiaalisten suhteiden rajoja.
Kun vartutaan aikuisiksi, silloin ihminen jämähtää. Syynä on se että jämähtäneen ihmisen tarkoituksena on tarjota lapselle ja myös nuorelle, tila jossa on mahdollista sekoilla turvallisesti, kun aina on käsipari ottamassa vastaan.
Kun tuosta mennään parikymmentä vuotta eteenpäin, niin sitten alkaa vanhuus. Vanhuuden aikana ihmiset avautuvat taas, mutta eri tavalla kuin aikaisemmin. Enää ei pidetä kiinteää yhteyttä lapsiin, vaan vanhus on kasvattanut ihmisen joka selviytyy nyt itse ja vanhuksella ei ole enää muuta jaettavaa kuin hyvät neuvot. Vanhus kun ei pysty tarjoamaan turvaverkkoa johon sekoilijat voisivat vaarattomasti pudota.
Eli, kun ihminen aikuistuu, niin pariksi kymmeneksi vuodeksi sosiaaliset suhteet jämähtävät paikoilleen, eikä aivot enää ehdottele että pitäisi tutustua uusiin ihmisiin. Tämän vuoksi yksinäiset kärsivät tuossa iässä kaikkein eniten, kun heidänkin aivot on ohjelmoitu siihen ettei uusia ystävyyssuhteita synny. Osa ihmisistä jopa karsastaa sellaisia ihmisiä jotka yrittävät tuossa iässä ystävystyä. Tuossa ikäluokassa ainoa "hyväksyttävä" ystävystymismalli on rakastuminen vastakkaiseen sukupuoleen. Naisilla on yleensä helpompi ystävystyä tuolloin kuin miehillä, koska naisella tuossa iässä on tehtävänä suojella lasta kaikin mahdollisin keinoin, eli myös silloin jos parisuhde menee poikki. Miehillä taas tehtävä liittyy fyysiseen suojelemiseen, joten miehet eivät ala tekemään ystäviä kun pitäisi puolustaa fyysistä linnaketta.
Pihassa tervehdin kaikkia, vaikka en tiedä ovatko he naapureita tai ohikulkijoita, mutta en mä kaupungilla lähde kaikkia ihmisiä tervehtimään. En tiedä, onko vastaantulija naapuri tai lasten koulukavereitten vnhempi tai lasten opettaja, kun en tunnista kasvoja. Mutta jos joku tervehtii mua ensin, niin kyllä siihen vastaan, vaikken tiedäkään, ketä tervehdin.