Lue keskustelun säännöt.
Jos nuori ei halua yo-juhlia, onko asia hänen vai vanhemman päätös?
17.05.2022 |
Lähipiirissäni on meneillään pienoinen kriisi. Ylioppilaaksi pääsevä nuori ei haluaisi järjestää juhlia, vaan korkeintaan juhlia illallisen merkeissä oman perheen kesken. Hän on sitä mieltä, että haluaa juhlia sitten kun saa opiskelupaikan tai kun valmistuu yliopistosta. Nuoren äiti veti tästä herneen nenäänsä. Hän on sitä mieltä, että hänen on saatava järjestää juhlat, koska hän on ne ystävilleen ja sukulaisille velkaa. Nuorella on useampia häntä vanhempia serkkuja, ja vanhempien ystävien lapsista suurin osa on tuoretta ylioppilasta vanhempia. Äidin mielestä hänen täytyy nyt voida järjestää juhlat jo siitäkin syystä, että vuosien varrella perhe on vieraillut niin monissa yo-juhlissa.
Nuori on tästä kiukkuinen ja pahoillaan. Hän kokee, että äiti kävelee hänen ylitseen. Nuori on sellainen ettei perusta trendeistä tai traditioista, vaan haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Hän ei haluaisi myöskään ostaa juhliin uusia vaatteita vaan käyttää toiseen tilaisuuteen hankittua vanhempaa mekkoa, eikä hän haluaisi käydä valokuvaamossa yo-kuvassa, vaan pyytää valokuvausta harrastavaa ystävää ottamaan kuvan ulkona. Äidille ei käy tämäkään, vaan hän vaatii että nuorelle ostetaan uudet vaatteet ja että perinteinen valokuvaus varataan.
Nuori on äidilleen erittäin vihainen.
Mitä mieltä te olette, pitäisikö yo-juhlien järjestämisessä, kuvauksessa yms. kuunnella ylioppilaan omaa mielipidettä, vai päättävätkö vanhemmat? Tuli kyllä tosi paha mieli tämän ylioppilaaksi pääsevän sukulaiseni puolesta, mutta symppaan myös vähän hänen äitiään.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun, joten kyllä heillä on ehdottomasti oltava sananvaltaa myös näissä juhla-asioissa.
Onhan heillä. Sen kun pitävät juhlat jos haluavat. Keskenään siis, jos nuori ei halua osallistua.
P.S. Lukiossa opiskelu on maksutonta
Lukio on maksuton vain v.2005 tai sen jälkeen syntyneille ja se ikäluokka on vasta aloittanut lukion, eikä yksikään ole vielä viettänyt ylioppilasjuhlia.
Koska tulee lasku niistä lukio-opinnoista, jotka suoritin vuosina 2000-2003? Vielä ei ole näkynyt.
Eiköhän ne kirjat ja muut oppimateriaalit ole maksettu jo ajat sitten.
Kysyinkin siitä opetuksesta. Kirjoista sain 90% ilmaiseksi vuotta vanhemmalta serkultani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun, joten kyllä heillä on ehdottomasti oltava sananvaltaa myös näissä juhla-asioissa.
Onhan heillä. Sen kun pitävät juhlat jos haluavat. Keskenään siis, jos nuori ei halua osallistua.
P.S. Lukiossa opiskelu on maksutonta
Lukio on maksuton vain v.2005 tai sen jälkeen syntyneille ja se ikäluokka on vasta aloittanut lukion, eikä yksikään ole vielä viettänyt ylioppilasjuhlia.
Koska tulee lasku niistä lukio-opinnoista, jotka suoritin vuosina 2000-2003? Vielä ei ole näkynyt.
Ainakin mulla samoihin aikoihin vanhemmat ne maksoi jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksei tästä voi kommunikoida nuoren ja äidin välillä ja löytää joku ratkaisu. Selvästi nuori ei ymmärrä, että tämä on hänen äidilleen tärkeä perinne. Tämä voi olla äidille tärkeä tapa olla ylpeä perheestään ja haluaa siksi juhlia. Toisaalta taas ymmärrän nuorta, jonka mielestä tällaiset juhlat ovat tarpeettomia. Kompromissina ehdotan nyt ainakin sitä kuvaa ja uutta vaatetta, se nyt on varsin pieni jousto. En kyllä myöskään ymmärrä mikä vaiva se on ilmestyä äitinsä järjestämiin juhliin kakkua syömään ja lahjoja vastaanottamaan, ei minusta huono diili muutaman tunnin istuskelusta.
