Lue keskustelun säännöt.
Jos nuori ei halua yo-juhlia, onko asia hänen vai vanhemman päätös?
17.05.2022 |
Lähipiirissäni on meneillään pienoinen kriisi. Ylioppilaaksi pääsevä nuori ei haluaisi järjestää juhlia, vaan korkeintaan juhlia illallisen merkeissä oman perheen kesken. Hän on sitä mieltä, että haluaa juhlia sitten kun saa opiskelupaikan tai kun valmistuu yliopistosta. Nuoren äiti veti tästä herneen nenäänsä. Hän on sitä mieltä, että hänen on saatava järjestää juhlat, koska hän on ne ystävilleen ja sukulaisille velkaa. Nuorella on useampia häntä vanhempia serkkuja, ja vanhempien ystävien lapsista suurin osa on tuoretta ylioppilasta vanhempia. Äidin mielestä hänen täytyy nyt voida järjestää juhlat jo siitäkin syystä, että vuosien varrella perhe on vieraillut niin monissa yo-juhlissa.
Nuori on tästä kiukkuinen ja pahoillaan. Hän kokee, että äiti kävelee hänen ylitseen. Nuori on sellainen ettei perusta trendeistä tai traditioista, vaan haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Hän ei haluaisi myöskään ostaa juhliin uusia vaatteita vaan käyttää toiseen tilaisuuteen hankittua vanhempaa mekkoa, eikä hän haluaisi käydä valokuvaamossa yo-kuvassa, vaan pyytää valokuvausta harrastavaa ystävää ottamaan kuvan ulkona. Äidille ei käy tämäkään, vaan hän vaatii että nuorelle ostetaan uudet vaatteet ja että perinteinen valokuvaus varataan.
Nuori on äidilleen erittäin vihainen.
Mitä mieltä te olette, pitäisikö yo-juhlien järjestämisessä, kuvauksessa yms. kuunnella ylioppilaan omaa mielipidettä, vai päättävätkö vanhemmat? Tuli kyllä tosi paha mieli tämän ylioppilaaksi pääsevän sukulaiseni puolesta, mutta symppaan myös vähän hänen äitiään.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva on 10 vuotta myöhemmin iloinen siitä, että ei halunnut mitään yo-juhlia. Kakkua ja kahvia pikaisille vierailijoille - oikeastiko se on kamalaa? Kun kavereitten kanssa kuitenkin lähdetään jo ennen klo 17 porukalla viettämään iltaa, niin onko ne pari tuntia kotona kuoharilasi kädessä mahdoton ajatus? Vai hävettääkö oma suoritus niin paljon, ettei yksinkertaisesti kehtaa moista?
No en minä ole näin 15 vuotta myöhemmin iloinen siitäkään että pidin ne juhlat. No sai niistä jonkun verran rahaa, mutta ei nyt mitenkään älyttömästi että sillä olisi ollut suurtakaan merkitystä. Ne jotka lahjoitti eniten olisi varmaan lahjoittanut muutenkin (kummit ja isovanhemmat esim). Muuten ihan sama olisi ollut paljon pienemmän mittakaavan kahvittelutkin, en edes muista niistä juuri mitään.
Omista ylppäreistä 20 vuotta ja ne juhlat olisin voinut jättää kokematta. Omat toiveeni ohitettiin täysin ihan kaikessa. Lahjaksi sain Kalevala-koruja, jotka siskoni ja äiti omivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat tietävät paremmin käytännöt.
Yo'juhlat saa paremmin väkeä liikkeelle kuin jotkut opiskelupaikansaamisjuhla4
Pitäkää vaan ne yo-juhlat. Muut juhlat saattaa osoittautua pettymykseksi, kun ei väkeä kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksei tästä voi kommunikoida nuoren ja äidin välillä ja löytää joku ratkaisu. Selvästi nuori ei ymmärrä, että tämä on hänen äidilleen tärkeä perinne. Tämä voi olla äidille tärkeä tapa olla ylpeä perheestään ja haluaa siksi juhlia. Toisaalta taas ymmärrän nuorta, jonka mielestä tällaiset juhlat ovat tarpeettomia. Kompromissina ehdotan nyt ainakin sitä kuvaa ja uutta vaatetta, se nyt on varsin pieni jousto. En kyllä myöskään ymmärrä mikä vaiva se on ilmestyä äitinsä järjestämiin juhliin kakkua syömään ja lahjoja vastaanottamaan, ei minusta huono diili muutaman tunnin istuskelusta.
