Lue keskustelun säännöt.
"Tänään tv:ssä: Andreasta tuli äiti puoliso joutuu nyt puolustelemaan: Miten hän on voinut hankkia lapsen tuollaisen kanssa"
21.05.2022 |
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/418166a2-0048-4c8c-a728-6fd6efb…
Mitä ajatuksia herättää?
Itse pidän kehitysvammaisten oikeutta vanhemmuuteen kaksipiippuisena juttuna: toisaalta jokaisella on teoriassa oikeuksia ja saa haveilla, mutta sitten taas käytäntö voi olla aivan muuta. Välillä tuntuu, että näissä vanhemmuushaaveissa vanhempien oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Lasta tulisi myös ja ensisijaisesti ajatella, ja lapsella tulee olla oikeudet vastuullisiin, turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin. Vauva voi vielä mennä, mutta mitä sitten kun lapsi kasvaa murrosikäiseksi ja teiniksi? Tokihan normaaliälyisetkin voivat olla hukassa kasvatuksen kanssa syystä tai toisesta ja nykyään onkin näitä ns. kaverivanhempia. Entä sitten tulevien isovanhempien oikeus olla tulematta isovanhemmiksi? Tämä lienee tabu, mutta on oikeasti niitäkin vanhempia, jotka eivät koskaan haluaisi kehitysvammaisen lapsensa tekevän jälkikasvua, koska se vastuu lapsenlapsesta siirtyy suurella todennäköisyydellä isovanhemmille, jotka ovat mahdollisesti jo eläkeläisiä ja näin ollen haluaisivat levätä. Äidin epilepsia tai liikuntavamma on sitten eri asia, ja näissä sitten mennään yksilö kerrallaan.
Kommentit (264)
Ja kaikista "normaaleista" naisista tulee hyviä äitejä ? Jep,jep,onhan tuo nähty monenkin kohdalla onko näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikista "normaaleista" naisista tulee hyviä äitejä ? Jep,jep,onhan tuo nähty monenkin kohdalla onko näin.
No sehän riippuu siitä, miten määrittelet "hyvän äitiyden".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tommoset voivat saada menestyneitä ja älykkäitäkin lapsia. Täällä meidän lähellä asui eräs "oppimishäiriöinen" pitkäaikaistyötön yh-nainen, joka sai lapsen 2000-luvun alkupuolella. Kyllä siinä moni ihmetteli että kuinka hän pärjäilee lapsen kanssa. Tytär pääsi ylioppilaaksi ällän papereilla ja lääkikseen opiskelemaan. Noinkin voi käydä, siis hyvin.
Joo, voi käydä mutta entä onko se lapsen parhaaksi elää kehitysvammaisten luona. Erityisesti surettaa jos lapsi on älyllisesti normaali eikä saa tukea vanhemmiltaan. Ei se pelkkä rakkaus riitä vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tommoset voivat saada menestyneitä ja älykkäitäkin lapsia. Täällä meidän lähellä asui eräs "oppimishäiriöinen" pitkäaikaistyötön yh-nainen, joka sai lapsen 2000-luvun alkupuolella. Kyllä siinä moni ihmetteli että kuinka hän pärjäilee lapsen kanssa. Tytär pääsi ylioppilaaksi ällän papereilla ja lääkikseen opiskelemaan. Noinkin voi käydä, siis hyvin.
Joo, voi käydä mutta entä onko se lapsen parhaaksi elää kehitysvammaisten luona. Erityisesti surettaa jos lapsi on älyllisesti normaali eikä saa tukea vanhemmiltaan. Ei se pelkkä rakkaus riitä vanhemmuuteen.
No tällä naisella jota tarkoitan oli itselläänkin yliopistollinen loppututkinto, mutta outo ihminen se oli.
Tässä maailmassa on vaikka miten paljon perheitä joissa vanhemmat ovat mt-ongelmaisia, alkoholisteja, narkomaaneja, samaa sukupuolta keskenään, väkivaltaisia, uusavuttomia, riitaisia, aina töissä tai niin köyhiä etteivät voi huolehtia lapsistaan.