Käänteisesti: Mikä vaiva on kunnioittaa nuoren päätöstä ja jättää ne juhlat pitämättä? Kaikillahan ei ole varakasta sukua, joka roudaa tonneittain euroja lahjaksi, joten haitta-hyöty-suhde voi jäädä nuoren osalta vahvasti haitan puolelle. Kun ei kaikilla ole edes niitä mukavia herttaisia sukulaisia, joiden kanssa pystyy olemaan asiallisesti pari tuntia.
haittaa? Mikä on se aktuaalinen haitta, joka nuorelle muodostuu siitä että istuu pari tuntia äitinsä kotona sukulaisten kanssa samaan aikaan? Nyt vähän rajaa tähän draamaan.
Armoton v'tutus on aika iso haitta. Tuskin sinäkään haluat sellaista itsellesi hankkia, jos on ihan pakko. Vai etkö pumpulissa kasvaneena oikeasti tajua, ettei kaikilla ole kivoja ihania sukulaisia, joiden seurassa on nautinto olla.
Vaikka sukulaiset olisikin vähemmän kivoja, niin ei kukaan juhlakalua nyt suoraan nälvi ja jutut on suurin piirtein jokaisen sukulaisen kanssa samat: mitäs meet opiskelemaan, onko kesätöitä jne jne. jos tämä aiheuttaa suunnattoman ketutuksen niin hohhoijaa. Maailmassa joutuu paljonkin edustamaan ja höpöttämään niitä näitä ihmisten kanssa joista ei niin tykkää. Elämä on.
Itse en ole koskaan pitänyt hössötyksestä tai pönötysjuhlista joissa ei oikein ole mitään muuta pointtia kuin kerätä koko suku koolle ja katsoa miten käy. Ylioppilasjuhlat olivat nimenomaan tällainen tapahtuma, kun joskus kymmenen vuotta sitten valmistuin. En olisi niitä kaivannut, mutta perinteen vuoksi ne järkättiin.
Tuo esimerkkisikin oli melko laimea. Vaikka sukulaiset eivät suoraan nälvisi ylioppilasta, niin "aikuisten" kesken voi joissain perheissä tilanne lähteä käsistä. Oma äitini ei esimerkiksi tule isän puolen sukulaisten kanssa toimeen, mutta ei tulisi kuuloonkaan että isän puolen sukulaisille olisi järkätty omat pippalot tämän vuoksi saati että heidät olisi jätetty kutsumatta. Kiva siinä teininä kuunnella, kun sukulaiset vttuilevat toisilleen, kaivelevat vanhoja haavoja ja tunnelma kiristyy. Lisäksi on todella inhottava vastailla monta kertaa noihin kesätyö/parisuhde/tulevaisuuden ammatti jne. kysymyksiin jos niistä ei ole vielä niin tietoa tai varmuutta eikä edes seuraava opiskelupaikka ole vahvistettuna. Ja aut armias jos kirjoitukset eivät menneet niin hyvin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun, joten kyllä heillä on ehdottomasti oltava sananvaltaa myös näissä juhla-asioissa.
Onhan heillä. Sen kun pitävät juhlat jos haluavat. Keskenään siis, jos nuori ei halua osallistua.
P.S. Lukiossa opiskelu on maksutonta
Jep, kirjat ja tietokone tulee koulun puolesta... eikun eipäs tälle ikäpolvelle vielä tullutkaan!
Ikävää ettet erota sanoja opiskelu ja oppimateriaali toisistaan.
P.s. Aika monessa lukiossa saa ihan oikeasti tietokoneen koulun puolesta ja kirjatkin. Etenkin pienet lukiot ostavat tällä käytännöllä itselleen opiskelijoita. Lue uutisia ja opi.
