Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni ei osaa juuri mitään. Opettajan mielestä se on normaalia.
19.05.2022 |
Kerrattiin seitsemäsluokkalaisen kanssa maantiedon ja historian kokeisiin. Kertaamisen yhteydessä minulle paljastui, ettei teini tiedä juuri mitään. Hän ei osannut ilmansuuntia, maanosia, kuukausia, kasvillisuusalueita jne. Ihan keskeisimmissä asioissa oli valtavia aukkoja. Historiassa hän ei osannut sijoittaa oikealle vuosisadallekaan edes merkittävimpiä tapahtumia.
Olin yhteydessä opettajiin tukiopetuksesta. He totesivat, että nuorten osaamattomuus on nykyään normaalia. Puolet seitsemäsluokkalaisista on opettajan mukaan ihan samalla tasolla!
Eihän tämä näin voi mennä! Meidän nuori kertaa nyt asioita kesällä.
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Eli pitääkö tästä nyt tulkita, että te ette ole seuranneet tätä ennen sen lapsen osaamista mitenkään muuten kuin katsomalla koenumeroita, jotka ovatmielestänne olleet ihan ok? Ja ettei teillä kotona oikeasti keskustella yhtään mistään asioista, jotka esim. koskettaisivat muita maita ja maanosia tai joissa tulisi esille se, että lapsi ei hallitse kuukausia? Mistä te sen lapsen kanssa tai yleensäkään ottaen kotona keskustelette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsopas aikuisia. Suuri osa aikuisista on todella tynnyrissä kasvaneita eivätkä osaa ihan yksinkertaisiakaan asioita. Joka ikinen ikäluokka samaa suttua pääkopasta.
Jatkuvasti joku laukoo mitä käsittämättömämpiä ID i o o m i a.
Esim. hiljattain sain kuulla puolitutulta ihmettelyä, "miten voimme käydä kauppaa saksalaisten kanssa!? Hehän ovat t a p p a n e e t ihmisiä joissain leireissä!! Oletko tiennyt sitä?!" Hän (46v) oli nähnyt sattumalta telkkarista dokumentin n a t s i e n tekemisistä.
Miten on voinut mennä ohi tuo? 46-vuotias ihan tavis suomalainen työssäkäyvä.
Monilla ihmisillä on myös sellainen harha, että mitään ei tarvitse osata ulkoa, riittää kun osaa googlettaa. Mutta kun se googletus ei auta, jos et osaa perusasioita. Perusasiat pitää harjoitella ulkoa, että voi ymmärtää lukemansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko.
Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi.
Eli oikeassa olin. Näissäkin kommenteissa useampi vanhempi korostaa, kuinka me kotona opetellaan asioita.
Onko suomalainen koulutusjärjestelmä oikeasti todella huono?
Oikeasti kunnia kai kuuluisi suomalaisten lasten vanhemmille ja todennäköisesti äideille, koska me viime kädessä huolehditaan lasten koulumenestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ilmansuunnat, kuukaudet ja maanosat nuoret opi jo kotona arjessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko.
Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi.
Kyseinen kirjoittaja tuskin on, mutta aihepiirin tutkijat ovat. Ja noin se menee. Enemmän lukevat pärjäävät paremmin koulussa. Toki osa varmasti selittyy kausaliteetilla eli fiksut menestyvät koulussa ja fiksut lukevat paljon. Fiksut voisivat siis menestyä koulussa kohtuu hyvin, vaikkeivät lukisikaan. Mutta sekin on ihan vriallisesti tutkittu, että ihminen oppii paremmin, kun opittavan asian voi kiinnittää johonkin tuttuun asiaan tai kun samaan tietoon törmää useammin ja eri yhteyksissä (eli esim. koulussa opitun lisäksi kotona uutisia katsoessa ja vanehmpien kanssa jutellessa, lehtiä ja kirjoja lukiessa ja dokumenttiohjelmia tai todellisuuspohjaisia elokuvia katsellessa). Jos jokin uusi tieto tulee vain koulussa ja kaikki muu päähän tuleva informaatio on viihteellistä hömppää, on tuon uuden asian oppiminen paljon vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kuuluu myös vanhemmille opettaa lapsilleen yleistietoutta. Lukea yhdessä lasten tietokirjoja, käydä museossa, katsoa uutisia, lukea sanomalehteä, keskustella ajankohtaisista asioista päivällispöydässä, käydä kirjastossa. Esim. päättäkää että joka päivä jokainen valitsee lehdestä yhden jutun keskustelun aiheeksi. Kun lapsi on pieni, se löytyy varmaan urheilusivuilta tms. mutta kun hän kasvaa, alkaa aiheiksi tulla politiikka, talous jne. Neuvo häntä lukemaan Suomen Kuvalehden pääkirjoitus joka kerta niin hän alkaa oppimaan mitä Suomessa ja muualla tapahtuu.
