Tiukka kysymys: voiko mies ja nainen olla koskaan pelkkiä ystäviä?
Kommentit (555)
Useimmat miehet eivät pysty koska näkevät naisen ensisijaisesti sen kautta mitkä elimet tällä on jalkojen välissä.
Pelkkänä ihmisenä ja potentiaalisena kaverina näkeminen on heille hankalaa. Jos nainen taas ei ole viehättävä, sille ei kannata edes jutella.
Naiset, älkää erehtykö luulemaan että mies on täysin viattomasti vain teidän kaverinne.
Miehet eivät toimi niin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on homoseksuaali. Naiset yrittävät käyttää miehiä emotionaalisina tampponeina, jos annat mahdollisuuden.
Ja tämä on nimenomaan toisinpäin. Miehet kiskovat "kaverinaisista" irti kaiken emotionaalisen tuen kun eivät osaa avautua mieskavereilleen. Naisia käytetään ilmaisena terapeuttina ja odotetaan samalla koska siltä lohkee.
Tämänhän naiset jo tietävätkin koska suhteessa ollessa tapahtuu ihan samaa, olet ainoa johon mies purkaa sitä että hänellä on tunteita, mutta on pakko esittää maailmalle ettei ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on homoseksuaali. Naiset yrittävät käyttää miehiä emotionaalisina tampponeina, jos annat mahdollisuuden.
Tässäpä tuli miehen vastaus: eivät voi.
Hän ei ymmärrä että naisille se asioista puhuminen ja avautuminen on nimenomaan ystävyyttä. Miehille "ystävyys" on sitä että käydään kaljalla harrastuksen jälkeen eikä puhuta mitään syvällistä.
Naiskavereita mies ei jaksa kuunnella vaan odottaa koska saa panna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena oli mullistavaa lukea tikasteoriasta (ladder theory). Tiivistettynä, naiset jaottelevat miehet kahteen eri ryhmään: potentiaaliset romanttisen kiinnostuksen kohteet ja kaikki muut. Miesten on lähes mahdotonta siirtyä ryhmästä muut ryhmään kiinnostuksen kohteet, vaikka he tekisivät mitä. Naisena tiedän, että tämä on näin. Vain noin 5 % miehistä näen potentiaalisina (eikä ole kyse vain ulkonäöstä tai varallisuudesta, vaan luonteiden pitää sopia yhteen, yms. ) Kaikkien muiden miesten kanssa voin siis täysin hyvin olla vain ystäviä ja varma, ettei siitä koskaan muuta tulekaan.
MUTTA miehillä on vain yksi ryhmä, yhdet tikkaat. Kaikki naiset ovat lähtökohtaisesti potentiaalisia. Tikkaiden yläpäässä ovat kaikkein haluttavimmat naiset ja alhaalla "ehkä panisin kännissä, mutta en kehtaisi myöntää kellekään" -naiset.
Mä olen hetero mies, ja kyllä mulla on ollut aikanaan sellaisia naispuolisia ystäviä, joita en olisi suostunut missään tilanteessa koskaan panemaan.
En vaan kerta kaikkiaan tuntenut mitään seksuaalista kiinnostusta heitä kohtaan.
Entä jos nämä ystäväsi olisivat treenanneet itsensä timmiin kuntoon ja alkaneet käyttää seksikkäitä vaatteita? Olisitko sitten suostunut panemaan? Aidosti kiinnostaa kuulla näin naisena, koska vaikka miespuoliset ystäväni treenaisivat itsensä mihin kuntoon tahansa, niin näkisin heidät silti ainoastaan ystävinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vähintään jompikumpi on homoseksuaali, niin voi. Heteroystävyyssuhteissa tunteet on pelissä vähintään jommalla kummalla, vaikka muuta väittäisivät.
Niin, mitä sitten? Vaikka tunteet voivat tehdä ystävyyden vaikeaksi, ne eivät estä sitä.
Sellaisessa suhteessa ei ole järkeä, missä on enemmän negatiivista kuin positiivista.
