Lue keskustelun säännöt.
Surullista katsoa kun vanhemmat ignooraavat lapsensa tuijottaessaan puhelimia
21.05.2022 |
Nähty vanhempi hymy naamalla tiivisti puhelintaan tuijottaen ja naputellen. Vanhemman selän takana lapsi, joka hokee vanhemman nimeä, mutta vanhempi ei käänny, eikä sano mitään. Kuin lasta ei olisi olemassa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat näitä keskusteluja, miksi luulen lapsiluvun jäävän meillä yhteen. Nykyään vanhemmuudelle, ja erityisesti äitiydelle, asetetaan aivan hirveät kriteerit. Vanhemman polven naiset ovat kärkkäimpiä haukkujia, vaikka eivät itse ole olleet kummoisia äitejä.
No just, onpa taas yleistystä ja oletuksia iän perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä on jännä, miten yhtään ei muisteta, miten asiat olivat 30 v sitten. Omat vanhempani eivät todellakaan leikittäneet meitä, ihan keskenämme leikimme me lapset. Äiti oli aina keittiössä, isä puolestaan istui tv:n ääressä. Me saimme jo pienestä pitäen kulkea ulkona yksin.
Silti äitini jaksaa esimerkiksi veljelleni valittaa, kuinka he eivät hänen mielestään huomioi lasta tarpeeksi ja aina ollaan puhelimella. Aika kuultaa muistot, selvästi.
On siinä vissi ero, että äiti on kiireinen keittiössä tehdessään ruokaa lapsilleen kuin "kiireinen" somettaessaan.
Sinä et tiedä mitä se äiti sillä kännykällä tekee.
Ja sit lapset ragee ja tekee ghostit.
Kylläpä täällä mammat nousi puolustuskannalle. Totta kai joo just silloin oltiin katsomassa ratikka-aikataulua tai soittamassa toiselle lapselle. Mikähän em. asioita mahtoi olla syynä mm. silloin, kun nuoren äidin vauva huusi pää punaisena henkeään haukkoen täydessä ruuhkabussissa ja mamma vaan selasi puhelinta? Varmaan just etti jotain tärkeää aikataulua tms., eikä siksi voinut lohduttaa ja huomioida aivan pientä vauvaa, jolla selkeästi oli hätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä somen orjien selittelyjä on niin hauska lukea.. olet AINA tietysti nähnyt juurl sen lyhyen hetken kun vanhempi ei huomioi, muuten on koko vuorokauden jatkuvasti hyvin huomioiva ja kommunikoiva... just just.
Ja missä sinäkin tuntikausia tuijotat vieraita ihmisiä? Kyllä ne on niitä pieniä hetkiä muiden elämästä jotka sinä näet.
Olet, mitä teet. Selityksiä aina kyllä löytyy. Jos näet minun pahoinpitelevän viattoman sivullisen, ajatteletko silloinkin, että tuo on vain pieni hetki toisen elämästä, en voi tehdä johtopäätöksiä? Jos näet vanhemman laiminlyövän lastaan, etkö välitä, etkö kauhistu?
Et voi tehdä minkäänlaisia johropäätöksiä jos näet vanhemman puhelimella ja lapsen terveenä ja elinvoimaisena siinä vieressä valvottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pn hyvä oppia myös odottamaan. Et tiedä, onko vanhempi hetki sitten jo sanonut lapselle, että odota hetki.
Etkä sinä tiedä ap:n kuvailemaa tilannetta. Ei aloituksessa puhuttu "hetkestä".
Meinaat että ap meni siihen toljottamaan pidemmäksi aikaa?
Voi tehdä omia hommiaan ja samalla nähdä mitä vieressä tapahtuu.
Ei voi kun juurihan on todettu ei saa tehdä mitään yhtä aikaa.
Pyörä harvoin hokee omistajansa nimeä ja vaatii henkistä huomiota. Pyörä ei pahoita mieltään jos omistaja ei huomioi sen olemattomia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä mammat nousi puolustuskannalle. Totta kai joo just silloin oltiin katsomassa ratikka-aikataulua tai soittamassa toiselle lapselle. Mikähän em. asioita mahtoi olla syynä mm. silloin, kun nuoren äidin vauva huusi pää punaisena henkeään haukkoen täydessä ruuhkabussissa ja mamma vaan selasi puhelinta? Varmaan just etti jotain tärkeää aikataulua tms., eikä siksi voinut lohduttaa ja huomioida aivan pientä vauvaa, jolla selkeästi oli hätä.
