Lue keskustelun säännöt.
Jos nuori ei halua yo-juhlia, onko asia hänen vai vanhemman päätös?
17.05.2022 |
Lähipiirissäni on meneillään pienoinen kriisi. Ylioppilaaksi pääsevä nuori ei haluaisi järjestää juhlia, vaan korkeintaan juhlia illallisen merkeissä oman perheen kesken. Hän on sitä mieltä, että haluaa juhlia sitten kun saa opiskelupaikan tai kun valmistuu yliopistosta. Nuoren äiti veti tästä herneen nenäänsä. Hän on sitä mieltä, että hänen on saatava järjestää juhlat, koska hän on ne ystävilleen ja sukulaisille velkaa. Nuorella on useampia häntä vanhempia serkkuja, ja vanhempien ystävien lapsista suurin osa on tuoretta ylioppilasta vanhempia. Äidin mielestä hänen täytyy nyt voida järjestää juhlat jo siitäkin syystä, että vuosien varrella perhe on vieraillut niin monissa yo-juhlissa.
Nuori on tästä kiukkuinen ja pahoillaan. Hän kokee, että äiti kävelee hänen ylitseen. Nuori on sellainen ettei perusta trendeistä tai traditioista, vaan haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Hän ei haluaisi myöskään ostaa juhliin uusia vaatteita vaan käyttää toiseen tilaisuuteen hankittua vanhempaa mekkoa, eikä hän haluaisi käydä valokuvaamossa yo-kuvassa, vaan pyytää valokuvausta harrastavaa ystävää ottamaan kuvan ulkona. Äidille ei käy tämäkään, vaan hän vaatii että nuorelle ostetaan uudet vaatteet ja että perinteinen valokuvaus varataan.
Nuori on äidilleen erittäin vihainen.
Mitä mieltä te olette, pitäisikö yo-juhlien järjestämisessä, kuvauksessa yms. kuunnella ylioppilaan omaa mielipidettä, vai päättävätkö vanhemmat? Tuli kyllä tosi paha mieli tämän ylioppilaaksi pääsevän sukulaiseni puolesta, mutta symppaan myös vähän hänen äitiään.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on taas yksi tapakasvatuksen paikka. Juhlien järjestäminen ja juhlittavana oleminen. Ei niitä opi, jos ei koskaan mitään juhlia järjestetä.
YO-juhliin ei perinteisesti ole kutsuttu, vaan ovi on auki kaikille halukkaille.
No lapsena pidetään niitä synttärijuhlia tuon takia. Hyödytöntä sitä tapakasvatusta on aikuiselle enää lähteä opettamaan.
Näyttää tämän keskustelun pohjalta aika monelta aikuiseltakin puuttuvan tavat!!
Totta. Huonotapaista pakottaa täysi-ikäinen lapsi juhliin vasten tämän tahtoa vain, jotta itse saa jonkun lyyran-esittely hetken parrasvaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioittaisin ryhdikkään nuoren toivetta. Suurinpiirtein kaikki tajuaa nykyään että rippijuhliin ja ylppäreihin kutsutaan kaikki kummin
kaimat ja naapurit, jotta saadaan lahjaraha summaa kasvatettua, harva kun kehtaa tulla tyhjin käsin. Olen itse syntynyt 60-luvulla ja silloin esim ei kukaan pitänyt mitään rippijuhlia saatikka että olisi kehdannut jotain rahalahjoja ottaa vastaan. Parhaimmillaan kummit ja isovanhemmat muistivat. Harva 15 v on oikeasti niin harras tai sukurakas että oikeasti haluaisi jotain rippijuhlaa viettää. Ylppärit on siitä noin 3v eteenpäin ja edelleen aika harva sen ikäinen on oikeasti riemuissaan joutuessaan juomaan kahvia setien ja tätien ja vanhempien tuttavien tuttavien kanssa. Mutta kun tietävät että yleensä se kaukaisinkin kummin kaima tuo vaikka vaan jonkun 20 kymppiä ja kun porukkaa on paljon ,potti voi olla sievoinen. Ja nämä kutsutut kumminkaimat sitten manailevat itsekseen kun lauantain pönötyskekkerit pilaavat sen hartaasti odotetun yhden mökkiviikonlopun niistä 4 viikon lomaviikoista joita porukoilla normaalisti on. Ja totuus on että juurikin nämä kummin kaimat ja naapurien ystävien ystävät jättäisivät oikeasti sen kaksikymppisen laittamatta, mutta jos kutsutaan, niin ilmankaan ei kehtaa olla.Eli kiitos teille te suoraselkäiset nuoret ihmiset, jotka ymmärrätte ettei näistä juhlista äitiänne lukuunottamatta kukaan oikein tykkää.
