Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuisena ollaan niin sosiaalisesti erakkoja?
22.05.2022 |
Esim ei tervehditä naapuria, lapsen luokkatoverien vanhempia, tai oikeastaan ketään muutakaan jos nähdään sattumalta kaupungilla, siis muualla kuin normaalisti. Ellei kyseessä ole siis oikeasti kaveri/ystävä.
Sen sijaan esitetään ettei nähty, luimistellaan ja laitetaan lisää vauhtia. Katsotaan muualle, vaihdetaan suuntaa ja vältellään.
Lapsena ja teinnä muiden kohtaaminen oli paljon aidompaa. Mistä tämä johtuu? Onko vain suomijuttu?
Kommentit (99)
Olen erakko koska minä olen yksinäinen, naapureita moikkaan kyllä. Olen jo niin tottunut yksinäisyyteen että sosiaaliset tilanteet jopa ahdistaa minua.
Olen varsin onnellinen näin.
En ole edes seurustellut koskaan olen ujo joten alotteiden teko on tosi haastavaa.
Nuorempana olin sosiaalisempi, iän myötä alkoholi jäännyt pois joten veikkaan että se on yksi syy sille miksi olen nykyään erakko.
T:kolmekymppinen introvertti miekkonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi sanoa suoraan kaikista että erakko. Riippuu kai ihmisistä että matchaako toisen kanssa elämäntilanne yhtään, luonteet, mielipiteet, arvomaailma tai muu. Jos on ihan eri laidalla, voisi tulla ristiriitoja joillekin, vaikka erilaisen kanssa joillakin toimii. Jos joku vaikuttaa sopivalta, varmaankin kaksi tutustuu.
Tervehdin työkavereita, samassa rapussa asuvia, harrastusten parista tuttuja ihmisiä jne. Ei mulla kuitenkaan ole tarkoitus lähemmin tutustua. Tervehtiminen on mulle ihan arkista kohteliaisuutta.
Luuletko ihan oikeasti, että jos ihminen sinua tervehtii, hän aina pyrkii tekemään lähempää tuttavuutta?
Mitä vanhemmaksi elää -> sitä enemmän tutustuu erilaisiin ihmisiin -> sitä paremmin tajuaa miten rasittavan tyhmiä ihmiset on.
Ei kiinnosta seura, ainoastaan jotkin poikkeusyksilöt joiden kanssa syntyy oikeaa keskustelua, tai jotka ovat hauskoja.
Kuulostaa ylimieliseltä, mutta vanhana ei enää välitä edes miltä kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen erakko koska minä olen yksinäinen, naapureita moikkaan kyllä. Olen jo niin tottunut yksinäisyyteen että sosiaaliset tilanteet jopa ahdistaa minua.
Olen varsin onnellinen näin.
En ole edes seurustellut koskaan olen ujo joten alotteiden teko on tosi haastavaa.
Nuorempana olin sosiaalisempi, iän myötä alkoholi jäännyt pois joten veikkaan että se on yksi syy sille miksi olen nykyään erakko.
T:kolmekymppinen introvertti miekkonen
Ala ryyppäämään niin saat ystäviä ja naisen itelles! Raittiit tässä yhteiskunnassa jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
vain suomessa tai enemmänkin suomalaisten tapa. mun kaikki ulkomaalais taustaiset naapurit tervehtii kohteliaasti. suomalaiset juoksee karkuun vaikka en ole koskaan jutellut.
myös työkaverit jotka on muualta tervehtivät ja se on heille äärimmäisen tärkeää toivottaa hyvää huomenta/päivää
Jaa, mun ulkomaalaistaustaiset naapurit ei yleensä edes tervehdi takaisin saati sitten ensimmäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää on niin täynnä työjuttuja, asuntostressiä, inflaatiostressiä, tulevaisuudenhuolia ja ties vaikka mitä, niin aivoihin ei mahdu enää yhtään uutta keskustelua tai interaktiota. Kadun toisella puolella kävelevää tuttua voin yksisanaisesti moikata, mutta voi hyvä jeesus mihinkään ylimääräisen keskusteluun en jaksa.