Miksi siinä olisi enemmän negatiivista kuin positiivista? Jokainen joutuu puntaroimaan näitä omalla kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Naiset lähtökohtaisesti luulevat, että miehet ajattelevat sanoin kuin naiset. Siksi naiset aidosti luulevat, että miehet voivat olla vain ystäviä heidän kanssa ilman mitään romanttista virettä, koska naisille on luonnollista ajatella näin useimmista miehistä. Naiset voivat aidosti arvostaa miehiä ystävinä, pitää heitä komeina ja viihtyä heidän seurassaan, mutta eivät silti voisi kuvitellakaan mitään seksuaalista kyseisen miehen kanssa.
Samoin ajattelevat että kun heillä itsellään tulee helposti niitä tinder-mätsejä niin samoinhan miehilläkin täytyy olla. Tällainen ajattelu tosin taitaa olla aika tavallista vähän joka asiassa, rikkaatkaan eivät ymmärrä että köyhillä ei ole varaa samaan kuin heillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset lähtökohtaisesti luulevat, että miehet ajattelevat sanoin kuin naiset. Siksi naiset aidosti luulevat, että miehet voivat olla vain ystäviä heidän kanssa ilman mitään romanttista virettä, koska naisille on luonnollista ajatella näin useimmista miehistä. Naiset voivat aidosti arvostaa miehiä ystävinä, pitää heitä komeina ja viihtyä heidän seurassaan, mutta eivät silti voisi kuvitellakaan mitään seksuaalista kyseisen miehen kanssa.
Samoin ajattelevat että kun heillä itsellään tulee helposti niitä tinder-mätsejä niin samoinhan miehilläkin täytyy olla. Tällainen ajattelu tosin taitaa olla aika tavallista vähän joka asiassa, rikkaatkaan eivät ymmärrä että köyhillä ei ole varaa samaan kuin heillä.
Monet miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole lukuisista matcheistä mitään iloa, jos ne kaikki tulevat miehiltä, joista hän ei ole kiinnostunut. Niistä on suunnilleen yhtä paljon iloa, kuin jos naapurin mummo lähettelisi matchejä.
Voi. Itsellä työkaverimies ystävänä. Kumpikin naimisissa tahoillaan. Ollaan käyty parilla työmatkalla ja siellä yhdessä ravintoloissa ym. Kavereina. Toki ei viestitellä vapaa-aikana juuri ollenkaan, kun taasviestittelen naispuolisten kavereiden kanssa.
En tiedä muista mutta itselläni on erittäin hyvä ja rakas ystävä, mies, jonka olen tuntenut 2. luokalta koulussa alkaen. Siis 8 vuotiaasta. Muutin tähän kouluun tokaluokalle ja tämä poika oli heti ystäväni ja on pysynyt sellaisena läpi vuosien.
Teini-iässä tuki ja turva monessa tilanteessa, aina kuljimme samassa porukassa missä oli muitakin poikia ja tyttöjä.
Nyt aikuisena asumme eri puolilla maata mutta ystävyys säilyy. Hänellä vaimo ja lapsi, minä itsenäinen sinkku joka en seksuaalisesti ole miehistä kiinnostunut. Ystävyytemme on luja ja todellakin vaalimisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vähintään jompikumpi on homoseksuaali, niin voi. Heteroystävyyssuhteissa tunteet on pelissä vähintään jommalla kummalla, vaikka muuta väittäisivät.
Niin, mitä sitten? Vaikka tunteet voivat tehdä ystävyyden vaikeaksi, ne eivät estä sitä.
Kyllä ne käytännössä estää. Ihan joka ikisessä tietämässäni tapauksessa yhteydenpito hiipuu, kun toinen tekee selväksi, ettei parisuhdetta ole eikä tule.
Toki voi. En ole esimerkiksi nykyisistä työkavereistani yhdestäkään kiinnostunut. En olisi, vaikka olisin sinkku ja kuinka puutteessa.
M52
Vierailija kirjoitti:
Toki voi. En ole esimerkiksi nykyisistä työkavereistani yhdestäkään kiinnostunut. En olisi, vaikka olisin sinkku ja kuinka puutteessa.