Joku kehitysvammainen äiti on aika kesyä settiä kaikkeen tuohon verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa on vaikka miten paljon perheitä joissa vanhemmat ovat mt-ongelmaisia, alkoholisteja, narkomaaneja, samaa sukupuolta keskenään, väkivaltaisia, uusavuttomia, riitaisia, aina töissä tai niin köyhiä etteivät voi huolehtia lapsistaan.
Joku kehitysvammainen äiti on aika kesyä settiä kaikkeen tuohon verrattuna.
Totta tuo!
Tunnen erään Down-syndroomaisen pariskunnan. He ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta. He niin toivoisivat saavansa lapsen, ja uskon, että he olisivat hyviä vanhempia. Oliko se niin, että Downin syndroomainen mies ei pysty lisääntymään, ja ilmeisesti syynä heikko sukupuolivietti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjelman perusteella vaikuttaa tasapainoisemmalta ihmiseltä kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa on vaikka miten paljon perheitä joissa vanhemmat ovat mt-ongelmaisia, alkoholisteja, narkomaaneja, samaa sukupuolta keskenään, väkivaltaisia, uusavuttomia, riitaisia, aina töissä tai niin köyhiä etteivät voi huolehtia lapsistaan.
Joku kehitysvammainen äiti on aika kesyä settiä kaikkeen tuohon verrattuna.
Totta, mutta ei se että joku selviytyy hommasta ihan sysipaskasti tarkoita että huonosti selviytyminen on lapsen edun mukaista elämää. Enkä nyt yhtään tiedä miten tämä kyseinen Andrea hommastaan selviytyy, en vain pidä tätä "on huonompiakin, tämä on siis tarpeeksi hyvä" päättelyä kovin toimivana. On paljon ihmisiä joiden pitäisi olla olematta vanhempia erilaisista syistä. Ja paljon sellaisia jotka vain tarvitsevat vähän tukea. Useimmat jossain kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tommoset voivat saada menestyneitä ja älykkäitäkin lapsia. Täällä meidän lähellä asui eräs "oppimishäiriöinen" pitkäaikaistyötön yh-nainen, joka sai lapsen 2000-luvun alkupuolella. Kyllä siinä moni ihmetteli että kuinka hän pärjäilee lapsen kanssa. Tytär pääsi ylioppilaaksi ällän papereilla ja lääkikseen opiskelemaan. Noinkin voi käydä, siis hyvin.
Joo, voi käydä mutta entä onko se lapsen parhaaksi elää kehitysvammaisten luona. Erityisesti surettaa jos lapsi on älyllisesti normaali eikä saa tukea vanhemmiltaan. Ei se pelkkä rakkaus riitä vanhemmuuteen.
Tällaisille pitäisi suoda lapsia, mutta miehiä ei hyväksytä lasten huoltajiksi vaikka biologinen äiti olisi miten häiriintynyt. Näyttää kehitysvammaisten liikaoikeuksien ajajina olla naisvaltainen sosiaalitoimi, joka tunteella ajattelee asioita kuin järjellä. Eihän nämä kehitysvaammaisten oikeuksia ajavat sallisi esim. sisarusten 10-16-vuotiaiden asua keskenään, koska alaikäisinä he tarvitsisivat sossua vahtimaan ja kyseessä ihan normaalisti kehittyneet lapset. Sitten joku älyllisesti 10-vuotias onkin oikein osaava äiti.
Andreasta ei päälle päin näy mikään poikkeavuus. Tavallisen näköinen nuori nainen. Jos joku on voimakkaasti esim. kehitysvammainen, niin se välittyy myös ulkoisessa olemuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa on vaikka miten paljon perheitä joissa vanhemmat ovat mt-ongelmaisia, alkoholisteja, narkomaaneja, samaa sukupuolta keskenään, väkivaltaisia, uusavuttomia, riitaisia, aina töissä tai niin köyhiä etteivät voi huolehtia lapsistaan.
Joku kehitysvammainen äiti on aika kesyä settiä kaikkeen tuohon verrattuna.
Ero kehitysvammaisiin vanhempiin on se, että alkoholisti voi raitistua ja uusavuttoman on mahdollista oppia arkisia taitoja. Kehitysvamma ei koskaan parane.
