Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä elokuva on ollut suurin pettymyksesi?
Mihin elokuvaan ollut suuret odotukset mutta osoittautuikin ihan surkeaksi? Eli ei mitään ponterosia miltä ei odotakaan juuri mitään
Kommentit (1231)
Anora. Käsittämätöntä kohellusta, vaikka vuoden elokuvana mainostettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 shades of gray...tähän ikään (N57) kun tulee, vaatimukset erotiikan laadulle kasvaa. Jos olisi kasvanut tynnyrissä koko elämänsä, voisi tästä leffasta irrota jotain tuntemuksia. Pahinta on kuitenkin se, että pääosiin valitut näyttelijät on todella tylsiä, ei mitään karismaa.
Vierailija kirjoitti:
Koko suomalainen elokuva tarjonta, kurjuuden maksimointia ja itsesäälissä rypemistä. Kuka sellaista pashaa haluaa vapaaehtoisesti katsoa.
Mikä on vielä pahempi kuin suomalainen elokuva...suomalainen poliisisarja.
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä yhtään että mammat eivät ymmärrä Lynchiä, Tarkovskia, Trieriä ym.
Kaupallista, aivotonta soopaa sen olla pitää! :)
No mutta, onneksi sinun älysi valo johdattaa meidät pienet ihmiset suuren valaistumisen äärelle. Oi suuri johtaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko suomalainen elokuva tarjonta, kurjuuden maksimointia ja itsesäälissä rypemistä. Kuka sellaista pashaa haluaa vapaaehtoisesti katsoa.
Mikä on vielä pahempi kuin suomalainen elokuva...suomalainen poliisisarja.
pääosiin joku "jäyhä jököttäjä" ville virtanen ja naispääosaan joku vastaava yhden ilmeen "krista kosonen"
Ja vuorosanat on kuin aki kaurismäen leffasta eli mitä vähemmän sanotaan, sen parempi. Kuvaus suoraan salkkareista ettei näyttelijöiden kasvolihakset tai mikään muukaan vaan rasitu liikkeestä kohtauksen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korso, joka oli suurelta osin kuvattu muualla ( Espoossa ja jossain hallissa muualla ) joten siitä ei korsolainen tunnistanut muita tuttuja paikkoja kuin Sorennon. Lisäksi tarina ei liittynyt mitenkään Korsoon vaan päähenkilö olisi voinut olla kotoisin ihan mistä tahansa.
Punttikomedia joka vaikutti enemmän draamalta kuin komedialta ja jossa sivuhahmo ( valmentaja ) vei melkein pääosan tarinassa. Ja se hänen tarinansa oli masentava. Olin etukäteen kuvitellut miten paljon hauskoja juttuja sais siitä aiheesta eli että hissukka kirjastonhoitaja alkaa salaa treenata fitnessiä, mutta mitään hauskaa ei ollutkaan. Tylsä ja ankea leffa.
Jurassic Park: Rebirth. Tylsä ja typeriä ratkaisuja täynnä. Ei yhtään jännä ja henkilöhahmot epäkiinnostavia. Scarlett Johanssonin hahmo puiseva, kylmä ja kuiva.
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikea kysymys, koska en ole vuosiin odottanut yhtään mitään elokuvilta. Ehkä aikoinaan kolmas Matrix oli sellainen, kakkosen lopussa oli se kohtaus jossa Neo pystyi ampumaan salamaa käsistään oikeassa maailmassa. Mietin teatterista lähtiessä että mitenkähän ne tuon selittävät? Oltiinko sittenkään oikeassa maailmassa yms. Kolmosessahan selitys oli: No kun sinä vain pystyt tekemään niin. Ihan kuraa oli muutenkin koko tuotos muutamaa siihen aikaan näyttävää visuaalista juttua lukuunottamatta. En ole katsonut uudestaan.
Eipä tuosta vieläkään voi sanoa onko kyseessä vaan simulaatiota simulaation sisällä, mutta sitähän se sitten on, "turtles all the way down" kuten sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taru sormusten herrasta -trilogia.