Kantsii ottaa 12 kk paperikalenteri käteen ja ihan näyttää lapselle kuukaudet siitä ja minkä pituinen on yksi viikko jne. Millainen on yksi kuukausi. Näyttää siitä missä kohtaa on kesälomat ja milloin alkaa koulut, missä kohtaa on syksy ja joulu jne.
Siitä ehkä hahmottaa paremmin kuin mistään muusta. Konkreettisesta fyysisestä paperikalenterista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan todella yleistä, että seiskaluokkalaiset ei osaa kuukausia tai ilmansuuntia. Maanosien osaamisesta puhumattakaan. Ne opetellaan kerran jossain ala-asteella ja sitten osa porukasta unohtaa ne. Kyllä varsinkin nuo kuukaudet ja ilmansuunnat on sellaisia, että olisi hyvä niistä kotonakin puhua. Meillä yleensä seiskalla ne kerrataan äidinkielessä ja/tai maantiedossa, ja aivan varmaa on, että kertauksen jälkeen osa taas unohtaa ne, varsinkin ilmansuunnat ja maanosat.
Nuoret ei koe yhtään olevan tarpeellista painaa mieleensä heidän mielestään turhaa tietoa, jos ne löytää puhelimesta sekunnissa niin miksi turhaan opetella. Näin sen vaan menee, ei toki kaikki ajattele näin, mutta iso osa ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Eli oikeassa olin. Näissäkin kommenteissa useampi vanhempi korostaa, kuinka me kotona opetellaan asioita.
Onko suomalainen koulutusjärjestelmä oikeasti todella huono?
Oikeasti kunnia kai kuuluisi suomalaisten lasten vanhemmille ja todennäköisesti äideille, koska me viime kädessä huolehditaan lasten koulumenestyksestä.
No ei ole koulumenestyksen kanssa sillä mitään tekemistä, että nuori osaa kuukaudet :) se pitäisi kyllä jokaiselle tulla kodin kautta opetetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppis kirjoitti:
Ilmiön nimi on se vanha tuttu: "Sitä saa mitä tilaa". Pahoittelen jo etukäteen aiheuttamaani traumaa, ja toivon kärsivällisyyttä niin mielensä myötä että puolestapahoittajilta, etteivät poista tätä faktoihin perustuvaa kommenttia ensimmäisten sekuntien aikana. Ongelma on nimittäin hyvin yksinkertainen: Älykkyys ei jakaannu tasan ihmisten kesken, ei edes planeetan kansojen kesken. Esim. Etelä-Korea, Japani, Taiwan, Kiina jne. kaukaiset kansakunnat ovat noin 10 pinnaa edellä keskimääräisessä älykkyydessä meitä suomalaisia, ja siellä päin talous kukoistaa ja homma toimii. Siltä suunnalta meille tulleet muuttajat ovat 100% työllistettyjä, ja sulautuneet suomalaiseen yhteiskuntaan yrittäjinä, ahkeroina työntekijöinä, kunniallisina kansalaisina jne.
Sitten on muita maita, joissa keskimääräinen älykkyys on jopa 30 pinnaa meikäläistä alempi, ja sieltä muuttaneet muodostavat suuren enemmistön ko. kiintiöstä. Mitä siitä seuraa? Jo hyvin varhain huomattiin, että kun laitetaan samaan pulpettiin insinöörin lapsi Haagasta, ja paimenen lapsi Afrikasta, niin koulunkäynti on sille insinöörin lapselle helppoa, ja sille paimemen lapselle vaikeaa. Jottei syrjittäisi muualta tulleita ikävällä tavalla, muutettiin opetusta siten, ettei se olisi sille paimemen lapselle vaikeaa, unohtaen täysin, että siltä insinöörin lapselta katoaa kaikki haasteet, jotka kannustaisivat oppimiseen. Kun ennen piti päntätä, piti osata, piti kyetä luokalta toiselle, niin nyt riittää läsnäolo, ja tulee todistus kouraan lukukauden päätteeksi, eikä siinä ole mitään nelosia, vaan alin mahdollinen arvosana on tyydyttävä. Sen saa sillä, että on kirjoilla ko. oppilaitoksessa, ei tarvitse edes olla läsnä opetuksessa, kunhan joskus näyttäytyy.
Ikävää asiassa on se, että tämän pesuveden mukana heitettiin pois koko suomalainen koululaitos, kaikki lapset täysin riippumatta ketä he ovat, samaan laskiämpäriin ammattikoulutus, ja kaikki mihin sillä ammattikoulutuksella pyritään. Miten ihmeessä? Monenko teistä piti opetella istumaan tuolilla niin, että piti käydä kursseja, lukea läksyjä, tentata tietoja? Ei varmasti kovinkaan monen, koska oikeesti, se tuolilla istuminen ei ole kovinkaan vaativaa, eikä työllistä ajattelua juuri lainkaan. Entä kuinka moni muistaa edelleen 7 kertotaulun ja muut kertotaulut, ohmin lain jne. seikkoja joita ei koskaan elämässään tarvitse? Suunnilleen useimmat 90-luvun alkuun mennessä syntyneet. Miksi te muistatte nämä asiat? Koska niiden opettelu oli teille haaste, teidän täytyi työllistää aivonne oppiaksenne, selvitäksenne seuraavalle luokalle. Esim. kertotaulujen ulkoa opettelu on ollut monelle traumaattinen kokemus, ja yllättäen ihminen muistaa traumat, ja unohtaa helposti sen, mikä on merkityksetöntä.
