Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies tekee väärin,sinä jäkätät ja korjailet. Ei oo ihme että suuttuu. Ota ne paksut haalarit pois ettei pue yöksi, miksi ihmeessä on kamalaa jos aamulla puetaankin päiväkuteet vähän myöhemmin kunhan saisi puuronsa. Ei maailma kaadu päivävaatteisiin illalla jos huone on pimennetty jne...minullakin oli ja on lapsi joka tarvitsee rutiinit ja kehykset elämäänsä, silti tuo sun purkaus kuulostaa turhan pikkutarkalle. Olin tyytyväinen aamulla että mies oli vaihtanut vaipan ja yölliset vaatteet,olkoonkin välillä se joku yökkäri päällä. Vie sinä aamulla jo ulos, isä vieköön toisena aikana.
Niin mä otinkin paksun haalarin pois, siitä seurasi riita, kun miehen mielestä periaate ohittaa vauvan tarpeet.
Eli paksu haalari yöllä laitetaan, koska hän on sen valinnut, ja vaihtamalla kevyempään mitätöin hänen isyytensä.
Olen laittanut hoitopöydälle valmiiksi sopivia yöasuja, mutta kaivaa jstn laatikosta aina sen paksuimman, ettei kylmä.
Olen herättänyt miehen yöllä tunnustelemaan ähkivän vauvan niskaa, että huomaatko?!
Ei mitään merkitystä, ei silti usko.
Tästä on riidelty jo monet kerrat, itsepäisesti pukee liian kuuman puvun ja menee sit itse eri huoneeseen nukkumaan.
Vaihdan asun sitten kevyeen ja aamulla mies kiukuttelee, että ei taas kelvannut hänen valitsemansa.
Mun vaihtoehdot: riita miehen kanssa tai tuskainen yö vauvalle.
En todella tajua, miksei hälle mene jakeluun tämä asia.
ApKuulostaa siltä että tuohon haalariin vaan nyt kulminoituu se, että mies kokee ettei saa tehdä mitään päätöksiä lapsen suhteen. Kyse ei ole siis haalarista, vaan isommasta kokonaisuudesta, mitä et tunnu nyt hahmottavan. Sulla on siinä oma osasi, jota et selkeästi tunnista tai pysty myöntämään.
Mies ei ole täydellinen, mutta et ole sinäkään.
Ei kulminoidu, se on vaan yksi esimerkki.
Mä olen ollut itse yhteydessä varhaiseen perhetyöhön ja saanut tukea ja apua äitiyteen.
Mulla on myös ystäväpiiri, josta saan tukea ja apua.
En tunne olevani täydellinen, mutta vauvan tarpeisiin reagoiva ja hoivaava äiti kyllä olen.
Ap
Harmi, että et ole kertonut meille mitään siitä vauvan tarpeisiin reagoimisesta ja hoivaamisesta. Olet kertonut vain yltiötiukista rutiineista, vauvan tarpeiden ohittamisesta ja siitä, miten mies ottaa vauvan yksilönä paremmin huomioon kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä ihmisiä ketjussa?! Siis man child hoitakoot vauvan sinne päin ja pyyhkikööt lapsen kehitykselle elintärkeillä rutiineilla hanuriaan, kunhan vaan ei tarvitse huomioida ketään muuta!
Hyi hitto, ilmanko pennut on nii sekasin, kun ilmapalloihmiset hoitelee vuoroin hyvin ja vuoroin päin veetä.
Hienoa! Osaat pari sanaa englantia ja se pitää tuupata kommenttiin. 😂
Tuli kuva, että ap määrää kotona epärelevantteja yksityiskohtia ja suuttuu, jos mies ei noudata niitä.
Sen sijaan pitäisi keskustella tavoitteiden pohjalta yhdessä. Millä eri keinoilla voi varmistaa että vauva
Saa unta tarpeeksi
Saa ruokaa tarpeeksi
On sopivan lämpimästi tai viileästi puettu
Nukahtaa kohtuuajassa
Jne jne
Näihin tavoitteisiin voi päästä monella eri keinolla. Niistä pitää keskustella yhdessä. Ap:n keinot eivät ole ainoita oikeita. Vastaavasti miehen pitää ymmärtää tavoite syöttämisen takana, että vauva oikeasti saa ruuan eikä vain ole ruokaa tarjolla. Jne. Eli ilman määräilyä tai kapinointia miettiä yhdessä keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Ap pystyttekö käymään vauvan kanssa missään vai oletteko koko ajan kotona noudattamassa rutiineja? Kuulostaa niin ankealta tuollainen vauva-arki. Meillä vauva on kulkenut monessa reissussa mukana, kyllä se nukkuu kun nukuttaa vaikka kantorepussa ja syö kun on nälkä. Ja itsellä pää tuulettuu! Jaksaa taas paremmin kotona ja parisuhdekin voi hyvin.