Sori. Viimeiset kaksi vuotta on kuluttanut minut ihan tyngäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Jo on ankea elämä jos viihtyy jonkun kaljamahan kanssa mielummin kotona kuin omien kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meidän talossa ne luimistelijat ja tervehtimättä jättävät on pääsääntöisesti kyllä nuoria aikuisia +-20v. Sitä vanhemmat osaavat käytöstavat ja katsovat silmiin ja tervehtivät pihalla tai rappukäytävässä vastaan tullessaan.
No kyllä meidän talossa ainakin parikymppinen nätti nainen tervehtii aina iloisesti hymyillen, keski-ikäiset naiset ovat ynseitä ja penseitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Mut ne miehet kuitenkin yhä tapaa kavereitaan ja harrastaa. Naiset aikataulutttaa sit kauppareissunsa ja kampaajat sille aikaa, ettei vaan yhtään sekuntiakaan yhteistä aikaa miehen kanssa menisi hukkaan. Mitään ei voi kavereiden kanssa sopia kun ei tiedä "Jussin" tai "Timon" menoista vielä. Pitää pitää kalenteri tyhjänä varuilta.
miehille kaverit on tärkeitä. Naisille yleensä riittää oma perhe. Ja jos ovat tekemisissä muitten kanssa niin sellasten joilla on parisuhde. Sinkkujen asiat ei kiinnosta. Mustasukkaisuus voi myös vaikuttaa asiaan.
MIKSI aina sitten väitetään päinvastaista? MIKSI sitten jatkuvasti väitetään naisilla olevan enemmän ja parempia sosiaalisia suhteita kuin miehillä? MIKSI aina väitetään naisilla olevan ystäviä, ja että miehillä on vain vaimo? MIKSI aina väitetään naisten selviävän erosta miehiä paremmin, koska naisilla on ystäviä ja miesten ainoa ystävä on vaimo?
ei nyt AINA kuitenkaan mutta naiset saavat ehkä uuden kumppanin helpommin. Ja jos eroaa parisuhteesta niin entiset kaverit jättävät koska ovat mustasukkaisia miehistään. Ei enää pyydetä mukaan minnekkään.
PASKAA SUOLLAT!
Tutkitusti miehet löytävät uuden kumppanin eron jälkeen paljon nopeammin kuin naiset.
Ja kyllä se on ihan yleinen hokema joka paikassa, että naiset selviävät erosta ystäviensä takia. Ystävät eivät siis jätä minkään mustasukkaisuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi elää -> sitä enemmän tutustuu erilaisiin ihmisiin -> sitä paremmin tajuaa miten rasittavan tyhmiä ihmiset on.
Ei kiinnosta seura, ainoastaan jotkin poikkeusyksilöt joiden kanssa syntyy oikeaa keskustelua, tai jotka ovat hauskoja.
Kuulostaa ylimieliseltä, mutta vanhana ei enää välitä edes miltä kuulostaa.
Tätä olen itsekin miettinyt, olen hyvää kyytiä vanhenemassa. Yleisin virsi jota veisataan, on se että vanhukset jäävät yksin, vanhus on niin yksin, vanhus on hylätty. Ei se näin kaikilla mene, moni suorastaan karkottaa ihmiset ympäriltään, haluaa olla yksin. Kun tulee kaikkia remppoja alkaakin tarvita ihmisiä ympärilleen ja niitä ei sitten ole, paitsi maksamalla. Edesmennyt isäni tervehti aina vieraita iloisesti, äiti keitteli kafffia ja isä vaivihkaa hiippaili makuuhuoneeseen. Sanoi, että ei noita jaksa kauempaa kuunnella, ihan hyvällä, vähän huumorilla, ettei vaan jaksa., hetki riitti.
Olen ihan onnellinen yksin, rakkaimmat läheiset ovat nousseet arvoon arvaamattomaan., muita en niin kaipaa. Toivottavast en ole heille taakka, tähän saakka on mennyt oikein hyvin, toivon että jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena tajuaa että se feeministi naapuri stalkkaa ja on sekopää. Ei kannata ovia avata jokaiselle psykolle..