M52
Minä olen myös mies ja haluaisin kipeästi tietää, miten sinun seksuaalisuutesi miehenä toimii niin, että jollain työkaveruudella on mitään merkitystä siihen, ettet olisi sen takia kiinnostunut? Jos nainen olisi nuori ja hyvännäköinen, niin panna losauttaisit sitä naista vaikka silmät ummessa, jos sinulla olisi tuon ikäisenä mitään mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vähintään jompikumpi on homoseksuaali, niin voi. Heteroystävyyssuhteissa tunteet on pelissä vähintään jommalla kummalla, vaikka muuta väittäisivät.
Niin, mitä sitten? Vaikka tunteet voivat tehdä ystävyyden vaikeaksi, ne eivät estä sitä.
Sellaisessa suhteessa ei ole järkeä, missä on enemmän negatiivista kuin positiivista.
Miksi siinä olisi enemmän negatiivista kuin positiivista? Jokainen joutuu puntaroimaan näitä omalla kohdallaan.
Negatiivista on miehen yksipuolinen ihastuminen kaverinaiseen, joka sekoittaa miehen elämän. Positiivista on pieni mahdollisuus saada seksiä kaverinaiselta.
Kokemukseni mukaan nainen ja mies voi olla sekä kavereita että ystäviä. Kaverisuhteeseen voi kuulua seksuaalista jännitettä, mutta ystävyyteen ei.
Mulla on paljon miehiä kavereina ja osan kanssa on selvästi sellainen pieni flirtti mukana. Näiden kanssa en koskaan veisi kaveruutta ystävyystasolle, jossa tiiviisti vietettäisin aikaa yhdessä. Miesystäviä on edelleen lapsuus/nuoruusvuosilta ja näiden kanssa ei koskaan ole ollut säätöä edes teininä. Kaikki olemme perheet perustaneet ja sitä kautta ystäväpiiri on laajentunut.
Itse olen asperger-mies ja olen yliopistossa kyllä saanut kavereita, mutta paremmin olen tullut toimeen sekaporukoissa (joissa yleensä vähintään puolet on naisia) kuin jätkäporukoissa. Pojat kiusasivat minua peruskoulussa. En ole koskaan osannut pelata mitään jalkapalloa, jääkiekkoa, koripalloa tms. Autot ei juuri kiinnosta, liikun mieluummin bussilla ja junalla. Tykkään pelata vain simulaatiopelejä ja loogisia pelejä, toisin kuin useimmat muut miehet. Monien (urheilija)miesten maidonjuonti on tosi kuvottavaa, ettei houkuttele tulla edes lähelle heitä. Miesten keskinäinen huumori on minulle niin vierasta, en ole ikinä ollut mikään vitsiniekka.
Voi, todella. Ainut ongelma ystävyyssuhteissani vastakkaista sukupuolta olevien kanssa on oman puolisoni mustasukkaisuus, joskus myös ystävieni puolisoiden, mutta yhdenkään ystäväni kanssa ei ole kyllä koskaan mitään epäsopivaa tapahtunut eikä tule tapahtumaan, eikä sellaista kukaan osapuoli taatusti tavoittele, kyse vuosia kestäneistä ystävyyssuhteista ja heillä on ihan toisenlainen rooli elämässäni.
Ei voi, aina naiset alkavat lähennellä. En tiedä johtuuko se animefiguureistani vaikko katana kokoelmastani. Jokin minussa selvästi on naisille puoleensa vetävää. Arigatou minasan.
M28
Jos kaikkien kanssa voi olla enemmän kuin ystävä, ei voi olla kenenkään kanssa enemmän kuin ystävä.
Mä olen hetero mies, ja kyllä mulla on ollut aikanaan sellaisia naispuolisia ystäviä, joita en olisi suostunut missään tilanteessa koskaan panemaan.
En vaan kerta kaikkiaan tuntenut mitään seksuaalista kiinnostusta heitä kohtaan.