Niinpä. Rutiinit oli ja aika kellolleen oli uni tai nälkä. Sai ruokaa ja unta,toinen asia missä. En näe mitenkään järkevänä rakentaa vauvan kanssa niin ehdottomia systeemejä ettei piiruakaan voi poiketa tai kaikki sekoaa. Eikä toinen voi/osaa hoitaa vaikka hoitaisi perustarpeet. Sisko on juuri tällainen ja valitti kokoajan miten isä ei osallistu lapsen hoitoon. Mitä näin heillä niin sisko nakutti kokoajan ja kuitenkin isä vauvan hoiti vaikkei piirulleen vaatimusten mukaan. Hyvin kasvoi lapsi vaikkei äidin määräykset olleetkaan ainoa totuus. No, sisko muutenkin on hyvin joustamaton elämässään ja aina ollut.
Miten tuommosta elämää jaksaa, parisuhde etenee kriisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, olen itse äiti ja minusta vauvan kanssa on just parasta se ettei ole niin kellontarkkaa. Isompien lasten kanssa on sitten taas kaikenlaista aikataulua ja muuta. On meitä moneen junaan. Ap kuulostat stressaantuneelta, lähde enemmän kotoa pois viettämään omaa aikaa kun isä hoitaa lasta. Tekee hyvää molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Säälin miestäsi. Kohta säälin miehesi äitiä joka ei myöskään osaa mitään eikä mies tee asialle mitään. Sinä olet vaikea ja luulet itsestäsi liikoja.
Samaa mieltä. Jos pitää suuttua siitä että vauvalla on vääränlainen potkupuku päällä, kaikki ei ole ok. Hae Ap apua tuohon pakkomielteiseen kontrollointiin ennen kuin perheenne hajoaa. Sitäkö haluat? Luuletko, että toimit nyt hyvän äidin tavalla?
Mites sitten käy, kun lapsi alkaa osoittaa omaa tahtoa? Kun äiti ei kestä mitään muutoksia eikä sitä, että toinen ei tottelemaan häntä kaikessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi feministi lisää kertomassa, että ei ymmärrä miehiä. Miehen tehtävä on tuoda lapselle ja perheelle resursseja elämään. On feministien tarinatehtaan tuote, että me miehet ollaan täysin samanlaisia kuin naiset. Emme me ole. Me olemme ylivertaisia tuomaan resursseja sisään ja nainen on ylivertainen hoitamaan lapsia. Tässäkään ei vielä ole mitään ongelmaa, jos mies hoitaa ne lastenhoidot omalla vuorollaan, mutta älä odota, että me olemme yhtä hyviä kuin nainen tekemään niitä asioita. Meidän aivotkin on täysin erilaiset, ne rakentuu eri tavalla, kun teillä on moniajopäällä koko ajan. Perheenäidit on uskomattoman hyviä moniajajia, ja me miehet olemme putkiaivoja. Perheenäidit on uskomattoman arvokkaita omassa roolissaan. Mutta jotenkin teidän täytyisi ymmärtää, että me miehet emme varsinaisesti ole luotuja tumpeloimaan tuttipullon kanssa. Meidät on rakennettu sahaamaan työkoneella suoraan, me käytetään lihaksia siihen, ja meidän koordinaatio on ihan toinen kuin naisen. Nainen käsittelee jotain kolmen gramman tuttipulloa, kun ei meidän miesten kädet ees osaa pyöritellä sellaisia. Kaikki nämä asiat on ihan luonnollisia. Kun yhteiskunta rakentaa tätä miesvihaa ja aivopesua, että meidän "miesten kuuluu" tehdä naisten hommia ja naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet kaikessa, älä odota, että me osaamme tehdä ja että meitä kiinnostaa tehdä. Voimme me tehdä, mutta emme me ole yhtä hyviä siinä. Nämä ajat kun lapset on pieniä, pitäisi mennä läpi silleen, että avioliitosta on jotain jäljellä. Mutta kun feministit laulaa täällä palstalla, että "mun mies ei osaa", vastaus on osaa se, mutta vaan eri juttuja. Unohtakaa nämä tasa-arvotarinat ja rakentakaa kestäviä perheitä, joilla on kestävät roolit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko joku ystävä tms jonka kanssa voisitte yhdessä selvittää nämä rutiinien yms tärkeydet miehelle rauhallisesti kahvipöydässä?