Käänteisesti: Mikä vaiva on kunnioittaa nuoren päätöstä ja jättää ne juhlat pitämättä? Kaikillahan ei ole varakasta sukua, joka roudaa tonneittain euroja lahjaksi, joten haitta-hyöty-suhde voi jäädä nuoren osalta vahvasti haitan puolelle. Kun ei kaikilla ole edes niitä mukavia herttaisia sukulaisia, joiden kanssa pystyy olemaan asiallisesti pari tuntia.
haittaa? Mikä on se aktuaalinen haitta, joka nuorelle muodostuu siitä että istuu pari tuntia äitinsä kotona sukulaisten kanssa samaan aikaan? Nyt vähän rajaa tähän draamaan.
Armoton v'tutus on aika iso haitta. Tuskin sinäkään haluat sellaista itsellesi hankkia, jos on ihan pakko. Vai etkö pumpulissa kasvaneena oikeasti tajua, ettei kaikilla ole kivoja ihania sukulaisia, joiden seurassa on nautinto olla.
Vierailija kirjoitti:
Nuori on käsittääkseni ollut jo pidempään sitä mieltä ettei halua juhlia, mutta äitinsä on elätellyt toivetta siitä että hänen mielensä muuttuu. Mutta nyt kun asia on ajankohtainen, nuori pysyy kannassaan ja äidin on sitä vaikea niellä.
Äiti suurin piirtein itkua vääntäen tilitti, kuinka hän on aina katsellut juhlissa ylioppilaiden äitejä jotka häärivät lyyrat rintapielissään, ja halunnut itse olla samassa asemassa jonain päivänä. Tässä on ainakin jollain tapaa kyse statuksesta ja ylpeydestä.
Kyse ei ole siitä että nuori olisi saanut huonot paperit joita ei halua juhlia, vaan kirjoitukset menivät varsin hyvin.
Ap
Ymmärrän äitiä todella hyvin. Mielestäni nuori ei nyt ollenkaan mieti asiaa äitinsä näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Aattele, jotkut järjestää juhlat ja sanoo, etteivät halua lahjoja. Vietkö lahjan väkisin?
Ei ainakaan mun kohdalla tarvitse lahjan vastineeksi mitään pönötyskekkereitä vastentahtoisesti järjestää. Ylpeä voi olla saavutuksestaan ilmankin. Sitä paitsi, mistä me tiedetään, vaikka kyseinen nuori olisi ujo tai muuten ahdistuu huomion keskipisteessä olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos äiti haluaa pitää juhlat niin ei kai häntä voi estää, mutta jos nuori ei halua juhlia ja on mielipiteensä ilmaissut noinkin painokkaasti niin ei häntäkään voi pakottaa vasten tahtoaan juhliin äidin ehdoilla. Juhlikoot sitten ilman ylioppilasta ja selittäköön äiti miksi näin tehdään. Ihmeellistä ajattelua että perhe on jotain "velkaa" sukulaisille ja ystäville. Voi vaan miettiä kuka valmistuu ja kenen vuoksi juhlat pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori on käsittääkseni ollut jo pidempään sitä mieltä ettei halua juhlia, mutta äitinsä on elätellyt toivetta siitä että hänen mielensä muuttuu. Mutta nyt kun asia on ajankohtainen, nuori pysyy kannassaan ja äidin on sitä vaikea niellä.
Äiti suurin piirtein itkua vääntäen tilitti, kuinka hän on aina katsellut juhlissa ylioppilaiden äitejä jotka häärivät lyyrat rintapielissään, ja halunnut itse olla samassa asemassa jonain päivänä. Tässä on ainakin jollain tapaa kyse statuksesta ja ylpeydestä.
Kyse ei ole siitä että nuori olisi saanut huonot paperit joita ei halua juhlia, vaan kirjoitukset menivät varsin hyvin.