Aijaa.. nyt on pakko korjata väittämäsi. Olen syntynyt -67 ja minulle järjestettiin rippijuhlat ja vieraita saapui aika paljon; sukulaisia, naapureita, ystäviä. Lahjaksi sain silloin jo mm. rahaa ja koruja. Kuten Yo-juhlat järjestettiin myös vuonna -91, mieleeni on jäänyt saamani järkyttävän iso 500 markan rahalahja kummitädiltäni :) Kyllä mun käsittääkseni kaikki luokkani ylioppilaat pitivät juhlat ja kehtasivat jopa ottaa rahalahjat vastaan.
Äh, siis vuonna 1986 ylioppilaaksi. -91 valmistuin ammattiin.
Olen uuden ylioppilaan äiti, ja lakkiaisiin meitä tulee 6 pojan lisäksi. Mitään varsinaisia juhlia ei ole, mennään mökille, grillataan ja syödään kakkua siskon perheen kanssa.
Ihan hullua pakottaa isoja juhlia.
Luulen että muutenkin tuommoisten velvollisuus-pönötysjuhlien aika alkaa olla pikku hiljaa menossa ohi ja nuoret alkaa haluta pitää oman näköisiä juhlia. Ainakin omassa suvussani kaikki muutkin isot juhlat on vähentyneet, harva juhlii esim pyöreitä syntymäpäiviä enää isosti ja viimeksi naimisiin menneet serkutkin on pitäneet vain pienehköt häät. Eiköhän sama trendi ala yleistyä ylppäreissä ja rippijuhlissakin. Itse ainakin aion pitää lapselleni just semmoiset juhlat kun se haluaa, sitten jos/kun sen aika joskus tulee. Nykyään uskalletaan jo tehdä niinkuin itse halutaan eikä vain sukulaisia miellyttääkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli jonkinlaiset perinteiset juhlat just tuosta syystä, kun äiti tahtoi, ja mulle ei ollut niin väliä. Nyt jos asia olisi ajankohtainen, en pitäisi mitään perinteisiä juhlia. Ehkä oman perheen kanssa kakkukahvit ja muiden ylioppilaiden kanssa jossain ravintolassa illalla, siinä kaikki.
Kadun ja häpeän myös niitä vaatteita, kampausta ja kuvia, jotka otettiin äidin toiveesta.
Antakaa siis herran tähden nuoren itse päättää!
Onpa taas jyrkkää keskustelua. Aina joko tai ja vielä lyödään löylyä lisää, haukutaan vastapuoli tohjoksi ja poistutaan niskoja nakellen kuin ah niin aikuinen ylioppilas juhlistaan.
Kyllä minäkin kaduin ja häpesin vaatteita ja kuvia, jotka joku maksoi koska itse en halunnut niihin. Nyt viisikymppisenä havahduin, että kuvani koristaa äitini serkun kirjahyllyä kunniapaikalla, kun heillä ei ole lapsia ja ollaan oltu läheisiä ja äitini on ollut hänelle tärkeä auttaja kun hänellä oli lapsena ja nuorena vaikeat olosuhteet. Samoin kummitätini oli kuolemassa syöpään ja hänelle oli tärkeää ehtiä juhliini. Kävin häntä tervehtimässä kotona seuraavalla viikolla äitini patistamana, koska hän ei jaksanut juhlissa pitkään olla eikä siinä ehtinyt tietenkään ihmeemmin seurustelemaan, ja kahta viikkoa myöhemmin häntä ei enää ollut. Oli hyvä käydä, enkä todellakaan olisi itse oivaltanut mennä.