Toisin sanoen, kun oltiin kyvyttömiä tarjoamaan muualta tulleille sellaista koulutusta josta he olisivat hyötyneet, laskettiin kaiken koulutuksen taso niin alas, ettei synny oppimiskokemuksia, ettei asiat jää sinne päähän, koska niistä on tullut merkityksettömiä. Mitä tekee esim. kertotaululla, kun ekaluokasta lähtien saa käyttää laskinta, joka ajattelee puolestasi? Mitä tekee ilmansuunnilla, kun on kompassi puhelimessa? Mitä tekee ylipään millään taidoilla, kun tulevaisuutesi on työttömänä, katsella kuinka muualta tulleet tuovat sinulle ateriasi, jotka maksat työttömyyskorvauksella, tai toimeentulotuella? Entäs sitten? Te maksatte virheistä, jotka on tehty äänestämällä, ja joka kerran kun pitää jälleen äänestää, te teette samat virheet uudelleen.
Össöstisössöti. Muuttaminen keskittyy lähinnä etelän suuriin kaupunkeihin. Samat ongelmat ovat myös muiden ilmansuuntien pellavapäillä, joiden kouluissa ei ole koskaan nähty yhtäkään ulkomaalaista henkilöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ilmansuunnat, kuukaudet ja maanosat nuoret opi jo kotona arjessa?
Kyllä pitäisi ja koulussakin niitä kerrataan moneen otteeseen. Meillä ollaan päiväkoti-ikäisille laulettu erilaisia kuukausi- ja viikonpäivälauluja. Tosiaan 2. luokalla harjoitellaan kuukausia ja ilmansuuntia ympäristöopissa ja kyllä niitä kerrataan ylemmilläkin luokilla. Ja uudelleen tulevat jälleen vieraita kieliä harjoitellessa.
ei kyllä oo normaalia että noin huonosti osaa. Etkö ole ennen "tentannut" mitä osaa, mitä tulee kokeista, todistus jne
Opettajien mielestä se on aina ihan normaalia. Ei kuulu heille, he vaan nostaa palkkaa. Joutuu olemaan kyllä todella tarkkana jos haluaa lapsensa oppivan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ei osaa ilmansuuntia, maanosia eikä kuukausia? Herää kysymys millaista teillä siellä kotona on? Meillä nuo asiat on esillä ihan arkipäiväisessä puheessa toistuvasti. Olisin huomannut jo aikaa sitten jos lapsi ei seiskaluokkailaisena noita osaa!
Meidän lukiolaisellekaan ilmansuunnat ja kuukaudet eivät ole ihan kirkkaita, vaikka niistä miten usein puhuttaisiin. Nykyään päivänselviltäkään tuntuvia asioita ei opetella ulkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko.
Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi.
Kyseinen kirjoittaja tuskin on, mutta aihepiirin tutkijat ovat. Ja noin se menee. Enemmän lukevat pärjäävät paremmin koulussa. Toki osa varmasti selittyy kausaliteetilla eli fiksut menestyvät koulussa ja fiksut lukevat paljon. Fiksut voisivat siis menestyä koulussa kohtuu hyvin, vaikkeivät lukisikaan. Mutta sekin on ihan vriallisesti tutkittu, että ihminen oppii paremmin, kun opittavan asian voi kiinnittää johonkin tuttuun asiaan tai kun samaan tietoon törmää useammin ja eri yhteyksissä (eli esim. koulussa opitun lisäksi kotona uutisia katsoessa ja vanehmpien kanssa jutellessa, lehtiä ja kirjoja lukiessa ja dokumenttiohjelmia tai todellisuuspohjaisia elokuvia katsellessa). Jos jokin uusi tieto tulee vain koulussa ja kaikki muu päähän tuleva informaatio on viihteellistä hömppää, on tuon uuden asian oppiminen paljon vaikeampaa.
Älä saarnaa itsestään selvyyksistä. Henkilö väitti, että kympin oppilas lukee kirjan päivässä, suunnilleen. Tätä minä kritosoin ja sen oli täysin ymmärrettävissä typosta huolimatta.
Väite on ihan yhtä uskottava, että kymppi liikunnassa edellyttää maratonia päivässä. Paatokseen voi joskus lisätä myös realismia.
Vierailija kirjoitti:
Osaako kellon, viikonpäivät ja kertotaulun?
Uskoisin, että osaa. Testaan illalla.
Ap.
Alue: Aihe vapaa
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.