Meillä minun siskoni ei suostunut tajuamaan näitä ja lopulta tilanne yltyi siihen että häntä ei voinut pöästää meille enää ollenkaan
Onko miehelläsi auktoriteettien kanssa ongelmia muuten? Siskollani on. Hänelle ei saa kukaan mennä sanomaan.
Keskusteltiin tästä neuvolassa, mies otti asian itse puheeksi siellä valittamalla, että minä valitan kaikesta. Kertoi esimerkkejä, joihin toin esille juurikin nää rytmiin/rutiineihin/pukemiseen liittyvät haasteet.
Mies tivasi terkkarilta, että miksi täytyy muka tehdä kaikki asiat aina samoin. Mä selitin, että nyt alussa tarvitsee että myöhemmin voi rikkoa rutiineja, kun turvallinen rytmi on rakennettu.
Terkkari nyökytteli ja yritti opastaa miestä tosi lempeesti.
Triggeröityi siitäkin ja intti terkkarille vastaan.
Hän katsoi muhun hämillään ja totesi sitten, että rutiinit tuo turvaa.
Terkka soitti mulle sitten jälkikäteen ja ehdotti perheterapiaa ja miehelle tukea vanhemmuuteen, ei kuulemma uskaltanut miehen aikana ehdottaa, kun mies oli niin tuohtunut. Mies ei siis näe, että hän toimii yhtään väärin.
Ap
Terveydenhoitaja ei tee noin! Siis soita kotiin ja ehdota perheterapiaa tilanteessa, jossa mies kertoo vaimon valittavan koko ajan. Hän sanoo se kyllä samantien ja kertoo myös sen, että isällä ja äidillä on erilaiset tavat tehdä asioita, rutiineiksi riittää se, että ruokaa ja unta saa ajallaan, muuten vauvalle riittää läheisyys ja turvallisuus. Jos näistä asioista pitää keskustella ammattilaisen kanssa, niin hän ohjaa perheterapiaan eikä ryhdy tylyttämään isää ja tämän mielipiteitä äidin edessä.
Oletan kertomasi perusteella, että olette jo nyt lastensuojelun asiakkaita siksi, että sinulla on neurologisia ongelmia joiden pelätään siirtyvän lapselle tiukkojen rutiinihakuisten toimiesi takia. Lapsi jää vaille kasvun mahdollisuutta, kun äiti kahlitsee hänet aikatauluihin ja omien oletustensa luomiin hyvin kapeisiin suoritushetkiin. Sillä siitähän tässä on kyse - sinä suoritat äitiyttä, lapsen isä puolestaan on isä, jolle lapsi on tärkeä, ei se, että kaikki tehdään millintarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hätää, kohta saat elää just niillä rutiineilla vauvan kanssa kuin haluat. Viestien perusteella olet joustamaton ja raskaankuuloinen ihminen joten ei mies tota kauan jaksa katsella.
Ap kuulostaa mielestäni aivan tolkun äidiltä eikä miltään kontrollifriikiltä. Vauva-arki nyt sujuu helpommin, kun vauvalla on selkeät rutiinit. Äidin hormonit ja väsymys saattaa kuitenkin herkistää mieltä, eikä tuoreet isätkään aina kykene käyttäytymään täysin kypsästi.
Meillä on nyt 2,5-vuotias, jota hoidettiin tiukoilla päivärutiineilla vauvavuonna, ja näin isompana on melko sopeutumiskykyinen tyyppi kuitenkin. Olin vauvavuonna itsekin melko hyvin levännyt, sillä näillä rutiineilla suojeltiin omaakin jaksamista, kuten maksimoitiin hyvät yöunet.
Mielestäni ap:n kannattaa jatkaa hyväksi todetulla tyylillään, ja miehen voi kammeta sivuun vauvanhoidosta, kunnes on hieman aikuistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko joku ystävä tms jonka kanssa voisitte yhdessä selvittää nämä rutiinien yms tärkeydet miehelle rauhallisesti kahvipöydässä?
Meillä minun siskoni ei suostunut tajuamaan näitä ja lopulta tilanne yltyi siihen että häntä ei voinut pöästää meille enää ollenkaan
Onko miehelläsi auktoriteettien kanssa ongelmia muuten? Siskollani on. Hänelle ei saa kukaan mennä sanomaan.