Ilman oppimateriaalia on hankala opiskella täysipainoisesti. Viestiketjun alussa todettiin, että "vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun" ja siihen kuittasit, että "lukiossa opiskelu on maksutonta". Mitä vanhemmat siis kustantavat, kun he maksavat oppimateriaalin ja matkat? Jos he eivät mielestäsi kustanna opiskelua vaan jotain muuta.
Aika monessa lukiossa ei 3 vuotta sitten saanut maksutta tietokonetta ja kirjoja, nykylaki tuli voimaan heidän opintojensa jo alettua. Tutustu lakiin ja opi enemmän kuin mediasta.
Paitsi että sai jo 15 vuotta sitten kun itse kirjoitin. Se oli ainut syy, miksi menin perähikiän lukioon isomman lukion sijaa. Asiallahan ei ole mitään tekemistä lain kanssa, kuten tietäisit, jos olisit hieman perehtynyt aiheeseen.
15 vuotta sitten meillä oli 13 lukiota, jotka tarjosivat kaikille oppilailleen maksutta tietokoneen ja materiaalin eikä yksikään niistä ollut Perä-Hikiällä. Saattaa olla, että olen hieman enemmän perehtynyt aiheeseen. Lisäksi oli 8 lukiota, jossa tietyllä linjalla sai tietokoneen koulun puolesta.
Perä-Hikiä onkin eri asia kuin perähikiä. Sori siitä :D
Sinun kannaltasi saattoi olla ratkaisevaa sekin, että niissä perähikiän lukioissa keskiarvorajat olivat sellaiset, että sinäkin pääsit lukioon. Tietokone tuskin oli tärkein asia.
Söpöä kun yrität oikein piikitellä <3 Sinulta jäi kuitenkin huomaamatta, että se perähikiä oli ihan oma valintani. Menin sinne isomman lukio SIJAAN, kuten kirjoitin aiemmin. Se tarkoittaa suomeksi, että olisin päässyt isoonkin kaupunkiin, mutta jäin perähikiälle ilmaisen koneen ja ilmaisten kirjojen takia, koska olin köyhästä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Jos ilmoittaa, että ei juhli, niin on äärettömän huonoa käytöstä antaa lahja. Juhlat ovat sen saavutuksen kunniaksi ja jos ei halua juhlia, niin kenenkään ei pidä mennä vaatimaan, että lahjat nyt ainakin otat. Toki jos menee koululle vastoin ylioppilaan toivetta, niin silloin ruusu ja lahja ovat paikallaan, mutta samalla nolaa sekä itsensä että nuoren, jonka toivetta ei halua kuulla. Jos vie lahjan ylioppilaan kotiin, on ylioppilas hyvän tavan mukaan velvoitettu tarjoamaan jotain eli hemmetti sentään, siitähän tulee sitten ne juhlat.
Posti on keksitty. Ja mobiilipankki, jonka kautta saa kätevästi tilisiirtoja tehtyä.
Eihän sun mitään tarvi vaatia tai siitä lahjan antamisesta edes tehdä mitään numeroa. Itse soitin kummipojalle, onnittelin ja kerroin, että haluaisin saavutuksesta myös muistaa, kysyin jopa, että onko jotain mitä lahjaksi haluaisi. Hyvin yksinkertaista ja halutessaan olisi voinut lahjasta myös kieltäytyä.
Entä jos kummipoika olisi sanonut, että kiitos ei, en halua lahjaa. Olisitko oikeasti jättänyt sen antamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksei tästä voi kommunikoida nuoren ja äidin välillä ja löytää joku ratkaisu. Selvästi nuori ei ymmärrä, että tämä on hänen äidilleen tärkeä perinne. Tämä voi olla äidille tärkeä tapa olla ylpeä perheestään ja haluaa siksi juhlia. Toisaalta taas ymmärrän nuorta, jonka mielestä tällaiset juhlat ovat tarpeettomia. Kompromissina ehdotan nyt ainakin sitä kuvaa ja uutta vaatetta, se nyt on varsin pieni jousto. En kyllä myöskään ymmärrä mikä vaiva se on ilmestyä äitinsä järjestämiin juhliin kakkua syömään ja lahjoja vastaanottamaan, ei minusta huono diili muutaman tunnin istuskelusta.