Kuunnelkaa ihmiset äitiäkin ja käyttäkää tilaisuutenne tutustua niihinkin, joita hän haluaa kutsua ja joita ette itse tunne. He saattavat kuitenkin tuntea sinut, vaikka et heitä muista. Jos hävettää liikaa niin ei väkisin sitten, mutta ihmettelen suuresti, miksi nykyisin on niin suosittua tällainen ajattelutapa, jossa ei tunneta kuin muutama ihminen ja heitäkään hädin tuskin siedetään. Sellainen ei ole hienoa tai tavoiteltavaa. Sosiaalinen pääoma voi olla vastenmielisen teeskentelyn, pätemisen ja pokkuroimisen tulosta jos sitä ei osaa muuten hankkia, mutta silti se on hyvä asia. Parikymppinen ei sitä vielä ymmärrä, mutta äiti ymmärtää. Jotain arvoa hänellekin.
Ei kai yo-juhla ja yo-kuva ole kellekään ainut tapa muistaa lapsetonta läheistä? Jos on, niin kuinkahan läheisestä ihmisestä oikein on kysymys.
Sanoin, että pidin perinteiset juhlat, koska äitini tahtoi, ja mulle ei ollut niin väliä, ja että nyt en sellaisia pitäisi. Enpä arvannut viestiäni niin provokatiiviseksi (sananmukaisesti jyrkäksi keskusteluksi, jossa aina joko tai ja vielä lyödään löylyä lisää, haukutaan vastapuoli tohjoksi ja poistutaan niskoja nakellen kuin ah niin aikuinen ylioppilas juhlistaan).
Teitköhän nyt vähän liian pitkälle vietyjä tulkintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyyhän ne yo-juhlat pitää! Suunnitelkaa tarjoilut yhdessä ja kutsukaa sopivasti väkeä.
Vierailija kirjoitti:
MInun äitini sanoi minun yo-juhlia suunniteltaessa, että perinteisesti yo-juhlissa on ollut avoimet ovet, eli kuka tahansa on saanut marssia sisään ja tulla onnittelemaan ylioppilasta, oli hänelle sitten esitetty kutsu tai ei. Äitini oli sitä mieltä, että näin olisi oikeastaan pitänyt edelleen toimia.
Siis mitä? Onko näin?
Kuulostaa hurjalle, jos kutsumatta marssii jonkun juhliin. Omassa tuttavapiirissäni on vieraat aina kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minusta kummien ja isovanhempien (ja muiden ihan läheisten) kuuluu muistaa ylioppilasta oli juhlia tai ei. Ainakin jos ollaan muuten tekemisissä niin että voi vaikka soittaa ja onnitella ja kysyä mitä haluaa lahjaksi, tai kutsua kylään/käydä kylässä ilman sen suurempaa numeroa. Kaukaisempien kohteliaisuus-kutsuttavien ei tietystikään tarvitse lahjaa antaa jos ei ole juhlia.
Vierailija kirjoitti:
MInun äitini sanoi minun yo-juhlia suunniteltaessa, että perinteisesti yo-juhlissa on ollut avoimet ovet, eli kuka tahansa on saanut marssia sisään ja tulla onnittelemaan ylioppilasta, oli hänelle sitten esitetty kutsu tai ei. Äitini oli sitä mieltä, että näin olisi oikeastaan pitänyt edelleen toimia.
Siis mitä? Onko näin?
Maaseudulla on edelleenkin. Tosi noloa jos joku reputtaa ja kyläläiset tunkevat paikalle, että mitäh, eikös täällä olekaan kahvipöytä katettuna aijaa reputtiko se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInun äitini sanoi minun yo-juhlia suunniteltaessa, että perinteisesti yo-juhlissa on ollut avoimet ovet, eli kuka tahansa on saanut marssia sisään ja tulla onnittelemaan ylioppilasta, oli hänelle sitten esitetty kutsu tai ei. Äitini oli sitä mieltä, että näin olisi oikeastaan pitänyt edelleen toimia.
