Lapseni ei osaa juuri mitään. Opettajan mielestä se on normaalia.

Kiitos pelkkä äly(idiootti) laitteiden tuijotus...

Vierailija kirjoitti:

Eli oikeassa olin. Näissäkin kommenteissa useampi vanhempi korostaa, kuinka me kotona opetellaan asioita.

Onko suomalainen koulutusjärjestelmä oikeasti todella huono?

Oikeasti kunnia kai kuuluisi suomalaisten lasten vanhemmille ja todennäköisesti äideille, koska me viime kädessä huolehditaan lasten koulumenestyksestä.

Lapsi elämää monessa eri ympäristössä ja jos koti on surkea, ei sitä koulu ´pysty viime kädessä paikkaamaan. Suomalainen peruskoulu onnistui tasaamaan pitkään sosioekonomisia eroja ja on syytä olla huolissaan siitä, että kehitys erkaantuu. 

Mutta kai sen nyt sanoo järkikin, että jos vanhemmalle tulee yläkouluiässä lapsensa osaamattomuus yllätyksenä, niin kyllä kodin asenteessakin on ongelmia. 

Minulla oli kerran yksi 9. luokan oppilas, joka ei tiennyt omaa nimeään. Hän ei siis tiennyt toista nimeään. Ihan kantasuomalaisesta oli kyse. Täytimme yhdessä yhteishakulomaketta. Hänellä kuitenkin oli myös se toinen nimi. Kaikillahan ei välttämättä edes ole. Eli tarkista nyt, että lapsesi tietää myös oman nimensä kokonaan.

Se on hyvin yleistä, että peruskoulun päättävät eivät tiedä osoitteitaan eikä henkilötunnuksiaan. Nekin olisi minusta kuitenkin ihan hyvä osata.

2000-luvulla syntyneillä ei ole käsitystä maailman menosta. Ei tiedetä WTC-iskuja, ainoastaan puhelin kiinostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?

Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.

Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.

Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.

Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.

Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.

Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.

Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko. 

Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi. 

Kyseinen kirjoittaja tuskin on, mutta aihepiirin tutkijat ovat. Ja noin se menee. Enemmän lukevat pärjäävät paremmin koulussa. Toki osa varmasti selittyy kausaliteetilla eli fiksut menestyvät koulussa ja fiksut lukevat paljon. Fiksut voisivat siis menestyä koulussa kohtuu hyvin, vaikkeivät lukisikaan. Mutta sekin on ihan vriallisesti tutkittu, että ihminen oppii paremmin, kun opittavan asian voi kiinnittää johonkin tuttuun asiaan tai kun samaan tietoon törmää useammin ja eri yhteyksissä (eli esim. koulussa opitun lisäksi kotona uutisia katsoessa ja vanehmpien kanssa jutellessa, lehtiä ja kirjoja lukiessa ja dokumenttiohjelmia tai todellisuuspohjaisia elokuvia katsellessa). Jos jokin uusi tieto tulee vain koulussa ja kaikki muu päähän tuleva informaatio on viihteellistä hömppää, on tuon uuden asian oppiminen paljon vaikeampaa. 

Huoh. Ajankäyttötukimuksissa on todettu, että noin tunti päivässä riittää mm. erittäin hyvään lukutaitoon ja tästä saa olla osa jopa viihteellistä hömpää (sarjakuvia, nettitekstejä), jos edes osa on vaativampaa. 

Nyt joku väittää, että ennen kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä. Meneekö sinulla tuntiin romaani? Eivätkö kympin oppilaat tehneet ennen muuta kuin lukivat?

Tietenkin kirjoja on monenlasia, mutta kukaan ei ole väittänyt, ettei lukeminen tukisi oppimista. Kysymys on määristä ja niillä faktoillakin on väliä. 

Ihan samalla tavalla on myös tutkittu (virallisesti? mikä muuten on virallinen tutkimus), että esim. luovat aineet, liikunta ja luonnollisesti riittävä uni tukevat oppimista. Eli ehkä siihen voi suhtautua hieman kriitisesti, että kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä. 