Ap
Ymmärrän äitiä todella hyvin. Mielestäni nuori ei nyt ollenkaan mieti asiaa äitinsä näkökulmasta.
Äiti menköön itse lukioon, jos haluaa yo-juhlat pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Ei juhlia voi olla kenellekään velkaa. Jos nuori ei halua juhlia, niin silloin ei juhlita. Olisi eri asia, jos kyseessä olisi jokin vanhempaan liittyvä asia, äidin syntymäpäivä tms, jossa keskipisteenä on joku muu kuin nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "velkaa oleminen" on äidiltä ihan keksitty juttu. Haluaa brassata sukulaisille, että kyllä sitä meilläkin ylioppilaaksi päästään.
Vierailija kirjoitti:
Nuori on käsittääkseni ollut jo pidempään sitä mieltä ettei halua juhlia, mutta äitinsä on elätellyt toivetta siitä että hänen mielensä muuttuu. Mutta nyt kun asia on ajankohtainen, nuori pysyy kannassaan ja äidin on sitä vaikea niellä.
Äiti suurin piirtein itkua vääntäen tilitti, kuinka hän on aina katsellut juhlissa ylioppilaiden äitejä jotka häärivät lyyrat rintapielissään, ja halunnut itse olla samassa asemassa jonain päivänä. Tässä on ainakin jollain tapaa kyse statuksesta ja ylpeydestä.
Kyse ei ole siitä että nuori olisi saanut huonot paperit joita ei halua juhlia, vaan kirjoitukset menivät varsin hyvin.
Ap
Täh? Tuokiokuvaus suoraan 50-luvulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun, joten kyllä heillä on ehdottomasti oltava sananvaltaa myös näissä juhla-asioissa.
Onhan heillä. Sen kun pitävät juhlat jos haluavat. Keskenään siis, jos nuori ei halua osallistua.
P.S. Lukiossa opiskelu on maksutonta
Jep, kirjat ja tietokone tulee koulun puolesta... eikun eipäs tälle ikäpolvelle vielä tullutkaan!
Ikävää ettet erota sanoja opiskelu ja oppimateriaali toisistaan.
P.s. Aika monessa lukiossa saa ihan oikeasti tietokoneen koulun puolesta ja kirjatkin. Etenkin pienet lukiot ostavat tällä käytännöllä itselleen opiskelijoita. Lue uutisia ja opi.
Ilman oppimateriaalia on hankala opiskella täysipainoisesti. Viestiketjun alussa todettiin, että "vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun" ja siihen kuittasit, että "lukiossa opiskelu on maksutonta". Mitä vanhemmat siis kustantavat, kun he maksavat oppimateriaalin ja matkat? Jos he eivät mielestäsi kustanna opiskelua vaan jotain muuta.
Aika monessa lukiossa ei 3 vuotta sitten saanut maksutta tietokonetta ja kirjoja, nykylaki tuli voimaan heidän opintojensa jo alettua. Tutustu lakiin ja opi enemmän kuin mediasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksei tästä voi kommunikoida nuoren ja äidin välillä ja löytää joku ratkaisu. Selvästi nuori ei ymmärrä, että tämä on hänen äidilleen tärkeä perinne. Tämä voi olla äidille tärkeä tapa olla ylpeä perheestään ja haluaa siksi juhlia. Toisaalta taas ymmärrän nuorta, jonka mielestä tällaiset juhlat ovat tarpeettomia. Kompromissina ehdotan nyt ainakin sitä kuvaa ja uutta vaatetta, se nyt on varsin pieni jousto. En kyllä myöskään ymmärrä mikä vaiva se on ilmestyä äitinsä järjestämiin juhliin kakkua syömään ja lahjoja vastaanottamaan, ei minusta huono diili muutaman tunnin istuskelusta.