Suomessa on jo paljon normaaliälyisten hakattavana Eerikan kaltaisia lapsia vailla turvallista ja rakastavaa kotia ja resurssit lastensuojelulla ovat heikot. Vieläkö pitää tehdä lisää huostaanotettavia lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen erään Down-syndroomaisen pariskunnan. He ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta. He niin toivoisivat saavansa lapsen, ja uskon, että he olisivat hyviä vanhempia. Oliko se niin, että Downin syndroomainen mies ei pysty lisääntymään, ja ilmeisesti syynä heikko sukupuolivietti.
Kyvyttömyys lisääntyä johtuu siitä ylimääräisestä kromosomista. Down naisista noin puolet on lisääntymiskykyisiä. Miehistä lähes kaikki ovat kyvyttömiä lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andrea Westerlund on älyllisesti kehitysvammainen. Hänen diagnoosinsa on lievä kehityshäiriö, kuten hän kertoo Livet suomenruotsalaisia tarinoita -sarjassa.
Minulla on lievä kehitysvamma ja mielenterveysongelmia. En pysty olemaan suurissa ihmisjoukoissa enkä keskittymään. Joidenkin asioiden oppiminen vie minulta enemmän aikaa, hän kuvailee Minna Almarkin ohjauksessa.
Mikä tekee hänestä huonon äidin?
Ei välttämättä mikään, ja aika paljon jättää avoimeksi tuo "kehitysvamma ja mielenterveysongelmia", mutta kyllähän tuossa aika isoja riskejä on. Riittääkö keskittyminen pienen lapsen turvallisuudesta huolehtimiseen? Voiko osallistua sosiaalisiin tilanteisiin niin että pystyy tarjoamaan lapselle tavallista hyvää elämää? Miten on tunne-elämän vakauden ja ongelmanratkaisutaitojen laita?
Nuo taidot puuttuvat monilta naisilta joilla on lapsia,valitettavasti.
Terve mies ja nainen, joka pystyy lapsen hoitamaan. Tämä äiti voi olla ja liikkua lapsen kanssa. Enemmän olen huolissani liikuntakyvyttömien lastenhoidosta. Aina joku muu kuin äiti lasta hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa on vaikka miten paljon perheitä joissa vanhemmat ovat mt-ongelmaisia, alkoholisteja, narkomaaneja, samaa sukupuolta keskenään, väkivaltaisia, uusavuttomia, riitaisia, aina töissä tai niin köyhiä etteivät voi huolehtia lapsistaan.
Joku kehitysvammainen äiti on aika kesyä settiä kaikkeen tuohon verrattuna.Totta, mutta ei se että joku selviytyy hommasta ihan sysipaskasti tarkoita että huonosti selviytyminen on lapsen edun mukaista elämää. Enkä nyt yhtään tiedä miten tämä kyseinen Andrea hommastaan selviytyy, en vain pidä tätä "on huonompiakin, tämä on siis tarpeeksi hyvä" päättelyä kovin toimivana. On paljon ihmisiä joiden pitäisi olla olematta vanhempia erilaisista syistä. Ja paljon sellaisia jotka vain tarvitsevat vähän tukea. Useimmat jossain kohtaa.
Tämähän se on ongelma, kun keskitytään vain siihen, että lastensaanti on joku ihmisoikeus riippumatta siitä, millaisen kodin pystyy tarjoamaan lapselle. Sterilisaatiota pitää odottaa 30-vuotiaaksi koska ei ole "tarpeeksi kypsä päättämään", mutta lapsen saa pitää vaikka olisi tullut raskaaksi 12-vuotiaana. Ihan kuin lapsen saaminen ei olisi yhtä pysyvä päätös ja pysyvämpikin kuin sterilisaatio. "Et ole tarpeeksi kypsä päättämään itsestäsi, tässä lapsi ole hyvä, päätä siitä." Siis mitäh?