No sellaista se nykyään on, kun kasvatetaan pumpulissa. Jos Pekalle sanotaan koukussa, että pitäisi opiskella ja muuten jää luokalle, niin Pekka menee kotiin ja kertoo äidille. Äiti sitten soittaa kouluun ja iltalehtien toimitukseen ja raivoaa, että heidän Pekkaa ei ymmärretä ja hän on erilainen, mutta silti ansaitsee koulussa vain hyviä numeroita. Koulut ja opettajat ei voi ottaa tällaista pr ongelmaa hoidettavakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?

Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.

Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.

Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.

Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.

Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.

Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.

Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko. 

Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi. 

Kyseinen kirjoittaja tuskin on, mutta aihepiirin tutkijat ovat. Ja noin se menee. Enemmän lukevat pärjäävät paremmin koulussa. Toki osa varmasti selittyy kausaliteetilla eli fiksut menestyvät koulussa ja fiksut lukevat paljon. Fiksut voisivat siis menestyä koulussa kohtuu hyvin, vaikkeivät lukisikaan. Mutta sekin on ihan vriallisesti tutkittu, että ihminen oppii paremmin, kun opittavan asian voi kiinnittää johonkin tuttuun asiaan tai kun samaan tietoon törmää useammin ja eri yhteyksissä (eli esim. koulussa opitun lisäksi kotona uutisia katsoessa ja vanehmpien kanssa jutellessa, lehtiä ja kirjoja lukiessa ja dokumenttiohjelmia tai todellisuuspohjaisia elokuvia katsellessa). Jos jokin uusi tieto tulee vain koulussa ja kaikki muu päähän tuleva informaatio on viihteellistä hömppää, on tuon uuden asian oppiminen paljon vaikeampaa. 

Huoh. Ajankäyttötukimuksissa on todettu, että noin tunti päivässä riittää mm. erittäin hyvään lukutaitoon ja tästä saa olla osa jopa viihteellistä hömpää (sarjakuvia, nettitekstejä), jos edes osa on vaativampaa. 

Nyt joku väittää, että ennen kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä. Meneekö sinulla tuntiin romaani? Eivätkö kympin oppilaat tehneet ennen muuta kuin lukivat?

Tietenkin kirjoja on monenlasia, mutta kukaan ei ole väittänyt, ettei lukeminen tukisi oppimista. Kysymys on määristä ja niillä faktoillakin on väliä. 

Ihan samalla tavalla on myös tutkittu (virallisesti? mikä muuten on virallinen tutkimus), että esim. luovat aineet, liikunta ja luonnollisesti riittävä uni tukevat oppimista. Eli ehkä siihen voi suhtautua hieman kriitisesti, että kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä. 

Näin. Itse olin vahva ysin oppilas ja toki luin, mutta ennen kaikkea urheilin. Nyt kun aloitus puhui tyyliin kuukausista, ilmasuunnista ja maanosista, niin mitenkähän on, osasinko ilman suunnat siksi, että suunnistin vai siksi, että ahmin sci-fiä. Mutten varmasti kirjaa päivässä, kun tunnit vuorokaudessa ei riitä, kun on koulu, läksyt ja treenit yms. 

Uppis kirjoitti:

Ilmiön nimi on se vanha tuttu: "Sitä saa mitä tilaa". Pahoittelen jo etukäteen aiheuttamaani traumaa, ja toivon kärsivällisyyttä niin mielensä myötä että puolestapahoittajilta, etteivät poista tätä faktoihin perustuvaa kommenttia ensimmäisten sekuntien aikana. Ongelma on nimittäin hyvin yksinkertainen: Älykkyys ei jakaannu tasan ihmisten kesken, ei edes planeetan kansojen kesken. Esim. Etelä-Korea, Japani, Taiwan, Kiina jne. kaukaiset kansakunnat ovat noin 10 pinnaa edellä keskimääräisessä älykkyydessä meitä suomalaisia, ja siellä päin talous kukoistaa ja homma toimii.  Siltä suunnalta meille tulleet muuttajat ovat 100% työllistettyjä, ja sulautuneet suomalaiseen yhteiskuntaan yrittäjinä, ahkeroina työntekijöinä, kunniallisina kansalaisina jne.