Käänteisesti: Mikä vaiva on kunnioittaa nuoren päätöstä ja jättää ne juhlat pitämättä? Kaikillahan ei ole varakasta sukua, joka roudaa tonneittain euroja lahjaksi, joten haitta-hyöty-suhde voi jäädä nuoren osalta vahvasti haitan puolelle. Kun ei kaikilla ole edes niitä mukavia herttaisia sukulaisia, joiden kanssa pystyy olemaan asiallisesti pari tuntia.
haittaa? Mikä on se aktuaalinen haitta, joka nuorelle muodostuu siitä että istuu pari tuntia äitinsä kotona sukulaisten kanssa samaan aikaan? Nyt vähän rajaa tähän draamaan.
Armoton v'tutus on aika iso haitta. Tuskin sinäkään haluat sellaista itsellesi hankkia, jos on ihan pakko. Vai etkö pumpulissa kasvaneena oikeasti tajua, ettei kaikilla ole kivoja ihania sukulaisia, joiden seurassa on nautinto olla.
Vaikka sukulaiset olisikin vähemmän kivoja, niin ei kukaan juhlakalua nyt suoraan nälvi ja jutut on suurin piirtein jokaisen sukulaisen kanssa samat: mitäs meet opiskelemaan, onko kesätöitä jne jne. jos tämä aiheuttaa suunnattoman ketutuksen niin hohhoijaa. Maailmassa joutuu paljonkin edustamaan ja höpöttämään niitä näitä ihmisten kanssa joista ei niin tykkää. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksei tästä voi kommunikoida nuoren ja äidin välillä ja löytää joku ratkaisu. Selvästi nuori ei ymmärrä, että tämä on hänen äidilleen tärkeä perinne. Tämä voi olla äidille tärkeä tapa olla ylpeä perheestään ja haluaa siksi juhlia. Toisaalta taas ymmärrän nuorta, jonka mielestä tällaiset juhlat ovat tarpeettomia. Kompromissina ehdotan nyt ainakin sitä kuvaa ja uutta vaatetta, se nyt on varsin pieni jousto. En kyllä myöskään ymmärrä mikä vaiva se on ilmestyä äitinsä järjestämiin juhliin kakkua syömään ja lahjoja vastaanottamaan, ei minusta huono diili muutaman tunnin istuskelusta.
Käänteisesti: Mikä vaiva on kunnioittaa nuoren päätöstä ja jättää ne juhlat pitämättä? Kaikillahan ei ole varakasta sukua, joka roudaa tonneittain euroja lahjaksi, joten haitta-hyöty-suhde voi jäädä nuoren osalta vahvasti haitan puolelle. Kun ei kaikilla ole edes niitä mukavia herttaisia sukulaisia, joiden kanssa pystyy olemaan asiallisesti pari tuntia.
haittaa? Mikä on se aktuaalinen haitta, joka nuorelle muodostuu siitä että istuu pari tuntia äitinsä kotona sukulaisten kanssa samaan aikaan? Nyt vähän rajaa tähän draamaan.
Armoton v'tutus on aika iso haitta. Tuskin sinäkään haluat sellaista itsellesi hankkia, jos on ihan pakko. Vai etkö pumpulissa kasvaneena oikeasti tajua, ettei kaikilla ole kivoja ihania sukulaisia, joiden seurassa on nautinto olla.
Vaikka sukulaiset olisikin vähemmän kivoja, niin ei kukaan juhlakalua nyt suoraan nälvi ja jutut on suurin piirtein jokaisen sukulaisen kanssa samat: mitäs meet opiskelemaan, onko kesätöitä jne jne. jos tämä aiheuttaa suunnattoman ketutuksen niin hohhoijaa. Maailmassa joutuu paljonkin edustamaan ja höpöttämään niitä näitä ihmisten kanssa joista ei niin tykkää. Elämä on.
Edelleenkään: kaikilla ei ole yhtä kivoja sukulaisia kuin sinulla. Miksi sinun on niin vaikea hahmottaa sitä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli jonkinlaiset perinteiset juhlat just tuosta syystä, kun äiti tahtoi, ja mulle ei ollut niin väliä. Nyt jos asia olisi ajankohtainen, en pitäisi mitään perinteisiä juhlia. Ehkä oman perheen kanssa kakkukahvit ja muiden ylioppilaiden kanssa jossain ravintolassa illalla, siinä kaikki.
Kadun ja häpeän myös niitä vaatteita, kampausta ja kuvia, jotka otettiin äidin toiveesta.