Totta, on tässä myös tämä näkökulma, että nuori ilahduttaa vanhempiaan pienillä juhlilla. Jää kiva muisto. Elämässä kaivataan juhlaa arjen lomaan. Itsekään en tykännyt juhlista, mutta toki juhlat järjestettiin. Sukulaiset tuntuivat tykkäävän: yhteensä viisi serkusta sai lakin samana keväänä. Juhlia riitti usealle päivälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun, joten kyllä heillä on ehdottomasti oltava sananvaltaa myös näissä juhla-asioissa.
Onhan heillä. Sen kun pitävät juhlat jos haluavat. Keskenään siis, jos nuori ei halua osallistua.
P.S. Lukiossa opiskelu on maksutonta
Lukio on maksuton vain v.2005 tai sen jälkeen syntyneille ja se ikäluokka on vasta aloittanut lukion, eikä yksikään ole vielä viettänyt ylioppilasjuhlia.
Koska tulee lasku niistä lukio-opinnoista, jotka suoritin vuosina 2000-2003? Vielä ei ole näkynyt.
Ainakin mulla samoihin aikoihin vanhemmat ne maksoi jo silloin.
Okei. Ehkä olin sitten jossain erityisessä lukiossa, kun meillä ei mitään laskua opetuksesta koskaan tullut. Tai sitten sinä olit jossain erityisessä yksityiskoulussa, jossa jopa opetus oli maksullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut melkein 30 vuotta lukion opettajana enkä ole ikinä elämässäni kuullut ylioppilaasta, joka ei haluaisi juhlia ylioppilaaksi pääsemistään. Onko hänellä masennus tai onko tapahtunut jotain traumaattista?
On melko erikoista, jos ylioppilaat jotka ovat olleet jo lähes koko kevään pois koulusta kertoisivat sinulle onko heillä juhlat vai ei. Tai pienet vai isot juhlat.
Kaikki ylioppilaat ovat aina tuoneet yhteisen kutsun opettajille ja sitten me opettajat olemme sopineet keskenämme, kuka meistä käy kenenkin juhlissa onnittelemassa, ettei kävisi niin, että jonkun kotona kävisi monta opettajaa ja toisen kotona ei yhtään. Eri asia on, jos joku jostain syystä juhlii toisena päivänä (esim. muualta tulleet opiskelijat, jotka saavat yo-lakin meidän koulusta, mutta järjestävät juhlat omilla kotipaikkakunnillaan myöhemmin)
Ei ole mitenkään erikoista, että opiskelijat käyvät koululla vielä yo-kirjoitusten jälkeenkin kertomassa kuulumisiaan tai suorittamassa puuttuvia kursseja, moni tulee joka päinä ihan vain syömään ja tapaamaan kavereitaan. Terv. lukion ope, jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Jos ilmoittaa, että ei juhli, niin on äärettömän huonoa käytöstä antaa lahja. Juhlat ovat sen saavutuksen kunniaksi ja jos ei halua juhlia, niin kenenkään ei pidä mennä vaatimaan, että lahjat nyt ainakin otat. Toki jos menee koululle vastoin ylioppilaan toivetta, niin silloin ruusu ja lahja ovat paikallaan, mutta samalla nolaa sekä itsensä että nuoren, jonka toivetta ei halua kuulla. Jos vie lahjan ylioppilaan kotiin, on ylioppilas hyvän tavan mukaan velvoitettu tarjoamaan jotain eli hemmetti sentään, siitähän tulee sitten ne juhlat.
Posti on keksitty. Ja mobiilipankki, jonka kautta saa kätevästi tilisiirtoja tehtyä.
Eihän sun mitään tarvi vaatia tai siitä lahjan antamisesta edes tehdä mitään numeroa. Itse soitin kummipojalle, onnittelin ja kerroin, että haluaisin saavutuksesta myös muistaa, kysyin jopa, että onko jotain mitä lahjaksi haluaisi. Hyvin yksinkertaista ja halutessaan olisi voinut lahjasta myös kieltäytyä.