Sitten on muita maita, joissa keskimääräinen älykkyys on jopa 30 pinnaa meikäläistä alempi, ja sieltä muuttaneet muodostavat suuren enemmistön ko. kiintiöstä. Mitä siitä seuraa? Jo hyvin varhain huomattiin, että kun laitetaan samaan pulpettiin insinöörin lapsi Haagasta, ja paimenen lapsi Afrikasta, niin koulunkäynti on sille insinöörin lapselle helppoa, ja sille paimemen lapselle vaikeaa. Jottei syrjittäisi muualta tulleita ikävällä tavalla, muutettiin opetusta siten, ettei se olisi sille paimemen lapselle vaikeaa, unohtaen täysin, että siltä insinöörin lapselta katoaa kaikki haasteet, jotka kannustaisivat oppimiseen. Kun ennen piti päntätä, piti osata, piti kyetä luokalta toiselle, niin nyt riittää läsnäolo, ja tulee todistus kouraan lukukauden päätteeksi, eikä siinä ole mitään nelosia, vaan alin mahdollinen arvosana on tyydyttävä. Sen saa sillä, että on kirjoilla ko. oppilaitoksessa, ei tarvitse edes olla läsnä opetuksessa, kunhan joskus näyttäytyy.

Ikävää asiassa on se, että tämän pesuveden mukana heitettiin pois koko suomalainen koululaitos, kaikki lapset täysin riippumatta ketä he ovat, samaan laskiämpäriin ammattikoulutus, ja kaikki mihin sillä ammattikoulutuksella pyritään. Miten ihmeessä? Monenko teistä piti opetella istumaan tuolilla niin, että piti käydä kursseja, lukea läksyjä, tentata tietoja? Ei varmasti kovinkaan monen, koska oikeesti, se tuolilla istuminen ei ole kovinkaan vaativaa, eikä työllistä ajattelua juuri lainkaan. Entä kuinka moni muistaa edelleen 7 kertotaulun ja muut kertotaulut, ohmin lain jne. seikkoja joita ei koskaan elämässään tarvitse? Suunnilleen useimmat 90-luvun alkuun mennessä syntyneet. Miksi te muistatte nämä asiat? Koska niiden opettelu oli teille haaste, teidän täytyi työllistää aivonne oppiaksenne, selvitäksenne seuraavalle luokalle. Esim. kertotaulujen ulkoa opettelu on ollut monelle traumaattinen kokemus, ja yllättäen ihminen muistaa traumat, ja unohtaa helposti sen, mikä on merkityksetöntä.

Toisin sanoen, kun oltiin kyvyttömiä tarjoamaan muualta tulleille sellaista koulutusta josta he olisivat hyötyneet, laskettiin kaiken koulutuksen taso niin alas, ettei synny oppimiskokemuksia, ettei asiat jää sinne päähän, koska niistä on tullut merkityksettömiä. Mitä tekee esim. kertotaululla, kun ekaluokasta lähtien saa käyttää laskinta, joka ajattelee puolestasi? Mitä tekee ilmansuunnilla, kun on kompassi puhelimessa? Mitä tekee ylipään millään taidoilla, kun tulevaisuutesi on työttömänä, katsella kuinka muualta tulleet  tuovat sinulle ateriasi, jotka maksat työttömyyskorvauksella, tai toimeentulotuella?  Entäs sitten? Te maksatte virheistä, jotka on tehty äänestämällä, ja joka kerran kun pitää jälleen äänestää, te teette samat virheet uudelleen.

Tuo sepustuksesi ei selitä sitä miten tämä tämän tapauksen fiksu insinöörin lapsi Haagasta on onnistunut tallaamaan täällä 13 vuotta oppimatta edes vahingossa kuukausia tai maanosia. Jos on niin fiksu niin luulisi että ne edes vahingossa olisi jossain kuullut ja oppinut.

Vierailija kirjoitti:

No sellaista se nykyään on, kun kasvatetaan pumpulissa. Jos Pekalle sanotaan koukussa, että pitäisi opiskella ja muuten jää luokalle, niin Pekka menee kotiin ja kertoo äidille. Äiti sitten soittaa kouluun ja iltalehtien toimitukseen ja raivoaa, että heidän Pekkaa ei ymmärretä ja hän on erilainen, mutta silti ansaitsee koulussa vain hyviä numeroita. Koulut ja opettajat ei voi ottaa tällaista pr ongelmaa hoidettavakseen.

Tämä tulee myös kotoa. Lapsia ei uskalleta enää kasvattaa, kun pelätään sitä mielenpahoittamista.