Keskusteltiin tästä neuvolassa, mies otti asian itse puheeksi siellä valittamalla, että minä valitan kaikesta. Kertoi esimerkkejä, joihin toin esille juurikin nää rytmiin/rutiineihin/pukemiseen liittyvät haasteet.
Mies tivasi terkkarilta, että miksi täytyy muka tehdä kaikki asiat aina samoin. Mä selitin, että nyt alussa tarvitsee että myöhemmin voi rikkoa rutiineja, kun turvallinen rytmi on rakennettu.
Terkkari nyökytteli ja yritti opastaa miestä tosi lempeesti.
Triggeröityi siitäkin ja intti terkkarille vastaan.
Hän katsoi muhun hämillään ja totesi sitten, että rutiinit tuo turvaa.
Terkka soitti mulle sitten jälkikäteen ja ehdotti perheterapiaa ja miehelle tukea vanhemmuuteen, ei kuulemma uskaltanut miehen aikana ehdottaa, kun mies oli niin tuohtunut. Mies ei siis näe, että hän toimii yhtään väärin.
Ap
Ei terveydenhoitajat toimi noin, ei ne edes voi toimia. Että nyt isän selän takana soittelee äidille, ja ehdottaa isälle terapiaa ja tukea vanhemmuuteen, koska ei muka uskalla muuten ehdottaa. Että oman pelon vuoksi jättää asian asiakkaan hoidettavaksi?
Puhut nyt ihan höpöhöpöjä. Me ollaan totuttu sanomaan vaikeutakin asioita, TOSI vaikeille asiakkaille. Ei me soitella selän takana asiakkaan omaisille ja sanota että pistä se terapiaan.
Tässä taas yksi esimerkki siitä, kun mies ei teen mitää ja sitten kun tekee, se on tehty väärällä tavalla.
Jos nyt olet nalkuttanut miehellesi samaan tapaan kun meille asiat kirjoitit, niin olisi aika katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, olen pahoillani, että olet tuollaisessa tilanteessa. On varmasti kamalaa, kun rakas ihminen ei osaakaan laittaa yhteisen lapsenne tarpeita etusijalle ja epäonnistuu hänen tarpeistaan huolehtimisessa. Itse yrittäisin ehkä kirjoittaa miehelle kirjeen ja pyytäisin häntä lukemaan sen. Näin viestin välittäminen voi olla helpompaa kuin keskustelussa, jossa tunteet saattavat kiehahtaa. Olisin erityisen huolellinen siitä, että vaikka tässä on ilmiselvää, että mies tekee väärin, olisi tekstin sävy ymmärtävä ja avoin, ei syyllistävä.
Esimerkiksi: "Rakas, kirjoitan sinulle, koska vaikka olemme keskustelleet näistä asioista, tuntuu keskustelu ajautuvan aina väärään suuntaan tai saatan hermostuessani sanoa jotain, mitä en tarkoita. Tämä on minulle tärkeää ja vaikuttaa joka päivä elämäämme. Haluan puhua vauvan hoidosta, koska minusta tuntuu, että hänellä ei ole arjessamme aina onnellinen tai turvallinen olo ja se tekee myös minun olostani ahdistuneen ja kurjan. Olen jopa joskus ajatellut, että minun ja vauvan olisi parempi kaksin. En halua menettää sinua ja sitä mitä meillä on, ja siksi toivon, että voimme työstää näitä asioita yhdessä.
Minusta tuntuu, että olen lukenut ja jutellut neuvolassa vauvan hoidosta enemmän kuin sinä ja haluaisin varmistaa, että olemme samalla viivalla näiden asioiden kanssa. Minulle on tärkeää, että tiedostat nämä asiat, että lapsemme voi hyvin meidän molempien kanssa. Vauva tarvitsee meitä koko ajan. Hän ei vielä ymmärrä elämää samalla tavalla kuin me ja tunteakseen olonsa turvalliseksi, tarvitsee lämpöä, läheisyyttä, ruokaa, unta ja selkeät rutiinit näihin asioihin. Kaikki on hänelle vielä niin suurta ja uutta, että tutut asiat pitävät hänet onnellisena. Vauva ei vielä osaa heittäytyä tai ottaa rennosti, vaan meidän tehtävämme on nyt muuttaa omaa toimintaamme niin, että pystymme antamaan vauvalle turvalliset rutiinit.