Kuka hullu lähettää nykyään rahaa postissa`?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoreni toiveesta en järjestä ensi vuonna juhlia vaan käymme syömässä pienellä porukalla. Siinä voi samalla antaa onnittelukukat tms ylioppilaalle. Rahaa on omasta takaa sekä itselläni että nuorella joten emme tarvitse juhlia rahoituksen maksimoimiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksei tästä voi kommunikoida nuoren ja äidin välillä ja löytää joku ratkaisu. Selvästi nuori ei ymmärrä, että tämä on hänen äidilleen tärkeä perinne. Tämä voi olla äidille tärkeä tapa olla ylpeä perheestään ja haluaa siksi juhlia. Toisaalta taas ymmärrän nuorta, jonka mielestä tällaiset juhlat ovat tarpeettomia. Kompromissina ehdotan nyt ainakin sitä kuvaa ja uutta vaatetta, se nyt on varsin pieni jousto. En kyllä myöskään ymmärrä mikä vaiva se on ilmestyä äitinsä järjestämiin juhliin kakkua syömään ja lahjoja vastaanottamaan, ei minusta huono diili muutaman tunnin istuskelusta.
Käänteisesti: Mikä vaiva on kunnioittaa nuoren päätöstä ja jättää ne juhlat pitämättä? Kaikillahan ei ole varakasta sukua, joka roudaa tonneittain euroja lahjaksi, joten haitta-hyöty-suhde voi jäädä nuoren osalta vahvasti haitan puolelle. Kun ei kaikilla ole edes niitä mukavia herttaisia sukulaisia, joiden kanssa pystyy olemaan asiallisesti pari tuntia.
haittaa? Mikä on se aktuaalinen haitta, joka nuorelle muodostuu siitä että istuu pari tuntia äitinsä kotona sukulaisten kanssa samaan aikaan? Nyt vähän rajaa tähän draamaan.
Armoton v'tutus on aika iso haitta. Tuskin sinäkään haluat sellaista itsellesi hankkia, jos on ihan pakko. Vai etkö pumpulissa kasvaneena oikeasti tajua, ettei kaikilla ole kivoja ihania sukulaisia, joiden seurassa on nautinto olla.
Vaikka sukulaiset olisikin vähemmän kivoja, niin ei kukaan juhlakalua nyt suoraan nälvi ja jutut on suurin piirtein jokaisen sukulaisen kanssa samat: mitäs meet opiskelemaan, onko kesätöitä jne jne. jos tämä aiheuttaa suunnattoman ketutuksen niin hohhoijaa. Maailmassa joutuu paljonkin edustamaan ja höpöttämään niitä näitä ihmisten kanssa joista ei niin tykkää. Elämä on.
Edelleenkään: kaikilla ei ole yhtä kivoja sukulaisia kuin sinulla. Miksi sinun on niin vaikea hahmottaa sitä?
Miksi sinun on niin vaikea hahmottaa sitä, että vaikka alkoholisteja tässä maassa riittää, valtaosa suvuista on sen verran tolkullisia kuitenkin, että pystyvät suoriutumaan yo-juhlista kunnialla sen pari tuntia. Jos ei pysty, kaikki ymmärtävät ettei nuori silloin välitä juhlia. Samaten on ymmärrettävää, jos on suvun ensimmäinen ylioppilas ja muut kuolevat kateuteen jo ulko-ovella eikä ilkeilystä tule loppua.
Jos sukusi tilanne on erikoisen ikävä, ota onkeesi ja tee radikaaleja toimenpiteitä helpottaaksesi elämää jatkossa. Älä hyökkää niiden kimppuun, jotka eivät ymmärrä miten kauheaa teillä on. Ei kaikkien kuulukaan sitä ymmärtää. Ei sinunkaan kuulu jäädä ymmärtämään vaan ymmärtää ottaa etäisyyttä. Ja keskusteluja on voitava käydä vaikka kaikkien mahdollisia syitä ei käydä etukäteen läpi, ennen kuin kehdataan sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut melkein 30 vuotta lukion opettajana enkä ole ikinä elämässäni kuullut ylioppilaasta, joka ei haluaisi juhlia ylioppilaaksi pääsemistään. Onko hänellä masennus tai onko tapahtunut jotain traumaattista?