Yhdenkin kaverin lapsi sotki koiran turkin vesiväreillä. Äitinsä vaan kehui lapsen luovuutta ja sanoi, että nyt koira pitää pestä. Hän ei missään vaiheessa tuonut edes lempeästi ilmi, että koiraa ei saa maalata vesiväreillä, paperi on sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykymuotoinen koulu syrji uussuomalaisia? Jäö perustaidot oppimatta, kun oppiminen on omalla vastuulla ja ilmiöpohjaista.

Lapseni luokalla ei ole yhtään uussuomalaista. EI ole rinnakkaisluokillakaan kuin 1.

Missä on tällaisia kouluja? Ei ainakaan kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sellaista se nykyään on, kun kasvatetaan pumpulissa. Jos Pekalle sanotaan koukussa, että pitäisi opiskella ja muuten jää luokalle, niin Pekka menee kotiin ja kertoo äidille. Äiti sitten soittaa kouluun ja iltalehtien toimitukseen ja raivoaa, että heidän Pekkaa ei ymmärretä ja hän on erilainen, mutta silti ansaitsee koulussa vain hyviä numeroita. Koulut ja opettajat ei voi ottaa tällaista pr ongelmaa hoidettavakseen.

Tämä tulee myös kotoa. Lapsia ei uskalleta enää kasvattaa, kun pelätään sitä mielenpahoittamista.

Yhdenkin kaverin lapsi sotki koiran turkin vesiväreillä. Äitinsä vaan kehui lapsen luovuutta ja sanoi, että nyt koira pitää pestä. Hän ei missään vaiheessa tuonut edes lempeästi ilmi, että koiraa ei saa maalata vesiväreillä, paperi on sitä varten.

Ilmiöoppimista. :) Tätä Opetushallitus juuri haluaa.

Kylläpä nyt äristään, ettei kympin oppilas lue kirjaa päivässä. Luin minä, esimurrosiässä. Sitten aloin lukea aikuisten kirjoja eikä ne ihan niin nopeasti menneet yleensä. Paitsi jos kiinnostui kirjasta tosissaan eikä ollut tiiliskivi, niin sitten meni päivässä. Taru sormusten herrasta taisi viedä koko joulunpyhät, mutta välillä  seurusteltiin ja pelattiin pingistä. 

Ihmiset voisivat jättää närkästelyn vähemmälle ja miettiä oikeasti, mitä siitä seuraa jos kansakunnan älykkäimmät eivät enää lue. Oma poikani on numeroiden ja opettajien kommenttien perusteella koulun älykkäimpiä, mutta lukeminen takkuaa eikä jaksa kiinnostaa ja pelaaminen vain maittaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Ilmiön nimi on se vanha tuttu: "Sitä saa mitä tilaa". Pahoittelen jo etukäteen aiheuttamaani traumaa, ja toivon kärsivällisyyttä niin mielensä myötä että puolestapahoittajilta, etteivät poista tätä faktoihin perustuvaa kommenttia ensimmäisten sekuntien aikana. Ongelma on nimittäin hyvin yksinkertainen: Älykkyys ei jakaannu tasan ihmisten kesken, ei edes planeetan kansojen kesken. Esim. Etelä-Korea, Japani, Taiwan, Kiina jne. kaukaiset kansakunnat ovat noin 10 pinnaa edellä keskimääräisessä älykkyydessä meitä suomalaisia, ja siellä päin talous kukoistaa ja homma toimii.  Siltä suunnalta meille tulleet muuttajat ovat 100% työllistettyjä, ja sulautuneet suomalaiseen yhteiskuntaan yrittäjinä, ahkeroina työntekijöinä, kunniallisina kansalaisina jne.