Antakaa siis herran tähden nuoren itse päättää!
Onpa taas jyrkkää keskustelua. Aina joko tai ja vielä lyödään löylyä lisää, haukutaan vastapuoli tohjoksi ja poistutaan niskoja nakellen kuin ah niin aikuinen ylioppilas juhlistaan.
Kyllä minäkin kaduin ja häpesin vaatteita ja kuvia, jotka joku maksoi koska itse en halunnut niihin. Nyt viisikymppisenä havahduin, että kuvani koristaa äitini serkun kirjahyllyä kunniapaikalla, kun heillä ei ole lapsia ja ollaan oltu läheisiä ja äitini on ollut hänelle tärkeä auttaja kun hänellä oli lapsena ja nuorena vaikeat olosuhteet. Samoin kummitätini oli kuolemassa syöpään ja hänelle oli tärkeää ehtiä juhliini. Kävin häntä tervehtimässä kotona seuraavalla viikolla äitini patistamana, koska hän ei jaksanut juhlissa pitkään olla eikä siinä ehtinyt tietenkään ihmeemmin seurustelemaan, ja kahta viikkoa myöhemmin häntä ei enää ollut. Oli hyvä käydä, enkä todellakaan olisi itse oivaltanut mennä.
Kuunnelkaa ihmiset äitiäkin ja käyttäkää tilaisuutenne tutustua niihinkin, joita hän haluaa kutsua ja joita ette itse tunne. He saattavat kuitenkin tuntea sinut, vaikka et heitä muista. Jos hävettää liikaa niin ei väkisin sitten, mutta ihmettelen suuresti, miksi nykyisin on niin suosittua tällainen ajattelutapa, jossa ei tunneta kuin muutama ihminen ja heitäkään hädin tuskin siedetään. Sellainen ei ole hienoa tai tavoiteltavaa. Sosiaalinen pääoma voi olla vastenmielisen teeskentelyn, pätemisen ja pokkuroimisen tulosta jos sitä ei osaa muuten hankkia, mutta silti se on hyvä asia. Parikymppinen ei sitä vielä ymmärrä, mutta äiti ymmärtää. Jotain arvoa hänellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva on 10 vuotta myöhemmin iloinen siitä, että ei halunnut mitään yo-juhlia. Kakkua ja kahvia pikaisille vierailijoille - oikeastiko se on kamalaa? Kun kavereitten kanssa kuitenkin lähdetään jo ennen klo 17 porukalla viettämään iltaa, niin onko ne pari tuntia kotona kuoharilasi kädessä mahdoton ajatus? Vai hävettääkö oma suoritus niin paljon, ettei yksinkertaisesti kehtaa moista?
Kun iskä on vetäissyt sen kuoharivaraston ja "vähän" muutakin jo hyvissä ajoin ennen vieraiden saapumista, siinä ei hirveästi ole juhlamieltä kenelläkään. Tervetuloa todellisuuteen sieltä pumpulimaailmasta!
Kaikkien isät ei ole juoppoja, mutta jos noin on, niin varmasti se nuori voisi suoraa koululta lähteä jollekin pitopalvelulle avuksi. Koulunpäätöslauantaina on aina tarvetta apukäsille tarjoilussa ja juopon lapsi on todennäköisesti rahan tarpeessa.
Mistä sinulle löytyisi apuaivot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksei tästä voi kommunikoida nuoren ja äidin välillä ja löytää joku ratkaisu. Selvästi nuori ei ymmärrä, että tämä on hänen äidilleen tärkeä perinne. Tämä voi olla äidille tärkeä tapa olla ylpeä perheestään ja haluaa siksi juhlia. Toisaalta taas ymmärrän nuorta, jonka mielestä tällaiset juhlat ovat tarpeettomia. Kompromissina ehdotan nyt ainakin sitä kuvaa ja uutta vaatetta, se nyt on varsin pieni jousto. En kyllä myöskään ymmärrä mikä vaiva se on ilmestyä äitinsä järjestämiin juhliin kakkua syömään ja lahjoja vastaanottamaan, ei minusta huono diili muutaman tunnin istuskelusta.