On melko erikoista, jos ylioppilaat jotka ovat olleet jo lähes koko kevään pois koulusta kertoisivat sinulle onko heillä juhlat vai ei. Tai pienet vai isot juhlat.
Kaikki ylioppilaat ovat aina tuoneet yhteisen kutsun opettajille ja sitten me opettajat olemme sopineet keskenämme, kuka meistä käy kenenkin juhlissa onnittelemassa, ettei kävisi niin, että jonkun kotona kävisi monta opettajaa ja toisen kotona ei yhtään. Eri asia on, jos joku jostain syystä juhlii toisena päivänä (esim. muualta tulleet opiskelijat, jotka saavat yo-lakin meidän koulusta, mutta järjestävät juhlat omilla kotipaikkakunnillaan myöhemmin)
Ei ole mitenkään erikoista, että opiskelijat käyvät koululla vielä yo-kirjoitusten jälkeenkin kertomassa kuulumisiaan tai suorittamassa puuttuvia kursseja, moni tulee joka päinä ihan vain syömään ja tapaamaan kavereitaan. Terv. lukion ope, jolle vastasit
Olet ilmeisesti siellä paljon puhutulla Perä-Hikiällä opettajana. Vähänkään isommalla paikkakunnalla ei todellakaan opettajia kutsuta yo-juhliin. Siinäpä olisikin, kun meidänkin ikäluokasta se 158 ylioppilasta olisi opettajalleen kutsun tuoneet :D
Tietysti kuunnella nuoren omaa tahtoa. Itse valmistuessani ylioppilaaksi muutama vuosi takaperin, en halunnut juhlia ollenkaan enkä toivonut mitään lahjaksi. Vanhemmilta sain 100e ja juotiin kakkukahvit, ei muuta. En olisi todellakaan halunnut isoja juhlia, etenkin kun tiesin silloin että yksi arvosana pitää vielä uusia ennen kuin pääsen yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun juhliini vanhempani kutsuivat paljon sellaisia ihmisiä joiden kanssa en itse ollut ollut juurikaan tekemisissä ja jotka eivät olleet elämässäni läheisessä roolissa, mutta jotka olivat vanhempieni ystäviä.
Vieraslistaa laadittaessa:
Äiti: "Ja sitten Marja ja Matti Matikainen."
Minä: "Ai nekin? En ole nähnyt niitä sen jälkeen kun olin 5 v. "
Äiti: "MINÄ olin Marjan ja Matin pojan ylppäreillä 15 v. sitten, joten pitää heidät kutsua."
Oikeasti olisin halunnut vain sellaiset sukulaiset ja perheystävät joiden kanssa oltiin tekemisissä jatkuvasti, mutta tällä äidin logiikalla juhlat paisuivat kaksipäiväisiksi kun kaikki vieraat eivät mahtuneet meille samaan aikaan.
Ahdisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksei tästä voi kommunikoida nuoren ja äidin välillä ja löytää joku ratkaisu. Selvästi nuori ei ymmärrä, että tämä on hänen äidilleen tärkeä perinne. Tämä voi olla äidille tärkeä tapa olla ylpeä perheestään ja haluaa siksi juhlia. Toisaalta taas ymmärrän nuorta, jonka mielestä tällaiset juhlat ovat tarpeettomia. Kompromissina ehdotan nyt ainakin sitä kuvaa ja uutta vaatetta, se nyt on varsin pieni jousto. En kyllä myöskään ymmärrä mikä vaiva se on ilmestyä äitinsä järjestämiin juhliin kakkua syömään ja lahjoja vastaanottamaan, ei minusta huono diili muutaman tunnin istuskelusta.
Käänteisesti: Mikä vaiva on kunnioittaa nuoren päätöstä ja jättää ne juhlat pitämättä? Kaikillahan ei ole varakasta sukua, joka roudaa tonneittain euroja lahjaksi, joten haitta-hyöty-suhde voi jäädä nuoren osalta vahvasti haitan puolelle. Kun ei kaikilla ole edes niitä mukavia herttaisia sukulaisia, joiden kanssa pystyy olemaan asiallisesti pari tuntia.
haittaa? Mikä on se aktuaalinen haitta, joka nuorelle muodostuu siitä että istuu pari tuntia äitinsä kotona sukulaisten kanssa samaan aikaan? Nyt vähän rajaa tähän draamaan.