Ka sinä keksit hysteerisenä lisää satuja ka tarinoita reppana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös moni lapsi tuijoittaa sitä puhelinta eikä siksi ole kiinnostunut vanhemmastaan.
Mistäköhän ois lapsi saanut esimerkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pn hyvä oppia myös odottamaan. Et tiedä, onko vanhempi hetki sitten jo sanonut lapselle, että odota hetki.
Etkä sinä tiedä ap:n kuvailemaa tilannetta. Ei aloituksessa puhuttu "hetkestä".
Meinaat että ap meni siihen toljottamaan pidemmäksi aikaa?
Voi tehdä omia hommiaan ja samalla nähdä mitä vieressä tapahtuu.
Ei voi kun juurihan on todettu ei saa tehdä mitään yhtä aikaa.
Pyörä harvoin hokee omistajansa nimeä ja vaatii henkistä huomiota. Pyörä ei pahoita mieltään jos omistaja ei huomioi sen olemattomia tunteita.
No voi kyynel. Olwt vain huono pyörän omistaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat näitä keskusteluja, miksi luulen lapsiluvun jäävän meillä yhteen. Nykyään vanhemmuudelle, ja erityisesti äitiydelle, asetetaan aivan hirveät kriteerit. Vanhemman polven naiset ovat kärkkäimpiä haukkujia, vaikka eivät itse ole olleet kummoisia äitejä.
Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin. Erehdyt katsomaan puhelinta jossain, niin jo on tällainen keskustelu käynnissä.
Tärkein kriteeri: ole läsnä lapsellesi. Ole turvallinen, saatavissa oleva aikuinen. Parhaassa tapauksessa opittu jo kotoa omilta vanhemmilta. Jos ei ole, voi olla kovin vaikea sisäistää myöhemmin. Silloin kaikki turhat neuvot ja kriteerit menee tuon tärkeimmän edelle.
Vaatimuksia on liikaa, mutta itse niistä viis veisaan. Vain niin voin itse muuttaa maailma.
Vierailija kirjoitti:
Surullista se silti on. Taaperot istuvat rattaissa kasvot menosuuntaan (missä iässä käännetty, sitä en tiedä.), vanhempi takana, puhelin kädessä, juttelee puhelimeen, ei lapselle. En tiedä sitäkään, miltä lapsesta tuntuu, kun ei näy tuttua ihmistä, pelkästään sitä, mitä sattuu eteen. Joku jo mainitsi syyllistämisestä, ja hetken kuvasta.. osui ja upposiko? Se, miltä tilanne näyttää, ei näytä lapsen kannalta kovin mukavalta. Tuskin puhelin on kotona sen vähemmän tärkeä?
Meillä ainakin taaperot ovat viihtyneet rattaissa paljon paremmin kun ei tarvitse tuijottaa äidin tylsää naamaa vaan ovat kasvot menosuuntaan ja näkevät paremmin ympärilleen. Pitääkö sille lapselle jutella 24/7 eikä kellekään muulle saa puhua ollenkaan? Vaunulenkki voi olla ainoa mahdollisuus jutella jonkun kanssa puhelimessa, kun se ei välttämättä sisällä lapsen takia onnistu. Eikö saa pitää yhteyttä sukulaisiin tai kavereihin tai soittaa lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Vierailija kirjoitti:
On ihan selvää, että kännykkäriippuvaisia vanhempia on, samoin kuin on vaikka päihderiippuvaisia vanhempia. Kännykkäriippuvuus on vain hyväksytympää ja yleisempää, eikä sitä oikein vielä tunnisteta riippuvuudeksi. Kummassakin on kyse siitä, että vanhempi ei ole läsnä, vaikka olisi paikalla.
Valitettavasti myös lapset altistuu näille riippuvuuksille. Tunnen eräät somessa roikkuvat vanhemmat, joiden alle 1-vuotias osaa jo ottaa selfien. Aina voi selitellä, että onhan vanhemmat ennenkin laiminlyöneet lapsiaan. Niin on, ja juuri siksi ne lapset eivät aikuisena osaa kommunikoida.
On niin naiivia ajatella, etteikö puhelimen käyttö vaikuttaisi lapseen. Kukaan ei voi olla läsnä 24/7, eikä kukaan sitä vaadikaan. Jokainen netissä aikaa viettänyt kuitenkin tietää, miten nopeasti muu elämä valuu ohi, kun elää virtuaalitodellisuudessa. Monellehan virtuaalitodellisuus onkin jo tärkeämpi kuin fyysinen todellisuus.