Sitten on muita maita, joissa keskimääräinen älykkyys on jopa 30 pinnaa meikäläistä alempi, ja sieltä muuttaneet muodostavat suuren enemmistön ko. kiintiöstä. Mitä siitä seuraa? Jo hyvin varhain huomattiin, että kun laitetaan samaan pulpettiin insinöörin lapsi Haagasta, ja paimenen lapsi Afrikasta, niin koulunkäynti on sille insinöörin lapselle helppoa, ja sille paimemen lapselle vaikeaa. Jottei syrjittäisi muualta tulleita ikävällä tavalla, muutettiin opetusta siten, ettei se olisi sille paimemen lapselle vaikeaa, unohtaen täysin, että siltä insinöörin lapselta katoaa kaikki haasteet, jotka kannustaisivat oppimiseen. Kun ennen piti päntätä, piti osata, piti kyetä luokalta toiselle, niin nyt riittää läsnäolo, ja tulee todistus kouraan lukukauden päätteeksi, eikä siinä ole mitään nelosia, vaan alin mahdollinen arvosana on tyydyttävä. Sen saa sillä, että on kirjoilla ko. oppilaitoksessa, ei tarvitse edes olla läsnä opetuksessa, kunhan joskus näyttäytyy.

Ikävää asiassa on se, että tämän pesuveden mukana heitettiin pois koko suomalainen koululaitos, kaikki lapset täysin riippumatta ketä he ovat, samaan laskiämpäriin ammattikoulutus, ja kaikki mihin sillä ammattikoulutuksella pyritään. Miten ihmeessä? Monenko teistä piti opetella istumaan tuolilla niin, että piti käydä kursseja, lukea läksyjä, tentata tietoja? Ei varmasti kovinkaan monen, koska oikeesti, se tuolilla istuminen ei ole kovinkaan vaativaa, eikä työllistä ajattelua juuri lainkaan. Entä kuinka moni muistaa edelleen 7 kertotaulun ja muut kertotaulut, ohmin lain jne. seikkoja joita ei koskaan elämässään tarvitse? Suunnilleen useimmat 90-luvun alkuun mennessä syntyneet. Miksi te muistatte nämä asiat? Koska niiden opettelu oli teille haaste, teidän täytyi työllistää aivonne oppiaksenne, selvitäksenne seuraavalle luokalle. Esim. kertotaulujen ulkoa opettelu on ollut monelle traumaattinen kokemus, ja yllättäen ihminen muistaa traumat, ja unohtaa helposti sen, mikä on merkityksetöntä.

Toisin sanoen, kun oltiin kyvyttömiä tarjoamaan muualta tulleille sellaista koulutusta josta he olisivat hyötyneet, laskettiin kaiken koulutuksen taso niin alas, ettei synny oppimiskokemuksia, ettei asiat jää sinne päähän, koska niistä on tullut merkityksettömiä. Mitä tekee esim. kertotaululla, kun ekaluokasta lähtien saa käyttää laskinta, joka ajattelee puolestasi? Mitä tekee ilmansuunnilla, kun on kompassi puhelimessa? Mitä tekee ylipään millään taidoilla, kun tulevaisuutesi on työttömänä, katsella kuinka muualta tulleet  tuovat sinulle ateriasi, jotka maksat työttömyyskorvauksella, tai toimeentulotuella?  Entäs sitten? Te maksatte virheistä, jotka on tehty äänestämällä, ja joka kerran kun pitää jälleen äänestää, te teette samat virheet uudelleen.

Tuo sepustuksesi ei selitä sitä miten tämä tämän tapauksen fiksu insinöörin lapsi Haagasta on onnistunut tallaamaan täällä 13 vuotta oppimatta edes vahingossa kuukausia tai maanosia. Jos on niin fiksu niin luulisi että ne edes vahingossa olisi jossain kuullut ja oppinut.

Sehän on juuri ilmiöoppimisen idea eli tärkeintä ei ole oppiminen, vaan että on hauskaa. Kun ei edes ole ollut tarkoitus että opittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin samaa. Meillä lapsi vasta aloittaa ekan luokan, mutta eskarin vasukeskusteluissa huomautetaan asioista, mitkä tulisi nimenomaa eskarissa oppia.

Eli jos vanhemmat ei opeta lapsiaan kotona, suomalainen koulujärjestelmä on paljon hehkutettua paskaa.

Eikös se nyt ole ihan normaalia, että eskarin vasukeskustelussa huomautetaan, jos lapsi ei ole oppinut niitä asioita, jotka hänen olisi pitänyt eskarissa oppia. Se kai se vasukeskustelun idea on, että käydään läpi ne asiat, jotka lapsi osaa ja ne, joissa on vielä haasteita tai joita ei hallitse, niin kotona sitten osataan myös tukea niissä asioissa, joita lapsi syystä tai toisesta ei opi samaa tahtia kuin muut eskarilaiset opetuksesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran yksi 9. luokan oppilas, joka ei tiennyt omaa nimeään. Hän ei siis tiennyt toista nimeään. Ihan kantasuomalaisesta oli kyse. Täytimme yhdessä yhteishakulomaketta. Hänellä kuitenkin oli myös se toinen nimi. Kaikillahan ei välttämättä edes ole. Eli tarkista nyt, että lapsesi tietää myös oman nimensä kokonaan.