Aika vähän vaihtoehtoja varmaan olllut suomen historiassa. On pitänyt yritttäää selviytyä ja kasvattaa jälipolvi siinä samassa. Vähä järkinen keskittyy henkilöihin, normaali tapahtumiin ja muuut sitten ideoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi elää -> sitä enemmän tutustuu erilaisiin ihmisiin -> sitä paremmin tajuaa miten rasittavan tyhmiä ihmiset on.
Ei kiinnosta seura, ainoastaan jotkin poikkeusyksilöt joiden kanssa syntyy oikeaa keskustelua, tai jotka ovat hauskoja.
Kuulostaa ylimieliseltä, mutta vanhana ei enää välitä edes miltä kuulostaa.
Tätä olen itsekin miettinyt, olen hyvää kyytiä vanhenemassa. Yleisin virsi jota veisataan, on se että vanhukset jäävät yksin, vanhus on niin yksin, vanhus on hylätty. Ei se näin kaikilla mene, moni suorastaan karkottaa ihmiset ympäriltään, haluaa olla yksin. Kun tulee kaikkia remppoja alkaakin tarvita ihmisiä ympärilleen ja niitä ei sitten ole, paitsi maksamalla. Edesmennyt isäni tervehti aina vieraita iloisesti, äiti keitteli kafffia ja isä vaivihkaa hiippaili makuuhuoneeseen. Sanoi, että ei noita jaksa kauempaa kuunnella, ihan hyvällä, vähän huumorilla, ettei vaan jaksa., hetki riitti.
Olen ihan onnellinen yksin, rakkaimmat läheiset ovat nousseet arvoon arvaamattomaan., muita en niin kaipaa. Toivottavast en ole heille taakka, tähän saakka on mennyt oikein hyvin, toivon että jatkossakin.
Ikääntyvällä vaan se ystävä ja kaverikin on yleensä samanlainen kremppahessu eli jos tarvitsee jotain apua jossain, ystävä tuskin on se, joka pystyy auttamaan. Jos ei ole lapsia/lapsenlapsia auttamassa, pitää ostaa tarvitsemansa palvelu joltain ulkopuoliselta. Moni "yksinäinen" vanhus ei myöskään kaipaa seuraa vaan ainoastaan läheisiään. Sen vuoksi heitä ei saa innostumaan mistään vanhusten tapahtumista tms.
Muuten samaa mieltä teidän kanssanne. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän huomaan arvostavani omia läheisiäni. 4 vuoden päästä tähän aikaan voin tehdä jo aamukamman ja sen jälkeen viimeisenä työpäivänäni ennen eläkkeelle siirtymistäni toivotan hyvää loppuelämää työkavereilleni ja se on sitten siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Varmasti noinkin, mutta miksi välttely ja sellainen? Ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan normaalisti. Onkohan digiaika vaikuttanut asiaan
Koska liian monia on nöyryytetty.
Naapurin kanssa on riitaa tai joku heissä ärsyttää. Lasten luokkakavereiden vanhemmat jättivät aikanaan ne sinun lapsesi kutsumatta vaikka synttärijuhliin ja olet katkera, eikä kiinnosta olla enää siksi heidän ystävä. Oman lapsesi koulumenestys on huono, etkä jaksa kuunnella kuinka muilla menee niin hyvin,
Tuttusi järjesti juhlat, mutta sinua ei kutsuttu ja luit siitä facebookista. Kaikkea pientä joka katkeroittaa pienesti.
Jonkun mielestä puhut liikaa ja liian kauan ja he välttelevät sinua. Toiset eivät halua ottaa riskiä, että heiltä pyydetään jotain. Naapureihin ei haluat ystävällisiä välejä, jottei he ala pyytämään palveluksia. Jonkun mielestä olet liian negatiivien ja jonkun toisen mielestä ärsyttävän positiivinen ja pelätään, että tulet puhumaan heille.
Nämä ovat esimerkkejä, mutta syyt ovat usein tämäntyyppisiä.
Ikä tuo kokemusta ja varsinkin niitä huonoja. Moni kokee, että parempi jopa yksin kun ei täydellisten seura.
tässä se ihana vela nainen 50 vee!!!
Minä olen joutunut jättämään ystäviä taakse.