En ole mikään aiheen fani, enkä lukenut kirjaakaan, mutta tykkään kuitenkin joistakin fantasia-tarinoista. Ajattelin, että noin hehkutetun leffan pitää iskeä. En ole jaksanut katsoa yhtäkään trilogian leffaa loppuun, vaikka useamman kerran yrittänyt. Ja se on jo aika pohjanoteeraus meikäläiselle, jolle huonommatkin leffat välillä uppoaa hyvin.
Quentin Tarantinon elokuvat. Turhaa machoilua, liikaa väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko suomalainen elokuva tarjonta, kurjuuden maksimointia ja itsesäälissä rypemistä. Kuka sellaista pashaa haluaa vapaaehtoisesti katsoa.
Mikä on vielä pahempi kuin suomalainen elokuva...suomalainen poliisisarja.
pääosiin joku "jäyhä jököttäjä" ville virtanen ja naispääosaan joku vastaava yhden ilmeen "krista kosonen"
Ja vuorosanat on kuin aki kaurismäen leffasta eli mitä vähemmän sanotaan, sen parempi. Kuvaus suoraan salkkareista ettei näyttelijöiden kasvolihakset tai mikään muukaan vaan rasitu liikkeestä kohtauksen aikana.
Suomessahan on tasan kolme elokuvaohjaajaa. Eikä ketään heistä ole valittu työhönsä taitojensa perusteella.
"Uusi suomalainen menestyselokuva" Lauseella mainostettiin Pahat pojat leffaa ennen kuin se edes oli tullut teattereihin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se lista on pitkä. Nuorena tykkäsin komedioista, mutta silloin huumoria sai tehdä aika vapaasti ikään, sukupuoleen, tai väriin katsomatta. Tässä kun kirjoittelen, niin samalla tuli mieleen, että miksi nykyään toimintaelokuvissa saa listiä väkeä, mutta huumorista loukkaannutaan.
Mistä te puhuisitte ellei joku (jossain.. kai, onko esimerkkiä antaa tämän linjan virallisuudesta?) olisi mieltään pahoittanut. Tuntuu tulevan joka asian tielle. Selittää sen kun mikään ei tunnu sujuvan.. tai onnistuvan. Eikä tärppääkään yhtään. Btw, tuossa on aikamoinen skaala itsessään ja usein se on se aihe joka vanhenee.. ei niinkään jokin yleinen käypyys. Uudet eivät toki kiinnosta kun itsehän sitä loppujen lopuksi on vanhentunut ja siksi vanhempien suhteellisesti räikeämpi matsku tuntuu vähä-älyiseltä nuoremmalle polvelle.
Eipä sillä, saattaisit toki nauraa vuosisadan pari vanhoille karikatyyreille tietenkin, nolostumisen sijaan. Tähän sitä sanoo (tai ennen sanoisi, nyt haetaan reaktiota mistä vain) että ei nyt niin kaukaa mutta silloin ja silloin tässä vasta, n. 50 vuotta sitten. Ihan juurihan se oli. No usein se on nähty ja voi olla hyvä silloin muttei sitä voi siirtää sellaisenaan tähän ja miksi pitäisikään. Tuskin tiedät kuka mistäkin viimeksi on avoimesti loukkaantunut (tai miksi sillä on nyt yhtäkkiä väliä, tapa on vanha) tai edes millaisia tuoreet pätkät ylipäätään ovat.
Kunhan vaan höpötät omiasi niin maailmassa on järkeä taas. Samalla menee sivuun sekin miten vulgaarit elementit ovat sen sijaan lisääntyneet avoimuutensa osalta tuolla samalla skaalalla, miten moinen lieneekin mahdollista. Tuossa about 10-15 vuotta sitten oli ihan isojen tuotantojen putki jotka olivat niin ruokottomia ettei takavuosien pikkutuhmat hassuttelut edes rekisteröityisi siinä rinnalla. Ärräpäät lentelevät vapaasti ja näin mutta eh.. näin vanhentuneena se onkin mautonta yhtäkkiä ja onko pakko niitä periäkään esitellä oikein sitten?