Itse esim. olen normaaliälyinen noin äo-puolella, mutta diagnoosina antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD, kansankielellä psykopatia vaikka todellisuudessa vain melko vaikeat tapaukset lasketaan sinne). Ymmärtäähän sen nyt tyhmäkin, ettei minun kannata lapsia hankkia jo ihan niiden lasten taloa, mutta sterilisaatiota en saa saa ennen sitä 30 ikävuotta, kun ei riitä syyksi edes ASPD. En siis yhtään ihmettele, että antavat kenen tahansa lisääntyä jos minäkin muka kelpaisin äidiksi. Enemmän hämmentää se, jos on esim. älyllisesti 10v, niin mitenkäs se suojaikäraja jos puoliso on normaaliälyinen? Vetää puoleensa pelkkiä hyväksikäyttäjiä, jos ei ymmärrys riitä aikuisten hommiin.
Andreasta tuli äiti puoliso.
Ap laittaa tänne joka päivä näitä otsikoita, missä ei ole pisteitä eikä pilkkuja erottamassa lauseita toisistaan.
En nyt lähtisi tuon lehtijutun perusteella tuomitsemaan lievästä kehitysvammasta kärsivää äitiyteen kykenemättömäksi. Onhan lapsella isäkin, jonka ei jutussa kerrottu olevan kehitysvammainen tai muutoin sairas.
Vierailija kirjoitti:
Andrealta ei sentään ole yritetty ottaa lasta huostaan, vaikka hänellä on oppimishäiriöitä. Minun on helppo asettua Andrean asemaan, koska jouduin oppimishäiriödiagnoosini vuoksi taistelemaan jo synnytysosastolla, jotta sain pitää lapseni ja palata omaan kotiin. Sosiaalityöntekijä saapui heti synnytyspäivänä huoneeseeni neuvottelemaan "puutteistani" ja ehdotti ensikotia vaihtoehdoksi sen sijaan, että olisin mennyt omaan kotiini. Ja perusteluna oli se, että en kykenisi huolehtimaan lapsestani yksin, koska en ole pystynyt olemaan työelämässä keskittymisongelmieni vuoksi. Toisin kuin Andrea olin yksinhuoltaja ja ensisynnyttäjä, mikä tietysti vielä lisäsi sosiaalityöntekijöiden epäilyjä kyvystäni hoitaa lasta. Vasta kun sairaalan sosiaalityöntekijä tapasi vanhempani, näytettiin kotiuttamiselleni vihreää valoa. Vaikka tästä nyt on jo kulunut aikaa, niin silti muistan kuin eilisen päivän miten tunsin itseäni loukatuksi. Ei oppimishäiriö tee ihmisestä (välttämättä) kykenemätöntä kaikkiin asioihin. Viime kädessä ihminen itse tuntee oman potentiaalinsa ja ainahan voi pyytää apua, jos asiat eivät lähdekään luistamaan.
1. Ihmiset ei useinkaan tunne omaa potentiaaliaan lainkaan, eivätkä myöskään ymmärrä etukäteen, miten vaativaa mikäkin asia tulee olemaan. Tämä on ongelma jopa älyllisesti normaaleilla, joten miten luulet kehitysvammaisen tietävän potentiaalinsa?
2. Lapsia ei voi tehdä sillä ajatuksella, että jos en pärjää, joku jeesaa. Aikuisten pitäisi elää elämäänsä sillä ajatuksella, että lähtökohtaisesti on tarkoitus itse pärjätä. Ei muiden avun varaan voi laskea.
P.S. Miten olet ajatellut auttaa lastasi läksyissä, jos et itse kykene oppimaan? Ja kai olet tietoinen siitä, että yksinhuoltajien lapset pärjäävät muutenkin elämässä merkittävästi huonommin kuin ne, joilla on molemmat vanhemmat, joten hiton hienot eväät olet lapsellesi pedannut.
Muistan itsekin noin 10 vuoden takaa tapauksen, jossa kehitysvammainen haaveili lapsesta poikaystävänsä kanssa ja hoitajat sekä ohjaajat totesivat, että siitä vaan. Pariskunnnan vanhemmat eivät taas olleet riemuissaan eivätkä halunneet enempää lisää huollettavia kun omissa lapsissakin riitti paljon huolehtimista, niin taasko pitäisi ryhtyä huolehtijan rooliin ja rääkätä isovanhempia, jotka haluaisivat 18 vuoden jälkeen levätä kuin toimia lapsenlapsen varavanhempina.