Mikä elokuva on ollut suurin pettymyksesi?
Mihin elokuvaan ollut suuret odotukset mutta osoittautuikin ihan surkeaksi? Eli ei mitään ponterosia miltä ei odotakaan juuri mitään
Kommentit (1231)
Ei ollut surkea mutta jotenkin kökkö: Klaus Härön Ei koskaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Zaida Bergrothin Miami vuodelta 2017. En ole varma odotinko mitään mutta jos niin alitti odotukset. Yrittikö se leffa olla komedia, draama, murhatrilleri, toimintaelokuva vai mitä? Tuntuu että oli alettu kuvata ja sitten heitetty käsis roskiin ja kirjoitettu uusi ja taas uusi. Tämän puolesta puhuu myös päälleliimattu Tuksu-yhteys ilmaisen mainoksen saamiseksi.
Hys. On naisvihaa kirjoittaa noin suomalaisen osaavan nuoren naisen teoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Yök kirjoitti:
Pianon pääosan hahmot ovat kaikki kuvottavan itserakkaita ja leffan olisi ilmeisesti tarkoitus kuvata emansipaatiota. Hahmot ovat vain ja ainoastaan mulkvisteja.
Mykkä nainen myydään postimyyntimorsiameksi. Mies on yksioikoinen ja joustamaton. Naisen tytär laitetaan äidin toimesta heittopussin rooliin, jossa tämä hakee pysyvyyttä, kun äiti jörnii itserakkaan Keitelin hahmon kanssa että saa jatkaa soittamista. Arvioissa tyttären toiminta leimataan usein vastuuttomaksi, mutta ehkei ole kovin järkevää myydä itseään jollekin hikiselle äijälle, "toteuttaa itseään" ja jättää tytär odottelemaan oven ulkopuolelle "metsään" - ja niinku olettaa että homma tulee toimimaan.
Hyvä elämä, todella vihaan tätä elokuvaa.
Elokuva saa onnellisen lopun, kun tämä idiootti palaa Keitelin hahmon luo, joka oli ehkä vähän mukavampi raiskari kuin ensimmäinen mies, mutta pohjimmiltaan raiskari
Piano on yks mun lemppareista kans. Tavallaan niin pienillä liikkeillä tulee iso kokonaisuus. Enpä ole taas vuosiin nähnyt, pitäis varmaan katsoa, vieläkö tehoaa.
Mun ykköslemppari on: Parhaat vuotemme, sit Hiljaiset sillat, Hevoskuiskaaja...
Oikeasti riippuu leffatykkäys siitä, missä mielentilassa katsot? Kotona vai leffassa?
Sodankylässä tulee oma 'kuplalisä', siellä menee tunteisiin leffat. Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Trailerin ja siinä soineen musan perusteelka ("The Sun Goes Black") odotin vuoden parasta läpeensä synkkää scifi-elokuvaa. Sen sijaan sain kokea myötähäpeää ja suoranaista kiukkua. Leffa oli World Invasion: Battle Los Angeles ". Gaggaa!!!
Hyvä elokuva. Kersantti jaksoi raataa hermostumatta mistään ja kenellekään.
Tytöt, tytöt, tytöt.
Ihan hirveä elokuva. Ja miten sitä on kehuttu.
Butterfly effect. Ei toki mikään huonoin elokuva, mutta imdb:ssä arvosanana 7+ ja odotin paljon enemmän. Ajattelin, että kyseessä syvällinen ja mieltä ravisuttava elokuva, mutta olikin vain pinnallinen ja masentava.
Dyyni oli aivan kamalan pinnallinen elokuva. Vaikea ymmärtää, että monet pitävät siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusin Matrix. Wokepaskaa.
No oikeasti mitä voi odottaa Wachowskin veljeksiltä. Molemmat transiuttivat itsensä kun olivat ensin säätäneet ties missä BDSM/kinky/fetissijutuissa. :D Tietenkin näyttävät edelleen miehiltä rumissa peruukeissa, mitä ovatkin. Tää parivaljakko on ihan ding dong ja ekan Matrixin jälkeen heiltä ei ole tullut mitään hyvää saati järkevää.
Tajuan alapeukut, koska elämme aikaa jolloin naisilla voi olla heppi (lol), mutta käykää nyt edes lukemassa tämä juttu, niin aukeaa vähän veljesten elämäntarina. "The Mystery of Larry Wachowski" https://web.archive.org/web/20060115061830/http://www.rollingstone.com/…
En spämmää tästä enempää, ei liity kejtun aiheeseen. Eli nokitan osaltani: isoin leffapettymys oli The Thin Red Line. Odotin jotain Saving Private Ryanin kaltaista sotameininkiä, ja sen sijaan sain kuunnella 2h Jim Caviezelin [hahmon] sisäistä monologia Vietnamin viidakossa. Jeesus että väsytti.
Vierailija kirjoitti:
Napapiirin sankarit 4
No mitä odotit leffalta? Useinkaan leffasarjojen jatko-osien jatko-osilta ei kannata kummoisia odottaa. Hyvin harvoin osat kolmosesta tai nelosesta eteenpäin ovat missään määrin katsottavia. Joskus jo pelkkä eka jatko-osa on turha.
Itse olen pettynyt esim. elokuvaan Citizen Kane, jota kriitikot ylistivät aikoinaan maailman parhaaksi elokuvaksi. Tylsä oli, enkä tajunnut leffasta mitään.
Juokse tai kuole, Arskan näyttelemä tavis tappaa tosi-tv-ohjelmassa.
Perustuu Stephen Kingin salanimellä kirjoittamaan novelliin, kirjasta mukana vain päähenkilön
nimi, ja ehkä löysästi tulkiten myös tv pomo.
Aivan uskomatonta skeidaa.
M59
Ridley Scottin Alien esiosat Prometheus ja Alien: Covenant: Hienosti kuvattua keskinkertaisuutta typerillä ideoilla.
Saman ohjaajan Napoleon oli taas hienosti kuvattua kakkaa.
Vähän höperö ukko, joka menettänyt tatsinsa. Ei hän toisaalta niitä mestariteoksiaan (Alien, Blade Runner) itse luonut, keksinyt tai käsikirjoittanut.
Scott on teknisesti taitava, mutta muuten ohjaajana yliarvostettu.
Se lista on pitkä. Nuorena tykkäsin komedioista, mutta silloin huumoria sai tehdä aika vapaasti ikään, sukupuoleen, tai väriin katsomatta. Tässä kun kirjoittelen, niin samalla tuli mieleen, että miksi nykyään toimintaelokuvissa saa listiä väkeä, mutta huumorista loukkaannutaan.
David Lynch: Eraserhead. Olisin todella lähtenyt kesken pois.
R. I .P
Sodis: The Stright Story
Sai minut järkiini. Nähtiin pätkiä Laura Palmerista.