Armoton v'tutus on aika iso haitta. Tuskin sinäkään haluat sellaista itsellesi hankkia, jos on ihan pakko. Vai etkö pumpulissa kasvaneena oikeasti tajua, ettei kaikilla ole kivoja ihania sukulaisia, joiden seurassa on nautinto olla.
Vaikka sukulaiset olisikin vähemmän kivoja, niin ei kukaan juhlakalua nyt suoraan nälvi ja jutut on suurin piirtein jokaisen sukulaisen kanssa samat: mitäs meet opiskelemaan, onko kesätöitä jne jne. jos tämä aiheuttaa suunnattoman ketutuksen niin hohhoijaa. Maailmassa joutuu paljonkin edustamaan ja höpöttämään niitä näitä ihmisten kanssa joista ei niin tykkää. Elämä on.
Edelleenkään: kaikilla ei ole yhtä kivoja sukulaisia kuin sinulla. Miksi sinun on niin vaikea hahmottaa sitä?
Miksi sinun on niin vaikea hahmottaa sitä, että vaikka alkoholisteja tässä maassa riittää, valtaosa suvuista on sen verran tolkullisia kuitenkin, että pystyvät suoriutumaan yo-juhlista kunnialla sen pari tuntia. Jos ei pysty, kaikki ymmärtävät ettei nuori silloin välitä juhlia. Samaten on ymmärrettävää, jos on suvun ensimmäinen ylioppilas ja muut kuolevat kateuteen jo ulko-ovella eikä ilkeilystä tule loppua.
Jos sukusi tilanne on erikoisen ikävä, ota onkeesi ja tee radikaaleja toimenpiteitä helpottaaksesi elämää jatkossa. Älä hyökkää niiden kimppuun, jotka eivät ymmärrä miten kauheaa teillä on. Ei kaikkien kuulukaan sitä ymmärtää. Ei sinunkaan kuulu jäädä ymmärtämään vaan ymmärtää ottaa etäisyyttä. Ja keskusteluja on voitava käydä vaikka kaikkien mahdollisia syitä ei käydä etukäteen läpi, ennen kuin kehdataan sanoa mitään.
Eihän tuossa mitään hyökätty. Yritettiin vaan saada sinun paksuun kalloosi se tieto, että kaikilla ei ole yhtä kivoja sukulaisia kuin sinulla. Ikävää, ettet vieläkään sitä käsitä, vaan jopa lähdet syyllistämään toista siitä, jos hänellä sattuu olemaan alkoholistiperhe. Onko sinusta lapsen valittavissa millaiseen perheeseen hän syntyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori on käsittääkseni ollut jo pidempään sitä mieltä ettei halua juhlia, mutta äitinsä on elätellyt toivetta siitä että hänen mielensä muuttuu. Mutta nyt kun asia on ajankohtainen, nuori pysyy kannassaan ja äidin on sitä vaikea niellä.
Äiti suurin piirtein itkua vääntäen tilitti, kuinka hän on aina katsellut juhlissa ylioppilaiden äitejä jotka häärivät lyyrat rintapielissään, ja halunnut itse olla samassa asemassa jonain päivänä. Tässä on ainakin jollain tapaa kyse statuksesta ja ylpeydestä.
Kyse ei ole siitä että nuori olisi saanut huonot paperit joita ei halua juhlia, vaan kirjoitukset menivät varsin hyvin.
Ap
Ymmärrän äitiä todella hyvin. Mielestäni nuori ei nyt ollenkaan mieti asiaa äitinsä näkökulmasta.
Minä en kyllä ymmärrä pätkääkään !
Juhlat järjestetään jos juhlankohde niin haluaa ja siinä muodossa , kohtuuden ja resurssien puitteissa kuin mahdollista. Ap:n tapauksen äiti on ilkeä ja itsekäs.