Lyhyesti, vanhuus aiheuttaa sekavaa pätemistä, älkäämme olko liian rankkoja potilasta kohtaan. Btw, olen 40v mies itse. Huvittaa ajatus että oletkin esikääpäytynyt Jonne siellä, heh.
Vierailija kirjoitti:
Ridley Scottin Alien esiosat Prometheus ja Alien: Covenant: Hienosti kuvattua keskinkertaisuutta typerillä ideoilla.
Saman ohjaajan Napoleon oli taas hienosti kuvattua kakkaa.
Vähän höperö ukko, joka menettänyt tatsinsa. Ei hän toisaalta niitä mestariteoksiaan (Alien, Blade Runner) itse luonut, keksinyt tai käsikirjoittanut.
Scott on teknisesti taitava, mutta muuten ohjaajana yliarvostettu.
Samaa mieltä. Pettymykseni ei olekaan yksittäinen elokuva vaan se ettei Alienin ja Blade Runnerin jälkeen tullut mitään parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimeni on Dingo - antaa kuvan kovin äkillisestä romahduksesta, eikä Nipan lahjakkuus sanoittajana ja lauluntekijänä pääse tarpeeksi esille. Pääosan esittäjä oli söpö ja näytteli hyvin. Tyttöystävän roolissa oli vähän turhan öh vaatimattoman näköinen tyttö.
Kauhea isä oli Nipalla mutta äiti rakastava.
Elokuvasta ei saa käsitystä siitä, miten iso ja aika pitkäkin menestystarina Dingo oli. Ei se mikään hetken humaus ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yök kirjoitti:
Pianon pääosan hahmot ovat kaikki kuvottavan itserakkaita ja leffan olisi ilmeisesti tarkoitus kuvata emansipaatiota. Hahmot ovat vain ja ainoastaan mulkvisteja.
Mykkä nainen myydään postimyyntimorsiameksi. Mies on yksioikoinen ja joustamaton. Naisen tytär laitetaan äidin toimesta heittopussin rooliin, jossa tämä hakee pysyvyyttä, kun äiti jörnii itserakkaan Keitelin hahmon kanssa että saa jatkaa soittamista. Arvioissa tyttären toiminta leimataan usein vastuuttomaksi, mutta ehkei ole kovin järkevää myydä itseään jollekin hikiselle äijälle, "toteuttaa itseään" ja jättää tytär odottelemaan oven ulkopuolelle "metsään" - ja niinku olettaa että homma tulee toimimaan.
Hyvä elämä, todella vihaan tätä elokuvaa.
Elokuva saa onnellisen lopun, kun tämä idiootti palaa Keitelin hahmon luo, joka oli ehkä vähän mukavampi raiskari k
Piano oli Upea!!!
Mä en lapsena jaksanut katsoa ensimmäisiä Terminaattoreita paitsi kolmosen. Nyt aikuisena olen katsonut ne kaikki ja kaksi ensimmäistä olivat huippuja. Kolmonen oli ihan ok, mutta ei huippu, ja loput täysin pettymyksiä, kun romuttavat hyvän leffasarjan.
Longlegs.Piti olla uusi Uhrilampaat mutta mukaan oli sotkettu paranormaala paskaa ja loppu oli aivan typerä.
Alue: Aihe vapaa
The Cell, perustuu Kingin kirjaan "Kuulolla".
Olisi pitänyt aavistaa,että paskaahan siitä oli tehty. Leppoisasta valkosesta homomiehestä oli tehty äksy musta mies,ei edes se pelastanut että roolissa oli Samuel Jackson. Pääpahis punahuppari äökyi vain kahdessa kohdassa eikä edes puhunut mitään. Ja loppu oli aivan typerä!