Juuri näin.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmilla on paljon vähemmän seksiä kuin vanhemmilla 80-luvulla, iso syy se että sängyssäkin aikaa käytetään mieluummin kännyn selailuun kuin sekstailuun. Känny on muuttanut ihan meitä kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä on jännä, miten yhtään ei muisteta, miten asiat olivat 30 v sitten. Omat vanhempani eivät todellakaan leikittäneet meitä, ihan keskenämme leikimme me lapset. Äiti oli aina keittiössä, isä puolestaan istui tv:n ääressä. Me saimme jo pienestä pitäen kulkea ulkona yksin.
Silti äitini jaksaa esimerkiksi veljelleni valittaa, kuinka he eivät hänen mielestään huomioi lasta tarpeeksi ja aina ollaan puhelimella. Aika kuultaa muistot, selvästi.
On siinä vissi ero, että äiti on kiireinen keittiössä tehdessään ruokaa lapsilleen kuin "kiireinen" somettaessaan.[/quote
Kyllä. Keittiössä on helpompi olla läsnä kuin silloin, kun kännyviestit vaatii keskittymistä. Itsekin huomaan olevani ärstyisämpi silloin, kun lapsi keskeyttää kännyilyni kuin silloin, kun teen ruokaa.
Youtubesta katselin joskus sellaista piilokameratyyppistä pätkää, jossa mies meni leikkipuistoon houkuttelemaan jotain lasta mukaansa. Ensin jutteli tovin kivasti ja otti sitten lasta kädestä kiinni ja lähti kävelemään pois lapsen kanssa. Tosi monessa tapauksessa vanhempi ei puhelimeen tuijottaessaan huomannut lapsen lähtöä ollenkaan. Vasta sitten heräsi kun mentiin kysymään, että missä sun lapsi on.
Tämä oli sellainen valistusvideo herättämään vanhempia irti siitä puhelimesta. Taisi olla Usassa kuvattu, mutta ihan hyvin voisi tapahtua täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä on jännä, miten yhtään ei muisteta, miten asiat olivat 30 v sitten. Omat vanhempani eivät todellakaan leikittäneet meitä, ihan keskenämme leikimme me lapset. Äiti oli aina keittiössä, isä puolestaan istui tv:n ääressä. Me saimme jo pienestä pitäen kulkea ulkona yksin.
Silti äitini jaksaa esimerkiksi veljelleni valittaa, kuinka he eivät hänen mielestään huomioi lasta tarpeeksi ja aina ollaan puhelimella. Aika kuultaa muistot, selvästi.
On siinä vissi ero, että äiti on kiireinen keittiössä tehdessään ruokaa lapsilleen kuin "kiireinen" somettaessaan.[/quote
Kyllä. Keittiössä on helpompi olla läsnä kuin silloin, kun kännyviestit vaatii keskittymistä. Itsekin huomaan olevani ärstyisämpi silloin, kun lapsi keskeyttää kännyilyni kuin silloin, kun teen ruokaa.
Et sinä ole äiti vaan palstahäirikkö naisvihaaja.
Vierailija kirjoitti:
Youtubesta katselin joskus sellaista piilokameratyyppistä pätkää, jossa mies meni leikkipuistoon houkuttelemaan jotain lasta mukaansa. Ensin jutteli tovin kivasti ja otti sitten lasta kädestä kiinni ja lähti kävelemään pois lapsen kanssa. Tosi monessa tapauksessa vanhempi ei puhelimeen tuijottaessaan huomannut lapsen lähtöä ollenkaan. Vasta sitten heräsi kun mentiin kysymään, että missä sun lapsi on.
Tämä oli sellainen valistusvideo herättämään vanhempia irti siitä puhelimesta. Taisi olla Usassa kuvattu, mutta ihan hyvin voisi tapahtua täälläkin.
Paljonkos Suomessa tapahtuu näitä vanhemman puhelimen tuijotukseen liittyviä kidnappauksia?
Niinpä. Että jos nyt kuitenkin oltaisiin huolissaan siitä mistä pitää, eli vuorovaikutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Tunnen naapurini, tiedän että ovat äitejä. Ja mulla olikin vain yksi esimerkki, en usko että olen ainoa joka tällaista joutuu usein todistamaan esim. puistoissa ja uimarannoilla.
On siinä vissi ero, että äiti on kiireinen keittiössä tehdessään ruokaa lapsilleen kuin "kiireinen" somettaessaan.