T.yo:n äiti 2000-luvulta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Jos ilmoittaa, että ei juhli, niin on äärettömän huonoa käytöstä antaa lahja. Juhlat ovat sen saavutuksen kunniaksi ja jos ei halua juhlia, niin kenenkään ei pidä mennä vaatimaan, että lahjat nyt ainakin otat. Toki jos menee koululle vastoin ylioppilaan toivetta, niin silloin ruusu ja lahja ovat paikallaan, mutta samalla nolaa sekä itsensä että nuoren, jonka toivetta ei halua kuulla. Jos vie lahjan ylioppilaan kotiin, on ylioppilas hyvän tavan mukaan velvoitettu tarjoamaan jotain eli hemmetti sentään, siitähän tulee sitten ne juhlat.
Posti on keksitty. Ja mobiilipankki, jonka kautta saa kätevästi tilisiirtoja tehtyä.
Eihän sun mitään tarvi vaatia tai siitä lahjan antamisesta edes tehdä mitään numeroa. Itse soitin kummipojalle, onnittelin ja kerroin, että haluaisin saavutuksesta myös muistaa, kysyin jopa, että onko jotain mitä lahjaksi haluaisi. Hyvin yksinkertaista ja halutessaan olisi voinut lahjasta myös kieltäytyä.
Entä jos kummipoika olisi sanonut, että kiitos ei, en halua lahjaa. Olisitko oikeasti jättänyt sen antamatta?
No tietenkin. En kai mä nyt väkisin sitä hänelle ala tuputtamaan.
Mutta juhlien järjestämättä jättäminen ei nyt mun mielestä vielä tarkoita, että kieltäytyy lahjoista, jos joku häntä muistaa haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorta pitää kuunnella!!!
Minä edelleen ärsyyntyneenä muistelen sekä rippi- että yo-juhlia. Oma äitini halusi päsmäröidä kaiken ja kumpikaan juhlista ei ollut ollenkaan omannäköiseni, mitään toiveita en saanut läpi. Oli todella vaivaannuttavat hienostelevat sukujuhlat, kunpa niitä ei olisi edes ollut.
Sama täällä itse ihan tahallaan vedin överiksi viskaten lakin nurkkaan ja avasin kaljan kun muut hörppi kahvia. Sitten menin huoneeseeni ja huudatin stereoita täysillä samalla hoilaten itse päälle.
Äiti kyyneleet silmissä tivasi että miksi järjstin sellaisen kohtauksen ja pilasin juhlat. Vastasin että SINÄ HALUSIT JUHLAT ENKÄ MINÄ?
Järkyttävää itsekeskeistä ja moukkamaista käytöstä. Toivottavasti kasvat ja tajuat hävetä ja pyydät äidiltäsi anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Jos ilmoittaa, että ei juhli, niin on äärettömän huonoa käytöstä antaa lahja. Juhlat ovat sen saavutuksen kunniaksi ja jos ei halua juhlia, niin kenenkään ei pidä mennä vaatimaan, että lahjat nyt ainakin otat. Toki jos menee koululle vastoin ylioppilaan toivetta, niin silloin ruusu ja lahja ovat paikallaan, mutta samalla nolaa sekä itsensä että nuoren, jonka toivetta ei halua kuulla. Jos vie lahjan ylioppilaan kotiin, on ylioppilas hyvän tavan mukaan velvoitettu tarjoamaan jotain eli hemmetti sentään, siitähän tulee sitten ne juhlat.
Posti on keksitty. Ja mobiilipankki, jonka kautta saa kätevästi tilisiirtoja tehtyä.
Eihän sun mitään tarvi vaatia tai siitä lahjan antamisesta edes tehdä mitään numeroa. Itse soitin kummipojalle, onnittelin ja kerroin, että haluaisin saavutuksesta myös muistaa, kysyin jopa, että onko jotain mitä lahjaksi haluaisi. Hyvin yksinkertaista ja halutessaan olisi voinut lahjasta myös kieltäytyä.
Kuka hullu lähettää nykyään rahaa postissa`?
On kai niitä muitakin lahjoja, kuin raha?
Sinun kannaltasi saattoi olla ratkaisevaa sekin, että niissä perähikiän lukioissa keskiarvorajat olivat sellaiset, että sinäkin pääsit lukioon. Tietokone tuskin oli tärkein asia.