Se on hyvin yleistä, että peruskoulun päättävät eivät tiedä osoitteitaan eikä henkilötunnuksiaan. Nekin olisi minusta kuitenkin ihan hyvä osata.

Tämänkin ketjun kommentoijista osa lienee sitä mieltä, että tuokin oli koulun vika. Huolestuttavaa, miten osa vanhemmista oikeasti pesee kätensä täysin sen oma lapsensa oppimisesta ja kuvittelee, että riittää, kun sen lapsukaisen saa suunnilleen joka päivä lähtemään sinne kouluun, niin kaikki loppu on opettajien vastuulla. Kyllä se asenne, yleissivistys ja sen arvostus, ja ne perustiedot ja -taidot tulee sieltä kotoa, ja niitä ei voi paraskaan koululaitos korjata, jos kotona on hommat hoidettu pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?

Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.

Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.

Kyllä mä ainakin opettelin asioita esim matikassa miten supistetaan yms mutta unohdin ne heti kokeen jälkeen ja kun yläkoulussa niitä tarvitsin johonkin muuhun niin en osannut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sellaista se nykyään on, kun kasvatetaan pumpulissa. Jos Pekalle sanotaan koukussa, että pitäisi opiskella ja muuten jää luokalle, niin Pekka menee kotiin ja kertoo äidille. Äiti sitten soittaa kouluun ja iltalehtien toimitukseen ja raivoaa, että heidän Pekkaa ei ymmärretä ja hän on erilainen, mutta silti ansaitsee koulussa vain hyviä numeroita. Koulut ja opettajat ei voi ottaa tällaista pr ongelmaa hoidettavakseen.

Tämä tulee myös kotoa. Lapsia ei uskalleta enää kasvattaa, kun pelätään sitä mielenpahoittamista.

Yhdenkin kaverin lapsi sotki koiran turkin vesiväreillä. Äitinsä vaan kehui lapsen luovuutta ja sanoi, että nyt koira pitää pestä. Hän ei missään vaiheessa tuonut edes lempeästi ilmi, että koiraa ei saa maalata vesiväreillä, paperi on sitä varten.

Ohis. Ajatteletko ihan tosissasi, että lapsi maalasi koiran siksi, ettei tiennyt paperin olevan maalausta varten?

Minä voin kolmen lapsen äitinä kertoa, että ehkä 1-2-vuotias voi maalata vahingossa väärään paikkaan, sitä vanhempi tekee sen provosoidakseen. Oma lukunsa on sitten se, kannattaako provosoitua silloin kun provosoidaan, varsinkin jos vieraita on paikalla.

Okei, pitäisi mielestäni tämmöiset asiat tietää tuon ikäisenä. Mutta teille, jotka täällä rähjäätte siitä etteivät nykyajan lapset tiedä samoja asioita kun mitä te lapsena opitte, niin ei niiden tarvitsekaan tietää. Koulun pitäisi, kodin ohella, valmistaa elämään ja antaa tarvittavaa tietotaitoa. Ei tämän päivän lapsilla tule olemaan samanlaista elämää kuin aiemmilla sukupolvilla. Yksittäisten vuosilukujen muistaminen yms. ei ole nykyään yhtä tärkeää kuin esim. osata ajatella kriittisesti, hakea luotettavaa tietoa tai yhdistää ja käyttää oppimaansa monialaisesti.

Eipä ole itsellekään esim. kaunokirjoituksesta hirveästi ollut apua elämässä...

Ekaluokkalaisen ympäristöopin tunneilla on tänä vuonna opeteltu ilmansuunnat, kuukaudet ja vuodenajat.

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokkalaisen ympäristöopin tunneilla on tänä vuonna opeteltu ilmansuunnat, kuukaudet ja vuodenajat.

Opeteltiinko ne ulkoa ja testattiin myös?