Syyt: kyllästyminen..kun on oltu liian tiiviisti monta vuotta ja oman persoonan elämän muutos.
Seuraus: olen hankkinut uusia ihania ystäviä..jotka aion pitää ainakin 10 vuotta:)
Olen palveluammatissa ja jaksan aidosti kiinnostua asiakkaistani muutenkin kuin pakkomyymis mielessä.
Juttelen aina kaupan ja kahvilan kassoille .
Ja kyllä elämä on myös kohdellut minua huonosti.
huono viinapää , kotoa lahjaksi saatu persoonallisuushäiriö hylkäämisen vuoksi.
Silti haluan elää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vain suomessa tai enemmänkin suomalaisten tapa. mun kaikki ulkomaalais taustaiset naapurit tervehtii kohteliaasti. suomalaiset juoksee karkuun vaikka en ole koskaan jutellut.
myös työkaverit jotka on muualta tervehtivät ja se on heille äärimmäisen tärkeää toivottaa hyvää huomenta/päivää
Jaa, mun ulkomaalaistaustaiset naapurit ei yleensä edes tervehdi takaisin saati sitten ensimmäisenä.
Opettele päivää somaliksi ja arabiaksi (koraanin kieli)
Kyl alkaa moikkaan takas!
Mutta haluatko sinä sitä?
VELA50VEE
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana kaipaa niinkään kavereita vaan parisuhdetta. Juoksut on juostu, kotona viihtyy parhaimmin kahden kesken.
Varmasti noinkin, mutta miksi välttely ja sellainen? Ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan normaalisti. Onkohan digiaika vaikuttanut asiaan
Koska liian monia on nöyryytetty.
Naapurin kanssa on riitaa tai joku heissä ärsyttää. Lasten luokkakavereiden vanhemmat jättivät aikanaan ne sinun lapsesi kutsumatta vaikka synttärijuhliin ja olet katkera, eikä kiinnosta olla enää siksi heidän ystävä. Oman lapsesi koulumenestys on huono, etkä jaksa kuunnella kuinka muilla menee niin hyvin,
Tuttusi järjesti juhlat, mutta sinua ei kutsuttu ja luit siitä facebookista. Kaikkea pientä joka katkeroittaa pienesti.
Jonkun mielestä puhut liikaa ja liian kauan ja he välttelevät sinua. Toiset eivät halua ottaa riskiä, että heiltä pyydetään jotain. Naapureihin ei haluat ystävällisiä välejä, jottei he ala pyytämään palveluksia. Jonkun mielestä olet liian negatiivien ja jonkun toisen mielestä ärsyttävän positiivinen ja pelätään, että tulet puhumaan heille.
Nämä ovat esimerkkejä, mutta syyt ovat usein tämäntyyppisiä.
Ikä tuo kokemusta ja varsinkin niitä huonoja. Moni kokee, että parempi jopa yksin kun ei täydellisten seura.
Minun isäni teki 40 vee it.se murhan.
Sillä siitä selviää:)
VELAVEE
No en näe syytä olla kenenkään kanssa tekemisissä enää, syystä että muut ovat pikkuhiljaa tiputtaneet minut pois eikä kukaan halua olla minun kanssani tekemisissä siis.
Miksi siis olisi mitään väliä katsonko sinua päin vai en? Tai tervehdinkö? Minun elämäni ei kiinosta yhtään ketään, joten miksi minun pitäisi pokkuroida itsekään kenellekään? Kai nyt minäkin saan tehdä omat valintani, kun kerran muutkin ovat omat valintansa tehneet? Vai pitäisikö juuri minun miellyttää sinua, tutuntuttua ettei sinulle tulisi epämiellyttävä olo? Miksi näin, miksi minä olisin sinulle tämän jotenkin velkaa, ethän sinäkään ole ikinä toiminut niin kuin minä olisi sinulta toivonut.
Kyllähän fiksut ihmiset vaikka kesii tarinoiita niin että vaikka 95 prosentttia on totta ja keksii siihen uuutta päälle kun kaikki on jo nähty.
Mä en ole edes kasvosokea, mutta en vain pistä muistiin niiden ihnmisten kasvoja, jotka eivät ole mulle merkityksellisiä.