Kirjoitan sinulle nyt niistä asioista ja tilanteista, joissa minusta tuntuu, että vauvamme ei ole kokenut oloaan hyväksi. Tiedän, että tätä on vaikea muotoilla niin, etteivät sanani tunnu sinulle syyllistäviltä. Olen pahoillani, jos en onnistu siinä, mutta päämääräni ei ole syytellä sinua, vaan varmistaa, että lapsemme ja me kaikki voimme hyvin. "
Ja sitten kirjoittaisin auki noita tilanteita, joita aloituksessa olit maininnut, mutta ilman liian voimakkaita sanamuotoja ja mahdollisimman paljon vauvan näkökulmasta. Miltä vauvasta tuntuu, kun hän palelee tai joutuu nälkäisenä nukkumaan.
Toivon, että saatte tilanteen jotenkin ratkeamaan! Kaikkea hyvää sinulle ja vauvalle.
Ap
sh. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko joku ystävä tms jonka kanssa voisitte yhdessä selvittää nämä rutiinien yms tärkeydet miehelle rauhallisesti kahvipöydässä?
Meillä minun siskoni ei suostunut tajuamaan näitä ja lopulta tilanne yltyi siihen että häntä ei voinut pöästää meille enää ollenkaan
Onko miehelläsi auktoriteettien kanssa ongelmia muuten? Siskollani on. Hänelle ei saa kukaan mennä sanomaan.
Keskusteltiin tästä neuvolassa, mies otti asian itse puheeksi siellä valittamalla, että minä valitan kaikesta. Kertoi esimerkkejä, joihin toin esille juurikin nää rytmiin/rutiineihin/pukemiseen liittyvät haasteet.
Mies tivasi terkkarilta, että miksi täytyy muka tehdä kaikki asiat aina samoin. Mä selitin, että nyt alussa tarvitsee että myöhemmin voi rikkoa rutiineja, kun turvallinen rytmi on rakennettu.
Terkkari nyökytteli ja yritti opastaa miestä tosi lempeesti.
Triggeröityi siitäkin ja intti terkkarille vastaan.
Hän katsoi muhun hämillään ja totesi sitten, että rutiinit tuo turvaa.
Terkka soitti mulle sitten jälkikäteen ja ehdotti perheterapiaa ja miehelle tukea vanhemmuuteen, ei kuulemma uskaltanut miehen aikana ehdottaa, kun mies oli niin tuohtunut. Mies ei siis näe, että hän toimii yhtään väärin.
ApEi terveydenhoitajat toimi noin, ei ne edes voi toimia. Että nyt isän selän takana soittelee äidille, ja ehdottaa isälle terapiaa ja tukea vanhemmuuteen, koska ei muka uskalla muuten ehdottaa. Että oman pelon vuoksi jättää asian asiakkaan hoidettavaksi?
Puhut nyt ihan höpöhöpöjä. Me ollaan totuttu sanomaan vaikeutakin asioita, TOSI vaikeille asiakkaille. Ei me soitella selän takana asiakkaan omaisille ja sanota että pistä se terapiaan.
Ai kyllä meillä toimitaan?
T. Neuvolatäti Hki
Miehelläsi on auktoriteettikammo. Ei siedä ohjeistuksia. Millaiset vanhemmat hänellä on? Osaisko he auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Onneksi ei ole lapsia! Tuollainen touhu on yhtä helvettiä.
Samaa mieltä. Ja onneksi kaikilla lapsilla ei ole noin ikävää äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun feministit laulaa täällä palstalla, että "mun mies ei osaa", vastaus on osaa se, mutta vaan eri juttuja. Unohtakaa nämä tasa-arvotarinat ja rakentakaa kestäviä perheitä, joilla on kestävät roolit.
Olen 100% samaa mieltä tällä elämänkokemuksella. Olen viisikymppinen entinen neuvolan Th ja nähnyt erilaisia perheitä paljon.
Miettikää jos ap:n mies alkais jäkättämää ap:lle että ei vauvaa syötetä nyt kun nyt pitää leikkiä, tai ei nyt laiteta tuota asua vaan tämä. Ap sais varmaan hermoromahduksen 😂
Olen eri, mutta ainakin mun pojalle rutiinit on tosi tärkeitä. Ja nimenomaan minä en niitä ole keksinyt vaan olen tarkkailemalla lasta havainnut että esim. milloin on väsyneempi ja päiväunet onnistuu. Ja olen siitä onnekas että myös hänen isänsä ymmärtää kuinka paljon helpommin päivä sujuu kun niitä rutiineja tai toisin sanoen lapsen luontaista rytmiä noudatetaan.