Siis mitä? Onko näin?
Kuulostaa hurjalle, jos kutsumatta marssii jonkun juhliin. Omassa tuttavapiirissäni on vieraat aina kutsuttu.
Joo, tosi hurjaa oli kun kylällä, jossa kaikki tuntevat toisensa tultiin kutsumatta juhliin :D Näin siis minun nuoruudessani pikkukylällä. Ihan normaalia oli.
Miksi suomalaiset vihaavat juhlia ja sukulaisiaan?
Kai nyt parempi on järjestää parin tunnin juhlat ja kestää kaikki kerralla kuin se että sukulaiset käyvät erikseen "piipahtamassa" omis aikojaan seuraavan parin kuukauden aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomalaiset vihaavat juhlia ja sukulaisiaan?
Kai nyt parempi on järjestää parin tunnin juhlat ja kestää kaikki kerralla kuin se että sukulaiset käyvät erikseen "piipahtamassa" omis aikojaan seuraavan parin kuukauden aikana?
Älä yleistä. Ei kaikki vihaa. Ja ne, jotka vihaavat, tekevät sitä yleensä hyvästä syystä. Kun vieläkään kaikilla ei ole sitä ihanaa sukua, joka jakaa tonneittain rahaa kahvittelee sievästi rupatellen.
Joku kompromissi, pienet juhlat suvulle. Pitää sitä jotain tapoja olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätä osallistumasta äitis valmistujaisiin
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomalaiset vihaavat juhlia ja sukulaisiaan?
Kai nyt parempi on järjestää parin tunnin juhlat ja kestää kaikki kerralla kuin se että sukulaiset käyvät erikseen "piipahtamassa" omis aikojaan seuraavan parin kuukauden aikana?
Miksi ne kävisivät erikseen, jos ei niitä näekään kuin kerran sadassa vuodessa? Itsellä suurin osa sukulaisista sellaisia, jotka olen nähnyt viimeksi lapsena. Olen nyt yli 40.
Vierailija kirjoitti:
Joku kompromissi, pienet juhlat suvulle. Pitää sitä jotain tapoja olla.
Suku voi järjestää juhlat ihan itse. Ihme pakkomielle siitä, että juhlissa pönöttäminen on joku hyviin tapoihin kuuluva velvollisuus.
Aikanaan äitini piti minulle pakkojuhlat, inhosin huomion keskipisteenä olemista ja sukulaisten taivastelua hyviatä arvossanoistani. Oma tyttäreni saa lakin tänä keväänä ja juhlat ovat täysin hänen näköisensä. Hän halusi pienet juhlat (perhe, mummu ja pappa, täti ja serkut). Jos ei olisi halunnut juhlia ollenkaan niin sekin olisi käynyt.
Mä en aikoinaan halunnut juhlia eikä niitä sit myöskään järjestetty. Lakitettavana kävin äidin mieliksi, että pääsi poseeraamaan ja kehumaan koululla muille äideille viidellä laudaturilla ja yhdellä magnalla. Isälle olis ollu ihan sama vaikka lakki ja todistus olisi lähetetty postitse enkä olis ollu edes lakitettavana. Tuolloin elettiin vuotta 1989. Äiti mökötti asiasta varmaan 10 vuotta.
Olin ulkomailla opiskelemassa ratsuttajaksi ja oli kiire palaamaan kilpailemaan 6 hevosella, lensin Suomeen 2 pv ennen lakkiaisia ja paluulento lähti lakkiaispäivän iltana. Ei olis voinu yo-lakki ja juhlat vähempää kiinnostaa.
Jos joku ei halua, että asioihinsa puututaan ja niitä vatvotaan, on parempi silloin olla tulematta avautumaan niistä keskustelupalstalle.