Käänteisesti: Mikä vaiva on kunnioittaa nuoren päätöstä ja jättää ne juhlat pitämättä? Kaikillahan ei ole varakasta sukua, joka roudaa tonneittain euroja lahjaksi, joten haitta-hyöty-suhde voi jäädä nuoren osalta vahvasti haitan puolelle. Kun ei kaikilla ole edes niitä mukavia herttaisia sukulaisia, joiden kanssa pystyy olemaan asiallisesti pari tuntia.
haittaa? Mikä on se aktuaalinen haitta, joka nuorelle muodostuu siitä että istuu pari tuntia äitinsä kotona sukulaisten kanssa samaan aikaan? Nyt vähän rajaa tähän draamaan.
Armoton v'tutus on aika iso haitta. Tuskin sinäkään haluat sellaista itsellesi hankkia, jos on ihan pakko. Vai etkö pumpulissa kasvaneena oikeasti tajua, ettei kaikilla ole kivoja ihania sukulaisia, joiden seurassa on nautinto olla.
Vaikka sukulaiset olisikin vähemmän kivoja, niin ei kukaan juhlakalua nyt suoraan nälvi ja jutut on suurin piirtein jokaisen sukulaisen kanssa samat: mitäs meet opiskelemaan, onko kesätöitä jne jne. jos tämä aiheuttaa suunnattoman ketutuksen niin hohhoijaa. Maailmassa joutuu paljonkin edustamaan ja höpöttämään niitä näitä ihmisten kanssa joista ei niin tykkää. Elämä on.
Joskus joutuu. Mutta vielä omassa kotona en ole moiseen joutunut, enkä missään sellaisessa tilanteessa, jonka olisin itse joutunut järjestämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun, joten kyllä heillä on ehdottomasti oltava sananvaltaa myös näissä juhla-asioissa.
Onhan heillä. Sen kun pitävät juhlat jos haluavat. Keskenään siis, jos nuori ei halua osallistua.
P.S. Lukiossa opiskelu on maksutonta
Jep, kirjat ja tietokone tulee koulun puolesta... eikun eipäs tälle ikäpolvelle vielä tullutkaan!
Ikävää ettet erota sanoja opiskelu ja oppimateriaali toisistaan.
P.s. Aika monessa lukiossa saa ihan oikeasti tietokoneen koulun puolesta ja kirjatkin. Etenkin pienet lukiot ostavat tällä käytännöllä itselleen opiskelijoita. Lue uutisia ja opi.
Ilman oppimateriaalia on hankala opiskella täysipainoisesti. Viestiketjun alussa todettiin, että "vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun" ja siihen kuittasit, että "lukiossa opiskelu on maksutonta". Mitä vanhemmat siis kustantavat, kun he maksavat oppimateriaalin ja matkat? Jos he eivät mielestäsi kustanna opiskelua vaan jotain muuta.
Aika monessa lukiossa ei 3 vuotta sitten saanut maksutta tietokonetta ja kirjoja, nykylaki tuli voimaan heidän opintojensa jo alettua. Tutustu lakiin ja opi enemmän kuin mediasta.
Paitsi että sai jo 15 vuotta sitten kun itse kirjoitin. Se oli ainut syy, miksi menin perähikiän lukioon isomman lukion sijaa. Asiallahan ei ole mitään tekemistä lain kanssa, kuten tietäisit, jos olisit hieman perehtynyt aiheeseen.
Nuorta pitää kuunnella!!!
Minä edelleen ärsyyntyneenä muistelen sekä rippi- että yo-juhlia. Oma äitini halusi päsmäröidä kaiken ja kumpikaan juhlista ei ollut ollenkaan omannäköiseni, mitään toiveita en saanut läpi. Oli todella vaivaannuttavat hienostelevat sukujuhlat, kunpa niitä ei olisi edes ollut.
Kaikkien isät ei ole juoppoja, mutta jos noin on, niin varmasti se nuori voisi suoraa koululta lähteä jollekin pitopalvelulle avuksi. Koulunpäätöslauantaina on aina tarvetta apukäsille tarjoilussa ja juopon lapsi on todennäköisesti rahan tarpeessa.